Fiksua?
En tiedä, kenen halu ja idea oli kesällä hankkia joukkue täyteen Tommi Turusia ja Timo Vertaloita. Vanhastaan sieltä löytyi jo noudettua ja tukku hyviä junioreita. Rosteri tumpattiin ylitäyteen. Änärilähtijöitä ei ollut kuin Helenius ja myöhemmin Banham. Heille hankittiin välittömästi "korvaajat". Rosteri oli ja on yhä täynnä. Etenkin, kun mukaan piti ottaa vielä Tommi Hannus.
Ketään pelaajaa kohtaan minulla ei ole antipatioita. Silti olen sitä mieltä, että vaihtuvuutta saa tulla. En ole kovinkaan kiintynyt kesän hankintoihin. Viime kauden pelaajat lämmittävät mieltä paljon enemmän. Siksi päästäisin Vertalan mieluummin pois kuin Pesosen, jolla kiistatta riittää yritystä, jopa taklausintoa ja jonkinlaista orastavaa Jokerisydäntä. Mieluummin luopuisin Tukiosta kuin Ilkka Mikkolasta. Mieluummin Sihvonen kiertoon kuin M. Ruutu. Arvojärjestykseni on selkeästi tämä.
Joukkue ei tee maaleja, mutta puolustaa hyvin. Olen tällä kaudella nähnyt Jokerien kuitenkin pelaavan hyökkäävästikin - esim. Oulussa pelatussa ensimäisessä ottelussa Jokerit pelasi äärimmäisen aktiivista ja näyttävää peliä - maalipaikkoja oli paljon. Niin niitä on ollut monissa muissakin otteluissa. Silti verkot eivät ole heiluneet toivottuun tahtiin.
Tällaiset puheet, mitä Rami on julkisuudessa esittänyt, ovat hyvin tyypillisiä valmentajallemme. Toinen puoli niissä on totta, toinen puoli lienee pakan hämmentämistä - niin omien kuin vastustajienkin keskuudessa. Omasta mielestäni seestynyt tila on aina se huonoin tila: johonkin suuntaan on oltava matkalla, jos ei eteenpäin, niin mieluummin mennään vaikka taaksepäin kuin seisotaan paikoillaan. Ramin ajatusmalli on näyttänyt aina hyvin pitkälti samalta. Toisekseen hän on pelimies viimeistä myöten. Tämä on kovaa peliä: toisaalta joukkue voi skarpata tällaisten puheiden myötä, toisaalta se voi muuttua entistä pelokkaammaksi ratkaisujen suhteen.
Tällaisiin tilanteisiin Rami on laittanut joukkueensa ennenkin. On ollut pahoja puheita julkisuudessa. On treenattu kuin hullut, tähdäten kunto vasta välieriä ajatellen. Joskus riskikortti on pitänyt (viime vuoden pleiarit), joskus ei (toissa vuoden pleiarit). Kaikkien näiden asioiden jälkeen minun silmissäni on näkynyt henkisesti äärimmäisen kypsynyt ja voitontahtoinen, päämäärätietoinen joukkue. Pojat ovat olleet välillä hajoamispisteessä, mutta tärkeimmillä hetkillä palaset on kasattu ja sekä fyysinen, että henkinen valmius on ollut huipussaan. En minä epäile, etteikö tällä tylillä voi epäonnistuakin, mutta minä rakastan riskinottoa ja ihailen sitä Ramissakin.
Oma kantani on, että yksi puolustaja pihalle ja yksi hyökkääjä pihalle. Tilalle pelaajia isolla Peellä. Pavel Rosa on toivelistalla ensimmäisenä. Selvää on, että esim. Laine ja Valtonen ovat niin isoja Jokerihengen symboleja, että heistä ei ole vara luopua. Enkä usko sekuntiakaan, että heistä luovutaan.