Do you believe in miracles!
Pelin lähestyminen yllätti. Tunnit kuluivat aluksi hitaasti mutta silti otteluun valmistautuminen oli vielä kesken kun kello tuli 02. paikallista aikaa.
Sama tilanne tuntui olevan Suomen taistelevilla Leijonilla. Jonkinasteinen jännitys huokui ensimmäisissä vaihdoissa. Teppo taisi olla jäällä reippaasti toistaminuuttia ottelun alusta kun tilaisuutta vaihtoon ei tullut. Kiekko pyöri omissa, poltti lavassa eikä sitä saatu millään putsattua pois.
Alkuhässäkästä kuitenkin selvittiin suuremmitta vammoitta. Modano oli ennustanut pelistä tulevan shakkiottelu. Ja kyllähän tuossa ekassa erässä oli jalkapallomaisia piirteitä. Pelinrakentelusta ei ollut tietoakaan, kiekkoa vain heiteltiin puolelta toiselle, mahdollisimman äkkiä pois omista. Tilanteet jotka silti aiheuttivat sydämentykytyksiä allekirjoittaneessa, että lopettakaa nyt se kiekon pomputtelu oman maalin takana ja heittäkää se vittuun!
Ymmärrän jos tarkka keskialueen trap-puolustus vie puuduttavuudellaan katsomot tyhjiksi. Virheiden välttöä, ei yhtään kuljetusta tai syöttöä keskialueen yli. Luistellaan vaan punaselle, roikko päätyyn, ajokoirat perään ja yritetään saada tilanne aikaan. Sitten vetäydytään itse sumppupuolustukseen. Näin jännittävässä kerrasta poikki-matsissa tuollaisen ei lopulta anna liikaa häiritä, vaikka ykkösen saamattomuutta tulikin kirottua.
Jokisen kenttä sai parhaiten painetta vastustajan päätyyn vaikka todellisia maalipaikkoja oli koko matsissa about viis. Myös Hahlin kenttä oli energinen, Rudi ja erityisesti Nemo näytti sitä osaamista mikä tekee heistä tärkeän joukkueelle. Kun ei änärimatseja oo nähnyt yli kahteen vuoteen, ei nuo roolit ole 100% hallussa. Muutama pommi nelosen jyräduolta, pientä ryntäilyn makua mutta kuuluu pelin henkeen. Pakistossa Martin, Rafalski ja Chelios saivat ainakin omansa suomalaisten terrierien pusuista. Kolmannessa alkoi jo jenkkien raskas starakalusto Guerin-Tkachuk lämmetä Tikun ja Takun käsittelyssä.
Ja ajelihan Teemukin ekassa erässä Rafalskia joka oli Lehtisen kanssa vääntäessään hieman epätasapainossa. Pronger ja Rafalski ainakin osaavat maajoukkuepelien perusteella varoa kääntämästä omassa päädyssä selkäänsä kun Teemu”Tappaja”Selänne on karvaamassa!
Mutta...Suomi onnistui missaamaan ekassa ja tokassa erässä kolme ylivoimapaikkaa. Jokunen tilanne saatiin aikaan mutta vetoja maalille pari-kolme. Ykkösessä Saku-Teme ei jotenkin millään saanut luistimiinsa ja käsiinsä sitä ripeyttä jotta tilanteita olisi tullut. Samalla voi sanoa että tuomarikin oli kaikkea muuta mitä odotettiin. Selkeet virheet otettiin kahdessa ekassa pois ja näin Suomi pääsi tuhrimaan ylivoimia.
Jenkit sai sitten pienen painostuksen poikasen toisessa erässä, hallissa fiilis nousi, Ruutu ja Blake väänsi b-pisteen sisällä tilanteen purkautuessa jo keskialueelle ja...jäähy. Oliko niin että tuomari näki vaan Jaken teon ja kiinnipitämisen? Samapa tuo koska kyllähän Jaken pitäs kaikista ihmisistä parhaiten tietää! Heittiköhän se kevyempi Blake jurkkaa vai mikä oli homman nimi? Ruutua tuli kuitenkin hieman kirottua, poika minkä teit!
Ja sitten New Jerseyn syöttöässä Gomez heitti against all odds kiekon mies-ja mailaviidakon läpi takanurkalle nousseella Weightille: 0-1. Komia maali, ei voi mitään. Alko nousta pelko jo persiiseen, että näinkö se taas menee näitä jenkkilän jengejä vastaan: pienet marginaalit, tarkkaa peliä, vähän maaleja, erikoistilaneet ratkasee. Suomi tuhri omansa, USA pamautti upian maalin.
Jenkkien piti turhautua suomalaisiin mutta niin vaan Rafalski onnistui kuumentamaan Sakun. Oivallinen mutta raukkamainen tökkäisy mailan päällä, tilanteessa jossa peli oli ollut puoli minuuttia poikki ja miehet menossa vaihtoon. Oliko kyse Sakun turhautumisesta? Vai osoituksesta että oli 100 prosenttisesti pelissä mukana? Kuitenkin, tilanne oli huolestuttava ja vaikka altavastaajana lähdettiin niin tunsin pienen pettymyksen ja paniikin ahdistuksen nousevan toisen erän jälkeen.
Toivo eli kuitenkin vahvasti. Maalipaikat oli koko ottelussa harvassa mutta tiesin että Suomi tuli taistelemaan kolmanteen erään, oltiin kuitenkin räpelletty ihan mukiin menevästi mukana. Muutaman minuutin pelin jälkeen Jokiset paino kiekon päätyyn, Tuomo taisteli Leetchin kanssa maalin takana, raastoi itsensä ja Leetchin kumoon. Leetch heitti hätäpurun ränniin. Huomasin että jenkkien laidat olivat tulleet hieman alemmas varmistamaan maalinedustaa, näinpä Tepolla oli tarpeeksi aikaa heittää kiekko viistosti oikealta kohti maalia. Jos aikasemmin kiekko oli aina pomppinut ripareista ulottumattomiin, kimpos se nyt kuin taivaan lahjana maalin eteen kaartaneelle OJ:lle. Esche ei kerennyt peittämään jäätä ja Olli kerkesi kovassa puristuksessa lyömään sen takarautaan.
Tilanteet vaihtelevat paikkaa, eihän sitä aamukuudelta oikein muista kuinka kaikki oikein eteni. Muistaakseni jenkit laitto tasotuksen jälkeen pikkasen aktiivisemman vaihteen päälle. Useita tilanteita joissa Suomen päätyyn heiteltiin sellaisia vittumaisia pomppukiekkoja, joita pakit ei saanu heti haltuun ja jenkit pyrki ajamaan mieheen kiinni. Aina sai sydän kylmänä katsoa kun kiekko pomppi pakkien lavassa eikä sitä saatu heti purettua. Kyllähän Kipper otti muutaman komean torjunnan, kuten sen triplan jossa oli kauhea ryysis maalin edessä, vetoja sateli ja taispa siinä yksi ripari palautua korkeasta mailastakin syliin. Mutta maali pysyi puhtaana. Pari kertaa jenkit ajeli selkeen tarkotuksellisesti maalivahdin päälle, taisi olla Tkachuk ja Weight, joka työnsi Timosen Kipperin syliin. Aloitukset jäi noissa Suomen päätyyn. Virhe!
Vajaat viisi minuuttia ennen loppua -kuvitelkaa, hei!- Suomi sai pienen painostuksen poikasen. Selänne missasi kiekon ja Väänänen nousi vasemmalle laidan viereen ja otti kiekon haltuun. Selänne melkeen paikkasi Ossia mutta kurvasi kuitenkin maalia kohti. Typerää spekulaatiota: jos Ossin syöttö ois jääny ekaan mieheen ja USA olis päässy vastaiskuun. Mutta so not.
Sitten tapahtui against all odds, part 2. Oonasen Vässi heitti kauhean ruuhkan läpitte kiekon takanurkalla kytänneelle Sakulle. Eivät jenkit tainneet moiseen uskoa kun Canadiens-kapteeni oli niin vapaana. Ja taisi Sakukin yllättyä Ossin kyvyistä kun hukkasi kiekon ensin maalin taakse mutta käänsi sen nopeasti notkeilla ranteillaan ja survoi etunurkasta sisään. Voi kilin kellit!
Loppu olikin yhtä piinaa. Jo aiemmin Suomi oli pelannut uhrautuvaa peliä, nyt oltiin kiekon tiellä oikein kasoina. Kysymysmerkkeinä ollut pari Timonen-Numminen hoiti leiviskänsä hyvin. Muistaakseni. Timonen ei pituudelleen voi mitään mutta kyllä reisissä sen verran ruutia on että käyttämällä sopivasti energiaa liikkeeseen, saa hänen massallaan isommankin miehen helisemään. Teppo pelas kanssa perusvarmaa peliä ja vaikkei ketään levyiksi ajanutkaan, niin osoitti ettei rauhallisuudesta huolimatta ole mikään kaikkien kaveri tuolla jäällä vaan ihan jämäkkä pakki.
Kauhuskenaario tapahtui kuitenkin pari minuuttia johtomaalin jälkeen. Jenkit tietysti painosti kovaa, Suomi taisteli ahtaassa paikassa. Kiekko kiersi laidan viereen ja Raision jäävuori ajatteli pistää vähän voimaa tuohon puolustuspeliin. Vähän liian näyttävä pomminhaku, vähän liikaa kädet ylhäällä. Go, no, go,no...?Kyllä tuollasia vaan meni läpi pelin aikasemmissa vaiheissa, niin ainakin tuntuu. Sanottaanko tässä etten ollut täysin tyytyväinen tuomarin ratkaisuun.
Olihan se sitten neljällä kuutta vastaan...mutta niin ne vaan perkele kesti, schätana! Joukkue joka oli ottanut puolivälierävoiton aika keskinkertaisen esityksen jälkeen, jonka yksi runkopuolustaja oli poistunut kesken turnauksen, jonka valmentajan päätä vaadittiin vadille...
Tässä jotenkin väsyneenä vaikea kuvailla tuntemuksiaan mutta olihan tää perkele Suomen lätkähistorian makeimpia hedelmiä! Kiekkokerma paikalla, pelataan Yhdysvalloissa maan kiekon kehdossa tähtirintoja vastaan, noustaan takaa ja voitetaan viime minuuttien maalilla. Voi hellan lestas! Taktiikan ja taistelun voitto, raastettiin suurella suomalaisella sydämellä!
Finaali tiistaina mutta eiköhän nautiskella tästä ainakin tämä päivä, finaalivastus selviää ensi yönä. Muttei sitäkään vielä jaksa ajatella. Kello on hieman yli kuusi, aurinko nousee joskus jossain, lämpöä on riittävästi, tummia pilviäkin on taivaalla.
Mutta Leijonat kirkastivat päivän. Kiitos oikeen syräämmen pohojasta!