Saarinen kirjoitti:
Venäjä nojasi turnauksessa edelleen nimenomaan loistavaan ylivoimapeliin ja yksilösuorituksiin. Mitään huikeata joukkuepeliä en missään vaiheessa ole nähnyt, vaan kyllä peli edelleen niihin yksilön taitoihin on perustunut. Ne toki ovat niin korkealla tasolla, että olisivat voineet hyvinkin riittää vaikka maailmanmestaruuteen saakka.
Hahaa.. järkevä argumentti.
Venäjän aiemmissa peleissä oli yksi asia erilailla kuin tässä asiassa. Venäjä liikutti kiekkoa aivan maagisesti kahdella alueella kiekkoa. Keskialueella ja hyökkäysalueella. He pelasivat joukkueelleen eli eivät näyttäneet yleisölle omia harhautuksiaan ja laukaustaitoaan pelkästään, vaan loistivat syöttötaidoillaan. Keskialue pääsääntöisesti yli parhaiten vauhdissa olevalla kaverilla ja pelin "rauhoitus" joko syötöllä tai henkilökohtaisella taidolla hallussa pitäen ja sitten syötöllä. Tähän lisättiin poikkeuksellinen kiekottomien pelaaminen ja koko ajan heillä oli joku pelaaja vapaana ja vauhdissa jolle syöttää. Jopa hyökkäysalueella. Tämä poiki koko ajan todella hyviä maalipaikkoja Venäjälle. Toinen asia hyökkäyspäässä oli vielä todella hieno tapa käyttää porrastusta, joissa koko ajan ilmaantui jostain takamies. Paljon saivat Venäläiset aikaan hetkittäisiä ylivoimatilanteita b-pisteen kaarien väliin ja paremmalle puolelle. Tässä mallissa he pelasivat useamman pelin ja he pelasivat joukkueena.
En osaa analysoida, miksi Venäjä ei pelannut tai pystynyt pelaamaan samalla tavalla. Suuri syy on varmasti siinä, että Suomi taklasi joka tilanteessa loppuun asti (ensimmäisessä erässä varsinkin). Tämä vähenti selvästi kiekottomien pelaajien intoa hakea vapaata paikkaa. Porrastuksia en huomannut kertaakaan hyökkäyksissä. Varmasti niitä oli, mutta niitä oli todella vähän. Silmiinpistävää oli se, että Venäläisiltä puuttuivat syöttöketjut, mutta en ole ihan varma puuttuivatko ne ensisijaisesti sen takia, että kukaan ei hakenut enää vapaita paikkoja, vai lopettivatko he vapaiden paikkojen hakemisen siksi, ettei kiekolliset enää jakaneetkaan kiekkoa vaan yrittivät itse. Vai kenties siitä, että he huomasivat koko ajan tulevan taklauksen, kun vähänkään hitaan syötön ottivat vastaan. Summasummarum.. Venäjä ei pelannut enää joukkueena, kuten aiemmissa peleissä. Edellisessä Suomi-pelissä Venäjä pelasi enemmän joukkueena. Ruotsia vastaan he pelasivat joukkueena, vaikka Ruotsi maalihanat avasi. Ja pelasivat loppuun asti. Ö-luokan maat he voittivat murskaavasti joukkueena, eivätkä sooloilleet. Joukkueena Venäjä pelasi vahvasti, kunnes Leijonat tekivät jotain, mikä ei heidän pirtaansa enää sopinut. Tai sitten kyseessä oli jokin ajatusvamma, mistä eivät päässeet eroon. Itse uskon siihen, että ensimmäistä kertaa ei vastustaja kunnioittanut heitä, eikä yleisöä pätkääkään vaan pyrki yliaktiivisesti ottamaan ajan ja tilan pois.
EDIT: tottakai ylivoimissa yksilöiden taito korostuu. Aiemmissa peleissä he suorastaan sahasivat kerta toisensa jälkeen alivoimanelikot halki. Tässä pelissä he eivät siihen pystyneet.