Vancouver Canucks 2010-2011

  • 108 997
  • 335

Ronning

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Vancouver Canucks, Cliff Ronning
Tämä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten, mutta jotenkin en ole saanut itsestäni irti Canucksin arvoista avaustekstiä tätä ennen. Nyt kuitenkin eletään sen verta tärkeitä aikoja että pakkohan tässä on homma pyöräyttää käyntiin jotta pääsisi taas lukemaan Jatkoajan laadukkainta analyysiä joita vuosien saatossa ovat meille tarjoilleet muun muassa sellaiset legendat kuin Hiisi_Van_Holten, Nässe, Mr. Smith ja tietysti nuck.

Vancouver Canucks lähtee seuraavaan kauteen vähintäänkin mukavista asemista. Joukkueen runko on suurelta osin jo sopimuksenalaisena (9 hyökkääjää, 7 puolustajaa, Schneider ja Luongo) ja tähän perään tietysti junnujen oletettava nousu rosteriin. Siltä osastolta näkisin mukaan rinkiin tulevien nimien olevan C. Hodgson, S. Shirokov, E. Oberg ja mahdollisesti J Sauve/K. Connauton. Jordan Schroeder on tietysti myös yksi mahdollinen systemistä nousija.

Canucksilla on 9 rajoitettua vapaata agenttia. Heistä tärkeimmät ensi kautta silmällä pitäen ovat SOB, Jannik Hansen, Mason Raymond, ja varauksin Tanner Glass. O'Brien kuuluu omiin suosikkipuolustajiini mutta hänellä on ollut hetkittäin ongelmia varsinkin managementin kanssa joten pitkälti heidän nykyisistä väleistään on kiinni Seanin jatko valaspaidassa(I miss the skate!). Kentällä hän hoitaa suurimmaksi osaksi tehtävänsä niinkuin on ylös kirjoitettu ja ennalta sovittu.

Jannik Hansen oli hyvällä jalalla liikkeessä loppukaudesta. Ja vaikkei hänestä koskaan mitään pistelinkoa tulekaan kiitos silmä-käsikoordinaation vajavaisuuden niin hänen energisyydelleen ja yllättävän oivalle sijoittumiselle luultavimmin löytyy käyttöä. Varsinkin kun miehen peli ei kuitenkaan niin häikäisevää ole että häntä treiditäkynä voisi käyttää.

Sen sijaan seuraavaa miestä voi, ja on huhujen mukaan käytettykin. Kuuleman mukaan Canucksia kiinnostavat ylemmät varausvuorot ja niissä hommissa valitettavasti täytyy laittaa laatua jotta saisi laatua. Raymondin viime kausi oli huikea. 25+28 tehot 82 pelissä kakkos-kolmosketjusta on vertailukelpoiset numerot ympäri liigaa. Ja mikä tärkeintä, Masonin pisteet eivät tulleet jonkun tähtikaverin siivellä vaan suurelta osin hänen oman pelinsä parantumisen kautta. Vancouverille tämä tietysti merkitsee ison rahanipun kiinnilaittoa tähän mieheen, mikäli he haluavat Raymondin pitää. Ja kun omasta takaa löytyy samantapaista urakehitystä väläyttelevä Michael Grabner niin kyllähän sen heikkokatseisempikin näkee miksi Mason on mahdollisten Vancouverista poistujien listalla. Yksi huhu jonka itsekin bongasin olisi Bieska+Raymond+25th overall <-> 3rd overall+Greg Campbell. Campbellista en osaa sanoa mitään joten en tiedä toisiko hän pöytään mitään erikoista. 3. varauspick tekisi hyvää koska Canucks ei ole aikoihin saanut napattua draftista pelaajaa joka pystyisi saman tien auttamaan joukkuetta. Tuohon olisi mahdollisuus kyllä tämän siirron myötä. Mutta Raymond on toisaalta niin viihdyttävä pelaaja että sääli on jos häntä ei Canukseihin saada jatkoa tekemään. Vielä kun kyseessä on nuori ja tehokas peluri.

Noh, Tanner Glass ei kyllä heilauta minua suuntaan tai toiseen. Hyvä alempien kenttien perusjäbä, mutta helposti korvattavissa mikäli ei jatka.


UFA-osastolla on neljä nimeä joilla on merkitystä. Nämä nimet ovat Demitra, Mitchell, Johnson ja Wellwood. Heistä Demitran jatkoon uskon kaikista vähiten. Rahamäärä joka Vancouverissa olisi hänelle tarjolla on varmasti monta pykälää pienempi kuin mitä hän voisi saada jossakin muualla. Lisäksi vastuuta olisi tarjolla jossakin Floridan tyylisessä joukkueessa enemmän kuin nuoriaan tällä hetkellä suosivassa Canucksissa. Toisaalta jos Pavolin ja Gillisin välinen side on tiukka ja hän on kiinnostunut Cup Runista niin onhan olemassa pieni mahdollisuus että Demitra jatkaa.

Willie Mitchell. Tämä kaveri sainataan. Piste. En näe mitään syytä miksi Canucksin puolustuksen ykkösnimi, jolta jäi iso palanen viime kautta pelaamatta, ei haluaisi palata näyttämään mikä on miehiään. Pelikunnosta ei vielä liikaa ole kuulunut raportteja, mutta uskotaan ja toivotaan Mitchellin palaavan 100% kunnossa heti kauden alusta monivuotinen sopimus sukanvarressa.

Ryan Johnson on kenties liigan paras blokkari. Toisaalta sen tähden hän saa paljon osumaa ja on vuosi vuodelta enemmän rikki. Mutta kun miettii että ei se Sami Salokaan ikuisesti jatka niin on hyvä pitää yksi kestohajoaja joukkueessa ja Johnson on hyvää vauhtia muuntumassa vastaavaksi. Terveenä korvaamaton, eli jatkoa kiitos.

Ja sitten se tärkein mies. Jos Kyle Wellwood ei jatka niin minä kyllä petyn ja pahasti. Sedinien jälkeen paras pelisilmä ja korkein usko kiekollisiin kykyihinsä. Osoitti viime vuonna monipuolisuuttaan pelaamalla pitkin kautta useaa eri roolia ja kaikissa nousten yhdeksi joukkueen johtavaksi sellaiseksi. Oli sitten kyseessä 0+0 pörrääminen, pisteiden teko, MASKIMIEHENÄ OLO... Siihen nähden mitä KW oli Torontosta tullessaan on muutos ollut niin huikea että en oikein sulattaisi mikäli jokin toinen joukkue hänet nappaisi. Kyle Wellwood muistuttaa minua omasta idolistani Cliff Ronningista, vaikka hekään eivät tietysti ihan yksi yhteen pelaajatyypiltä ole. Mutta samanlaista eleganssia on molempien kiekon ylöstuonnissa ja siinä kuinka he saavat pelinsä toimimaan vaikka millaisten pelaajatyyppien kanssa.

Siinä noin suurinpiirtein Vancouver Canucksin pelaajiston tilanne. Tällä hetkellä cap tilaa on reipas 11 miljoonaa. Siihen rahaan omissa kaavailuissa pitäisi ehdottomasti mahduttaa Mitchell, Wellwood ja O'Brien. Lisäksi toiveissa olisi Hansenin ja erityisesti Raymondin jatkot, mutta ilmankin voidaan jatkaa. Tietysti mahdolliset treidit sekoittavat soppaa joten katsotaan mihin tässä vielä päädytään.


Loppuun vielä suuret onnittelut Henrik Sedinille uransa toisesta Major Individual palkinnosta. Toivottavasti hänelle noita suodaan toistekin.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Bieska+Raymond+25th overall <-> 3rd overall+Greg Campbell.

Ei tule toteutumaan, koska Floridahan treidasi Campbellin jo Bostoniin. Muutenkaan en haluaisi (enkä usko), että 3rd pick olisi saatavilla kovin helpolla.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Osa 1.

Kiitos Ronningille tämän ketjun avaamisesta. Piti myös tehdä tämä jo, mutta on ollut aika kiireitä viime aikoina. Hieno juttu kuitenkin, että saimme kasaan tämän ketjun ainakin ennen varaustilaisuutta. Toivottavasti saamme keskustelua aikaan yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Itse yritän osallistua ketjuun mahdollisuuksien mukaan ja toivottavasti pystyn siihen aktiivisemmin kuin tänä keväänä.

Aloitetaan joukkueen ennakointi viime kauden yhteenvedolla joukkuetasolla, josta siirrytään eri osa-alueisiin. Katson hieman mennyttä samalla kun suunnittelen tulevaa osa-alue osa-alueelta ja pelaaja pelaajalta. Jaan kirjoitukseni osiin sopivina paloina, sillä juttu ei mahdu kokonaan viestiin kerralla.

Vancouver 2009-2010

Vancouverin kausi oli kokonaisuutena menestyksekäs, vaikka sitä suurinta palkintoa ei tälläkään kaudella tullut. Oma Luoteinen divisioona voitettiin kolmannen kerran viimeisten neljän vuoden sisään, joukkue keräsi jälleen päälle 100 pistettä ja playoffeissa mentiin toiselle kierrokselle. Toiselle kierrokselle pääsy on historiaan katsoen hyvä saavutus, joten siinä mielessä pitää olla tyytyväinen.

Kuitenkin koska kaudesta 2008-09 ei menty eteenpäin ja hävittiin vielä kaiken lisäksi samalle joukkueelle, jolle vuosi sittenkin pudottiin, niin kausi sai monista hyvistä puolista huolimatta lopulta pettymyksen maun. Chicagon voittaessa lopulta Stanley Cupin, voidaan sanoa Canucksin hävinneen sentään NHL:n parhaalle seuralle. Saavutus sekin.

Positiivisesti ajatellen voidaan sanoa, että onneksi ei menty taaksepäin, ja niin kauan kun sitä ei tapahdu, kaikki mitä tulee on plussaa. Se niin sanottu kunniakas tappio ei kuitenkaan vähennä sitä, että tuntui lopulta todella turhauttavalta paikallaan polkeminen kahtena peräkkäisenä kautena. Eli joukkueelta nähtiin hyvää ja huonoa ja riippuu fanista, millaisen arvosanan kausi lopulta sai.

Joukkuetasolla hyvää oli mielestäni se, että aikaisemmin puolustavana joukkueena tunnettu Canucks-ryhmä avasi portit, pelasi hyökkäävää kiekkoa ja teki paljon maaleja. Canucks teki Läntisen konferenssin eniten maaleja ja koko NHL:ssä vain Washington oli vielä tehokkaampi. Joukkueen maaliero oli +50 osumaa, mikä oli oikein hyvä suoritus joukkuetasolla.

Yksilötasolla Sedinit ottivat jälleen askeleen eteenpäin. Henrik Sedin teki seurahistoriaa rikkomalla Pavel Buren 17 vuotta vanhan piste-ennätyksen. Hank voitti NHL:n pistepörssin, arvokkaimman pelaajan Hart Trophyn ja hänet valittiin ykköstähdistöön. Daniel kärsi puolestaan parikymmentä peliä loukkaantumisista, mutta hänet valittiin tästä huolimatta kakkostähdistöön. Molemmat ykkösketjun hyökkääjät saivat siis nimensä kuuden hyökkääjän muodostamiin tähdistökentällisiin ja kun kyseessä ovat vielä kaksoset, niin saavutus on ainutlaatuinen.

Kakkosketjussa Kesler oli erittäin vakuuttava 75 pisteellään ja Selke-tason kahden suunnan pelillään. Keslerin laidalla pelannut Raymond teki toivotun läpimurtonsa, Burrows jatkoi vahvoja otteitaan hyökkäävissä ketjuissa paukuttamalla 35 maalia ja Samuelsson sekä Ehrhoff (Norris Trophy -äänestyksen yhdeksäs) osoittautuivat täsmähankinnoiksi tarpeeseen. Joukkueessa nähtiin siis monia onnistujia.

Negatiivisena puolena yksilötasolla pidän ennen kaikkea sitä, että Canucksin lupaavin prospecti Cody Hodgson kärsi pahasta selkävammasta ja hänen kautensa meni täysin pieleen. Kun seurasi monia Hodgsonia (junioreissa, nuorten MM-kisoissa tai 18-vuotisten MM-kisoissa sitä ennen) heikompia junioreita heidän tulokaskaudellaan NHL:ssä ja heidän onnistumisiaan, niin Codyllakin olisi voinut olla aika paljon annettavaa terveenä ollessaan.

Hodgsonin lisäksi Luongo pelasi hänelle heikon kauden, Pavol Demitran kausi meni pahasti pieleen loukkaantumisen vuoksi, joukkueen ykköspakki Mitchell menetti kevätkauden ja tärkeimmät pelit loukkaantumiseen, Steve Bernier oli pettymys, Andrew Albertsista maksettu hinta (kolmoskierroksen varaus tältä kesältä) osoittautui aivan liian kovaksi, nelosen sentteri Ryan Johnson kärsi taas loukkaantumisista ja kokonaisuutena ennen kauden alkua syvältä tuntunut puolustus ei toiminut kuten toivoin. Eli jos nähtiin monia onnistumisia, niin vastapainona nähtiin epäonnistujiakin.

Jatkuu...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Osa 2

Maalivahdit:

Vancouverilla on yksi pelin nimekkäimmistä maalivahdeista Roberto Luongon ansiosta, mutta kokonaisuutena joukkueen maalivahtiosasto ei onnistunut tällä kaudella niin hyvin, mitä seurassa varmasti toivottiin. Luongo pelasi hänelle huonon kauden (tai etenkin erittäin epätasaisen kauden) ja etenkin kevätpuolikas Olympialaisten jälkeen meni heikosti (viimeisissä 21 runkosarjan pelissä Luongon päästettyjen maalien keskiarvo oli hänelle surkea 3.23), vaikka playoffeissa Luongo oli isossa asemassa Kingsia vastaan ensimmäisellä kierroksella.

Laajemmin nähtiin tällä kaudella se, että finaaliparissa pelasivat tuntemattomat suuruudet Niemi ja Leighton. Siksi juuri maalivahtipeli herättää paljon kysymyksiä ja nyt voidaan kysyä, kuinka tärkeää se ylipäätään on, että Luongo (tai kuka tahansa ison nimen maalivahti) on kiinni pitkässä sopimuksessa? Tekikö Gillis siis virheen sorvatessaan Luongolle aina vuoteen 2022 saakka kestävän sopimuksen? Olisiko ollut parempi vaihtoehto turvautua halvempaan ykkösmaalivahtiin ja ajaa lupaava Cory Schneider tuollaisen maalivahdin takaa helpompaa tietä sisään?

Mahdoton sanoa oikeaa lääkettä tulevaisuuteen, mutta itse otan vuosikausia Canucksin maalivahteihin tuskastuneena kuitenkin mielelläni tämän nykyisen tilanteen, jossa joukkue harvoin romahtaa suoranaisesti maalivahtipeliin - vaikka Luongo syyt niskaansa saikin ja vaikka hän ei ollutkaan keväällä parhaimmillaan. Luongon pitkä jatko luo kuitenkin tiettyä varmuutta maalivahtitontin suhteen ja se on tärkeää kokonaisuudelle.

Toki hyvällä tuurilla Vancouverin olisi ehkä mahdollista saada joku halpa ja kuuma täsmähankinta maalille ja säästää rahoja toisaalle. Luotan kuitenkin siihen, että Luongoon turvautuminen tuo pitkän ajan kuluessa varmemmin menestystä ainakin runkosarjassa (pudotuspeleissä kaiken muunkin pitää sitten osua kohdalleen), kuin maalivahtitontin jättäminen kysymysmerkiksi ja mahdollinen maalivahdin vaihtaminen aina kauden tai parin kauden välein. Jatkossa Luongon cap hit'kaan ei ole paha, ja kun katto nousee ilmeisesti samalla tasaisesti ylöspäin, niin en näe tilannetta huonona.

Luongosta puhuttaessa pitää muistaa se, että hän pelasi neljännen kautensa Vancouverissa ja kolmen kauden aikana noista neljästä Canucks on voittanut oman Luoteisen divisioonan ja mennyt playoffeissa toiselle kierrokselle. Laajemmassa mittakaavassa tarkasteltuna nuo ovat joukkueelta ja keneltä tahansa ykkösmaalivahdilta kovia meriittejä, mutta koska joukkue ei ole mennyt pidemmälle ja Stanley Cup tai edes Läntisen konferenssin finaalipaikka on vielä saavuttamatta, niin Luongo ei voi olla tyytyväinen.

Vaikea sanoa, mitä Luongon tulevaisuus tuo tullessaan, mutta hän on mielestäni (tai ainakin toivoakseni...) liian lahjakas maalivahti, jotta tämän kauden kaltaiset epätasaiset otteet tulevat jatkumaan. Vancouverin pitäisi kuitenkin miettiä nyt vakavasti kapteenin vaihtamista. Luongo on joukkueen johtaja, mutta hänelle kasataan järkyttävä määrä paineita nykyisellään, ja maalilla ne paineet näkyvät tukalissa tilanteissa parhaiten.

Jos oli Luongo viime kaudella minulle pettymys, niin hänen takanaan pelanneet maalivahdit onnistuivat mielestäni hyvin. Pitää sanoa, että en pitänyt Gillisin hankkimasta Andrew Raycroftista viime kesänä. Gillis hankki Luongon taakse maalivahdin, jota kukaan muu ei halunnut, kun vaihtoehtona olisi voinut olla AHL:n viime kauden paras maalivahti Cory Schneider. Kauden aikana mielipiteeni kuitenkin muuttui, sillä Raycroft oli parempi kakkonen kuin yksikään toinen Luongon takana aikaisemmin pelannut Canucks-vahti.

Raycroftillekin kausi Vancouverissa Luongon takana taisi olla onnistunut. Hän sai paineettoman paikan pelata nimekkään maalivahdin selvänä kakkosena ja voi nyt kulkea pää suorassa koko kesän - ehkä ensimmäistä kertaa sitten hänen tulokaskautensa. Hänestä tulee nyt heinäkuun 1. päivänä vapaa agentti (UFA) ja saa ehkä isomman mahdollisuuden jossain muualla.

Vancouverin kolmosvahtina pelannut Cory Schneider pelasi puolestaan viime kauden aikana vain yhden kokonaisen pelin NHL:ssä, mutta pelasi siinä samalla uransa parhaan NHL-ottelun. Tuossa pelissä Schneider näytti olevansa jotain erityistä, mutta hänen harmikseen Canucks taipui Dallasille vieraissa 2-1 lukemin. Cory joutui urakoimaan pelissä tosissaan, sillä Stars ampui häntä kohti peräti 47 kutia ja noista laukauksista peräti 19 kutia tuli ykkössektorilta - taisi olla kauden korkein ykkössektorilta tulleiden laukausten määrä Vancouverin maalia kohden.

Ensi kaudeksi Schneiderille saatetaan tarjota vakituista kakkosvahdin asemaa Luongon takana, sillä hänen uusi sopimuksensa on yksisuuntainen. Vancouverin olisi suotavaa järjestää nuorelle maalivahtilupaukselle kunnolla näyttöpaikkoja (mikäli otteet vähänkään antavat tuohon mahdollisuuden), jotta hänen kauppa-arvonsa nousisi ja Luongo saisi vähän huilitaukoa.

Ensi kauteen lähdetään siis luultavasti kaksikolla Luongo-Schneider. Mielenkiintoista ensi kauteen lähdettäessä maalivahtien suhteen on se, että Canucks vaihtoi maalivahtivalmentajaa Ian Clarkista Roland Melansoniin. Ian Clarkin kykyjä maalivahtivalmentajana ei varmaan kukaan kyseenalaista, mutta hänellä ei ollut muiden tehtävien vuoksi annettavana riittävästi aikaa joukkueelle ja vaihdos oli siksi hyvä tehdä.

Clarkin aikana on tuntunut, että Luongo on pelannut aina parasta peliään saatuaan olla Clarkin valmennuksessa edes hetken aikaa. Uudesta maalivahtivalmentajasta Roland Melansonista minulla ei ole kunnon tietoja (hän on toiminut Montrealissa pitkään ja valmentanut muun muassa Huetia ja Halakia siellä), mutta parasta on ainakin se, että Canucks saa tällä vaihdolla käyttöönsä kokoaikaisen maalivahtivalmentajan.

Vancouverin maalivahtitilanne ensi kaudelle pitäisi olla jo nyt siis selvä:

ROBERTO LUONGO
CORY SCHNEIDER

Jatkuu...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Osa 3

Puolustajat:

Vancouverin heikoin osa-alue tällä hetkellä. Tämä siitäkin huolimatta, että Gillis teki puolustukseen viime kauden alla erinomaisen kaupan hankkimalla hienon kauden pelanneen saksalaisen Christian Ehrhoffin vaihdossa kahteen syvyyspuolen prospectiin. Ensi kaudelle tämä alue kaipaa jälleen merkittäviä muutoksia. Koko osastoa ei kuitenkaan tarvitse vaihtaa, mutta yksi top4 pakki pitää hankkia.

Vancouverin puolustus oli viime kaudella kaiken kaikkiaan tulivoimainen (pakit ampuivat peräti 42 maalia) ja fyysinenkin, mutta fyysisyys kohdistui usein vääriin asioihin. Lisäksi osasto oli ajoittaisissa ongelmissa omassa päässä, muutamat pakit pelaavat todella tyhmästi edelleen ja ryhmä on loukkaantumisherkkä, mikä näkyi pahimmalla tavalla viime kauden lopussa, kun joukkueen riveistä puuttui kaksi top4 puolustajaa samaan aikaan.

Viime kaudella joukkueella oli periaatteessa kaksi ykköspakkia. Willie Mitchell oli edelleen oman pään selvä kuningas, kunnes sai aivotärähdyksen Malkinin turhan selkäänajon seurauksena (nyt hänen pitäisi olla jo kunnossa, mutta on UFA-statuksella pian ellei Canucks jatka sopimusta) ja uusi Canucks-tulokas Ehrhoff kunnostautui enemmän hyökkäyspäässä. Ehrhoff sijoittui Norris Trophy -äänestyksessä hienosti yhdeksänneksi, eli hän täytti periaatteessa laajemminkin tuota kautta arvioituna ykköspakin roolin - koko NHL:ssä vain kahdeksalla joukkueella joku puolustaja sijoittui äänestyksessä vielä paremmin.

Mitchell tai Ehrhoff eivät ole Duncan Keithin kaltaisia NHL:n parhaita pakkeja, mutta riittävän laadukkaita nykyistä parempaan menestykseen, jos heidän ympärilleen kasattu muu ryhmä saadaan kuntoon ja osasto pysyy terveenä ratkaisupelit. Kolmospakiksi (tai vaikka korkeammallekin) tyrkyllä olevasta Alex Edlerista on tullut hyvän luokan NHL-puolustaja, ja hän tulee olemaan Vancouverin top4-pakkeja pitkälle tulevaisuuteen. Edler meni viime kaudella jälleen eteenpäin ja rikkoi ensimmäistä kertaa 40 pisteen rajan. Maaleja olisi saanut kuitenkin tulla enemmän, sillä miehen laukaus on tulinen ja onhan hänellä jo lyhyeltä NHL-uraltaan rikottuna 10 maalin rajapyykkikin.

Edler kaipaa jatkossa lisää päättäväisyyttä kaksinkamppailuihin, jotta hänestä voisi kehittyä sellainen tulevaisuuden top2-puolustaja, jollaista Vancouver toivoo. Hän on toki melko iso ja vahva puolustaja, ja hän menestyy usein kaksinkamppailuissa, mutta isot voimahyökkääjät (kuten Dustin Byfuglien Chicago-sarjan peleissä) dominoivat häntä vastaan ajoittain vielä fyysisessä pelissä turhan helposti.

Jos ajatellaan Mitchellin tekevän jatkon, pystyvän pelaamaan ehjän kauden viime kauden aivotärähdyksestä huolimatta ja jatkavan Ehrhoffin ja Edlerin seurana tulevaisuudessa, Canucks kaipaa vapaiden agenttien markkinoilta yhtä top4 puolustajaa noiden kolmen seuraksi. Kokenut ja erittäin vähän virheitä tekevä Sami Salo kun on paperilla kelvollinen top4 pakki edelleen, mutta samalla hyvin loukkaantumisherkkä ja siksi hänen varaan ei voi suunnitella.

Kevin Bieksan näkisin sen sijaan mielelläni siirtyvän jonnekin muualle. Bieksa oli kyllä parhaimmillaan ihan kelvollinen, pelasi melko hyviä jaksoja pudotuspeleissä ja hän erottuu usein liikkeen kautta kentällä, mutta hänen pelissään näkyy liian usein totaaliset nukahtamiset ja/tai pahat virheet, jotka maksoivat jälleen pisteitä. Bieksa on nitropelaaja; Koskaan ei tiedä mitä tulee saamaan, kun Canucksin kolmonen kurvailee laatikossa, mutta usein sydän alkaa takoa pelosta ja tunne vaihtuu vihanpurkaukseen tätä miestä kohtaan turhien jäähyjen ja/tai oman pään virheiden vuoksi.

Bieksa on tehnyt yli 40 pistettä kaksi kertaa viimeisten neljän kauden sisään ja hänellä olisi näennäistä annettavaa myös fyysisellä puolella (vaikka ei paineissa pärjääkään isommilleen ja fyysisyys on usein tyhmää fyysisyyttä), joten hänellä olisi kauppa-arvoa. Toivottavasti mies päätyisi myyntiin, vaikka hän saa omana varauksena ja loukkaantumisista kärsineenä pelaajana sympatiapisteitä, hän tuo tunnetta kentälle, hänen tilastonsa kertoisivat siitä, että ensi kaudesta saattaisi jälleen tulla parempi ja hän tulee pelaamaan ensi kaudella sopimusvuottaan.

Kuudentena tai seitsemäntenä pakkina toivon näkeväni viime kesänä vapaana agenttina tulleen Aaron Romen, joka oli yksi viime kauden valopilkkuja ja joka on nähdäkseni edelleen kehittyvä pakki NHL-tasolla. Hän onnistui harjoituspeleissä hyvin viime kauden alla, mutta hänen kautensa NHL:ssä alkoi huonosti, ja kun Vancouverilla oli lisäksi kauden alla puolustuksessaan paljon syvyyttä, hänet laitettiin katsomoon ja farmiin. Mitchellin loukkaantuminen avasi kuitenkin portteja Romelle, ja hän käytti tilaisuutensa hyödykseen erittäin hienosti saatuaan alleen muutaman peräkkäisen pelin NHL:ssä.

Rome pelasi yksinkertaista ja varmaa peruspeliä, toi kentälle hieman fyysisyyttä ja teki vähän virheitä. Hän nousi otteidensa ansiosta parhaimmillaan jopa puolustuksen top4-osastoon ja jätti kokeneemman ja yli tuplasti kalliimman NHL-puolustajan Shane O'Brienin taakseen. Hän oli joukkueelle mielestäni erinomainen syvyyspuolustaja, mutta ikävä kyllä loukkaantuminen päätti hänenkin kautensa kesken. Vancouver teki kauden jälkeen jo kahden vuoden jatkosopimuksen Romen kanssa, joten puolustuksen syvyyspaikka on ainakin tilkitty tuon ansiosta.

Romen kanssa kuudennen pakin tontista kisaavat fyysiset Shane O'Brien ja Andrew Alberts. Heistä O'Brien jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Toisaalta hän on isokokoinen ja voimakas puolustaja, alakerran tärkeä fyysinen lisä ja vieläkin kehittyvä pelaaja. Toisaalta hänen fyysisyytensä ei juurikaan hyödytä joukkuetta, vaan tuo vain lisää alivoimia, hän on melko kehno alivoimapelaaja (puhumattakaan ylivoimasta), hänen pelinluku tuo paljon ongelmia väärien ratkaisujen kautta, hän on liian kallis syvyyspuolustajaksi, hän kiukuttelee valmennukselle ja hänellä on asenneongelmia, joiden vuoksi hänet hyllytettiin Olympialaisten jälkeen joukkueen toimesta vähäksi aikaa.

Olen samaa mieltä SOB:n kannattajien kanssa siitä, että hän meni pelaajana eteenpäin kauden aikana ja se oli tärkeintä. Mutta olen myös samaa mieltä monen muun kanssa siitä, että O'Brienin pitää muuttua. Tällä hetkellä häneen ei kannata sijoittaa nykyistä melkein kahta miljoonaa ja suunnitella pidempää yhteistä tulevaisuutta, sillä hän on vaarassa jäädä heikon pelinluvun vuoksi vain kalliiksi syvyyspuolustajaksi, joka vahingoittaa joukkuetta jäähyjen kautta. O'Brien onkin tällä hetkellä urallaan vedenjakajalla sen suhteen, millainen puolustaja hänestä tulee. Hänellä olisi kyllä lahjoja kehittyä, mutta hän ei vaikuta terävimmältä ja/tai nöyrimmältä kaverilta pakassa.

Alberts tuli puolestaan Carolinasta siirtotakarajalla vaihdossa tämän kesän kolmannen kierroksen varaukseen. Hän tuli puolustavana puolustajana (paperilla) tarpeeseen joukkueelle, joka oli menettänyt Willie Mitchellin loukkaantumisen vuoksi, mutta hänen alkunsa Läntisessä konferensissa ja uudessa seurassa oli heikko. Isokokoinen Alberts sai paljon ansaittuakin kritiikkiä tyhmistä jäähyistä ja isoista virheistä jo runkosarjassa, ja pudotuspeleissä hän pelasi surkeasti Los Angelesia vastaan.

Alberts voisi olla isokokoisena puolustavana puolustajana käyttökelpoinen syvyyspuolustaja Vancouverille jatkossa, jos hän pelaa mahdollisimman vähillä jäähyillä yksinkertaista peruspeliä. Kysymys kuuluu vain, onko realistista odottaa tuota häneltä? Carolinassa hän pystyi tuohon, mutta entä jatkossa? Vancouverin mahdollisista kuudensista puolustajista O'Brien on kalliimpi kuin Alberts, joten siinä mielessä Alberts voisi pitää paikkansa. Toisaalta O'Brien saattaa saada vielä vaikka järkeä mukaan ja siinä tapauksessa hänen tulevaisuutensa tulisi olemaan hyvä.

Syvyyspuolelle Romen, Albertsin ja SOB:n jälkeen ovat tyrkyllä ehkä lähinnä TPS:ssa SM-kultaa voittanut lyhyt, mutta vankka Lee Sweatt ja viime kaudella harvoissa näyttöpaikoissaan NHL:ssä ihan kelvollisesti esiintynyt Nolan Baumgartner. Heistä Sweatt voisi olla parhaimmillaan ensi kauden yllättäjä, mutta en laita panoksiani hänen pienen kokonsa vuoksi häneen kuitenkaan. Baumer on ollut jo pitkään organisaation syvyyspakkeja, ja tuossa roolissa hän mennee ensi kaudellakin - täyttänee paikkansa loukkaantumistapauksissa.

Nuorissa tulevaisuuden lupauksissa Vancouverin pakkitarjonta on sen sijaan kapeaa. Luc Bourdonista olisi voinut tulla jotain isompaa ilman traagista kuolemaa, joten hänen menetyksensä pakkikartalla oli tuntuva. Viime kesän varauksista Kevin Connauton pelasi erinomaisen kauden WHL:ssä, toissa kesän varaus Yann Sauve onnistui kohtalaisen hyvin Q:ssa ja Ruotsin nuorten maajoukkueessa pelannut Peter Andersson meni eteenpäin Elitserienissa, mutta he eivät ole vielä valmiita edes syvyyspakeiksi.

Tämän hetken toiveeni Vancouverin puolustukseen (ja joukkueen alakerran syvyyskartta) näyttää tältä:

CHRISTIAN EHRHOFF
WILLIE MITCHELL
ALEX EDLER
??? (tämän kesän uusi hankinta - Hamhuis, A-Train, Michalek, ?)
SAMI SALO
ANDREW ALBERTS/SOB
AARON ROME
NOLAN BAUMGARTNER
LEE SWEATT
??? (Yksi farmihankinta)
KEVIN CONNAUTON
EVAN OBERG
YANN SAUVE
CHRIS TANEV
PETER ANDERSSON (Elitserien)

Bieksa laitetaan toivottavasti siis lihoiksi. Mitchell on tuossa joukossa siinä tapauksessa, että hän suostuu hieman laskemaan palkkaansa mahdollisen aivotärähdysriskin vuoksi. Ellei hänen kanssaan päästä järkevään sopimukseen, niin siinä tapauksessa Vancouver hankkii toivottavasti kaksi top4-pakkia. SOB:n tilanne on vaikea. Toisaalta Vancouverin kannattaisi pitää hänet, sillä etenkin Mitchellin ja Salon varaan saattaa olla riskialtis rakentaa. Toisaalta taas SOB tekee Bieksan tavoin paljon tyhmiä liikkeitä kentällä, eikä hänen kaukalon ulkopuolinen asenteensakaan taida olla ihan ykkösluokkaa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Osa 4.

Hyökkääjät:

Vancouverin paras alue on tällä hetkellä hyökkäys ja etenkin sen kärki. Sedinit ovat nousseet NHL:n ehdottomalle huipulle, kakkosketjun Ryan Kesler on yksi pelin parhaista kahden suunnan hyökkääjistä ja vielä kehittymässä, laitureista Alex Burrows (joutui leikkaukseen ja on sivussa ensi kauden alun) ja Mikael Samuelsson iskivät molemmat viime kaudella yli 30 osumaa ja nuori, viime kaudella 25 maalia kakkosketjusta tehnyt Mason Raymond on yksi NHL:n nopeimmista pelaajista.

Nuorissa Vancouverilla on lisäksi tulossa muun muassa CHL:n parhaaksi pelaajaksi toissa kaudella valittu Cody Hodgson, viime kesän ykkösvaraus Jordan Schroeder sekä Michael Grabner, joka saattaa olla ensi kaudella seuraava läpimurron tekevä pelaaja. Lisäksi Sergei Shirokov voi olla vielä jokerikortti, vaikka hänen kautensa AHL:ssa ei ollut lähellekään niin onnistunut mitä toivoin.

Vancouverin hyökkäyksessä paras alue on mielestäni keskusta. Pistepörssin voittaja ja ykköstähdistöön valittu Henrik Sedin saa tukea kakkosketjusta viime kaudella 75 pistettä tehneeltä Selke Trophyn arvoiselta Keslerilta, joka on mennyt toistaiseksi joka kausi eteenpäin. He pystyvät molemmat pelaamaan noin 20 minuuttia ja heidän ympärilleen on hyvä rakentaa. Laidalla Canucksilla on periaatteessa kolme 30 maalin hyökkääjää (Daniel Sedin, Burrows ja Samuelsson Kaksosten kanssa pelatessa), joka on paremmin kuin useimmissa muissa seuroissa.

Viime kaudella heikkoutena oli alempien ketjujen onnistuminen ja terveystilanne siellä. Canucksin hyökkäys kaipaa lähinnä fyysisyyttä kauttaaltaan ja tuota osaamista alempiin ketjuihin. Andrew Laddin kaltainen valmentajan unelmapelaaja saisi minulta kaikki pisteet uudeksi vahvistukseksi hyökkäyspäähän, mutta Chicago saattaa onnistua kuitenkin pitämään hänet. Vastaava Laddin stunttikin kelpaisi kyllä hienosti, jos tuota aitoa BC-tuotetta ei saada.

Viime kauden joukkueesta Pavol Demitra on ainakin toivottavasti ensi kaudella pois, sillä en näe mitään järkevää syytä miehen jatkamiselle. Pehmeä ja ailahteleva slovakki on pelaaja, jonka hyvät kaudet ovat ehdottomasti jo takana, vaikka Olympialaisissa tulikin valinta turnauksen tähdistöön. Yksi voittomaali kahden viime kauden aikana kahdeksaan maksettuun miljoonaan on "hieman" liian vähän. Muita poistettavia pelaajia pitääkin sitten miettiä tarkemmin.

Mason Raymond pelasi kolmannen NHL-kautensa, ja teki toivotun läpimurron Keslerin laidalla pelatessa. Hän yli tuplasi uransa piste-ennätyksen (edellinen oli 23 pistettä), teki 25 maalia ja paransi puolustuspeliään aikaisemmasta. Hän oli joukkueen nopein pelaaja (tosin Grabner haastaa kovasti saadessaan enemmän peliaikaa) ja useina iltoina todellinen ilo katsoa. Häneenkin sopivat kuitenkin samat sanat kuin niin moneen muuhun pelaajaan: pudotuspeleissä olisi kaivattu enemmän onnistumisia.

Raymondin sopimus on katkolla ja hän on rajoitettu vapaa agentti (RFA). Hänellä on kasvanut hieno kemia Keslerin kanssa, joten jatkaminen olisi luontevaa. Toisaalta Raymond on top6-osastosta pelaaja, joka saatetaan nähdä nyt myös siirtonappulana. Hän on räjähtävän nopeuden ansiosta pelaaja, joka kuin luotu nyky-NHL:ään, hän saa jatkuvasti lisää voimaa, jonka vuoksi menestyy paremmin kaksinkamppailuissa, häntä voidaan käyttää kaikissa tilanteissa ja hän on kaiken lisäksi juuri tehnyt läpimurtonsa ja kakkosketjusta 25 maalia. Häneen on siis varmasti kiinnostusta muiden joukkueiden tahoita.

Vancouverilla on tulossa kuitenkin Raymondin tyylinen Grabner esiin ja kun Canucks kaipaa lisää fyysisyyttä kahteen ensimmäiseen ketjuun sekä puolustukseen lisää laatua, Raymond saattaa olla vaikka lähdössä. Hänen nimensä esiintyminen huhuissa ei ole siksi mikään yllätys, vaikka toisaalta joukkueelta olisi melko tyhmää kaupata pois oma varaus, joka muodostaa toimivan kaksikon Keslerin kanssa ja joka on juuri tehnyt läpimurtonsa. Minä satsaisin kuitenkin nyt enemmän pelirahoja kahden ensimmäisen ketjun saamiseksi isommaksi ja fyysisemmäksi ja laittaisin siksi Raymondin myyntiin.

Steve Bernierista piti tulla puolestaan Sedinin kaksosten kolmas lenkki ja Gillis maksoi toissa kesänä potentiaalista nyt katsottuna ylihinnan. Toistaiseksi hän on ollut pettymys ja erittäin epätasainen (viime kaudenkin playoffeissa ensin hienot pelit Los Angelesia vastaan ja sitten totaalinen kuvasta katoaminen Chicagoa vastaan), mutta antaako hänelle vielä yhden mahdollisuuden rikkonaisen viime kauden jälkeen? Vaikea häntä taitaa olla kaupatakin kahden miljoonan hintaan, joten ellei tuossa onnistuta, niin kai hän sitten saa vielä jatkaa sopimusvuotensa - onhan hän kaiken lisäksi ylivoima-aikaa katsoen yksi Vigneaultin suosikkeja ja joukkueen ylivoimainen ykkönen avointen paikkojen tuhlaajana (vain Samuelsson pelasi Sedineiden kanssa useimmin ylivoimakertoja).

Kolmosketjun sentteri Kyle Wellwood on ollut puolestaan minulle yllättäjä ja hän pelasi hyvän kevään, mutta nyt Kyle saattaa lähteä nimimerkki Ronningin suureksi harmiksi. Vancouverilla riittää hyökkäyksessä taitoa, joten antaisin kolmosen keskustan ennemmin jollekin isommalle ja fyysisemmälle pelaajalle hoidettavaksi, tai sitten petaisin paikan Hodgsonille, joka sen tulee toivottavasti ottamaan kahden seuraavan kauden sisään. Wellwoodista on tulossa UFA ja hän hakee todennäköisesti nyt joltakin seuralta vähän pidempää sopimusta.

Muista ulostettavista pelaajista nelosen sentteri Ryan Johnson oli minun suosikkeja toissa kaudella äärimmäisen uhrautuvan pelinsä ja aloitustaitojen vuoksi, mutta viime kausi meni todella heikosti loukkaantumisten vuoksi. Uran matalin 58 pelin kausi ja yksi maali ei puolla jatkoa veteraanihyökkääjälle. Vaikka roolina ei pisteiden teko olekaan, hän on vain liian usein loukkaantuneena, eikä auta siksi joukkuetta riittävästi ansaitakseen jatkosopimuksen.

Entä sitten Jannik Hansen? Hän on jostain kumman syystä Vigneaultin koirankoppilaisia edelleen (vaikka pelasi kaikki pudotuspelit), vaikka pelit menevät pääsääntöisesti energisesti ja ihan kelvollisesti. Kai hän on siinä mielessä sitten vähän ongelmapelaaja, että hän ei ole kentän fyysisimpiä pelaajia eikä toisaalta sitten taitavimpiakaan, joten mihin hänet tasaisen hyvien ominaisuuksien vuoksi sijoittaa? Kolmosketju olisi periaatteessa hänelle oikea paikka, mutta jos Bernier jatkaa ja Grabner tulee mukaan, niin löytyykö roolia?

Hyökkäyksen syvyyskartta (ja omat toiveet) tällä hetkellä ovat:

D. SEDIN - H. SEDIN - SAMUELSSON
BURROWS - KESLER - "FEHR / CLARKSON" (Molemmat ovat RFA-pelaajia tällä hetkellä)
"LADD" - HODGSON - BERNIER?/GRABNER
HORDICHUK/GLASS? - BURISH - RYPIEN/HANSEN?/??

Tuohon kakkosketjun toiseen laitaan tulisi siis uusi laituri, joka saisi olla Raymondia isompi, fyysisempi ja parempi maalin edessä. Minulla ei olisi sinällään mitään Raymondin jatkoa vastaan (nopeus on valttia, Mason on oma varaus, hän oli viime kaudella yksi NHL:n tehokkaimpia kakkosketjun hyökkääjiä ja hänellä on lahjoja pitkälle), mutta top6-osasto kaipaisi mielestäni vähän lisää kokoa, koska taitoa siellä riittää muutenkin riittävästi. Tuolla muutoksella näkisin kokonaisuuden parantuvan, vaikka Raymondia parempaa yksilöä ei välttämättä tulisikaan tilalle.

Eric Fehr ja David Clarkson tulevat mieleen pelaajista, joilla saattaisi olla kykyjä tuohon rooliin. Molemmat ovat RFA-statuksella tällä hetkellä, joten he ovat sidottuja, luultavasti nykyisten joukkueidensa jatkosuunnitelmissa ja siksi hakuammuntoja. Vancouverilla olisi antaa vaihdossa lähinnä Raymondia, Bieksaa, SOB:ia/Albertsia, prospecteja ja varausvuoroja. En tiedä miten nuo riittäisivät irrottamaan nuo kyseiset pelaajat heidän nykyisistä seuroistaan, mutta vaihtoehtoja olisi muitakin.

Kolmosketjun keskelle suunnittelen Hodgsonia Wellwoodin tilalle jos Cody vaikuttaa olevan pelikuntoinen (seurassa tiedetään tämä paremmin). Wellwood on kantanut roolinsa, mutta Hodgsonille ollaan kuitenkin suunniteltu erittäin suurta asemaa joukkueen tulevaisuudessa ja uran luominen olisi hyvä aloittaa Henrikin ja Keslerin takaa, jotka pystyvät kantamaan isoja minuutteja vielä useita kausia eteenpäin. Bustin aika on nyt, jos hän on kunnossa.

Laidalle Andrew Ladd (tällä hetkellä RFA-statuksella - vaihdossa samoja palikoita kuin Fehr/Clarkson fantasioissa) olisi mielestäni täsmähankinta tähän joukkueeseen. Kyse on -86 syntyneestä BC-lähtöisestä pelaajasta, jolla on jo voitettuna kaksi Stanley Cupia, joka pystyy tekemään tehoja saamatta ylivoima-aikaa (esimerkiksi toissa kaudella Chicagossa peräti 47 pistettä tasakentin - vertailun vuoksi esimerkiksi Bernier teki 18 pistettä tasakentin), pelaamaan hyvää puolustusta ja menemään tarvittaessa harmaan alueen väärälle puolelle (kutsutaan me sitten niitä vaikka cheap shoteiksi). Ladd on todellinen valmentajan ihannepelaaja.

Nelosen keskelle hankkisin toisen pelaajan Chicagosta, eli Adam Burishin. Moottoriturpa Burish on varsinainen k***pää vastustajan riveissä ja lausunnoissaan, mutta omien riveissä hän saa arvostusta, täyttää aloituksia lukuun ottamatta paikkansa nelosen energiapelaajana ja hän on "sopivan ikäinen", eli pelivuosia on vielä paljon edessä. Hän on UFA nyt tänä kesänä, joten nelosen sentteriä etsivä joukkue ja mahdollisesti uutta joukkuetta etsivä pelaaja (Chicago hankki Reasonerin) saattaisivat vaikka löytää toisensa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Osa 5.

Eli ensi kauden Vancouverin joukkue olisi kokonaisuudessaan ja palkoiltaan suunnilleen seuraava näissä fantasiamaailmoissa:

D. Sedin (6.1) - H. Sedin (6.1) - Samuelsson (2.5)
Burrows (2) - Kesler (5) - Fehr/Clarkson (2)
Ladd (2.5) - Hodgson (1.725) - Bernier/Grabner (2/0.843)
Hordichuk/Glass (0.775) - Burish (1.2) - Rypien/Hansen (0.6)

Ehrhoff (3.1) - Mitchell (2.7)
(Hamhuis, A-Train, Michalek, ?? [uuden pakin sopimuksen ch 4.7]) - Edler (3.25)
Salo (3.5) - Alberts/SOB/Rome (1/1.8/0.7)

Luongo (5.33)
Schneider (0.9)

Yhteensä: noin 57 miljoonaa dollaria, jos kolmoseen laitetaan toiselle puolelle kalliimpi vaihtoehto Bernier ja puolustukseen noin miljoonan Alberts tai Rome.

Luultavasti joukkue tulee olemaan todellisuudessa aika erilainen mitä tämä minun hahmotelma. Mielenkiinnolla pitää seurata miten Gillis ryhmän onnistuu kasaamaan, sillä hänellä olisi nyt mahdollista liikuttaa palettia aika voimakkaastikin, kun rahaa on mahdollista käyttää aika paljon. Lähtökohtana toiveenani olisi kuitenkin, että puolustukseen pitää satsata pelimerkkejä ja hyökkäykseen pitäisi löytyä jostain vähän lisää fyysisyyttä Demitran ja mahdollisesti Raymondinkin tilalle.

Peli on nyt avattu omalta osaltani ja toivon keskustelua (vaikka en pääsekään vastaamaan keskusteluun taas pariin päivään juhannuksen vuoksi).

***

Ai niin, tulevasta varaustilaisuudesta toivon ensimmäisellä kierroksella puolustajaa. Gillis ottanee ensimmäisellä kierroksella luonnollisesti kuitenkin hänen mielestään parhaan tarjolla olevan pelaajan, joten tämä minun toiveeni ei paljon paina. Joka tapauksessa oma toiveeni olisi puolustaja Jarred Tinordi, josta tsn:n Bob McKenzie kirjoitti seuraavasti:

Bob McKenzie: The son of former NHL defenceman Mark Tinordi is an absolute physical beast, almost 6-foot-6 and still filling out a frame that is more than 200 pounds. He blew scouts away with physical testing at the Combine. He’s naturally aggressive, a heavy hitter, with outstanding leadership and character, as evidenced by his captaincy on what may be the best U.S. U-18 team ever. Tinordi will attend Notre Dame in the fall.
 

Ralph

Jäsen
Vaikken Canucks-fani olekkaan, harmittaa että Bernier lähti.
 

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Erinomainen kauppa Gillisilta. Kesään lähdettäessä puolustus oli ylivoimaisesti Canucksin heikoin alue ja sitä oli pakko vahvistaa mikäli kahdesta viime kaudesta haluttiin parantaa. Gillis "varasti" viime kesänä San Josesta kerrassaan loistavan kauden pelanneen Ehrhoffin, mutta tämä ei kuitenkaan loppupeleissä riittänyt (Mitchell loukkaantui, Bieksa oli surkea jne.). Ensi kaudella Canucksin siniviiva on taas astetta kovempi, kun toisena kesänä peräkkäin haaviin tarttui laadukas 20 minuutin top 4 puolustaja parhaassa iässä. Eikä sovi unohtaa, että katossa on vielä hyvin tilaa ja Gillis totesi Ballardin hankinnan yhteydessä että puolustusta pyritään edelleen vahvistaa.

Mitä Canucks sai:

Keith Ballard, Victor Oreskovich

Ballard on laadukas, kestävä ja fyysinen 20 minuutin top 4 puolustaja. Ikää on sopivasti 27, yleisen kaavan mukaan hän on siis juuri tulossa parhaaseen ikäänsä, ja hänellä on 5 vuotta sopimusta jäljellä 4.2 miljoonan cap hitilla. Eli siis sen lisäksi että Canucks sai laadukkaan luutijan takalinjoille, sai se myös jatkuvuutta tälle paikalle. Ennen Ballardin tuloa ainoastaan Edlerilla ja syvyyspakki Romella oli sopimusta jäljellä enemmän kuin tuleva kausi, joten tälläkin saralla Ballard tulee oivaan saumaan. Ainakin toistaiseksi Canucksin puolustavia koutsaava Rick Bowness oli Coyotesissa samaan aikaan Ballardin kanssa, joten ihan mielenkiintoinen tuokin yhteys mikäli Bowness Vigneaultin kakkosena ensi kaudella jatkaa.

NHL'n kovimmista perstaklauksistaan tunnettu Ballard ei ole missannut viimeisellä kolmella kaudellaan ainuttakaan peliä kovasta pelityylistään huolimatta, ja hänen koko NHL-uran saldo näyttää sekin hienolta; 397 ottelua kokoonpanossa viiden NHL-kauden aikana (max. 410). Tämä on erityisen tärkeää Canucksille, sillä näyttäisi että joka ainoa kausi ja joka ainoa kevät loukkaantumiset ovat näytelleet turhan suurta roolia.

Ballard on hyvä luistelija, pystyy hyvin pelaamaan ylivoimalla ja alivoimalla, ja on tosiaan yksi NHL'n vahvimmista taklaajista. Aikanaan kun hän pelasi Coyotesissa niin ainakin sivuallekirjoittanut pelkäsi koko ajan millon lävähtää, ja kyllähän se muutaman kerran lävähtikin (tuo tosin Florida-ajoilta). On erittäin hienoa että Canucksilla on tällainen pelote siniviivalla ensi kaudella, tällaista on kaivattukin. Ballard-paidat tulevat menemään varmasti kaupaksi kunhan kaikki fanit huomaavat mikä hän on miehiään.

Oreskovich tuskin on ratkaisu Canucksin kolmoskentän ongelmiin ainakaan tulevalla kaudella, mutta varmaan ihan hyödyllinen pelaaja neloseen. Hinta/laatusuhteeltaan parannus Bernieriin, ja omaa varmasti enemmän potentiaalia kuin esimerkiksi Glass. Antaahan tuo samalla lisää vaihtoehtoja ja kilpailua kolmos- ja erityisesti neloskenttään, kun Moosesta neloseen olisi tarjolla esimerkiksi Bolduc, Desbiens ja Bliznak, ja jo ennestään siellä koomailee Hordi ja Rypien.

Mitä Canucks menetti:

Steve Bernier, Michael Grabner, viime yön 25. vuoro

Grabnerille ei ollut oikein paikkaa ensi kauden kokoonpanossa ja Bernier oli ylipalkattu huti. Kummankaan menetys ei kirpaise minua henkilökohtaisesti (Bernierin lähtö itse asiassa yksi tämän kesän kohokohdista toistaiseksi), ja uskaltaisin väittää että näiden pelaajien menetys ei tunnu Canucksillakaan missään.

En oikein tiedä mitä Bernierista pitäisi sanoa. Hänet hankittiin Canucksiin vielä potentiaalisena top 6 hyökkääjänä, mutta eihän se kehitys ihan tuohon suuntaan mennyt. Taidoiltaan ja peliälyltään Bernier on maksimissaan neloskentän grinderi (juuri ja juuri NHL-tasolla), mutta koon ja luistelun puolesta hän saattaa mennä jopa kolmoskentässä ja maskimiehenä ylivoimassa jos ympärillä on oikeat pelaajat. Reilusti ylipalkattu joka tapauksessa, ja olikin lähinnä pelkkä salary dump Canucksin puolelta.

Grabner puolestaan oli pelannut 2 täyttä kautta Moosessa ennen viime syksyä jolloin moni odotti hänen ottavan paikan Canucksista. Ja paskat, Grabnerin training camp ja harjoitusottelut olivat kerrassaan surkeita ja hän löysi pikaseen itsensä Manitobasta. Moosessa hän jatkoi uralleen ominaiseen tyyliin, eli epätasaisesti. Yhtenä iltana 2+2, jonka jälkeen seuravaat 10 ottelua kiikareilla. Daniel Sedinin loukkaannuttua Grabner sai kun varkain paikan Canucksissa ja käytti sen jostain syystä hyväkseen. Hän pelasi ihan hyvin, mutta ei kuitenkaan mitään todella erikoista (ei top 6 ainesta jos kaikki olisi terveitä). Sitten hän rikkoi nilkkansa ja oli pitkään sivussa, ja takaisin tultuaan jatkoi samalla "ihan ok" -tasolla kuin ennen loukkaantumistaan.

Grabner on nopea luistelija, mutta kädet ei oikein pysy jalkojen tahdissa. Osa kiekonkäsittelyvirheistä menee mielestäni hermoilun piikkiin, monesti on vaikuttanut siltä että keppi tärisee käsissä ihan liikaa. Grabnerilla on kova rannari, mutta "sniperiksi" pitäisi vähän tarkuutta jostain saada. Hänen pitäisi saada myös röyhkeyttä lisää, ajaa maalille ja ottaa taklauksia vastaan säännöllisemmin, jotta NHL'sta aukeisi top 6 paikka. Pelkillä taidoillaan, luistelullaan ja laukauksellaan hän ei tule top 6 hyökkääjäksi NHL-tasolla nousemaan.

Gillis treidasi Grabnerin parhaaseen mahdolliseen aikaan. Grabnerin arvo oli "all time low" viime syksynä, ja kiitos joissain määrin onnistuneen kauden jälkimmäisen puolikkaan, hänestä saatiin laadukas top 4 puolustaja vaihdossa. Tietenkin samalla kun Grabnerin osakkeet kohosi kauden mittaan, myös Canucks-fanien silmissä hänen arvonsa nousi. Jotkut vetivät ranteensa auki tämän kaupan johdosta, kun Grabnerista oli yht'äkkiä tullut jessen toinen tuleminen. Se on jännä minkä vaikutuksen muutama maali tekee, kun ottaa huomioon että viime syksynä lähestulkoon kaikki oli luovuttanut Grabnerin suhteen (Schroeder systeemissä) ja valmiina kauppaaman hänet vaihdossa mihin vain ennen kuin hänet isketään waivereihin.

Ykköskierroksen pick oli conditional, ja Gillisilla oli mahdollisuus vaihtaa se ensi kesän draftin ykköspickiksi mikäli 25. vuorolla oli vapaana pelaaja jonka hän halusi. Näin ei kuitenkaan käynyt, kun Montreal treidasi ylöspäin ja nappasi Canucksin tähtäimessä olleen Tinordin. Ihan hyvä veto minun mielestä, noilla sijoilla varatuista pelaajista kuitenkin ainoastaan vain noin 1/4 onnistuu hyvin NHL-tasolla ja jos scoutit eivät ole sitä mieltä että sieltä joku varma haku löytyisi (sitä mitä esim. Tinordi oli Canucksin scouttien mielestä), niin on järkeen käyvää säästää ykköspick ensi kesälle.

Summasummarum

Canucks paransi heikointa osa-aluettaan laadulla eikä menettänyt mitään mikä haittaisi Stanley Cupin saavuttamista seuraavan 5 vuoden sisään, jos senkään jälkeen (Grabner ja 25. varaus aika kysymysmerkkejä kuitenkin). Yksinkertaisesti, tämän kaupan ansiosta Canucks on ainakin seuraavat 5 vuotta huomattavasti parempi joukkue.

Seuraavana vuorossa olisi hankkia kokoa ja voimaa top 9 hyökkääjiin (ainakin 1 kappale moisia), kaupata Bieksa pois ja hankkia yksi laadukas UFA-puolustaja tilalle (Mitchell, tai joku ulkopuolelta, esim. Hamhuis) ja sorvata Raymondille sekä SOBille jatkot.

---

Tähän loppuun vielä pitää sanoa, että tämä oli omalta osaltani (ainakin toistaiseksi) viimeinen viestini Jatkoaikaan. Tässä ei ole taustalla mitään sen kummempaa, vain päätös jonka nyt tein. Canucksin seuraamista tietysti jatkan, luultavasti entistä intensiivisemmin kuin aikaisempina vuosina.

Pitäkäähän valaslippu korkealla.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Ballardin kauppa teki muuten normaalia tylsemmästä varausviikonlopusta mielenkiintoisen, ja pitää olla tyytyväinen kauppaan. Ballard on niitä pakkeja, joita olen toivonut meille jo pidempään, mutta en uskonut meillä olevan mahdollisuuksia häneen miehen pitkän sopimuksen ja uran tilanteen vuoksi. Ballard on hyvä ja monipuolinen top3 pakki, joka pystyy pelaamaan kaikkia tilanteita, hän on vasta tulemassa (tai juuri tullut) parhaaseen ikäänsä ja jonka sopimus kestää tuon parhaan iän läpi melko maltillisella cap hitilla.

Ballard tulee astumaan heti ensimmäisillä luistimenvedoillaan Canucks-joukkueen tärkeimpien pelaajien joukkoon, ja tuossa joukossa hän tullee myös pysymään aina vuoteen 2015 saakka. Vancouverilla oli suurta tilausta isojen minuuttien puolustajaa kohtaan, joka pystyisi pelaamaan fyysisesti ja hyvällä tunteella, kantamaaan vastuuta alivoimissa ja lisäämään alakerran liikkuvuutta. Ballard täyttää kaikki nuo hankinnan kriteerit.

Ballard on keskimäärin noin 30 pisteen puolustaja, joten hän on hyvän luokan kakkosparin pakkeja hyökkäyspäähän. Hänen vahvuutensa on kuitenkin kokonaisuus: monipuolisuus kahteen suuntaan pelaamisessa, kovat taklaukset ja fyysisyys, kilpailullisuus ja sitkeys, joukkueelle pelaaminen isolla tunteella. Monet pienemmät asiat tekevät hänestä arvokkaan top3 puolustajan. Hän oli viime kaudella niiden yhdeksän NHL-puolustajan joukossa, jotka sijoittuivat sekä laukausten blokkauksissa, että taklauksissa 30 parhaan joukkoon.

Ballardista tehdyssä videossa toissa kaudelta näkyy niitä Chip Whitleyn'kin mainitsemia kovia taklauksia, jotka tulevat ensi kaudenkin aikana näkymään Canucks-faneille. Veikkaan, että hänestä tulee kasvamaan yksi valaspaitaisten kiekkojännäreiden suosikkipelaajia ja nuo niitit tulevat nousemaan puheiksi esimerkiksi Luoteisen divisioonan paikallispeleissä.

Ballardin lisäksi Canucks sai 23-vuotiaan entisen Coloradon toisen kierroksen varauksen Victor Oreshkovichin, joka pelasi viime kaudella Floridassa 50 peliä ja teki kahdeksan pistettä. Oreshkovich on isokokoinen (6-3, 215) nelosketjun laitahyökkääjä, jonka kädet ovat puiset, mutta liikettä ja taklausintoa riittää - siis melko tyypillinen projekti nelosketjuun. Hyvää hänessä oli viime kaudella kuitenkin tuo pelimäärä NHL:ssä - vaikka kyse olikin "vain" Floridasta, 50 peliä showssa antavat mahdollisuuden odottaa sitä, että nelosketjun laidalle tulee ainakin isokokoinen kilpailija mukaan. Oreshkovich on muuten siinä mielessä erikoinen pelaaja, että hän lopetti jo uransa, mutta päätti kuitenkin vielä jatkaa sitä pitkän pelaamattomuuden jälkeen.

Pitää olla kaiken kaikkiaan tyytyväinen siihen mitä saimme. Menetyksiäkin toki koettiin, sillä top3 pakkia ei ilmaiseksi saa vaihtokaupalla:

- Viime kaudella ihan hyvinkin pelanneesta Michael Grabnerista saattaa vaikka tullakin jotain, vaikkei hän olekaan kehittynyt kuten ykköskierroksen varaukselta toivottiin, eikä hän ole tehnyt vielä missään isoja pisteitä. Grabnerin menetyksessä pitää kuitenkin muistaa se, että hänelle ei olisi ollut Vancouverissa sopivaa kahden ensimmäisen ketjun pelipaikkaa ilman loukkaantumisia ensi kaudenkaan aikana (jos Raymond tekee jatkosopimuksen) ja Vancouverilla riittää hyökkäysvoimaa. Lisäksi takaa on tulossa laidalle yrittämään kesän 2009 kaksi ensimmäistä varausta Jordan Schroeder ja Anton Rödin. Heistä ainakin Schroederia pidetään Grabneria lahjakkaampana laitahyökkääjänä tällä hetkellä.

- Epätasaisesti ja odotuksia paljon heikommin pelanneen "kahden miljoonan kolmos-/nelosketjun hyökkääjän" Steve Bernierin ulostus kaupassa palveli lähinnä sitä, että Vancouverilla on mahdollisuuksia hankkia toinenkin uusi puolustaja tänä kesänä mukaan (tai sitten jatkaa Mitchellin sopimusta). Pidän Bernieria edelleen kaikesta huolimatta "nykyistä paremman tulevaisuuden pelaajana", mutta se vaatii sitä, että hän saa kädet uudelle tasolle enkä tiedä onnistuuko hän tuossa enää. Harvinainen pelaaja, kun ei saanut kunnon tulosta edes kaksosten kanssa, vaikka tuossa paikassa ovat onnistuneet oikeastaan kaikki muut.

- Canucks menetti kaupassa myös ykköskierroksen varauksen. Tästä menetyksestä on mahdoton sanoa tällä hetkellä mitään, mutta jos se olisi ollut samaa luokkaa kuin Vancouverin edellinen ykkösvaraus samalta sijalta (Patrick White kesällä 2007) tai vaikka useimmat muut Canucksin varaukset 20-30 väliltä historiassa, niin eipä tule tätä varausta ikävä. Toki odotusarvoja ykkösvarausta kohtaan olisi ollut joka tapauksessa, ja ainahan on se mahdollisuus, että osutaan jättipottiin noiltakin sijoilta.

Floridakin sai kuitenkin kaupassa sitä mitä joukkue varmasti kaipasi. Joukkue on rakennusvaiheessa, joten erilaisia palasia ja mahdollisuuksia pitää olla tarjolla tulevaisuuteen ja isoja sopimuksia monipuolisille pelaajille ei välttämättä juuri nyt kaivata. Siksi Ballardia joukkue ei olisi kaivannut enää samalla lailla kuin Vancouver tällä hetkellä. Bernier menee tuohon "toivotaan-toivotaan osastolle" Floridassakin (veikkaan, että joukkue tulee pettymään hänen kohdallaan, mutta mistä sitä koskaan tietää), Grabnerilla riittää ainakin nopeutta ja tuo ykkösvaraus on aina yksi mahdollisuus lisää.

Tämän kaupan jälkeen Canucks voisi näyttää suunnilleen tältä:

Hyökkäys:

D. Sedin - H. Sedin - Samuelsson
Raymond? / ? - Kesler - Burrows
? - Hodgson (Wellwood?) - Hansen? / ?
Hordichuk/Glass - ? - Rypien/Oreshkovich

Ykkösketju ja 2/3 kakkosketjusta on siis kasassa ja hyvässä kunnossa, eli tärkein on kunnossa. Kakkosen toiselle laidalle Raymondin kanssa saatetaan tehdä jatkosopimus tai sitten hakea kokoa lisää top6-ryhmään ja myydä Raymond. Kolmosen laidat ovat nyt auki, kun Bernier kaupattiin sieltä viime kauden surkean hinta/laatusuhteen ansiosta pois, Demitran kanssa ei tehdä toivottavasti jatkoa ja tuo rooli ei olisi ollut Grabnerille sopivin. Myös kolmosen sentteri on vielä epävarma (oma suosikkini olisi Hodgson). Nelosen laidoille riittää paukuttajia, mutta sentteritilanne on auki.

Puolustus:

Ehrhoff - Ballard
Edler - ?
Salo - Bieksa/Alberts/SOB/Rome/Baumgartner/Sweatt/?-farmihankinta

Gillisin viime- ja tämän kesän hankinnat Ehrhoff ja Ballard voisivat sopia hyvin yhteen. Molemmat ovat puolustajia, jotka ovat tulossa tai juuri tulleet puolustajille parhaaseen peli-ikään. Kakkosparissa koko ajan kehittyvä Edler liittyy Ehrhoffin ja Ballardin joukkoon tulevaisuuden puolustajina, ja toivottavasti tuohon toiselle puolelle tulisi uusi hankinta. Kolmosparin toiselle puolelle olisi kunnossa ollessaan varma ja erittäin kokenut Salo, mutta toisen pakin tontti on auki vielä.

Itse heivaisin joukkueen aivopierut Bieksan ja SOB:n pois, antaisin mahdollisuuden hyvin viime kaudella pelanneelle Romelle tai mahdollisesti Albertsille (vaikkei hän vakuuttanutkaan viime kauden lopussa ja hänkin liittyy tuohon Bieksan ja SOB:in aivopieruryhmään), joita stunttaisivat tarvittaessa/onnistuessaan Baumer, Sweatt ja farmiin hankittava uusi puolustaja (tai kaiken mennessä kuten Canucks-fanin päiväunet kertovat nuori Connauton).

Luongo
Schneider

Maalivahdit ovat melko varmasti kasassa siinä kuin ykkösketjukin.

- Yhteensä palkat vievät tällä hetkellä pelaajilla joiden toivoisin jatkavan: noin 47 miljoonaa.

- Palkkalaskelmiin ei ole laskettu kakkosketjun toista laituria, kolmosketjun toista laituria, nelosen sentteriä eikä kakkosparin toista pakkia.

Jos kuvitellaan, että Canucks tekisi Raymondin kanssa kolmen miljoonan dollarin sopimuksen (kuten veikkaan mahdolliseksi), niin palkat olisivat yhteensä 50 miljoonaa. Kolmosketjun toiseen laituriin voisi laittaa kiinni siinä tapauksessa 2.5 miljoonaa ja nelosketjun sentteriin esimerkiksi yhden miljoonan, niin budjetti olisi noin 53.5 miljoonaa ja tuohon kakkosparin toiseen pakkiin jäisi vielä noin 4.5 miljoonaa pelivaraa.

***

Varatuista pelaajista kirjoittelen lyhyesti lähipäivinä.

***

Ja toivottavasti tuo sinun päätöksesi Chip tulee vielä tulevaisuudessa kumoutumaan. Sinun juttujasi on ollut ilo lukea täältä ja olemme saaneet ainakin yhteisiä mielipiteiden vaihtoja aikaan.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Kiitokset Ronningille ketjun avauksesta ja muille kirjoittajille hyvistä kirjoituksista sen jälkeen. Pitää nyt itsekin jotain kirjoittaa, kun ei aikoihin tullut kirjoitettua mitään Vancouverin tapahtumista. Draftin aikainen kauppa onkin täällä jo pureksittu ja ihan hyvät fiilikset jäivät kaupasta. Tosin itse olisin halunnut nähdä Grabnerin tulevan kauden, mutta minkäs teet. Hyvä näinkin.

Vancouverin on tehnyt kevään aikana varsin monia sopimuksia vapaiden pelaajien kanssa. Eddie Lack on pitkä, 1988 syntynyt, maalivahti, joka lienee todella pitkän tähtäimen hankinta. Kokemusta vain yhdestä kaudesta Elitserieniä ja sitä aiemmin Allsvenskanissa pari kautta. Stefan Schneider on kanssa isokokoinen, mutta tällä kertaa hyökkääjä vuosimallia 1989. Eipä mitään erityisiä tehoja ole junnuissa tehnyt, mutta kaippa Vancouverin johto hänessä jotain erityistä näkee. Chris Tanev on sitten Schneiderin kanssa samaa 1989-vuosikertaa ja pelaa pakin paikalla. Viime kausi oli hänellä ensimmäinen NCAA-liigassa ja pisteitä kertyi varsin mukavasti (41 ottelua, 28 pistettä). Näiden lisäksi Vancouver teki sopimukset jo mainitun Lee Swettin kanssa sekä hyökkääjä Aaron Volpatin kanssa.

Pitää yrittää viikolla palata vielä tuohon tämän hetken tilanteeseen joukkueessa, vaikkakin nuck siitä jo hyvin kirjoittikin.
 

Parker27

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Vancouver teki QO O'Brienille. Hintaa sillä on 1.6milj$. Eli tämä osoittaa sitä että Vancouver edelleen luottaa siihen että miehestä tulee käyttökelpoinen pelimies. Ja sitä hän on onnistuessaan. Viime kausi meni penkinalle mutta potentiaalia on ainakin omissa papereissa sen verran että hänelle voi sen vuoden antaa vielä näyttöaikaa Vancouverissa.

Bieksan kohdalla vähän sama homma. Hyvä pelimies ja potentiaalia on mutta ehkä maisemanvaihdos voisi pelastaa miehen uran. Joten luulen että Bieksa lyödään lihoiksi jonkun kaupan seurauksena ja Vancouver lähtee kauteen tälläisellä pakistolla:

Ehrhoff - Ballard
Edler - O'Brien
Salo - Rome/Alberts/Sweatt

Sweatt voi olla se kuuluisi mustahevonen.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Puolustuksesta

Vancouver teki QO O'Brienille. Hintaa sillä on 1.6milj$. Eli tämä osoittaa sitä että Vancouver edelleen luottaa siihen että miehestä tulee käyttökelpoinen pelimies. Ja sitä hän on onnistuessaan. Viime kausi meni penkinalle mutta potentiaalia on ainakin omissa papereissa sen verran että hänelle voi sen vuoden antaa vielä näyttöaikaa Vancouverissa.
En tiedä mitä Canucks ajattelee, mutta tuo QO:n tarjoaminenhan ei sitä vielä tarkoita, että Gillis suunnittelisi SOB:lle jatkoa Vancouverissa. Sehän tehtiin vain, jotta hänestä ei olisi tullut UFA-pelaajaa ja mahdollisesti siis siksi, jotta Canucks saisi hänestä jotain takaisin, mikäli he päättävät kaupata SOB:n pois.

Katsotaan tuota puolustusta vähän tarkemmin.

Vancouverin ongelma-alueena kahden viime kauden aikana on ollut puolustus ja etenkin sen loukkaantumiset playoffeissa. Canucksin puolustus ampui viime kaudella NHL:n eniten maaleja (42), joten hyökkäyspää toimii ihan hyvin. Puolustus on nyt myös kolmen hieman nuoremman puolustajan (Ehrhoff, Edler ja Ballard) johdosta sellainen, että sillä voidaan mennä tulevaisuuteen, kun tuon kolmikon ympärille osataan kasata oikeanlainen ryhmä.

Puolustuksen heikkoutena ovat olleet isot virheet omassa päässä ja tyhmät jäähyt. Ja noissa molemmissa alakerran heikoissa alueissa SOB ja Bieksa ovat olleet puolustuksen ehdotonta kärkeä (Alberts liittyi tuohon samaan armeijaan kevätpuolella siirtonsa jälkeen). He ovat molemmat puolustajia, jotka nukkuvat aivan liikaa, käyttävät fyysisyyttään liian usein tyhmästi ja jotka ovat heidän nykyisiin rooleihin nähden ylipalkattuja.

Bieksa oli menossa AHL:ssa ja vielä ensimmäisen kokonaisen NHL-kauden jälkeen hyvää reittiä urallaan. Hän iski Vancouverille päälle 40 pistettä, pelasi Mitchellin kanssa erinomaisen hyvää puolustusta, tappeli menestyksellä ja otti isoa roolia joka suhteessa. Sen jälkeen hän on kärsinyt kuitenkin paljon pahoista loukkaantumisista (viime kaudella tuli 55 peliä ja kaudella 2007-08 vain 34 peliä) ja nuo loukkaantumiset ovat ikävä kyllä tehneet pahaa hänen uralleen.

Oman pään nukahtamisia hänelle on tullut jonkin verran kai aina. Nuo olisivat pyyhittävissä paremmin maton alle, jos hänestä olisi uran alun kaltaista hyötyä muualla. Ikävä kyllä hänen merkityksensä joukkueelle on laskenut kuin lehmän häntä. Christian Ehrhoff ja Alex Edler ovat jo ohittaneet hänet hyökkäyspäässä (Salo ja Ballard eivät ole mahdottoman kaukana) ja omassa päässä hän on SOB:in ja Albertsin rinnalla joukkueen epävarmin puolustaja top7 pakeista.

Bieksa lähtee usein väärissä paikoissa vastaan, hänellä on huono mailapeli syöttöihin ja vastustajan mailaan oman maalin lähellä ja hän jättää vastustajan kavereita oman maalin edessä vapaaksi kun häntä vähän houkuttelee kiekolla. Hyvää puolustuspelissä on luistelu. Lisäksi tietynlainen sitkeys ja tietty uhrautuvaisuus voisi olla eduksi, mutta noissakin asioissa hänen otteensa heilahtelevat liiaksi. Kokonaisuutena hän on kovin riskialtis pelaaja omassa päässä.

Bieksan fyysisyyskin on aika kyseenalaista fyysisyyttä, ja väitänkin, että hän on yliarvostettu tuossa hommassa. Hän ei menesty melko pienenä puolustajana (6-1, 198) oman maalin edessä tai kulmissa paineissa isompiaan vastaan, vaan ottaa alakynteen jäädessään usein tyhmiä jäähyjä noista paikoista, hänen nyrkkinsä eivät ole tehneet enää uran alun kaltaista jälkeä, eikä hän ole taklaajanakaan kummoinen, vaikka tilastoissa niittejä löytyy ihan kohtalaisesti.

Mutta vaikka tässä nyt kritisoinkin miestä, niin ei hän mikään toivoton NHL-pakki ole. Hän on ihan paikkansa täyttävä puolustaja siinä mielessä, että hänen pelissään yhdistyvät kelvollinen liike, tuo tietty fyysisyys (vaikka usein tyhmää fyysisyyttä onkin) ja kiekollinen peli ylivoimissa. Noista hyvistä puolista nimenomaan kiekollisen pelin vuoksi hän voisi olla jossakin toisessa joukkueessa vielä käyttökelpoisempi pakki kuin Vancouverissa.

Minäkin voisin haluta pitää Bieksan kiekollisen pelin syvyyspakkina Vancouverissa, jos hän olisi selvästi halvempi. Kuitenkin tällä hetkellä hänen 3.75 miljoonan palkkansa, hänen ensi kesän UFA-tilanne, paha loukkaantumistausta ja nuo oman pään virheet sekä tyhmät jäähyt saavat minut toivomaan täysillä hänen kauppaamista - edellyttäen tietysti, että Canucks hankkisi alakertaan meidän tarpeita (alivoimapeli, varmempi omassa päässä) paremmin hyödyttävän puolustajan.

Bieksan hyötyarvo joukkueen vitospakkina melkein neljän miljoonan palkalla on todella huono. Lisäksi kaksi Gillisin viimeisintä pakkihankintaa (Ehrhoff ja Ballard) ovat syöneet hänen merkitystään lisää. Onneksi Bieksalla saattaisi olla jonkin verran kauppa-arvoa. Joku voi nimittäin nähdä Bieksassa edelleen sen saman puolustajan kokonaisuudelle, mikä hän oli uransa alussa.

Lisäksi useat saattavat antaa hänen fyysiselle pelille enemmän arvoa kuin olisi tarpeen ja monet näkevät varmasti hänellä olevan lahjoja, jos hän saisi paremman paikan pelata - jos hän siis olisi hyökkäyspelissä käytetympi kuin tällä hetkellä ja tulevaisuudessa Edlerin ja Ehrhoffin takana. Mutta Vancouverissa hänen pelinsä ovat toivottavasti pelatut, ja sanonkin tämän näin suoraan; olen erittäin pettynyt tähän kesään, jos hän jatkaa meillä ja hänen tilallaan ei ole uutta top4-pakkia.

Entä sitten SOB? Ensiksi pitää sanoa, että pidin todella paljon, kun Gillis hankki hänet kaksi vuotta sitten alakerran projektiksi vaihdossa Krajicekiin. Mielestäni kauppa vaikutti melkein täydelliseltä Vancouverille. Odotin O'Brienista isokokoista, fyysistä, ilkeää, hyväasenteista ja peruspeliin lahjakasta pakkia, joka suojelisi joukkuekavereitaan ja jolla olisi voinut olla lahjoja korkeammallekin - aina mahdolliseksi tulevaisuuden top4-puolustajaksi.

Nyt kun olen katsellut miehen pelejä kaksi vuotta, niin pitää sanoa, että olen hieman pettynyt kokonaisuuteen. Hän on kehittynyt peruspelissään, mikä on tärkeintä ja oikein hyvä asia. Mutta odotin enemmän. Fyysisellä puolella hän ei ole täyttänyt lähellekään niitä odotuksia mitä kuvittelin ja alivoimillakaan hän ei ole kummoinen pelaaja. Tällä hetkellä hän on selkeä kutospakki ja kaukana sellaisesta puolustajasta, jota voisi suunnitella ensi kaudella säännöllisesti hyvän joukkueen top4-pakiksi.

Mike Gillis'kin sanoi kauden jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, että nyt riippuu miehestä itsestään, onko hänestä tulevaisuudessa joukkueen vitospakiksi - edes tuo vitospakin asema ei siis ole Gillisin mukaan varmaa. Tuota vitospakin statusta ylemmäs hän ei edes uskaltanut SOB:in tulevaisuutta veikata, enkä uskalla kyllä minäkään. Vaikka hän onkin mennyt eteenpäin, hänellä ei ole sellaiseen rooliin riittävää lahjakkuutta isoa kokoa lukuun ottamatta.

Suurin pettymyksen aihe O'Brienissa on hänen ilmeiset ongelmansa asennepuolella. Tuntuu kuin hän kuvittelisi olevansa Bobby Orrin seuraava tuleminen, jonka vuoksi hän yrittää liian vaikeita juttuja ja unohtaa liikaa peruspelinsä, missä hän olisi parhaimmillaan. Seurauksena tuosta kaikesta on vääriä valintoja väärien valintojen perään ja liikaa tilanteita omaan päähän. Syvyyspakille (jollainen SOB siis on) tuo ei ole hyvä asia. Syvyyspakin kun juuri pitäisi olla huomaamaton pelaaja, joka ei ainakaan vahingoita joukkuetta liikaa vaan täyttää oman pienen roolinsa mukisematta ja suurimmaksi osaksi moitteitta.

Tuosta mukisemisesta tulee puolestaan mieleen lisäksi O'Brienin jonkinlaiset ongelmat asennepuolella. Hänellä on ollut molemmilla Canucks-kausilla tänne saakka ilmi tulleita ongelmia asenteessa. Ensimmäisellä kaudella hän valitti medialle saamastaan peliajasta ja vastuusta varsin keskinkertaisten otteiden jälkeen (oli silloinkin "vain" se syvyyspakki, ei mikään uusi Orr), minkä vuoksi menetti vain lisää asemia.

Toisella kaudella hän oli puolestaan vetänyt "omat treeninsä" Olympiatauolla ja lihonut useita kiloja parissa viikossa. Hän tuli kisojen jälkeisiin treeneihin juttujen mukaan myöhässä ja todella huonossa kunnossa, minkä vuoksi joukkue myös hyllytti hänet peleistä. Hän laihdutti itsensä pelikuntoon (jotkut vielä kehtasivat antaa hänelle pisteitä tuosta...), paransi peliään selvästi tuon episodin jälkeen, mutta tuo "oma harjoittelu" jätti kyllä paljon miettimisen aihetta sen suhteen, miten hän kunnioitti joukkuettaan ja omaa ammattilaisuuttaan.

Vähän tuntuu siis, että häneltä puuttuu kokonaan nöyryys uraa kohtaan, enkä tiedä jaksaisinko katsella pitkään pelaajaa, jolla on joka kausi joitakin ongelmia tuolla puolella. Pelaajana O'Brien menisi kuitenkin ensi kaudella syvyyspakkina ja on hänessä hyvääkin. Mutta toisaalta ainakin viime kaudella Rome ja O'Brien olivat suurinpiirtein samalla tasolla pelaajina ja Rome on noin miljoonan halvempi. Tuon syvyyspakissa "säästetyn" miljoonan Vancouver voisi käyttää muuallekin sekä saada lisäksi O'Brien kauppaamalla vielä apuja muualle joukkuetta.

O'Brienin ympärillä oleva kysymys saattaa olla vielä ensi kaudella tärkeä, joten ei sen kanssa kannata liikaa riskejäkään ottaa. Kuten Parker27 totesi, hänelle voisi antaa vielä mahdollisuuden, sillä lahjakkuutta löytyy edelleen. O'Brien onkin nähdäkseni Romea parempi parhaimmillaan, mutta toisaalta myös hänen palkkansa on yli tuplasti isompi. Minä en kuitenkaan oletettuun kutospakkiin sijoittaisi tuota melkein kahta miljoonaa, vaikka tilaa ja mahdollisuuksia siihen onkin.

Edelleen sanon sen, että tänä kesänä pitäisi Ballardin hankinnan lisäksi tehdä puolustukseen seuraavat liikkeet:

1. Kaupata Bieksa esimerkiksi varausvuoroihin.

2. Hankkia Bieksan tilalle Vancouverin tarpeita paremmin täyttävä puolustaja (Hamhuis, Michalek, A-Train).

3. Kaupata O'Brien, saada kaupalla lisää palkkatilaa ja syvyyttä esimerkiksi varauksiin.

Toivepuolustus:

Ehrhoff - Ballard
Edler - Hamhuis/Michalek/A-Train
Salo - Rome/Alberts

8. Baumgartner
9. Sweatt
10. Farmihankinta
11. Oberg/Connauton/Sauve/Tanev
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Varaukset

Tämän vuoden varaustilaisuus oli Vancouverin kannalta katsottuna tylsempi kuin koskaan. Joukkueella ei ollut ensimmäistä kertaa historiassaan käytössä ensimmäisen-, toisen- ja kolmannen kierroksen varauksia, kun tuo ykkösvarauskin kaupattiin pois Keith Ballardin kaupassa. Siksi tuon kaupan jälkeen tätä varaustilaisuutta kohtaan ei ollut enää käytännössä minkäänlaisia odotuksia.

Mutta vaikka meillä ei ole koskaan ollut näin laihaa varauskertaa, joitakin mielenkiintoisilta kuulostaneita pelaajia sieltä tuli mukaan. Jotenkin tuntuu muutenkin, että Gillisin aikana varaustoiminta ja muutenkin nuoriin pelaajiin kohdistuva toiminta on saanut lisää järkeä. Joukkue on lisännyt kykyjenetsijöiden määriä aikaisemmasta ja hankkinut lisäksi yliopistosarjoista mielenkiintoisilta kuulostavia nuoria lupauksia vapaina agentteina. Siksi voidaan sanoa, että vaikka varsinainen varaustilaisuus mentiinkin kapeallla varausmäärällä, yksi Chris Tanev vastaa odotusarvoiltaan helpostikin keskinkertaista varausta.

Otetaan tämän kesän varaustilaisuuden varaukset käsittelyyn vähän tarkemmin:

4. kierros, #115:

PATRICK McNALLY, D, 6-2, 180

Milton Academy (High MA): 28GP, 14+21=35


McNally on vahvasti hyökkäävä puolustaja. Hän pelasi Milton Academyssa (High MA) viime kaudella 28 peliä ja teki 14 maalia ja 35 pistettä. FBI-agentin poika valittiin sarjan parhaaksi puolustajaksi, mutta sarjan taso oli tietenkin sellainen, että tuo valinta ei sinällään vielä mitään suuria hurraa-huutoja aiheuta.

McNally on raporttien mukaan erinomainen syöttäjä, hän lukee peliä hyvin, osaa liikuttaa kiekkoa, pelaa kumpaankin suuntaan, hänellä on hyvä laukaus, hänen pelissään on myös fyysisiä elementtejä ja onhan hän pakkina ihan kohtalaisen mittainen, vaikka toki kevyt vielä tällä hetkellä. Jatkossa hän kaipaa voimaa lisää ja hänen pitää oppia lukemaan oman pään peliä vielä paremmin.

McNally on varmasti pidemmän aikavälin projekteja - mahdollista NHL-uraa voidaan odotella ehkä vasta vuonna 2015. Gillis on hankkinut näitä hyökkääviä nuoria pakkeja nyt lähimenneisyydessä kaksi yliopistosarjojen vapaina agentteina (Chris Tanev ja Evan Oberg) sekä pari varaustilaisuudesta (McNally, Kevin Connauton ja Jeremy Price). Syvyyttä hyökkäävissä puolustajissa pitäisi siis jo olla ihan hienosti.

ISS rankkasi McNallyn ennakkoon varaustilaisuuden Wildcardiksi ja kolmanneksi parhaaksi hyökkääväksi puolustajaksi ensimmäisellä kierroksella varattujen Fowlerin ja Gormleyn jälkeen. Tuo oli yhden ison varauksiin keskittyneen firman näkemys, mutta jotain tuo kertoo hänen hyökkäyslahjoistaan. McNally tulee pelaamaan ensi kauden jälkeen Harvardin yliopistossa.

Central Scouting kirjoitti hänestä seuraavasti:

“Pat is an offensive defenseman whose strength is in rushing the puck and putting constant pressure on the defense. He is a very good skater with mobility, speed and quickness. His skating skills and quick hands allow him to escape trouble and move the puck quickly out of danger. In the defensive zone he has very good lateral mobility and closes quickly on the puck carrier, forcing him into quick decisions or mistakes. He is an excellent passer whose passes are accurate and proper for the situation. Doesn't play a physical game, but relies on quick stick and smarts to gain puck possession.”

Ja ISS seuraavasti:

Size/Strength: Very Good
Skating: Very Good
Puck Skills: Very Good
Shot: Very Good
Offensive Play: Very Good
Defensive Play: Good
Physical Play: Good
Competitiveness: Very Good
Hockey Sense: Very Good

Strengths

1. Good offensive instincts
2. Hard low shot
3. Plays with an edge

Area’s For Improvement

1. Needs to bulk up
2. Decision making
Skill:

McNally is an offensive defender
with good size that thinks the
games well at both ends of the ice.

Scouting Report:

Harvard recruit is a Draft
Wildcard! McNally's size,
athleticism and passion for jumping
into the offense that first caught the
eye of ISS scout Scott Carroll.
McNally plays with confidence,
almost a taunting type of
personality yet not cocky. He is
intense, determined and uses his
intuition well. He has good size and
is quite physical especially in front
of his own net. His game has
improved as the season progressed.
He has good offensive upside; good
shot from the point, shows good
puck control, plays with his head
up, see ice well and makes good
intelligent passes. McNally, was
named the New England Prep
School Defenseman of the Year.

NHL Potential:

Puck moving defenseman who will
be able to generate offense from
the back end.

McNallyn sijoituksia listoilla:

Central Scouting: #40 NA
ISS: #57
THN: #79

McNallysta kirjoitettu juttu löytyy täältä.

Paul Cannata, Milton's head coach, said, "He certainly stepped in and was a very good hockey player for us. He created a lot of offense from the blue line and provided a lot of spark. He’s a great student, a good kid and a pleasure to coach.

"He loves to play hockey, carry the puck, skate, and make plays. There's a freshness to his game that is really enjoyable. You don't want to coach that out of him."

McNally, who is expected to go somewhere between the second and the fourth round of June's NHL draft, will matriculate at Harvard in the fall of 2011.


Ja toinen juttu täältä.

***

5. kierros, #145

ADAM POLASEK, D, 6-2, 187

Prince Edward Island, QMJHL: 66GP, 13+28=41, 91PIM

Kun kuulin nimen ”Polasek” ensimmäistä kertaa, mieleen tulivat kauhun hetken Liborista. Adam ei ole kuitenkaan sukua Vancouverin kuuluisalle ykkösvaraukselle ja pelipaikkakin on pakkina. Polasek pelasi viime kaudella QMJHL:ssa vähän maaleja tehneessä Prince Edward Islandissa 66 peliä, teki 13 maalia, 41 pistettä ja istui jäähyllä 91 minuuttia. Hän oli joukkueensa tehokkain puolustaja, hänet valittiin QMJHL:n tulokkaiden tähdistökenttään ja hän oli ehdolla Q:n parhaaksi tulokkaaksi.

Polasek pelasi kuuleman mukaan loukkaantuneena ison osan kaudesta, joten hän petti odotuksia, mutta Canucksin scoutit pitivät hänestä kovasti. Hän on kovaotteinen, lujaa laukova ja hyvin liikkuva kahden suunnan puolustaja, joka oli avainroolissa PEI:n ylivoimassa viime kaudella. Polasek pelasi vuonna 2009 18-vuotisten MM-kisoissa kuusi peliä ja teki viisi pistettä, oli joukkueensa toiseksi tehokkain pelaaja ja Tsekkien ryhmästä ainoa, joka jäi plussalle tehopörssissä.

Olin tyytyväinen Polasekin valintaan, sillä hän vaikuttaa viidennen kierroksen varaukseksi kaiken kaikkiaan lupaavalta. Kokoa on riittävästi ja tehojakin on tullut ihan hyvin. Ensi kaudelle mielenkiinto lisääntyy selvästi QMJHL:aa kohtaan ja toivottavasti hän onnistuu siellä edes lähelle niin hyvin, mitä Connauton onnistui WHL:ssa menneellä kaudella.

Hockey's Futuren profiili

***

Kuudes kierros, #172

ALEX FRIESEN, C, 5-10, 189

Niagara IceDogs, OHL: 60GP, 23+37=60, 94PIM

Pienikokoinen OHL-joukkue Niagara IceDogsien sentteri. Friesen oli varattavisssa jo viime kaudella, mutta jäi varaamatta ilmeisesti pienen kokonsa vuoksi. Tällä kaudella hän sai kuitenkin nimeä, kun OHL-valmentajat äänestivät hänet Itäisen konferenssin kovimmaksi työntekijäksi ja tehojakin tuli melkein puolet enemmän kuin viime kaudella (33 pistettä nousi vuodessa 60 pisteeseen) vähän maaleja tehneessä seurassa. Friesen oli joukkueensa pistepörssin kakkonen.

Friesenia kuvataan erittäin kovaksi työntekijäksi, älykkääksi kahden suunnan pelaajaksi, erinomaiseksi aloittajaksi ja hyväksi karvaajaksi. Hän on iskenyt paljon tärkeitä osumia joukkueelleen kahden viime kauden aikana. Sen lisäksi, että hän sai kovasta työnteosta arvostusta OHL-valmentajilta, oma joukkue äänesti hänet “Heart of the Team” -pystin voittajaksi.

Lyhyt varsi on rajoite edelleen tulevaisuuteen, mutta jos työnteko maittaa jatkossakin ja kehitystä tulee, niin kuka tietää millaisen ammattilaisuran nuori hyökkääjä vielä pelaa. Itse annan paljon painoarvoa (suhteessa lahjakkuuteen) nuoren pelaajan halulle kehittyä ja Friesenin valinta kovan OHL:n Itäisen konferenssin kovimmaksi työntekijäksi kuulostaa siksi erittäin hyvälle. Samoin Friesen saa minulta pisteitä tärkeistä maaleista ja playoff-otteistaan. Hän oli joukkueensa pistepörssin ykkönen playoffeissa ja hänet nostettiin tässä jutussa esiin ns. clutch-maalien tekijänä seuraavasti.

The most clutch goal scorer in the entire OHL is Alex Friesen of the Niagara IceDogs. The 19-year-old center is in his third season with the IceDogs and currently sits 58th among OHL points leaders with 16 goals and 43 points. The 5’10” 189lbs, native of Niagara-on-the-Lake went undrafted in his first year of NHL availability. Teams may have to consider a late round flyer on this kid when they see a full 25 percent of Friesen’s goals are considered clutch.

Friesen on kaiken kaikkiaan hyvältä kuulostava kuudennen kierroksen varaus, vaikka antaakin kokopuolella tasoitusta.

***

Jatkuu...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jatkuu edellisestä viestistä...

6. kierros, #175

JONATHAN IILAHTI, G, 6-0, 167 ? - Bluesin sivut ilmoittavat mitoiksi 186cm ja 79kg

Harvinainen varaus: Canucksin ensimmäinen suomalaisvaraus sitten Markus Kankaanperän ja kesän 1999. Iilahti onnistui näyttöpaikassa kansainvälisissä peleisssä ja 18-vuotisten MM-kisoissa ja sai varauksen, kun suomalaismaalivahteihin on kiinnostusta.

Hän pelasi pronssia voittaneessa Suomen joukkueessa kaikki 18-vuotisten pelit kun Aittokallio oli loukkaantuneena. ISS kuvasi häntä nopeaksi ja atleettiseksi maalivahdiksi, joka on kehittynyt isoin harppauksin. ISS listasi hänet myös varaustilaisuuden Wildcard-listalle.

Hockey's Futuren pelaajaprofiili.

"Iilahti has definitely turned some heads here [at the U18s]," one scout told HF. "I know of several NHL clubs who are seeking more info. One who is very serious about him as high as the third round. He has developed very well this year and although he was to backup [Sami] Aittokallio he has really run with this chance."

Mike Gillis kertoi, että Vancouverin scoutit olivat todella pitäneet Iilahdesta (ilmeisesti 18-vuotisten MM-kisoissa):

“Our guys love him. He should play at the World Juniors for Finland next year so we’re really pleased that he was there.”

Iilahti oli Central Scoutingin listoilla kuudenneksi rankattu eurooppalaismaalivahti. Hän on ihan mielenkiintoinen varaus kuudennelta kierrokselta siinäkin mielessä, että on suomalainen maalivahtivaraus ja noilla on ollut tapana usein mennä aika hyvin.

***

7. kierros, #205

SAWYER HANNAY, D, 6-4, 190

Halifax, QMJHL: 54GP, 1+5=6, -17, 158PIM

Isokokoinen ja nuori tappelija Hannay pelasi QMJHL:ssa Halifaxin joukkueessa 54 peliä tehden kuusi pistettä ja istuen jäähyllä 158 minuuttia. Kuten tilastot osoittavat, kyse on puolustavasta puolustajasta, joka pitää fyysisestä pelistä, mutta jonka pitää kehittää vielä paljon kaikkea muuta pelissään, etenkin luistelua.

Hannay on kehittynyt viimeisen vuoden aikana suurin harppauksin, mutta edelleen hän on pitkän linjan projekti. Hän tappeli viime kauden aikana 16 kertaa Q:ssa ja saattaa nousta ensi kauden aikana sarjansa ykköseksi tuossa hommassa.

Red Line rankkasi Hannayn 138. sijalle ja sijoitti hänet myös koko varaustilaisuuden viidenneksi kovimmaksi pelaajaksi. Hannaysta tehty juttu kertoo millaisesta pelaajasta on kyse.

Hannayta kohtaan minulla ei ole minkäänlaisia odotuksia, mutta onhan se ihan hienoa saada syvyyttä tällaisella seitsemännen kierroksen varauksella fyysiselle puolelle tulevaisuuteen. Toivottavasti hän vaihtaa jatkossa pelipaikkansa hyökkääjäksi, sillä pakkitappelijoilla ei ole kovin suurta asemaa NHL:ssä.

***

Olin ihan tyytyväinen Vancouverin tämän vuotisiinkin varauksiin, mutta ei näitä pelaajia kohtaan mitään kovin isoja odotuksia pääse syntymään vielä tällä hetkellä, kun nuo kolme ensimmäistä varausta puuttuivat kokonaan. McNally ja Polasek vaikuttavat kuitenkin ihan kohtalaisilta pakkiprospecteilta noilta varaussijoilta, Iilahti on mielenkiintoinen suomalaismaalivahtivaraus ja Friesen puolestaan sellainen hyökkääjä, jota olisin noilta sijoilta halunnutkin. Hannay nyt on viimeiseltä kierrokselta napattu tappelija, jollainen piti saada mukaan tuomaan turvallisuutta muille.

***

Canucks.com kirjoitti muuten mielenkiintoisen jutun Chris Tanevista, joka on näitä yliopistosarjoista tulleita vapaita agentteja, joita Gillis on Vancouveriin tuonut. Tanev vaikuttaa mielenkiintoiselta nuorelta lupaukselta, mutta hän on kasvanut niin hurjasti viime vuosien aikana, että tätä vauhtia me saatamme menettää hänet vielä NBA:lle.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Vancouverkin aktivoitui heti UFA-markkinoilla ja teki sopimuksen Joel Perraultin kanssa. Pelejä NHL:ssä 27-vuotiaalla Joelilla on kuudella viimeisellä kaudella yhteensä 89, joissa tehoja 12+14. Sopimus on 510 000 dollarin arvoinen ja yhden vuoden mittainen. Eiköhän aika kulu lähinnä farmissa, mutta taas se pari peliä varmaan kertyy ylhäälläkin.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Ja heti perään ihan kunnollinenkin sainaus, kun Manny Malhotra tuli hoiteleen puolustavan sentterin roolia kolmeksi vuodeksi. Caphit 2,5 milliä, joten siihen uppos melkoisesti vapaana olevasta capistä. Mutta on Malhotra kyllä loistava omassa roolissaankin.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Ja heti perään ihan kunnollinenkin sainaus, kun Manny Malhotra tuli hoiteleen puolustavan sentterin roolia kolmeksi vuodeksi. Caphit 2,5 milliä, joten siihen uppos melkoisesti vapaana olevasta capistä. Mutta on Malhotra kyllä loistava omassa roolissaankin.

Jep, paljon parempi tuo kuin joutua arpomaan tilanteita joissa mietitään Demitraa ja Wellwoodia kolmosen tai nelosen keskelle...
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Jep, paljon parempi tuo kuin joutua arpomaan tilanteita joissa mietitään Demitraa ja Wellwoodia kolmosen tai nelosen keskelle...

Juu, toki näin, mutta toisaalta Hodgsonille ei sitten tilaa jääkään. Tai ainakaan itse en näe Malhotraa nelosen keskellä. Toki nelikko Sedin-Kesler-Hodgson-Malhotra olisi kyllä jo loistava ja siinä olisi roolituksetkin kohdillaan.
 

Ronning

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Vancouver Canucks, Cliff Ronning
Juu, toki näin, mutta toisaalta Hodgsonille ei sitten tilaa jääkään. Tai ainakaan itse en näe Malhotraa nelosen keskellä. Toki nelikko Sedin-Kesler-Hodgson-Malhotra olisi kyllä jo loistava ja siinä olisi roolituksetkin kohdillaan.

Niin kyllähän tämä enimmäkseen haiskahtaa tuolta laittamaltasi nelikolta. Johnsonin paluuseen en alunperinkään uskonut ja Malhotran tulo todennälöisesti nimenomaan Wellwoodin paikan syö. Hodgonin poistumiseen en kyllä vielä tämän diillin myötä usko.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Hieman yllättää kyllä tuo Malhotran hankinta. Pelaajana toki erinomainen, mutta jotenkin ei omissa hahmotelmissani sovi Vancouveriin. Kolme täysin umpisentteriä nyt joukkueessa, joten ei sitä Hodgsonia ainakaan kovin isoon rooliin olla jatkossa ajamassa. Vielä No-trade-clausekin. Sitten kun Hodgson ajaa miehestä ohi, niin onko järkeä pitää 2,5 millin caphittiä nelossentterille?

Noh, hyvä joukkue on keskeltä vahva ja sitä Canucks jatkossa kyllä takuulla on.
 

Ronning

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Vancouver Canucks, Cliff Ronning
Sieltä se Hamhuis sitten saapui. 4.5milj/vuosi, vielä ei vuosien määrä ollut tullut esille. Toivotaan että olisi 3-5 vuotta että saadaan tuota jatkuvuutta. Voisimme siis uskoa että Beksa ja mahdollisesti myös Mitchell poistuvat Vancouverista.

EDIT: 6 vuotta tuo sitten onkin. ERITTÄIN hyvä signaus. B.C:stä lähtöisin, kuulemma oikein halusi Canucksiin ja olisi saanut 0,5milj./vuosi enemmän muualta.
 
Viimeksi muokattu:

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Canucksissa näytettiin tosiaan kyllästyneen noihin pakiston loukkaantumisiin. Sekä Ballardin että Hamhuisin ottelumäärät viime vuosilta ovat todella erinomaisia, juuri yhtään ei ole kaverit huilanneet. Tasaisen varmaa luotettavuutta peräpäässä on nyt valtavasti. Ehrhoff ja Edlerkin viime kaudet välttäneet pahimmat loukkaantumiset, joten TOP4 on nyt kyllä hyvässä tikissä.
 

FutureHockey

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS - Connorit Bedard & McDavid
Kohta tulloo paskaa niskaan ihan varmasti kun menen sanomaan, mutta nuck & Parker (+ muut) ottakaa huomioon, että Lee on Sweattin veljeksistä se puolustaja, ei Bill. Bill on ainakin omien tietojeni mukaan melkoisen pesunkestävä vasemman puolen laitahyökkääjä (:

Jos ja kun nyt ihan asiaakin on niin kehutaanpa nyt Vancouverin pakkihankintoja (Hamhuis + Ballard) jotka ovat kyllä melkoisen uskomattomat! Top 6 puolustukseen on heittää nimiä kuten Hamhuis, Edler, Bieksa (Jos ei treidata), Ballard, Ehrhoff, Salo... Huhhuh!
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Kohta tulloo paskaa niskaan ihan varmasti kun menen sanomaan, mutta nuck & Parker (+ muut) ottakaa huomioon, että Lee on Sweattin veljeksistä se puolustaja, ei Bill. Bill on ainakin omien tietojeni mukaan melkoisen pesunkestävä vasemman puolen laitahyökkääjä (:

Jos ja kun nyt ihan asiaakin on niin kehutaanpa nyt Vancouverin pakkihankintoja (Hamhuis + Ballard) jotka ovat kyllä melkoisen uskomattomat! Top 6 puolustukseen on heittää nimiä kuten Hamhuis, Edler, Bieksa (Jos ei treidata), Ballard, Ehrhoff, Salo... Huhhuh!

Toi ensimmäinen kappale meni vähän ohi, mutta ehkäpä mainitut nimimerkit sen ymmärtävät.

Pakisto tosiaan on tällä hetkellä aivan uskomaton ja väittäisin että se on yksi NHL:n tasaisimmista ja sitä kautta parhaistakin.

Ehrhoff - Ballard
Edler - Hamhuis
Salo - Bieksa
O'Brien (RFA) - Rome
Alberts

Tosin eiköhän sieltä Bieksa vielä lähde, mutta SOB ja Rome pystyvät hoitamaan hienosti tuon kutospakin paikan. Ja Bieksan treidaus on ehdoton edellytys sille, että Hodgson mahtuu cappiin. Nyt taitaa tilanne olla 11+8+2 pelaajalla noin 57,5 miljoonaa ja siitä puuttuu SOB ja Hodgson. Ja hyökkääjistä mukaan on laskettu Oreskovich, Tambellini ja Perrault, joiden en usko kyllä kaikkien mahtuvan yhtä aikaa ylös.

En muista koska Vancouver olisi ollut näin aktiivinen 1.7. Kaksi tärkeää palasta löytyi (Hamhuis, Malhotra) ja kaksi täydennystä tuohon NHL/AHL välille (Tambellini, Perrault). Tosin se on vähän mysteeri miksi Perraultille tehtiin yhden suunnan soppari.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös