Asiaa hetken tässä miettineenä heitän oman spekulaation mikä on johtanut tähän, jopa farssiksi kutsuttuun tilanteeseen. Suurimpana kysymyksenä on tavaramerkin oikeudet eli oikeus käyttää nimeä Ilves, oikeus käyttää seuran logoa, tai muita visuaalisia tuotoksia ja ei vähäisimpänä käyttää seuran perinteitä. Mitä julkisuudessa on spekuloitu tavaramerkin oikeuksista ja sen tuomista taloudellisista hyötyjistä ei tässäkään ole siitä kysymys. Marko ei varmasti kiellä koskaan yhdenkään juniori- tai muun ilves toimijan käyttämästä logoa myynti tai muuhun tarkoitukseen.
Kyse on siitä kenellä on oikeasti päätösvalta. Päätösvalta on sillä instanssilla, joka omistaa oikeudet Ilves nimeen eli Ilves ry hallituksella. Eli antaa Ilves Oy huseerata miten haluaa mutta kun tosi paikka tulee isketään viimeinen valtti pöytään eli nimen käyttö oikeus, joka on kaikki kaikessa. Manngard on kokenut tämän kiusallisen asian muutamaan kertaan, jota joku voisi kiristykseksikin väittää.
Sjöblom ei ole ollut niin tyhmä, että olisi lyönyt pari miljoonaa rahaa kiinni seuraan ja jättänyt viimeisen veto oikeuden porukalle, joiden oman rahan osuus seurassa on varmasti laskettavissa kymppitonneissa.
Tämä on tilanne varmasti monessa suomalaisessa urheiluseurassa, jossa tulosurheilu on yhtiöitetty mutta taustalla häärii vielä yhdistysmuotoinen puuhastelijoiden kerho, joka ei ole luopunut tärkeimmästä eli seurasta.
Rautalangasta vääntö vielä loppuun. Sjöblomin tekemiset eivät miellytä Ry toimijoita kielletään sopimuksen umpeuduttua ilves Oy kaikki oikeudet tavaramerkkiin nimeltä Tampereen Ilves mitä jää jäljelle? Kuka päättää oikeasti? Jos minä löisin muutaman miljoonan edes harrastukseksi johonkin kiinni ja olisin pääomistaja haluaisin jokaisen langanpään itselleni vaikka sitten ihan periaatteen vuoksi.