Hyvä kertaus kaudesta Moustache Davelta. Kauden onnistujat ovat samat kuin minullakin, mutta nostaisin esiin vielä Chris Tanevin, jota kehitettiin alkukausi farmissa isoilla minuuteilla ja joka osoitti mielestäni kauden aikana myös kehittymistä lunastamalla ansaitusti pelipaikan pudotuspeleissä kokoonpanosta ennen Romea, Albertsia ja Gragnania. Nyt hänelle voi jo suunnitella paremmin pelipaikkaa ensi kauden kokoonpanosta ja tulevaisuus näyttää hänen osaltaan hyvältä - hyvin liikkuva ja rauhallinen puolustaja. Voimaa pitää saada lisää, mutta eiköhän sitä punttisalilta luulisi nuoreen pelaajaan tarttuvan.
Joukkuetasolla Canucksin kausi oli pelillisesti jo runkosarjassa selvästi astetta heikompi kuin edelliskaudella, vaikka runkosarjan voitto pystyttiinkin raapimaan. Pitkälle mennyt finaalikevään kausi painoi kuitenkin selvästi jaloissa, ehjät hyvät jaksot olivat harvinaisia ja etenkin ylivoimapeli tökki pahasti jo pitkältä runkosarjasta. Avainpelaajat jäivät melkein järjestäen tasostaan ja maalivahtien piti venyä ilta illan jälkeen parhaimmilleen.
Pudotuspeleissä Canucks jäi hyvin pelanneen Los Angelesin jalkoihin, eikä toivomaani (ja kieltämättä myös odottamaani) piristymistä tapahtunut kauden tärkeimmällä hetkellekään. Lopulta pudotuspelien otteet olivat kuin peilikuva kaudesta ja kevätpuolikkaasta: maalivahdit onnistuivat, mutta pelillisesti joukkueelta jäi paljon kaivattavaa ja etenkin ylivoima tökki todella pahasti. Jotenkin peli oli laiskan ja hitaan näköistä myös tärkeimmillä hetkillä.
Toisaalta kun katsoo edelliskausien finalistijoukkueita, niin Vancouverin kaava noudatti aika tarkasti useimpien muiden edelliskausien finalistien kaavaa: sitten kauden 2001-2002 vain Detroit ja Pittsburgh ovat finalistijoukkueita, jotka ovat edenneet finaalikevään jälkeisellä kaudella playoffeissa edes toista kierrosta pidemmälle. Lähes järjestäen finaalikevään joukkueilla on ollut seuraavalla kaudella vaikeuksia ja näin oli asia myös Vancouverilla.
Vancouverin suhteen pitää toivoa, että joukkue ei hajoaisi nyt pettymyksen jälkeen (jos joukkueen johto näkee asian näin) samalla tavalla kuin joukkue hajosi vuoden 1994 finaalikevään jälkeen parin seuraavan kauden sisällä. Tai jos joukkue hajoaa, niin rakennustyö olisi ainakin onnistuneempaa kuin tuolloin. Nykyisen joukkueen rakenne on kuitenkin hyvä, eikä Canucks kaipaa tähän tilanteeseen mitään isompia muutoksia - pari tärkeää palasta voi kuitenkin muuttua, kuten maalivahtitilanne.
Sitten yksittäisten pelaajien kommentointiin Moustache Daven viestin pohjalta:
Moustache Dave#44 kirjoitti:
]Bieksan ja Edlerin arvosanaa playoffit eniten pudottavat. Muutoin Bieksa oli selvästi viime kautta parempi. Edlerin osalta en ole aivan varma, toki piste-ennätys tuli, mutta asiaa pähkäiltyäni väittäisin, että kokonaispeli ei yltänyt Edlerillä runkosarjassakaan viime kauden tasolle.
Näistä samaa mieltä. Jos runkosarjasta puhutaan,
Kevin Bieksan panos oli joukkueelle suurempaa ja parempaa kuin edelliskaudella. Hänen peliaikansa nousi tasakentin ja Bieksa pelasi kaikista NHL-puolustajista 26. eniten. Joukkue sai myös Bieksan lisääntyneistä minuuteista tasakentin katetta, sillä hän teki kaikista NHL-pakeista toiseksi eniten tasakenttäpisteitä (vain Ottawan Karlsson teki enemmän tasakenttäpisteitä kuin Bieksa).
Edler teki kauden aikana piste-ennätyksensä, mutta myös minun mielestä hänen kokonaispelinsä ei ollut monen muun Canucks-pelaajan tavoin edelliskauden tasolla. Näkyviä virheitä tuli aikaisempaa enemmän ja peli näytti myös useimmin väsyneemmältä kuin edelliskaudella. Lisäksi pisteitä katsoessa pitää huomioida se, että hän teki edelliskaudella enemmän tehoja pelattuihin peleihin nähden, mutta kärsi tuolloin pitkästä loukkaantumisesta.
Moustache Dave#44 kirjoitti:
Tuosta ainoaksi kiitettäväksi jää Dan Hamhuis. Hän oli kärkipakeista playoffeissa lähimpänä tasoaan ja runkosarjassa totutun varma. Lisäksi Hamhuis pystyi ottamaan isompaa roolia hyökkäyspäässä. Ainoana miinuksena, että ylivoimaa ajatellen, hän on harmittavan heikko viimeistelijä.
Hamhuisin viimeistely oli kauden aikana vähän erikoista. Hän laukoi uransa korkeimmat laukausmäärät ja ylivoima-aika nousi hieman edelliskauteen, mutta hän teki uransa vähiten maaleja. Edelliskaudella Hammer teki 64 pelissä kuusi maalia 109 laukauksella ja tällä kaudella 82 pelissä vain neljä maalia 140 laukauksella.
Viimeistely saisi olla parempaakin, mutta uskon Hammerilla olevan siinä kykyjä mennyttä kautta parempaan. Heikosta maalimäärästä (4) huolimatta joukkueen paras puolustaja ja kahden menneen kauden aikana Hamhuisin tehopörssisaldo on kiitettävä +58. Menneellä kaudella Hamhuisin tehopörssiluku oli +29, kun seuraavaksi paras Canucks-pakki Bieksa sai +12 lukeman.
Moustache Dave#44 kirjoitti:
Vaikka Sami pelasikin hyvän kauden, hänen roolinsa oli sittenkin liian iso. Salon ylisuurista saappaista oli viitteitä kauden mittaan, kun Vigneault yritti muuttaa pakkipareja pienentääkseen Salon 5vs5 minuutteja.
Salon kausi oli kaksijakoinen: alkukausi oli mielestäni erittäin hyvä, kauden loppu jäi tuosta. Tuossa välissä oli Brad Marchandin kyykkytaklaus ja Salon loukkaantuminen. Oliko tuolla loukkaantumisella merkitystä loppukauteen, sitä voi vain arvailla. Ehkä Salon roolia pitäisi kuitenkin leikata jatkossa, mikäli Canucks päättää jatkaa Salon kanssa ja Salo Canucksin kanssa. Salon kaudesta annan kokonaisarvosanaksi kuitenkin myös hyvän ja yhdeksän maalia oli hyvä suoritus veteraanipakilta.
Moustache Dave#44 kirjoitti:
Ihmetyttää miksei Ballardia tai Tanevia koulittu kauden mittaan isompaan rooliin, kun tässä kaksikossa sitä potentiaalia kuitenkin olisi ollut, vai valkeniko tämä asia Vigneaultille tosiaan vasta pudotuspelien aikana.
Kaksikossa on selkeää potentiaalia yhdessä pelaamiseen ja ehkä ensi kaudella tuossa on valmis pari.
Chis Tanev pistettiin alkukaudesta farmiin saamaan isompia minuutteja ja tuo oli mielestäni hyvä liike kehityksen kannalta.
Ballard'han loukkaantui helmikuun alussa ja Tanev taas nousi vakituiseksi pakiksi helmikuun puolenvälin jälkeen, joten he eivät tällä kaudella päässeet pelaamaan yhdessä kuin vasta pudotuspeleissä Ballardin palattua kentille. Ehkä he olisivat päässeet pelaamaan yhdessä aikaisemminkin ilman Tanevin kehitysminuutteja ja Ballardin loukkaantumista.
Muista Canucks-pakeista
Rome täytti syvyyspakin tonttinsa, mutta nousi tosiaan aika ajoin liian isoihin saapaisiin näennäisen luotettavuutensa takia.
Alberts ei yllättänyt positiivisesti ja jäi sinne minne odotinkin. Hänelläkään ei yli miljoonan sopimus käy yksiin käyttöarvon kanssa.
Gragnanissa voi puolestaan olla vielä käyttöarvoa, vaikka alku ei ollutkaan kovin vakuuttava. Pidän Gragnanissa kuitenkin hänen syöttötaidostaan ja mahdollisesta upsidesta kiekollisena pakkina. En odota kuuta taivaalta, mutta kuka tietä.. ensi kausi näyttää enemmän.
Hyökkäyksestä olen Moustache Daven kanssa samaa mieltä nelikosta
Hansen, Burrows, Higgins ja Lapierre. He olivat joukkueen hyökkäyksen selkeitä onnistujia eri ketjuissa ja pelasivat kaikki hyvän kauden. Vancouverin onneksi koko nelikko jatkaa seurassa myös ensi kaudella ja tuolloin heille voisi yrittää tehdä myös jatkosopimuksia (Hansenilla sopimus jatkuu vielä pari kautta).
Sedinit eivät puolestaan nousseet oikein missään vaiheessa viime kausien lentoon ja pelasivat tuloksellisesti heille heikon kauden, vaikka Henrik olikin Läntisen konferenssin tehokkain pelaaja runkosarjassa. Danielin loukkaantuminen teki ison loven pudotuspeleissä joukkueen iskukykyyn kolmessa ensimmäisessä pelissä - kaksi viimeistä peliä meni mielestäni jopa yllättävän hyvin pitkään pelaamattomuuteen nähden.
Kesler pelasi tasoonsa nähden vaatimattoman kauden ja lonkka taisi vaivata läpi kauden. Pitää vain toivoa, että hän ei ole pysyvästi hidastunut, vaan tämä kausi oli vain väliaikaisesti vaikea.
Boothia pidän hyvänä hakuna Keslerin viereen ja hän pystyi pelaamaan kuumia jaksoja, mutta vielä ei nähty kokonaisuutena parasta Boothia ja mies jäi 16 maaliin, mikä ei ollut sitä mitä odotin. Ehkä 18 peliä kestänyt polvivamma vaikutti hänelläkin peliin.
Malhotra oli nelosessa pienessä roolissa, mutta kaapi paljon tärkeitä aloitusvoittoja läpi kauden pelien tärkeillä hetkillä. Hänkin oli ehdottomasti kuitenkin parempi edelliskaudella ennen ikävää silmävammaa (tuolloinhan mm. Hockey News valitsi hänet kauden puolivälissä NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi), joten toivottavasti mies saa itsensä kuntoon.
Weise pelasi ihan kelvollisen tulokaskauden pienessä roolissa, samoin
Ebbett runkosarjassa.
Kassian on selvästi vielä raakile NHL:ään - onneksi hyvinkin kehityskelpoinen sellainen ja parin seuraavan kauden aikana nähdään enemmän millainen pelaaja hänestä on tulossa.
Påhlsson oli järkevältä tuntuva hankinta tämän kauden tarpeisiin ja piristi kolmosketjun kokonaisuutta, mutta hänkin jäi muun joukkueen ohella pudotuspeleissä varjoon runkosarjasta. Kauttaaltaan Påhlsson pelasi Vancouverissa joukkueen pelillisen tason ollessa kauden matalimmilla, mutta täytti runkosarjassa hyvin roolinsa. Jatko riippunee pyynnöstä, ruotsalaiselle voisi olla käyttöä, mutta tilalle on muitakin hyviä mahdollisuuksia.
Raymond oli pieniä väläyksiä lukuun ottamatta paha floppi palkkaan nähden (ehkä vaikean loukkaantumisen vuoksi) ja saattaa olla lähdössä. Hän pyörii liikaa pelin ulkopuolella hyökkäyspäässä, enkä näe hänelle tulevaisuutta seurassa.