Minä kirjoitin, että muuttamalla siihen suuntaan. Kyllä se Jalosen HPK:n pelityylimuutos on ihan faktaa ja mestaruus sillä voitettiin. Kyllä se on on erittäin perusteltu väite, että ilman tuota muutosta mestaruutta olisi tuskin Hämeenlinnaan saatu, ei se sattumalta tullut juuri silloin
Faktaa on että HPK pelityyliään muutti ja faktaa on että mestaruuden voitti. Kuitenkin faktaa on myös että HPK:n Jalosen aikainen ja Kalpan nykyinen pelityyli eivät kovin samanlaisia ole. Se että Mark Messierille kalju sopii, ei tarkoita että se sopisi Britney Spearsille.
Sitäpaitsi on tässä maailmassa Slovakia voittanut maailmanmestaruudenkin, joten ei virheiden välttely mikään ainoa mahdollinen tapa ole mestaruuksia voittaa.
Minä en oikein näe, että miten Kalpa voisi pelata samaan aikaan sekä ylikiekollista peliä että puolustavammin. Ei voi olla vähän raskaana. Sitä joko on tai ei ole. Ja jos itsellä on kiekko, niin sen menettäminen on aina mahdollista.
Sitävastoin kaksi asiaa, jotka minä olen keksinyt jolla pelitapaa voisi kehittää olisi a) tiukemman /agressiivisemman karvauksen opetteleminen osaksi pelikirjaa ja tarvittaessa ottaminen käyttöön. Nythän Kalpan kiekonmenestykset tapahtuvat alueella, jossa kiekon riistot ovat vastustajalle vaarallisimpia. Tämän kanssa HPK-pakitkin olivat välillä kusessa esim peli kutosen avausmaali. Tällaista karvausta Kalpa ei ole kaudella harrastanut juurikaan, vaan kiekonmenetysten jälkeen on luisteltu korvat luimussa alaspäin ja b) hyökkäysten vaarallisuuden nostaminen hyvin ampuvien puolustajien nousujen avulla. Kun hyökkääjät pyöritävät kulmissa ja vetävät vastustajan pelaajat puoleensa, niin luulisi että se avaisi tilaa viivalta nouseville pakeille. Nyt vain tarvitsisi ratkaista, että kuinka kumpikin noista toteutettaisiin mahdollisimman riskittömästi. Ja toki jälkimmäiseen tarvittasiin pakkeja jotka osaavat ampua.
No tekemiset eivät ainakaan olleet joukkueelle hyödyksi, ehkä jopa päinvastoin?
Tavallaan totta, tavallaan ei. Ketjujen muutoksilla ei hirveästi joukkuetta saatu heräteltyä, mutta mielestäni maalivahtiruletti oli tiettyyn pisteeseen asti hyvää peluuttamista. Esim Järvisen vaihto peliin kaksi, josta nollapeli oli varmasti hyvä vaihto. Myös Ahosen kolmospeliin paluussa oli järkeä.
Itse olisin tietenkin kuudennessä pelissä vaihtanut maalivahtia jo helposti menneen 3-2 maalin jälkeen, jolloin helppoa 4-3 maalia ei olisi koskaan tullut, sillä Ahonen olisi sen kookkaampana torjujana peittänyt ja näin Kalpa olisi pelin voittanut ja seuraavassa pelissä kotonaan sarjan ratkaissut edukseen eikä tätäkään keskustelua tarvitsisi käydä (tässä vaiheessa olisi todella epistä muistuttaa että Ahonen imi vitospelin jatkoajalla lähes identtisen helpon maalin...).