Voi vittu kun vituttaa. Ei kun. Joojoo, oli pari kirosanaa liikaa.
Asiaan. Ei vituta sittenkään ihan niin paljoa. Ja siksi yllätänkin kirjoittamalla tähän ketjuun, pienoisissa nousuppahumaloippaloisissa.
JYP on hävinnyt taas kaksi peliä putkeen, kyllä. Totta. Joojoo. Mutta, menemättä liiallisen syvällisiin analyyseihin pelikirjamielessä, voitaneen silti mielipiteenomaisesti todeta muutama seikka. Ensinnäkin, Peverleyn ja Ellerin hävittyä rosterista taitoa hävisi luonnollisesti pelikentältä reiluhkosti. Mutta toisaalta, ja huomatkaa tarkoin, mikä joukkue alkoikin yllättäen taklaamaan, raastamaan ja raatamaan? Kyllä, se oli JYP. Oliko se tuloksellista? No eipä ollut ei. HPK:ta vastaan ei oltu vielä valmiita, ei oltu tarpeeksi kokeneita. JYP vaikutti kuin uudelta joukkueelta, niin hyvässä kuin huonossa mielessä. Se ei ollut tarpeeksi kypsä voittamaan pelinsä, se ei ollut kärsivällinen. Mutta sieltä paistoi silti taas se lapsenomainen into pelata peliä. Robottia emme tällä kaudella tule näkemään, se on jo selvä. Eikä välttämättä mestaruutta.
On aina erittäin epäilyttävää, jos pelejä aletaan pelaamaan "seuraavia kausia varten". Tällä hetkellä koossa ei kuitenkaan ole mielestäni sellainen joukkue, joka voittaisi 12:sta playoff-pelistä 10. Joista viisi jatkoajalla. Tästä huolimatta minä olen erittäin tyytyväinen siitä, että nuoria on nostettu rohkeasti liigarinkiin mukaan. Mieleen tulee eräs pidempiaikainen projekti, se rahalla ostettu seura, joka on tehnyt todellisen muodonmuutoksen antamalla luottoa omiin junnuihinsa. Tiedätte mistä joukkueesta puhun. Sama joukkue on mielestäni tämän vuoden ylivoimainen mestarisuosikki.
Oli odotettua, että jokaiselle dynastialle (jopa sellaiselle, joka voitti "vain" kaksi mestaruutta) tulee vaikeampia hetkiä. Jopa pohjanoteerauksia. JYP alkoi olla ylikypsä, ja viimekeväinen mestaruus tuli valomerkin aikoihin. Joukkue ei voi olla vuodesta toiseen sama, eikä samalla konseptilla voida lopulta jyllätä mestaruudesta mestaruuteen. Jossakin vaiheessa sukupolvenvaihdoksen on tapahduttava, ja JYPillä se alkoi tällä kaudella. Toki on totta, että odottelemme vesi kielellä Kuningas-Jakkea ja Kapteeni-Hytöstä takaisin kokoonpanoon, ja tietysti Eric I:n jatkoa vuoteen 2016 saakka. Sitten JYP olisi taas JYP. Mutta olisiko se sittenkin mahdollista, että JYPistä kasvaisi varteenotettava vaihtoehto mestaruuden voittamiseen muinakin kausina kuin näinä kultakausina? Ei dynastia, mutta vaikka sellainen, joka aina silloin tällöin voisi yllättää? Se olisi JYPille aivan uusi tilanne, ja perustukset ovat jo kunnossa: JYP ei olisikaan se joukkue, joka ei koskaan voi voittaa mestaruutta, tai joukkue, joka voitti mestaruuden joskus silloin kun Aurinkokuningas oli maajoukkueen kapteeni (siitä vuodesta 1643 alkaen).
Voi kun tuli kivaa höpinää, oikein itseänikään ei liikuta, mutta silti oli sellainen tunteellinen fiilis. Anna anteeksi, isä.
Mutta lyhyesti asiasta asiasta. Salonen pelasi todella hyvin, Salmio kaksi maalia kahdessa peräkkäisessä ottelussa kunnioitettava saldo, Nättisestä tulee vielä jotain, Palveestakin pidin ja sittenhän siellä oli vielä Ikosta, joka kieltämäti Lukkoa vastaan teki junnuvirheitä, Markkulaa, Roinetta, Auvista, Hietasta, ja shillälailla. Minun valistuneen humaltunut veikkaukseni on, että jostakin noista tulee vielä olemaan JYPille (tai ikävämmässä tapauksessa jollekin muulle) paljonkin ilonaiheita.
En uskalla enää kiroilla loppuun, mutta kuvitelkaa loppuun joku sellainen miehekkään anaalinen versio jostakin sanasta, niin sitten ollaan samoilla linjoilla. Ja kuvitelkaa myös, että äidinkielen opettaja ei lue tätä viestiä.