Vancouver Canucks 2010-2011

[Mr. Smith]

Meiltä irtoaa 50 pisteen ja lähes 25 maalin taitava laituri Bieksasta, mutta toivon mukaan vain siinä tapauksessa, että Willie M ei tartu meitin syöttiin.

Jotenkin tuntuu siltä, että 1,1 miljoonaa dollaria on liian vähän mitä tuosta vaihtokaupasta saataisiin cappiin tilaa. Eiköhän Vancouver ennemmin hae sitä kolmosen "millin" laituria ja siihen sitten varausta / prospectia kaupan päälle.

 

[Osmo Rapeli]

Eiköhän Vancouver ennemmin hae sitä kolmosen "millin" laituria ja siihen sitten varausta / prospectia kaupan päälle.

Flash on sitä kaikkea. Millin (peräti melkein kolme kertaa) kolmosen laituri, joka on pelitaidoiltaan lupaus jolta odotetaan parannusta ja läpilyöntiä tähtiluokkaan, johon täten tulee suhtautua varauksella.

 

[Ralph]

Vancouver tehnyt vuoden sopimuksen Lee Sweattin pikkuveljelle, 21-vuotiaan Billille.

 

[nuck]

Meiltä irtoaa 50 pisteen ja lähes 25 maalin taitava laituri Bieksasta, mutta toivon mukaan vain siinä tapauksessa, että Willie M ei tartu meitin syöttiin. Itse en Bieksasta niin innostu, koska kaveri ei (sen perusteella mitä Nuck tuonne toiseen ketjuun kaveria kuvailit) ole sitä mitä Caps-puolustus eniten kaipaa.

Awen ja Ferrisin suosituksista huolimatta en tuohon Flashiin oikein innostu. Ja syynä ei ole sen ihmeellisempi asia kuin se, että minä hakisin ennemmin hyökkäykseen isompaa ja taistelevampaa hyökkääjää, joka osaisi pelata myös alivoimaa. ...Jotakin Chimeran tapaista pelaajaa.

Minä en muutenkaan noihin tsekkeihin oikein muuten syty, sillä yhdestäkään Vancouverissa pelanneesta tsekistä ei muistu mieleen hyviä muistoja. Viimeisin meillä pelannut tsekki-hyökkääjä Jan Bulis oli tehnyt 20 maalia ennen Canucks-uraa ja hänestä tuli lopulta rooliin nähden ehkä heikoin onnistuja, mitä on vähän aikaan nähty. Bulis otti useita kertoja yhteen Vancouverin valmennusjohdon kanssa median välityksellä, häntä penkitettiin aika ajoin miehen itsekkäiden temppujen vuoksi ja hänestä kasvoi monien fanien inhoama pelaaja.

En ole Bulisin kaltaista omaan pussiin pelaamista nähnyt pitkään aikaan ja toivottavasti en tule näkemäänkään. Tässä yksi esimerkki Bulisin otteista. Canucks johti maalilla, peliä oli jäljellä noin kolme minuuttia ja Bulis otti väkisin jäähyn vaikka miestä huudettiin jo ensimmäisen rikkeen (josta ei jäähyä vielä jostain syystä tullut) jälkeen pois kentältä. Dallas teki tuossa pelissä tasoituksen tuon jäähyn aikana ja voittomaalin sitten jatkoajalla.

***

Vancouver teki sopimuksen Bill Sweattin kanssa. Sweatt on Canucksiin kesällä TPS:sta tulleen puolustaja Lee Sweattin pikkuveli ja Chicagon toisen kierroksen varaus kesältä 2007. Hänen oikeutensa siirtyivät kesällä Torontoon Versteeg-kaupan kylkiäisinä, mutta hän ei tehnyt sopimusta. Viime kaudella Sweatt oli yliopistojoukkueensa Colorado Collegen paras pistemies. Erittäin nopea pelaaja, josta saattaa tulla joskus (Dean McAmmondin tyylinen) nopea syvyysluokan hyökkääjä NHL:aan. Ihan mielenkiintoinen hankinta, sillä Sweattilla on mahdollisuuksia NHL:aan saakka ja hän oli "ilmainen" prospect-hankinta lupausten syvyyskartalle ja lähtövirtaan.

 

[Osmo Rapeli]

Oikeasti me haluamme vain Fleischmannista eroon. Todellisuudessa tuskin tarpeeksi erilainen pelaajatyyppi juuri Canucksin palettiin. Siis hyvä pelaaja, mutta liikaa välimaastossa ykkösen ja kolmosen välillä, plus pelasi heikot pleijarit. Näkisin että sopisi parhaiten joukkueeseen jossa kakkoskentän ~25 maalin laiturille on selkeä paikka varattuna. Canucksilla sille paikalle riittää omasta takaa ehdokkaita.

 

[ipaz]

40 vuotta

Canucks juhlii tunnetusti Buffalon kanssa ensi kaudella 40 NHL-kauttaan ja on julkistanut sen johdosta uusi/vanhat retropaidat. Ei mitään järisyttävää, vaan yksinkertaisesti kauden 1970-71 peliasut, joita käytetään viidessä ottelussa kauden aikana.

http://www.icethetics.info/blog/2010/7/7/canucks-unveil-newold-sweater.html

 

[Moustache Dave #44]

Sportsnet.ca:n mukaan Canucks on tehnyt yksivuotisen sopimuksen Raffi Torresin kanssa. Hinta tasan miljoona.

Vaikea nähdä, että Bieksaa enää treidattaisiin kolmosketjulaiseen. Malhotra - Torres - Hodgson / Hansen varmaan riittävät kolmosketjun miehiksi. Jos Salo ja Burrows aloittavat kauden loukkaantuneina, niin mitään kiirettähän Bieksan treidaamiseen ei Canucksin palkkakaton kannalta ole.

Kovasti on huhuja liikkeellä, että ensi kauden kapteeni ei ole Luongo, eikä Kesler, vaan… Henrik Sedin.

 

[kausi]

Kovasti on huhuja liikkeellä, että ensi kauden kapteeni ei ole Luongo, eikä Kesler, vaan… Henrik Sedin.

Pikaseen tutkittuani ilmeisesti meillä ei ole koskaan ollut jenkkiläistä kapteenia, vai onko? Onko Kanadalainen kiekkokulttuuri niin vahva ettei voida antaa kapun merkkiä Keslerille kansalaisuuden takia vaikka kapteenin kriteerit muuten täyttyisivätkin. Toisaalta ymmärtää että H. Sedin on nyt joukkueen tähti viimekauden näyttöjen perusteella niin hän kyllä toimisi just parhaana esimerkkinä kantaessaan kapun merkkiä, en sit tiedä miten tämä käytännössä näkyy joukkueen johtamisessa.

 

[Moustache Dave #44]

Pikaseen tutkittuani ilmeisesti meillä ei ole koskaan ollut jenkkiläistä kapteenia, vai onko? Onko Kanadalainen kiekkokulttuuri niin vahva ettei voida antaa kapun merkkiä Keslerille kansalaisuuden takia vaikka kapteenin kriteerit muuten täyttyisivätkin.

Eipä ole jenkkikapteenia ollut, eikä liiemmin johtavia jenkkipelaajiakaan, ennen Kesleriä, jonka kapteenittomuus tuskin on amerikkalaisuudesta kiinni. Ei Örnsköldsvikään sentään ihan Kanadan provinssista mene. Tässä on Näslundista lähtien menty aikalailla kapteeniksi paras pelaaja –periaatteella, mikä on… no, hieman tylsää. Eiköhän C:n poistaminen Luongolta olisi jo sinällään muutos parempaan, vaikka mieluummin näkisin sen Keslerin kuin Sedinin paidassa.

 

[Ronning]

Eiköhän C:n poistaminen Luongolta olisi jo sinällään muutos parempaan, vaikka mieluummin näkisin sen Keslerin kuin Sedinin paidassa.

Henrik tietysti kannatteli joukkuetta viime kaudella veljensä loukkaantumisen aikaan ja nosti profiiliaan ympäri liigaa useammallakin pykälällä. Varmasti ihan oikeutettu päätös mikäli H. Sediniin päädytään. Siltikin, en tavallaan nää miksi Canucks haluaisi vähentää toisen supertähtensä valtavia paineita antamalla kapteenius (ja ne paineet) sille toiselle. Antaisi Henrikin keskittyä siihen mitä hän tekee tällä hetkellä sillä hän on siinä kuitenkin maailman ehdotonta huippua. Ryan Kesler ei niin suurta vetovastuuta Canucksista omaa tällä hetkellä etteikö etteikö hänelle lisävastuu koriin mahtuisi. Tai siis lähinnä meinaan että Henrik on jo nykyisellään suurennuslasin alla ja median liipasimella että tarvitseeko hänelle vielä laittaa lisää maalitauluja selkään. Kesler on kuitenkin vasta se joukkueen neljänneksi isoin nimi (viidenneksi jos lasketaan Gillis IMO) joten hänellä ei samanlaista kuormaa ole.


Raffi Torres, liikaa en häneen ole törmännyt. Mielikuvat on kyllä puhtaasti luetun perusteella tullut. Ilmeisesti saatiin vähän jäähyilevä kulmavääntäjä joka ei jaloiltaan ole Raymond-luokassa mutta saattaa onnistuessaan tuoda variaatiota 2-YV:lle. Tosiaan tämä on aikalailla kolmosen hankinta, ymmärtääkseni vasempaan laitaan? Vaikka nuo kärkihyökkääjät pysyvät samana niin kyllä tulee Vancouver näyttämään ensimmäiset 5-10 peliä kummalta minun silmään kiitos pakiston muutosten ja muutaman täsmähankinnan myötä. Poissa on Grabner, Wellwood ja Bernier, tilalla Torres, Malholtra Tabellini. Mihinkä mahtuu duo Hodgson-Schroeder?



(Vastaus: AHL)

 

[nuck]

Lähtönimenä kiekkokartalla siivouskomerossa.. äh... Gillis on jumala, kun onnistui saamaan Torresin miljoonalla... eiku... Torres sai minulta alkuun positiivisia ajatuksia tuolla miljoonan dollarin sopimuksella, mutta miehen viime kauden loppu jätti kysymyksiä. Parhaimmillaan Torres on +20 maalin hyökkääjä, joka taklaa hyvin ja pelaa fyysistä peliä kahteen suuntaan, huonoimmillaan (kuten viime kaudella Buffalossa) hän antaa itsestään laiskan ja tehottoman kuvan.

Pääasiassa Torresin hankinta herättää minussa kuitenkin hyviä ja odottavia fiiliksiä. Hänen sopimuksensa sopii hienosti Vancouverin tilanteeseen, Torresin kaltaista kolmosketjun pelaajaa Malhotran vierelle kaivattiinkin, Torresin ainakin pitäisi olla pelaamassa tulevaisuudestaan yhden vuoden sopimuksella ja heikon viime kauden lopun jälkeen hänen ainakin pitäisi olla motivoitunut. Toivossa on hyvä elää ja fanien näkemykset uuden pelaajan hankinnan jälkeen ovat liiankin usein liian positiivisia.

Pitää muistaa nimittäin sekin puoli, että pääosin hyvää uraa pelanneella Torresilla on ollut tapana näyttää epätasaisuutta ennenkin. Hän oli epätasainen suorittaja jo Edmontonissa aikanaan (jossa hänet tunnettiin muuten todellisena Vancouverin painajaisena) ja esimerkiksi viime kaudella Buffalon kiekkokartan kuulumisista raportoiva Die by the Blade -sivusto oli alkuun näin positiivinen odotusten suhteen:

The Sabres were the last team in the NHL to make a trade in 2010 and it was the perfect trade for them to make.

I talked about Torres being a player the Sabres should target to play on the left side and with an hour left before the deadline they made that a reality. Torres could play on just about any line and he will quickly be a fan favorite. Sabres fans love a player that sacrifices the body and Torres is not afraid to mix it up.

He is a tough guy but he still brings enough offense that he can be plugged in as a top six forward. The Sabres might elect to play him on the third line with Mike Grier and either Tim Kennedy or Paul Gaustad. Torres has 19 goals this season which immediately makes him the teams leading goal scorer. The Sabres took care of two needs with one player, they became tougher and added some offense.

I expect that Torres will help the Sabres on the power play as well. Thomas Vanek makes a living by standing in front of the net but he can't be on the ice all the time. Torres immediately becomes that guy and Gaustad will not be asked to play so many power play minutes. Torres is just as good as Vanek standing in front of the net. Players like him score "garbage" goals by going to places that nobody else will go.

Aika kovia odotuksia siis, eikä tuo Sabres-lasien takaa maailmaa katseleva sivu ollut yksin noiden odotusten kanssa, sillä esimerkiksi tsn sanoi kauppaa yhdeksi parhaista pelaajakaupoista siirtotakarajalla (Torresista maksettu hintahan oli puolustaja Nathan Paetch ja toisen kierroksen varaus).

Torresin pelit eivät kuitenkaan onnistuneet alkuunkaan odotusten mukaan. Hän oli Buffaloon tullessaan joukkueen maalipörssin ykkönen, mutta hän ei tehnyt lopulta Buffalossa ainuttakaan maalia 14 peliin. Hänestä ei ollut myöskään juurikaan apuja fyysisellä puolella, joten hyvin alkanut kausi Columbuksessa (mies oli noin 25 maalin vauhdissa ennen siirtoaan) sai ikävän lopun, kun Torres joutui viettämään lopulta aikaansa katsomossa.

Kauden loppuarvosanat samalla sivulla eivät siis juurikaan mairitelleeet:

Torres couldn't live up to all of the hype. His play was lauded by fans at times and he never seemed to get find that scoring touch in the lineup. Worst of all, Torres suffered a wrist injury early in his time as a Sabre which affected his play and was another factor in what was a disappointing stretch with the Sabres. Sabres GM Darcy Regier had this say about Torres and the deal after the season ended:

"It didn't benefit him, and it didn't benefit us, and it didn't work," Regier told the Buffalo News. "When we looked at him, we looked at him from the standpoint of a bigger body and somebody who had played well in the playoffs for Columbus in the previous year. Quite honestly, me personally, I wasn't looking at his 19 goals as much as I was hoping that he could give us some competitiveness and board work in corners.

"I felt badly for him. He's an unrestricted free agent, and he's a good player, and I hope things work out very well for him."

Eli minkälaisia odotuksia Torresille voisi luoda? Onko lasi puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä?

+

Torres on entinen ykköskierroksen varaus (yhteensä viides kaikista), jonka paras kausi on tuottanut 27 maalia... Hän oli arvokas pelaaja Edmontonille Oilersin mennessä Stanley Cupin finaaleihin... Hänet tunnettiin Edmontonissa pelatessaan ahkerana "Canucks-tappajana"... Hän on parhaimmillaan kova taklaaja, hän pelaa fyysistä peliä ja hän on ahkera rouhija maalin edessä ja kulmissa... Hänellä oli tehokas viime kausi Columbuksessa 19 maalilla noin 25 maalin kausivauhdilla (vaikka pelasi vasta joukkueen hyökkäyksen 7. eniten ylivoimaa peliä kohden)... Hänellä on yhteistä pelitaustaa Malhotran kanssa ja hän tuo lisää mahdollisuuksia ja kilpailua alempiin ketjuihin - mahdollisuus pelata onnistuessaan myös ylempänä ja ylivoimilla... Hän tuli mukaan miljoonan sopimuksella ja hänen ainakin pitäisi pelata tuolla sopimuksella tulevaisuudestaan...

Sitten toisaalta...

-

Epätasaisuus on vaivannut koko uraa... Surkea viime kauden loppu ja paha odotusten alittaminen Buffalossa... Loukkaantumishistoriaa... Ei ole pelannut alivoimaa viimeisissä joukkueissaan... Ei ole kentän nopein pelaaja... Puolustuspeli on mennyt eteenpäin miehen uralla, mutta edelleen siinä on tiettyjä nopeudesta johtuvia puutteita.

Plussia on enemmän kuin miinuksia, mutta nuo epätasaisuus ja loukkaantumishistoria ovat pahimmillaan isoja miinuksia. Sanotaan nyt siis vain, että Torres oli Gillisilta ihan mielenkiintoinen haku alempien ketjujen pelaajaksi. Siirto saattoi vain tulla ikävään paikkaan pelaajille kuten Victor Oreskovich tai Tanner Glass, sillä he ovat samantyylisiä pelaajia Torresin kanssa - Torres on kolmikosta vain paras kiekkoilija ja ottaa paikan pysyessään kunnossa.

Katsotaan vielä vähän mahdollisia ketjuja kauden alkuun:

Daniel Sedin - Henrik Sedin - Mikael Samuelsson
Mason Raymond - Ryan Kesler - Manny Malhotra
Raffi Torres - Cody Hodgson - Jannik Hansen
Tanner Glass - Joel Perrault - Rick Rypien / Darcy Hordichuk / Victor Oreskovich

Ja sitten kun Burrows palaa kentille joskus marras- joulukuussa, tilanteesta tulee ilman isompia loukkaantumisia mielenkiintoinen:

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Raymond - Kesler - Samuelsson
Torres - Malhotra - Hodgson*
Glass - Perrault - Hansen

*Tuo kolmonen on toivottavasti tuossa koostumuksessa jossain vaiheessa kautta, sillä se tarkoittaisi sitä, että Hodgson olisi ottanut paikan ylhäältä. Mikäli hänen koetaan kuitenkin tarvitsevan lisää pelejä farmissa, laidalle siinä tapauksessa Torres ja Hansen.

Kokonaisuutena Vancouverin kolmonen vaikuttaa minun silmään ainakin selvästi viime kautta mielenkiintoisemmalta ja ikävämmältä pelata vastaan.

2009-10: Bernier - Wellwood - Demitra
2010-11: Torres - Malhotra - Hodgson

Sentterin roolissa on tapahtunut iso muutos tuossa ketjussa ja laiturit saattavat hekin hyvin onnistua paremmin viime kautisiin nähden. Torresin voisi kuvitella korvaavan helposti Bernierin viime kauden "saavutukset", jos pysyy vähänkään kunnossa. Demitra ei tuonut puolestaan mitään joukkueelle (lisäksi häneltä nähtiin käsittämättömän huonoa puolustuspeliä niissä harvoissa peleissä joissa pelasi), joten Hansen tai Hodgson korvannevat hänet helpostikin.

Noille kahden alimman ketjun paikoille riittää muuten tällä hetkellä aika paljon kilpailua:

Jannik Hansen
Manny Malholtra
Rick Rypien
Darcy Hordichuk
Raffi Torres
Tanner Glass
Alexandre Bolduc
Guillaume Desbiens
Victor Oreskovich
Jeff Tambellini
Sergei Shirokov
Cody Hodgson
Jordan Schroeder
Joel Perrault

 

[nuck]

Sekalaista ja sekavaa

Mitä tulee spekulaatioihin seuraavasta Vancouverin kapteenista, niin minulle järjestys olisi nykyisistä pelaajista ja ennakkospekulaatioissa esiintyneistä nimistä: 1. Kesler, 2. H. Sedin, 3. Luongo. Joka tapauksessa uuden kapteenin valinnan aika saisi olla jo edessä, ja kumpikin (Kesler tai Henrik) olisivat mielestäni parempia vaihtoehtoja kuin pysyminen Luongossa. Luongon kaksi viime kevättä ovat olleet tietyllä tavalla pettymyksiä (häviävässä joukkueessa maalivahti ei saa useinkaan kovinkaan hyviä numeroita ja kauden viimeiset ottelut eivät ole menneet kumpanakaan vuonna putkeen) ja kapteenin vaihdolla hän saisi kuin uuden paikan nousta.

Sedinin valinnassa tuntuisi vähän oudolta se (jos tuo "paras pelaaja" on joku mittari kapteeniksi), että joukkueella ei voi olla kahta kapteenia (veljekset Sedin ry) ja en minä ainakaan mene laittamaan Henrikia Danielin edelle pelaajana, vaikka Henrik viime kaudella NHL:n Hart Trophyn voittikin. Pitää muistaa se, että Daniel teki Henrikin kanssa identtisesti tehoja viime kaudella. Erona oli vain Danielin loukkaantuminen, ja sen aikana näkyi tietenkin Henrikin vahvuus, kun hän pystyi iskemään tehoja ilman veljeään. Toisinpäin tilannetta ei ollakaan kunnolla vielä nähty, mutta uskoisin Danielin kykenevän pistetehtailuun yksin siinä kun Henrik'kin.

Muuten joukkueen arvokkainta pelaajaa mietittäessä, Henrik oli pistepörssin voittajana viime kaudella joukkueen arvokkain pelaaja ja Daniel olisi ollut terveenä pysyessään samoissa minun nähdäkseni, mutta Kesler ei ole kuitenkaan kokonaisuudessa kovinkaan kaukana. Kesler oli joukkueen arvokkain pelaaja toissa kaudella (vaikka pelasi yli puolet kaudesta kolmosketjussa) ja nosti henkilökohtaisella panoksellaan tuolloin Sundinin ja Demitran pelaamaan ihan eri tasolla kuin ennen ketjun yhdistämistä - vieläpä niin, että Kesler pelasi hänelle oudommalla paikalla laidalla.

Kokenut Sundin'kin kehui kauden 2008-09 lopulla Kesleria sanoen, että heti kun hän tuli joukkueeseen, hän näki kenen kanssa hän haluaisi pelata. Niistä päivistä Kesler on mennyt eteenpäin ja tulee ehkä menemään vielä entisestään. Toki Sedinit'kin nostivat viime kaudella pelinsä tasoa pykälällä ja Hart Trophy -voittajaa Kesler'kaan ei pysty uhkaamaan (tai jos Henrik/Daniel tekee tuolla tasolla pisteitä jatkossa ja sijoittuu koko NHL:n pistepörssissä kolmen joukkoon). Mutta mikäli Kaksosten pisteet tulevat vähän alaspäin ja Keslerin pelissä näkyy jatkossakin kehittyminen, eroa Kaksosten ja Keslerin välillä ei välttämättä huomaa merkityksessä joukkueelle ollenkaan.

Eli jos me katsomme pelkästään viime kautta, Henrik on nyt kesällä joukkueen arvokkain pelaaja ja suurin tähti, mutta kokonaisuutena Keslerin valinta kapteeniksi saattaisi olla myös pelillisesti sopiva liike. Nimenä Kesler on toki tosiaan tällä hetkellä isossa kuvassa Sedineiden ja Luongon takana - ja tullee pysymäänkin, kun ei tee yhtä paljon pisteitä -, mutta joukkue valitsee (jos valitsee "paras pelaaja -taktiikalla" ylipäänsä) kapteeninsa varmaan sen perusteella, millaisena seura näkee läheltä tilanteen ja jättää tuon yleisen toisen käden mielipiteen pois laskuista.

***

Yksi sivuosuma tuossa Torresissa on muuten se, että kun Columbus varasi viime kesänä numerolla #55 Rimouskin Petr Strakan, tuo varausvuoro oli kiertänyt Vancouverilta asti, ja se varausvuoro oli koskettanut entistä Canucks-pelaajaa Steve Bernieria ja nykyistä Canucks-pelaajaa Raffi Torresia. Buffalo kauppasi nimittäin viime kaudella Vancouverilta saadun toisen kierroksen varauksen eteenpäin juuri Torres-kaupassa. Tuon varauksen Sabres oli saanut puolestaan Steve Bernier -kaupassa kaksi kesää sitten.

 

[nuck]

Niinhän siinä sitten kävi, että Willie Mitchell jatkoi matkaansa Los Angelesiin. Kingsin sopimustarjous (kaksi vuotta, 3.5 miljoonaa per kausi) oli selvästi parempi kuin Canucksin paras tarjous (yksi vuosi, kaksi miljoonaa) ja ilmeisesti tämä ratkaisi tilanteen. En olisi itsekään uskaltanut ehkä kuitenkaan tarjota Willielle yli vuoden sopimusta (seuraava kova taklaus saattaa lopettaa uran), joten Gillisin ja Vancouverin toiminnan ymmärtää siinä mielessä. Hyvää tilanteessa on se, että sopimus on kaksivuotinen, ja mikäli Mitchell pysyy kunnossa, hän saattaa tulla hyvinkin takaisin kotiinsa sitten kahden seuraavan kauden jälkeen.

Suuret kiitokset Mitchellille neljästä hienosta Canucks-vuodesta. Miehen peruspeli oli erinomaista omaan päähän ja johtajana Mitchell on arvokas. Negatiivisena puolena olivat vain monet loukkaantumiset ja pahin niistä lopetti hänen uransa Vancouverissa. Minä tulen muistamaan suurta taistelijaa Mitchellia aina erityisellä lämmöllä. Hieno pelaaja.

 

[heikkik]

Niinhän siinä sitten kävi, että Willie Mitchell jatkoi matkaansa Los Angelesiin.

Kummalla puolella Mitchell on pääasissa pelannut, oikella vai vasemmalla?

Ja onko Mitchell todellakin THN:n mittojen (Ht: 6-3 Wt: 210) kokoinen? Itselle jäänyt sellainen mielikuva ettei mies olisi ihan noin iso, ei ainakaan noin pitkä.

 

[nuck]

Kummalla puolella Mitchell on pääasissa pelannut, oikella vai vasemmalla?

Mitchell on pelannut pääosin vasemmalla. Vancouverissa pääosin oikealla puolella pelaavia pakkeja olivat viime kaudella Ehrhoff, Salo, Bieksa ja Alberts. Vasemmalla pelasivat puolestaan pääosin Mitchell, Edler ja SOB. Rome nähtiin kummallakin puolella, enkä enemmän kuitenkin oikealla.

Ensi kaudella joukkueen pääosin vasemmalla puolella pelaavia pakkeja ovat Edler, Hamhuis, SOB ja mahdollisesti Rome. Oikealle luutivat sitten luultavasti pääosin Ehrhoff, Ballard, Salo ja Alberts. Ballardia olen kyllä nähnyt vasemmallakin, mutta uskoisin hänen pelaavan top4-ryhmässä ja ottavan paikan oikealta.

Ja onko Mitchell todellakin THN:n mittojen (Ht: 6-3 Wt: 210) kokoinen? Itselle jäänyt sellainen mielikuva ettei mies olisi ihan noin iso, ei ainakaan noin pitkä.

Uskoisin, että ainakin tuo paino voisi hyvinkin pitää paikkansa. Pituudessa havaintosi voivat olla oikeita. Olen itse ajatellut, että Willie oli 6-2.

 

[nuck]

Victor Oreskovich

Isossa juhannusajan-kaupassa Keith Ballardin kanssa Floridasta tullut Victor Oreskovich on suurelle yleisölle mitä ilmeisemmin täysin tuntematon nimi. Kun Ballard-kauppa julkistettiin, Oreskovichin asema kaupassa oli monien mielestä pelkkä kylkiäisenä tuleminen. Fanien reaktiot olivat kuin Canucks olisi kaupannut kolme melko lupaavaa pelaajaa (Grabner, Bernier ja ensimmäisen kierroksen lopun ykkösvaraus) yhteen valmiiseen top4-puolustajaan (Ballard) ja tämän kesähenkseleihin (Oreskovich).

Vancouverin organisaation sisällä Oreskovichiin liitetään kuitenkin paljon suurempia toiveita kuin pelkkänä täytteenä tuleminen. Ei, hänestä ei odoteta Sedinin kaksosten tulevaisuuden laituria tai kakkosketjun Keslerin tulevaisuuden tutkaparia, sillä niihin rooleihin Vancouverilla on jo miehet valmiina. Oreskovichin tulevaisuudelta odotetaan lähinnä viime kaudella Chicagossa pelanneen Ben Eagerin kaltaista roolia nelosketjussa, jossa taklauspeli ja taklauksilla vaihtojen kääntäminen on isossa kuvassa miehen peliä.

Oreskovichilla on mielenkiintoinen, värikäs ja erikoinenkin historia, joten käydään sitä vielä lyhyesti läpi. Kroatialaiset sukujuuret omaava hyökkääjä oli Coloradon toisen kierroksen varaus kesän 2004 varaustilaisuudessa, joten hänessä nähtiin lupauksia hyväänkin tulevaisuuteen. Varauksen jälkeen hän pelasi Notre Damen yliopistojoukkueessa, mutta ajautui loukkaantumisten kautta ongelmiin ja siirtyi OHL-seura Kitcheneriin, jossa toimi valmentajana (ja seuran managerina) juniorivalmentajana todella tunnettu Peter DeBoer - nykyinen Floridan päävalmentaja.

Kaudet Kitchenerissakaan eivät sujuneet ruusuisesti. Oreskovich kärsi vammoista ja hänestä tuli seuran sisällä syöpä, joka söi muuta joukkuetta. Entisestä toisen kierroksen varauksesta oli äkkiä tullut pelaaja, jonka NHL-tulevaisuuteen uskoivat harvat häntä tarkemmin seuraavat. Noin neljä vuotta sitten hän häipyi kesken pelin joukkueensa vahvuudesta;

"We don't really know what happened," Rangers captain Jean-Michel Rizk said minutes after scoring the winner with 55 seconds left in OT.

"We were sitting in the room. As we were going out, Vic didn't follow. We didn't get a chance to know what's going on there. I think we're going to have a team meeting (today)."

Ehkä jutun ainoa positiivinen puoli oli se, että Oreskovich kertoi itse ottavansa vastuun asioista;

"I don't fault Pete at all here. It's something I have to deal with. It's been my fault. I've been, not disruptive, but I haven't been a good teammate. Pete grew tired of me yelling at guys when they made mistakes. It came to a front tonight. He told me he's had enough, that was the last straw. To just pack up my things."

"I can basically take responsibility," Oreskovich said. "Pete was trying to help me throughout the year with the mental side of my game. I have a tendency to get frustrated pretty easily. It's something I have to deal with."

Tilanne oli ajautunut pahaksi seuran sisällä. Joukkue piti kuitenkin palaverin, Oreskovich otti vastuuta omista tekosistaan ja asiat saatiin vielä kuntoon. Oreskovich palasi joukkueensa vahvuuteen ja hän oli lopulta joukkueensa avainpelaajia ja pistepörssin toinen, tekemällä vähän pisteitä tehneessä seurassa 60 pistettä 62 pelissä. Kauden jälkeen hän teki kahden vuoden sopimuksen hänet varanneen seuran Coloradon kansssa.

Oreskovichin NHL-ura oli saanut mahdollisuuden käynnistyä, mutta jälleen siihen tuli takapakkia. Kun Oreskovich ei saanut suoraan paikkaa ylhäältä Coloradon harjoitusleirillä, hän ei ilmaantunut myöskään farmijoukkue Lake Erien miehistöön kuten odotettua, vaan päätti lopettaa koko kiekkoilun. Syynä lopettamiseen Oreskovich kertoi sisäisen halun ja motivaation loppumisen. Hän oli väsynyt loputtomaan harjoitteluun.

Oreskovich palasi Notre Dameen ja suoritti opintonsa loppuun. Hän ei pelannut jääkiekkoa, mutta teki sen sijaan ankarasti töitä kuntosalilla ja sai paljon lisää massaa. Samalla 16 kuukautta pois kaukaloista avasivat uudelleen miehen tulevaisuuden kuvaa - hän tiesi viimein pitkän pelaamattomuuden jälkeen mitä halusi tulevaisuudelta ja sisäinen halu kiekkoon palasi. Hän alkoi harjoitella tavoitteena NHL-paikka, otti yhteyttä vanhaan juniorivalmentajaansa DeBoeriin ja kysyi saada mahdollisuutta tulla Floridan harjoitusleirille.

DeBoer antoi uuden mahdollisuuden, monien yllätykseksi Oreskovich lunasti kaksivuotisen kahden suunnan sopimuksen ja aloitti kauden Floridan farmissa Rochesterissa. Vielä suurempana yllätyksenä monelle taisi tulla kuitenkin se, että Oreskovich otti lopulta paikan ylhäältä Floridan NHL-joukkueesta ja pelasi kunnioitettavat 50 peliä show:ssa. Toki seura oli "vain" Florida, mutta 16 kuukauden pelaamattomuuden ja kaikkien ongelmien jälkeen 50 peliä oli 50 peliä enemmän NHL:ssä mitä varmasti kukaan osasi odottaa.

Yhtenä suurena tekijänä Oreskovichin nousulle oli luultavasti miehen rajusti kehittynyt voimataso, mutta ehkä pään sisällä oli tapahtunut kuitenkin se suurin muutos. Floridan valmentaja ja Oreskovichia juniorina valmentanut Peter DeBoer näki ja nosti esiin miehen kypsymisen ihmisenä;

This was a player I kicked off my team in junior – he just wasn’t in a good spot mentally and was really wrestling with a lot of different things. He wasn’t a good teammate, he was selfish, he was disillusioned with the game and that was clearly apparent to everyone around him. When we got him in camp in Florida last year he was a completely different guy. He was passionate, enthusiastic and thankful for the opportunity and made the most of it.”

Oreskovich kertoi itse tilanteestaan seuraavaa;

What my time away did the most was it allowed me to clear my head and analyze what was important to me. I’m very fortunate. To be here and to get a second opportunity is extremely rare and something I’m not going to take advantage of again. Florida gave me my second chance and now it’s going to be a lifelong process to be here and stay here. Really, to be here today is an honour.

Oreskovichin (omasta mielestäni) varsin mielenkiintoinen tuore haastattelu löytyy täältä. Ainakin tuossa haastattelussa mies sanoo oikeita asioita ja vaikuttaa olevan valmis haastamaan tosissaan muut Vancouverin nelosketjun laiturinpaikoista taistelevat pelaajat (lähinnä mahdollisesti Jannik Hansen, Tanner Glass, Rick Rypien ja Darcy Hordichuk).

Etukäteen tilanne on herkullinen. Hyvää isoa taklaajaa, joka luistelee hyvin, Vancouverissa ei olla nähty ihan vähään aikaan. Oreskovichin mitat ovat 6-3, 225 ja miehen erityisenä vahvuutena on tuo luistelu, joten hänen ainakin pitäisi sopia tuohon rooliin monia edeltäjiään paremmin. Vancouverissahan on ollut (ja on osittain edelleenkin) nelosessa laidoilla Hordichukin, Rypienin, Jeff Cowanin, Matt Pettingerin, Glassin, Mike Brownin ja Jason Jaffrayn kaltaisia pelaajia, joilla on ollut kaikilla jo ennakkoon tiettyjä ongelma-alueita, kun puhutaan puhtaasti taklaavasta roolista.

Oreskovichilla noita vastaavia kipupisteitä ei ole ennakkoon ainakaan fyysisesti. Se on sitten eri asia, mitä asenne-, kunto- ja terveyspuoli kertovat pitkän kauden aikana. Nelosen taklaava rooli kun on kuitenkin loppujen lopuksi aika vaativa noiden kolmen tekijän vuoksi. Ilta illan jälkeen pitäisi olla täydellä asenteella taklaamassa kun saa peliaikaa, jaksaa kuluttavaa peliä koko pitkä kausi ja pysyä vielä kunnossa. Uusia miehiä on tulossa juuri noihin asennepuolen rooleihin helposti alhaalta tilalle, ellei joukkueelle itsensä uhraaminen ole parasta luokkaa.

Kaiken kaikkiaan Oreskovichia on pidettävä vähintäänkin mielenkiintoisena projektina nelosen laiturin paikalle. Vaikka noita rouhija-osaston pelaajia ei yleisesti pidetä isossa arvosssa, heissä on olennaista eroa joukkueen menestykseen, ja onnistuessaan Vancouver tulee saamaan Oreskovichista tärkeän ja puuttuneen palan energiaketjunsa laitaan.

 

[Moustache Dave #44]

Canucksien prospect leiri alkaa perjantaina ja Canucksien isännöimä Young Stars turnaus sunnuntaina (12.9.). Young Starsissa on mukana Canucksien lisäksi omilla prospect kokoonpanoillaan Ducks, Flames, Oilers ja Sharks. Mielenkiintoisia nimiä mukana Canuckseilla mm. Hodgson, Schroeder ja B Sweatt. Vierailijoilta löytyy Cam Fowler, Emerson Etem, Kyle Palmieri, Mikael Backlund, Taylor Hall, Jordan Eberle, Magnus Paajarvi…

Canucks.comin kautta pitäisi tulla streameja peleistä. Ennakkoja ja kokoonpanoja pitäisi ilmestyä tänne.

Canucksien rosterissa on tutumpien prospectien lisäksi myös 9 nuorta try-out peluria. Näiden joukossa Montrealin entinen ykkösvaraus David Fischer ja Vancouverin 2005 vuoden kuudennen kierroksen varaus Kris Fredheim. Molemmat jäivät neljän yliopistovuoden jälkeen NHL-sopimusta vaille. Fredheim tosin sai Victoria Salmon Kingsiltä ECHL-sopimuksen. Fischer muuten pelasi samassa yliopistojoukkueessa Jordan Schroederin kanssa, liekö try-out tullut tuota kautta. Mainittakoon try-out miehistä vielä Cancuksin vasta 17-vuotias kakkosmaalivahti Michael Houser (Ykkösenä Brynäsin Eddie Lack).

 

[nuck]

Canucksien prospect leiri alkaa perjantaina ja Canucksien isännöimä Young Stars turnaus sunnuntaina (12.9.). Young Starsissa on mukana Canucksien lisäksi omilla prospect kokoonpanoillaan Ducks, Flames, Oilers ja Sharks. Mielenkiintoisia nimiä mukana Canuckseilla mm. Hodgson, Schroeder ja B Sweatt. Vierailijoilta löytyy Cam Fowler, Emerson Etem, Kyle Palmieri, Mikael Backlund, Taylor Hall, Jordan Eberle, Magnus Paajarvi…

Mielenkiintoista päästä seuraamaan monien lahjakkaiden nuorten otteita heille tärkeissä näyttöpaikoissa. Vancouverin osalta leirin mielenkiintoisimpaan nuoreen pelaajaan Cody Hodgsoniin asetettiin jättiläismäisiä odotuksia toissa kaudella, mutta viime kausi meni täydellisesti pieleen selkäongelmien vuoksi. Tämän kesän hän on kuntouttanut selkäänsä kotiprovinssissaan entisen NHL-pelaajan Gary Robertsin silmien alla, ja nyt suuri mielenkiinto kohdistuu siihen, missä kunnossa CoHo leirille tulee.

Pelkästään Hodgsoniin mielenkiinto ei kuitenkaan rajoitu näin valaslaseillakaan. Eddie Lack on mielenkiintoinen seurattava maalilla, puolustuksesta löytyy Kevin Connautonia, David Fischeria, Evan Obergia, Yann Sauvea ja Chris Tanevia sekä hyökkäyksestä Jordan Schroederia, Aaron Volpattia, Bill Sweattia, Prab Rai'ta, Steven Anthonya ja Alex Friesenia. Pois jääneistä prospecteista olisi ollut mielenkiintoista seurata nuorten MM-kisoissa vaikutuksen tehneitä ruotsalaisia hyökkääjä Anton Rödinia (WJC: 6GP, 10PTS) ja puolustaja Peter Anderssonia, mutta he ovat keskittymässä Elitserienin kausiinsa.

Tässä lyhyet kuvaukset parista minun mielestä seurattavasta mielenkiintoisesta pelaajasta:

CODY HODGSON

Johtajantaidoistaan, monipuolisuudestaan ja pelisilmästään tunnettu keskushyökkääjä, joka on saavuttanut lyhyellä urallaan jo paljon mainetta. Hodgson voitti sekä 18- vuotisten, että vuotta myöhemmin 20-vuotisten MM-kisojen pistepörssit, ja monet asiantuntijat (mm. tsn:n Bob McKenzie) sanoivat hänen olleen 20-vuotisten MM-kisoissa kultaa voittaneen Kanadan arvokkain pelaaja.

Myöhemmin hänet valittiin kovan OHL:n- ja koko CHL:n parhaaksi pelaajaksi samalla kaudella. Upean kauden jälkeen mm. Hockey News rankkasi hänet maailman toiseksi parhaaksi lupaukseksi ja Hodgson oli kehittymässä erittäin hyvää vauhtia. Viime kausi meni kuitenkin täydellisesti pieleen loukkaantumisen vuoksi, joten monen silmissä jo varmalta vaikuttanut tulevaisuuden kahden ensimmäisen ketjun NHL-paikka on tällä hetkellä epävarma. Terveydestä riippuu tulevaisuudessa moni asia.

JORDAN SCHRODER

Pelaaja, joka vaikuttaa olevan hyvän pelisilmän johdosta parempi aikuisten (AHL) kanssa kuin nuorissa. Pelasi korkeintaan keskinkertaisen kauden Gophersissa (37 peliä, 28pts) yliopistosarjassa, oli melko hyvä nuorten MM-kisoissa (7GP, 8PTS), mutta esitti selvästi viime kauden parasta peliään AHL:ssa kauden lopussa; ensin runkosarjassa uutena pelaajana kauden lopussa 11 ottelussa 9 pistettä ja sitten playoffeissa Manitoban toiseksi tehokkaimpana pelaajana kuudessa pelissä kuusi pistettä. Viime kauden loppu AHL:ssa puolustavassa joukkueessa Moosessa antoi muuten vaisulle kaudelle todella positiivisen käänteen.

Vancouverin kesän 2009 ykkösvaraus on lyhyt (vain 5-9), mutta hän on samalla voimakas, ja hän menestyy kaksinkamppailuissa hyvän tasapainon ansiosta. Kiekollisilta taidoiltaan Schroeder voisi mennä jo Canucksin NHL-joukkueeseen, mutta ongelmana on se, että hän on selkeä kahden ensimmäisen ketjun pelaaja, eikä sinne taida olla asiaa vielä edes Burrowsin loukkaantumisen aikana. Kaiken kaikkiaan Schroeder on kuitenkin pelaaja, jonka nimi kannattaa ympyröidä kun miettii tulevan kauden mielenkiintoisia pelaajia organisaatiossa.

KEVIN CONNAUTON

Kesän 2009 kolmannen kierroksen varaus pelasi todella lupaavan tulokaskauden WHL:ssa viime kaudella. Puolustaja iski 69 pelissä peräti 24 maalia ja 72 pistettä, pelasi tarvittaessa fyysisesti ja hänet valittiin kauden jälkeen WHL:n Läntisen konferenssin tähdistöön. Connauton on kiekollisesti lahjakas ja hyvin liikkuva puolustaja, joka tuo pelottavan lyöntilaukauksensa ylivoimaan. Puolustuspelissä kaivataan vielä kuitenkin lisää, jotta NHL-paikka aukeaisi. Hän meni viime kauden aikana hienosti eteenpäin, joten uran suunta vaikuttaa lupaavalta. Kiekollisten pakkien arvo on korkea.

CHRIS TANEV

Vancouverin yksi yliopistosarjoista hankittu vapaa-agentti, jonka tausta vaikuttaa kaikin puolin mielenkiintoiselta. Tanev on myöhäiskehittynyt puolustaja, joka kasvanut mittaa paljon viimeisten kahden vuoden aikana ja jonka pelikin on mennyt hyvin eteenpäin. Viime kaudella hän teki mukavat 28 pistettä 41 pelissä yliopistosarjassa tulokkaana. Tanev on hyvä projekti kiekollisten nuorten Canucks-pakkien puolelle Connautonin, Obergin, Pricen, Sweattin ja McNallyn joukkoon ja toiveissa olisi, että kehitys jatkuu kaikilla osa-alueilla ensi kaudenkin aikana samanlaisena mitä on nähty parin viime kauden aikana.

EVAN OBERG

Tanevin tavoin yliopistosarjasta vapaana agenttina hankittu puolustaja. Hyvin liikkuva Oberg oli viime kaudella Manitoba-fanien äänestyksessä joukkueen paras puolustaja, hän voitti Moose-pakkien pistepörssin ja hän pääsi kahteen kertaan ylös kokeilemaan siipiensä kantavuutta NHL:ssä. NHL-minuutteja ei kuitenkaan juurikaan tullut, mutta vielä ei pitänytkään olla hänen aikansa. Oman pään peli ja fyysisyys kaipaa jatkossa kehitystä, jotta hän voisi saada todellisen mahdollisuuden NHL-paikkaan ensi kauden jälkeen.

YANN SAUVE

Iso ja fyysinen puolustava puolustaja oli aikanaan todellinen lupaus, mutta kiekolliset taidot eivät kehittyneet odotetusti ja hän putosi toisen kierroksen varaukseksi. Viime kaudella Sauve oli yksi QMJHL:n parhaista puolustavista puolustajista ja meni eteenpäin hyökkäyspään pelissäkin, mutta hieman enemmän oltaisiin kaivattu. Sauven tulevaisuus näyttää tällä hetkellä NHL-joukkueen kolmosparin fyysisenä pakkina, mutta sellaisellekin olisi tietysti tarvetta.

PRABH RAI

Indohyökkääjä iski viime kaudella WHL:n vähän maaleja tehneessä Seattlessa 41 maalia ja voitti joukkueensa maalipörssin 20 maalin erolla ennen seuraavaa. Rai on erittäin nopea hyökkääjä, mutta häntä on kritisoitu siitä, että hän ei laita itseään riittävästi peliin ja mene ahtaisiin tilanteisiin. Heikon joukkueen vuoksi Rain viime kautta on hieman vaikea arvioida, mutta ensi kaudella hän saattaa saada mahdollisuuden AHL:ssa parempien pelaajien kanssa ja silloin tiedämme tulevaisuudesta enemmän.

Tässä minun mielestä ne mielenkiintoisimmat nimet leirillä. Kokonaisuutena Vancouverin prospecteista voisi ottaa esiin sen, että joukkueella on hyökkäyksessä kaksi lupaavinta pelaajaa (Hodgson ja Schroeder), mutta puolustuksen tarjonta vaikuttaa erittäin syvältä ja siksi kokonaisuutena lupaavimmalta alueelta. Gillis kauppasi tämän kesän kolme ensimmäistä varausta pois ja se heikensi prospect-tarjontaa, mutta vastaavasti hän on hankkinut mielenkiintoisia nuoria vapaita agentteja yliopistosarjoista (Tanev, Oberg, Sweatt, Volpatti) "tilalle", joten kokonaisuus ei ole heikentynyt.

 

[secord]

YANN SAUVE

Iso ja fyysinen puolustava puolustaja oli aikanaan todellinen lupaus, mutta kiekolliset taidot eivät kehittyneet odotetusti ja hän putosi toisen kierroksen varaukseksi. Viime kaudella Sauve oli yksi QMJHL:n parhaista puolustavista puolustajista ja meni eteenpäin hyökkäyspään pelissäkin, mutta hieman enemmän oltaisiin kaivattu. Sauven tulevaisuus näyttää tällä hetkellä NHL-joukkueen kolmosparin fyysisenä pakkina, mutta sellaisellekin olisi tietysti tarvetta.

Hockey Buzzin Canucks-blogista napattu:

Yann Sauve injured in a car accident no status yet and there is a chance he missed prospect camp and tournament.

Blogi kokonaisuudessaan: Some Quick thoughts on Cody

 

[Osmo Rapeli]

Näkemieni Florida-pelien perusteella tykkään Oreskovitchista paljon. Mielestäni kaverilla on myös aika sähäkkä rannari ja parhaimmillaan laukoo hanakasti. Väitän että jos mies oppii joukkuepeliä, voisi olla vaikka 20 maalin kolmosen laituri. Joukkuepelillä tarkoitan siis sitä, että noiden 5 minuutin peliaikojen perusteella moni pelaaja voi täysillä kirmatessaan ja kaikkea taklatessaan näyttää paljon paremmalta kuin 16 minuutin peliajalla, jolloin pitää osata vetää samalla tasolla joukkueen mukana pelin alusta loppuun.

 

[nuck]

Voi voi Sauvea... Canucksin ei pitäisi varata yhtään puolustajaa Q:sta ainakaan alkukierroksilla, sillä vaara joutua liikenneonnettomuuksiin nousee ilmeisesti juuri heidän kohdalla korkealle. No, onneksi tällä kerralla tilanne ei ole lähellekään yhtä paha kuin joukkueen lupaavimmalla prospectilla Luc Bourdonilla kaksi vuotta sitten. Ikävä uutinen tämä kuitenkin, vaikka kuolemalta onneksi sentään vältyttiin. Puheiden mukaan Sauve sai kuitenkin aivotärähdyksen, mikä ei sekään olisi hyvä asia tulevaisuuteen.

Mitä tulee Awen mainitsemaan Oreskovichiin, niin Canucks'kin näkee hänessä tiettyä lahjakkuutta muuhunkin kuin taklauspeliin ja ehkä ihan syystäkin. Olihan hän aikanaan toisen kierroksen varaus ja iski OHL:ssa kuitenkin ihan kelvolliset 28 maalia melko vähän maaleja tehneessä joukkueessa. Eihän noista koskaan tiedä (vrt. Burrows), ja mielestäni Oreskovichilta oli jo kova temppu olla sivusssa 16 kuukautta ja päästä pelaamaan palattuaan 50 peliä ylhäällä. Se kertoo lahjakkuudesta, vaikka joukkue olikin vain Florida ja roolina ei ollut top6-osasto.

Lähtökohta Oreskovichille on kuitenkin se, että hän taistelee ennakkoon nelosketjun toisesta laiturin paikasta Tanner Glassia, Darcy Hordichukia, Rick Rypienia ja mahdollisesti Jannik Hansenia (siinä tapauksessa, jos Cody Hodgson ottaa paikan joukkueesta) vastaan. Kaksi paikkaa olisi siis tarjolla ja ehdolla tuohon ovat ehkä nuo viisi pelaajaa - minimissäänkin neljä. Ei mikään helppo paikka tuonkaan pelipaikan lunastaminen, sillä kaikki tuon ryhmän hyökkääjät ovat kuitenkin kokeneempia kuin Oreskovich.

Kun kaikki laiturit ovat pelissä, Vancouverin kolmen ensimmäisen ketjun laituripaletti on Daniel Sedin, Burrows, Samuelsson, Raymond, Torres ja joko Hansen, Malhotra tai Hodgson. Kolmen ensimmäisen ketjun senttereinä nähdään sitten Henrik Sedin, Kesler ja joko Malhotra tai Hodgson.

***

Linkkejä:

- Vancouveriin tullut puolustaja Keith Ballard on lonkkataklausten osaaja, kuten tästä videosta voi nähdä. Osa noista taklauksista on kyllä vaarallisen näköisiä, mutta toivottavasti vastustajat alkavat vähän arkailla noita miinoja ja eivät uskalla ajaa kovin syvälle Ballardin ollessa kentällä. Tuollaisia niittejä oltaisiin kaipailtu viime kauden playoffeissakin.

- Toisen tuoreen pakkihankinnan Dan Hamhuisin kuulumisista oli juttua puolestaan Provincella. Hamhuis'han oli kesän ainoa UFA-pelaaja, jonka oikeuksista käytiin kauppaa ennen UFA:ksi tulemista - ja vielä kahteen kertaan. Saapa nähdä, toteutuuko Hamhuisin toiveet ylivoimapakin paikasta. Vancouverilla on siihen rooliin tarjolla Ehrhoff, Edler, Bieksa, Hamhuis ja Ballard (Salokin olisi, mutta hän on pitkään sivussa).

- Ja aina kun kaikkien aikojen suosikkipelaajani, numero #16 kuulumisista kerrotaan, ne kiinnostavat paljon minua. Mikään yllätys ei ole, että Linden on tekemässä uutta uraa yhteiskunnan liikuntapuolen palveluiden parissa. Kyllä hän Canucksin'kin lähelle olisi enemmän kuin toivottu persoona, mutta taitaa tuo yhteisön eteen töiden tekeminen voittaa ainakin vielä.

“Many things in life are expensive but I don’t think someone’s health and fitness should be,” Linden said in a press release. “We’re creating a fitness club for everyone, where memberships will be more accessible and affordable than anywhere else and with first-class equipment that people will be excited to use. Coquitlam is a growing, active community and we want our members from the area to feel proud, comfortable and inspired when they are exercising, regardless of their fitness level or experience.”

Helppo olla samaa mieltä tuosta alleviivatusta kohdasta.

 

[nuck]

Pari linkkiä:

- Tuore ja mielestäni aika mielenkiintoinen Vancouverin managerin Mike Gillisin radiohaastattelu. Haastattelussa Gillis puhuu paljon muun muassa Luongon kapteeniudesta, Hodgsonin tilanteesta ja seuran mahdollisuuksista. Haastattelussa näyttäisi selviävän ensimmäistä kertaa todellisuus(?) tuosta joka kantilta vellotusta Hodgsonin viime kesän tilanteesta, joka jätti viime kesänä paljon (liikaakin, kun lukee joidenkin fanien teorioita) kysymyksiä auki.

- Raffi Torresista tehty Vancouver Sunin juttu. Torres kertoo, että lapsen saaminen on muuttanut häntä ihmisenä ja samaan virteen yhtyy Torresin kanssa Columbuksessa aikanaan pelannut Manny Malhotra. Toivottavasti Torres olisi nyt keskittyneempi kuin joskus ennen urallaan, sillä motivoitunut Torres olisi iso apu joukkueelle.

 

[nuck]

Cody Hodgson ei osallistukaan prospectien leirille, kuten odotettiin. Ikävintä hänen tilanteessaan on kuitenkin se, että sen lisäksi hän ei pysty osallistumaan myöskään varsinaiselle harjoitusleirille. Vancouver Province uutisoi asiasta mm. seuraavasti:

The Province has learned from a source with an understanding of Hodgson's situation that he is close to being 100 per cent healthy for the first time since injuring his back, but may not be able to participate in contact until the end of this month.

If that's the case, the Canucks first-round pick (10th overall) in 2008 would also miss main camp and all the preseason games, meaning he would certainly begin his professional career with the AHL Manitoba Moose.

It also might explain why the Canucks appear to be stone-walling any questions about Hodgson's playing status.

Clearly, Hodgson is not going to make the same mistake he made last year – when he played in six preseason games knowing his back wasn't right. Wisely, he's taking a longer-term approach to his career – which is a good thing for both him and the Canucks.

Ikävä kuulla parikymppisen Hodgsonin vamman olevan sellainen, että hän on parannellut sitä viimeiset 14 kuukautta, eikä se ole vieläkään täysin kunnossa. Ikävä kuulla myös se, että häneltä jää harjoitusleiri väliin ja hänestä ei ole apua Canucksille ainakaan kauden alussa. Mutta toisaalta tärkeintä hänen suhteen olisi se, että hän saisi selkänsä täysin kuntoon ja jos se tulee tätä kautta varmemmin, niin olkoon sitten niin.

Moosessa hän saa sitä paitsi (jos on kunnossa) hyökkäävämmän roolin kuin Vancouverissa, mikä palvelee enemmän hänen kehitystään. Lisäksi hän voi nousta tarvittaessa kesken kauden vielä ylös mukaan, jos vamma on lopullisesti historiaa ja pelit kulkevat. Ikävä uutinen, mutta ei siis mikään maailman lopun ennuste vielä.

Hodgson olisi ollut ilman muuta leirin mielenkiintoisin seurattava nuorista pelaajista. Koska hän jää nyt sivuun, minun katseet kohdistuvat seuraavaksi lähinnä TPS:ssa viime kaudella liigamestaruuden voittaneeseen puolustaja Lee Sweattiin (youtube-video) ja toissa kesän Vancouverin ykkösvaraukseen Jordan Schroederiin (youtube-video). He ovat molemmat lyhyitä pelaajia, mutta heillä on paljon lajivoimaa, hyvä pelisilmä ja he todella osaavat pelata.

Sweattin en usko kuitenkaan pystyvän ottamaan heti paikkaa pelaavasta kokoonpanosta Vancouverin puolustuksen syvyydesta johtuen (edes seitsemäntenä pakkina, joka olisi erikoistunut yv-tilanteisiin), mutta Schroederilla voisi olla pienen pienet ylllättäjän mahdollisuudet, kun Burrows on alkukauden sivussa. Pelaajana Schroeder on selkeä kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjä ominaisuuksiensa vuoksi, joten tuo tekee hänen tilanteen vaikeammaksi, mutta kuka tietää... Minä toivon ainakin, että hän saisi mahdollisuuden leirillä Keslerin ja Raymondin ketjussa, sillä onnistuessaan tuo koostumus voisi olla toimiva. Schroederin kiekolliset taidot ovat NHL-tasoa ja hänen pelisilmänsä tuntuu pääsevän selvästi paremmin esiin ammattilaistasolla kuin yliopistossa.

Vancouver Sun kirjoitti Schroederista mm. seuraavasti lehden tuoreessa jutussa:

For two, the 19-year-old has always delivered on the lofty expectations he’s placed upon himself. Remember, this is someone who accelerated his studies by taking seven summer-school credits just so he could play college hockey a year early. A guy who made the American world junior team as an underager, took home Western Collegiate Hockey Association rookie of the year honours as a 17-year-old, and has competed against players three, four and five years his senior since he first picked up a road hockey stick in his native Prior Lake, Minn.

But the most important reason you may find Schroeder in a Canucks uniform to start the season is the simplest. He has the god-given ability to be among the team’s top nine forwards when the puck drops for real on Oct. 9.

“He has the skill set to be there at the end,” said Columbus Blue Jackets head coach Scott Arniel, who coached Schroeder in Manitoba last season. “He’s a driven player with all the tools. Once everyone hits the ice and people see him, he has a way of showing what he’s capable of very quickly.”

You don’t say. It took the former University of Minnesota Gophers star less than two minutes to record his first goal as a professional, deflecting a shot on the power play on his very first shift with the Moose, the Canucks’ AHL affiliate. To prove it was no fluke, he added his second goal of his career the same night and finished with four goals and nine points in 11 regular-season games on the farm after joining the team once his college season was over last March.

And it only gets better from there. Schroeder averaged a point a game through six playoff contests — in doing so becoming the first Moose rookie to net a hat trick in more than three seasons. As fate would have it, he could find himself auditioning on a line with the last guy to do it, resident Canucks speedster Mason Raymond.

Tuohon Schroederin mahdolliseen paikkaan kisaavat hänen lisäkseen varmaan tiukemmin Jeff Tambellini, Sergei Shirokov ja mahdollisesti Bill Sweatt'kin, mutta mikään mahdottomuus ei olisi esimerkiksi Torresin näkeminen tuossa kakkosen laidalla (siinä tapauksessa Glass saattaisi saada ensi kaudellakin roolia kolmosesta). Sitten kun Burrows palaa joskus marraskuussa(?), hän ottaa luultavasti paikan kahdesta ensimmäisestä ketjusta - ellei sitten kaikki tähdet ole menneet oikein. Parhaassa tilanteessa Schroeder olisi iskenyt Burrowsin paluun aikaan jo läpi Keslerin ketjussa, Vancouverilla olisi toimivat kaksi ensimmäistä ketjua ja Canucks saisi vastustajan kannalta hyvinkin v-mäisen kahteen suunteen pelaavan kolmosketjun Torres-Malhotra-Burrows.

Mahdollinen Fantasia-kokoonpano kauden alkuun, jos nuori Schroeder yllättäisi:

Daniel Sedin - Henrik Sedin - Samuelsson
Raymond - Kesler - Schroeder
Torres - Malhotra - Hansen
Glass/Hordichuk - Bolduc/Perrault - Oreskovich/Rypien

Hamhuis - Ehrhoff
Ballard - Edler
SOB - Bieksa

Alberts/Rome/Sweatt/Baumgartner

Luongo
Schneider

Burrows ja Salo tulevat mukaan sitten myöhemmin. Myöskään Hodgsonia ei kannata vielä kokonaan unohtaa ensi kauden suunnitelmissa, vaikka tämä viimeisin uutinen ei hyvää luvannutkaan. Eli vielä tällä hetkellä joukkueella on tiettyjä vaihtoehtoja myös noihin ylempiin ketjuihin Burrowsin loukkaantumisesta johtuen ja tätä nimileikkiä on siksi vielä mukava harrastaa. Alempiin ketjuihin löytyykin sitä enemmän mahdollisuuksia.

Viimeisin puolittainen huhu(?) kertoo Vancouverin lähistöllä kasvaneen ja pitkään seurassa pelanneen Brendan Morrisonin mahdollisesta paluusta. Morrison teki viime kaudella Washingtonissa 42 pistettä ja hänellä olisi varmasti vielä muutamia kausia uraa jäljellä (onhan hän ikinuorta -75 ikäluokkaa...). Jos sopimukseen päästään pienellä hinnalla ja hänelle kelpaa paikka kahden alemman ketjun hyökkääjistössä, niin mikä ettei. Avainkysymykseksi hänen tapauksessaan nousee kuitenkin hinta ja Vancouverin palkkakatto.

 

[nuck]

Vancouver aloitti tämän kauden harjoituspelinsä prospect-turnauksen ottelulla Edmonton Oilersia vastaan. Pelistä ei jäänyt Canucksille käteen paljonkaan, sillä Oilers vei ottelun nimiinsä maalein 1-4 (viimeinen tyhjiin). Vancouverilta puuttui pelistä ykkösprospecti Cody Hodgsonin, yliopisto- ja AHL-pelaajien- ja ruotsalaiskaksikko Rödin/Andersson lisäksi Yann Sauve, jolla on todettu liikenneottomuuden seurauksena pelätty aivotärähdys sekä Steven Anthony. Kentällä nähtiin kuitenkin muutamia ihan mielenkiintoisia pelaajia Canucksinkin puolelta.

Oilersilta pelin ratkaisijoiksi nousivat odotetut nimet, eli Magnus Pääjärvi, Jordan Eberle ja tämän vuoden NHL:n ykkösvaraus Taylor Hall. Kuten odotuksiin kuului, kolmikko on kyllä harvinaisen laadukas ryhmä tällaisiin peleihin - jotain hyötyä siis Edmontonin vuosien surkeista sopimuksista ja joukkueen taaperruksista. Heillä on kaikilla edessään hyvinkin mahdollinen NHL-ura ja saattaa olla vielä hyvin korkea sellainen. Oilers saattaa lähteä myös koko joukkueena viimein näiden kolmen pelaajan avustuksella nousuun - ainakin toiveissa olisi, että Edmontoniakin vastaan saataisiin jatkossa parempia pelejä myös ihan NHL:ssä.

Vancouverin puolelta voisi ottaa esiin joitakin asioita tästä ottelusta:

- Eddie Läck: Nuori kookas ruotsalaisvahti pelasi hyvän pelin. Hänelle tehtiin vain yksi maali ja sekin oli flipperimaali, jossa kiekko pomppi hänen maalinsa edessä. Läck pelasi ottelun ensimmäisen puolikkaan ja sen jälkeen astui kehiin vasta 17-vuotias Michael Houser. Hän pelasi selvästi epävarmemman ottelun kuin Läck, mutta kun pelaaja ei ole edes täysikäinen ja saa vastaansa maailman parhaiden junnuprospectihyökkääjien joukkoon lukeutuvat Pääjärven, Eberlen ja Hallin, niin eipä häntä voi syyttää.

- Puolustuksessa Vancouverin ainoan maalin tehnyt Kevin Connauton oli ensimmäisessä erässä aivan loistava, oli joka puolella kenttää ja pelistä näytti tulevan hänen ja Magnus Pääjärven tähdittämä ottelu. Sen jälkeen hän jatkoi hyökkäyspäässä vahvoja otteitaan, mutta puolustuspäässä olisin kaivannut vähän lisää. Nähdyn perusteella hänen pitää saada ainakin yksi kausi AHL:ssa ennen kuin on valmis NHL:aan. Tulevasta AHL-kaudesta on kuitenkin lupa odottaa paljon, jos otteet jatkuvat nähdyn kaltaisina. Hänellä on mahdollisuudet tulevaisuudessa top4-pakiksi saakka NHL:ssä.

Kaksi muuta hyvän pelin pelannutta puolustajaa olivat Chris Tanev ja menneen kesän varaus Adam Polasek. Heistä kumpikaan ei noussut pelissä Connautonin kaltaiseen loistoon, mutta tasaisen vahvalta pakilta tuntuva Polasek pelasi järkevää ja varman tuntuista peliä ja esitteli pari kertaa kovaa lämäriään. Tanevin'kin paras puoli pelissä näytti olevan pelisilmä ja sijoittuminen. Hän kaipaisi kuitenkin lisää voimaa ja painoa jatkoon. Kummatkin ovat hyvällä tiellä, mutta matkaa NHL:aan on luultavasti minimissäänkin kaksi kautta.

Puolustuksen pettymys oli viime kaudella Moose-fanien äänestyksessä joukkueen parhaaksi pakiksi valittu Evan Oberg. Oberg ei onnistunut oikein missään asiassa, hävisi voimattomuuttaan kaksinkamppailuja (mikä oli suurin pettymys, sillä kuvittelin hänen keskittyvän kesällä voimaharjoitteluun, mutta sitä ei ainakaan nyt näkynyt) ja teki omassa päässä pari isompaa virhettä. Toinen pettymys oli entinen Montrealin ykkösvaraus David Fischer, joka on iso ja liikkuukin hyvin, mutta ei ole kummoinen puolustuspäässä ja hyökkäysten tukemista ei näe ollenkaan. Ei mikään ihme, että jäi ykköskierroksen varauksesta huolimatta ilman sopimusta Canadiensilta.

- Hyökkäyksessä pirteimmin esiintyneet Canucks-hyökkääjät olivat odotetut Jordan Schroeder, Prab Rai, Billy Sweatt ja Aaron Volpatti.

Schroeder pelasi hyvin molempiin päihin, väläytteli pari kertaa nopeuttaan ja kiekollisia taitojaan ja oli lähellä kirjauttaa pari pistettä, mutta kavereiden epäonnistumiset avopaikoissa ja hyvin pelannut Oilers-vahti Olivier Roy estivät aikeet. Schroederin pelissä näkyi kaiken kaikkiaan kuitenkin se, että kemia ketjukavereihin ei ollut kunnossa ja jäin siksi odottamaan vähän enemmän. Ehkä peli toimii taas paremmin parempien pelaajien kanssa, kuten on tähänkin saakka käynyt.

Rai ja Sweatt näyttivät molemmat tavaramerkkejään, nopeuttaan. Rai tuntuisi saaneen vähän lisää voimaa ja se voi poikia hänelle mielenkiintoiset kaudet farmissa jatkossa. Vakituiseen NHL-uraan en vielä kuitenkaan usko, vaikka eteenpäin menoa onkin käynyt. Hänen tulevaisuutensa saattaa olla kuitenkin ylhäällä loukkaantumisia paikkaava farmipelaaja, mikä olisi sekin viidennen kierroksen varaukselta hyvin.

Schroederin katjussa pelannut Sweatt on suoraviivainen kahta suuntaa edestakaisin polkeva, hyvin töitä tekevä ja erittäin nopea laituri, mutta hänen pelissään on selvää "laput silmillä vikaa" (asia, jonka vuoksi Schroeder ei saanut paljonkaan kiekkoa sen jälkeen kun oli lainannut sen Sweattille ja miksi ketjun peli ei kokonaisuutenakaan toiminut). Sweatt vaikuttaa kuitenkin muuten varsin mielenkiintoiselta tulevaisuuden kolmosketjun (ja alivoiman) prospectilta, sillä kiekoton peli toimii ja hänen erinomainen luistelu ja kova työmoraali saa vastustajan pelaamaan varovasti.

Vancouverin hyökkäyksen neljäs onnistuja Aaron Volpatti esitteli pelissä puolestaan tavaramerkkiään, kovia taklauksia. Hänen peliä arvioitaessa pitää kuitenkin muistaa se, että hän on jo -85 syntynyt hyökkääjä, joten tuo fyysinen puoli on melkein pakko ollakin paremmin hanskassa kuin viisi vuotta nuoremmilla pelaajilla. Hänen oikea fyysinen taso taklauksissa ja kulmaväännöissä nähdään paremmin varsinaisella harjoitusleirillä.

Muista hyökkääjistä menneen kesän varaus Alex Friesen näytti odotusten mukaisesti kovalta työntekijältä (OHL-valmentajat äänestivät hänet viime kaudella OHL:ssa kovimmaksi työntekijäksi) ja myös älykkäältä kahden suunnan pelaajalta.

 

[Hiisi_van_Holten]

Canucks.com

Kertoo, että Luongo luopui kapteeniudesta. Saapa nähdä kuka on seuraava kippari, toivottavasti Kesler.