Jännää, että nämä samat GOPn pölhöt ovat koskiskelleet Trumpia ehdokkaaksi ennen ja nyt kun hän on sitten ehdokkaana niin on paskat huosuissa. Idiootteja sekin "strategy room" täynnä. Vai voiko tämä todellakin tulla yllätyksenä heille?
FOXilla raati piti varmana sitä, että GOP :n "strategy roomissa" kokoustetaan tällä hetkellä yötä päivää ja pohditaan ratkaisua Trump-ongelmaan.
Jännää, että nämä samat GOPn pölhöt ovat koskiskelleet Trumpia ehdokkaaksi ennen ja nyt kun hän on sitten ehdokkaana niin on paskat huosuissa. Idiootteja sekin "strategy room" täynnä.
Ehkä Trumpia kosiskelleet konservatiivitahot eivät itsekään arvanneet, kuinka aggressiivista retoriikkaa Trump tulisi käyttämään... ei tieto, vaan arvaus. Pandoran lipas avattu?
Mitäköhän GOP voi tehdä (oletetaan että Trumpin suosio kestää)? Valita jonkun toisen ehdokkaan, mutta sitten Trump lähtee omille laduilleen ja vie sitoutumattomana ääniä (vrt. Ross Perot 1992). Lähteä oikeasti Hillarya vastaan Trumpilla? ...
...Mielenkiintoista, että Trump on Floridassa suositumpi jonkun gallupin mukaan kuin Bush. Itse en usko, että Trump täydellisesti romahtaa. Kenties jossakin top-3 pysyy loppuun asti. Tosin aikaa vaaleihin on niin pirusti...
Mielenkiintoista, että Trump on Floridassa suositumpi jonkun gallupin mukaan kuin Bush.
Millaisillakohan teeseillä mm. Reagan aikanaan pyrki?
• New York Times: Reagan’s candidacy is “patently ridiculous.”
• New York Times: “The astonishing thing is that this amusing but frivolous Reagan fantasy is taken so seriously by the news media and particularly by the President (Gerald Ford). It makes a lot of news, but it makes no sense.”
• New Republic: “Ronald Reagan to me is still the posturing, essentially mindless and totally unconvincing candy man that he’s been in my opinion ever since I watched his first try for the Republican nomination evaporate in Miami in 1968.”
• New Republic: “Reagan is Goldwater revisited…He is a divisive factor in the party.”
• Harper’s magazine: “That he should be regarded as a serious candidate for President is a shame and an embarrassment for the country at large to swallow.”
• Chicago Daily News: “The trouble with Reagan, of course, is that his positions on the major issues are cunningly phrased nonsense — irrationality conceived and hair-raising in their potential mischief… Here comes Barry Goldwater again, only more so, and at this stage another such debacle could sink the GOP so deep it might never recover.”
• Time: “Republicans now must decide whether he represents a conservative wave of the future or is just another Barry Goldwater calling on the party to mount a hopeless crusade against the twentieth century.”
• Newsweek: Ronald Reagan is “a man whose mind and nerve and mediagenic style have never been tested in Presidential politics and may not be adequate to the trial.”
• National Review (a conservative magazine): “Reagan’s image remains inchoate.… At the outset of his campaign, his image is largely that of the role-playing actor — pleasant on stage, but ill-equipped for the real world beyond the footlights. Reagan does not yet project the presidential image. He is not seen as a serious man.”
• Manchester Union-Leader (a conservative New Hampshire paper): Reagan “lacks the charisma and conviction needed to win.”
• Pravda, the official newspaper of the Soviet Union: Reagan is a “dinosaur from the ‘cold war.’… It is strange that there are still fish in the sea that are tempered by this putrid bait.”
And that’s just a sample from the media. Then there were the views of those stalwarts of the Republican Party Establishment:
• The Ripon Society: “The nomination of Ronald Reagan would McGovernize the Republican Party.”
• Vice President Nelson Rockefeller dismissed Reagan as “a minority of a minority” who “has been taking some extreme positions.”
• New York’s Republican Senator Jacob Javits: Reagan’s positions are “so extreme that they would alter our country’s very economic and social structure and our place in the world to such a degree as to make our country’s place at home and abroad, as we know it, a thing of the past.”
• Illinois Republican Senator Charles Percy said Reagan’s candidacy was “foolhardy” and would lead to a “crushing defeat” for the Republican Party. “It could signal the beginning of the end of our party as an effective force in American political life.”
• Former President Gerald Ford: “I hear more and more often that we don’t want, can’t afford to have a replay of 1964.” If the Republican Party nominates Ronald Reagan “it would be an impossible situation” because Reagan “is perceived as a most conservative Republican. A very conservative Republican can’t win in a national election.” Asked if that meant Ford thought Reagan can’t win, Ford replied to the New York Times: “That’s right.” The Times story went on to observe that Ford thought “Mr. Reagan would be a sure-loser in November” and that Reagan held “extreme and too-simple views.”
Jotkut noista Reagan-uhkakuvista ovat toteutuneet. Chicago Daily News, The Ripon Society, Jacob Javits...
Charles Percy on ainakin viimeistään nyt Obaman kaudella mutta miksei jo Bushinkin kausilla osoittautunut olleen oikeassa. Republikaanit eivät ole enää vaikuttava voima amerikkalaisessa politiikassa.
He ovat tuhoava, kehitystä estävä voima.
Ulkolinja: Taloustieteilijöiden totuudet | TV | Areena | yle.fi Tämä dokumentti esitetään uusintana ensi maanantain myöhäisillassa jonka jälkeen se on katsottavissa YLE Areenassa. Ohjelmassa kysytään mm. onko kapitalismi tullut tiensä päähän. Mielestäni ei sillä parempaakaan yhteiskuntajärjestelmää ei tule mieleen. Sen sijaan tuo friedmanilainen libertarismiin nojaava talouspolitiikka näyttää tulleen tiensä päähän.
Milton Friedman - Wikipedia, the free encyclopedia
Tuloerot ovat USA:ssa samaa luokkaa kuin 30-luvulla ja maa velkaantuu kovaa vauhtia. Reaganin tultua presidentiksi hän palkkasi talouspoliittiseksi neuvonantajakseen Friedmanin jonka johdolla finanssijärjestelmän sääntelyä alettiin ajaa alas. Noiden toimenpiteiden satoa on saatu korjata viime vuosina moneen otteeseen. Toisenlaista näkökulmaa talouspoliittiseen keskusteluun tuo ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty. Hän on mm. sitä mieltä että liian suureksi kasvavat tuloerot ovat haitallisia talouskehitykselle. Thomas Piketty - Wikipedia, the free encyclopedia
Jos Kreikassa ongelmana on ollut verojen keruun tehottomuus niin USA:n ongelmaksi on nousemassa verojen keruun haluttomuus. Toisaalta on vaikea uskoa että Pikettyn ajatukset saavat kannatusta rapakon takana jossa poliittinen ja taloudellinen eliitti ruokailevat samassa pöydässä. Pikettyn teoriat ovat saaneet kritiikiä juuri amerikkalaisilta taloustieteilijöiltä. Mutta jotain on tuolla muututtava jos velkaantuminen halutaan saada kuriin.
Kiitos kysymästä. Tietenkin seurattu on sen verran kun olen ehtinyt. Kyllähän tässä mielestäni selvästi näkyy se, että kansa kannattaa nimiä, jotka ovat tuttuja jostain muustakin yhteydesta, niin kuin Ronnie, Iso-Arska ja nyt Donnie Trump. Uskoisin, että monet eivät asioihin sen syvemmälti tutustu vaan äänestävät vaan jotain sellaista nimeä, jonka jostain yhteydestä tuntevat. Joten tuo varmaan auttoi Ronnieta aikoinaan ja Arnieta. Luin Ronnien kirjoittaman elämänkerrankin, mutta en enää jaksa muistaa, millä teemoilla hän vaaleihin lähti. Mutta Ronnien persoona oli kyllä aika mukaansa tempaava ja hauska, hyvä puhuja, joten se varmasti auttoi. Kyllä varmaan muissakin maissa aika samoin heppoisin eväin monet äänensä antavat.Millaisillakohan teeseillä mm. Reagan aikanaan pyrki? Lisäksi mysteeri itselleni miten Arnoldista on voinut tulla kuvernööri. Kenties sitä ei vain ymmärrä täältä käsin mitä paikalliset ajattelevat. Onko @Amerikanihme muuten seurannut näitä "alkukarsintoja" tai millaisia fiiliksiä tämä on paikan päällä herättänyt?
...
Millaisillakohan teeseillä mm. Reagan aikanaan pyrki? ...
...Luin Ronnien kirjoittaman elämänkerrankin, mutta en enää jaksa muistaa, millä teemoilla hän vaaleihin lähti. Mutta Ronnien persoona oli kyllä aika mukaansa tempaava ja hauska, hyvä puhuja, joten se varmasti auttoi. Kyllä varmaan muissakin maissa aika samoin heppoisin eväin monet äänensä antavat...
Niin, siis tuhoava voima. Kuten sanoin.Aha.
Reaganin jälkeen on tullut vielä kaksi republikaanipresidenttiä, toinen istui kaksi kautta. Obaman "edistyspolitiikkaa" republikaanit ovat saaneet varsin tehokkaasti pysäytettyä, ei kai tarvitse erikseen muistuttaa republikaanien hallitsevan sekä kongressia että senaattia vieläpä mittavin enemmistöin. Että se siitä vaikuttamattomuudesta.
Olisi Obama paremminkin voinut vetää, mutta aika vaikea hänestä on tuholaista saada. Bublikaanit on tosiaan onnistuneet aika hyvin pysäyttämään Obaman hommat.
Suuri ongelma on valtaapitävien puolueiden "gerrymandering". Kumpikaan puolue ei ole tämän suhteen puhdas pulmunen, mutta republikaanitt hyötyvät siitä huomattavasti enemmän. Tuo myös laskee äänestysalttiutta mikä jälleen vaikuttaa positiivisesti republikaanien osuuteen äänistä. Likaista peliä, mikä on ikävä kyllä tainnut juurtua liian syvälle jenkkien vaalijärjestelmään, että siitä päästäisiin eroon. Tai tarvittaisiin joku vahva uudistaja, mikä taas vaatisi heikkoa republikaanipuoluetta.Jenkkisysteemissä on paha valuvika, jonka juuret johtavat aina heidän itsenäistymiseensä saakka. Tuolloin osavaltiot olivat varsin erimielisiä siitä, kuinka suurta valtaa liittovaltion tulisi käyttää ja tuo sama problematiikka näkyy tietysti tänäkin päivänä jenkkien politiikassa.
Anyways, sovun syntymiseksi luotiin tämä kaksihuoneinen parlamentti + presidentillä tietysti valtaa. Tilanne on nurinkurinen, ellei yhdellä puolueella ole hallussaan näitä kaikkia, tulee jo kapulaa rattaisiin. Ja erityisen vaikea tilanne on presidenttipuolueelle, mikäli heillä on vain 1/3 eli pelkkä Valkoinen talo kontrollissa.
Koko systeemi pitäisi muuttaa, mutta tätä ei tule tapahtumaan sitten millään.
Ajatella, miten saisivat asioita tehtyä jos puolueet puhaltaisivat yhteen hiileen eivätkä vain keskittyisi toistensa torppaamiseen.
Yllättävän hyvin Tumpin suosio pysyy. Onko asiantuntijat joutumassa häpeään?
...
Näkisin Trumpin eduksi sen, että hän on uusi poika tarhassa ja siksi kiinnostava. Tämän myötä puuttuu poliitikoille kasaantuvaa syntisäkkiä. Ei Trumpin paljon tarvitse pehmentää puheitaan ja hän alkaa kelpaamaan. Medianäkyvyyden hän jo osaa rakentaa.