Nyt, kun kampanjointi on jo tovin ollut käynnissä, on aika avata keskustelu monia suomalaisiakin kiinnostavista vaaleista. Ajattelin, että tämä keskustelu lienee hyvä eriyttää Trumpin ketjusta tai USA:n ulko- ja sisäpolitiikasta, vaikka sisäpolitiikkaa toki vaalitkin. Sen verran kattavasta erillisestä kokonaisuudesta on kysymys, joten oma ketju lienee paikallaan ja näin on aiemmissakin vaaleissa taidettu toimia.
Republikaani-leirissä luultavasti ei tule olemaan enää hirveästi soraääniä Trumpin olemisesta jatkoehdokkaana, vaikka sitä Trumpin valinnan jälkeen vielä pohdittiin, että jaksaako puolue DJT:tä katsella kuinka pitkään. Näyttää siltä, että jatkaa ja Trump on ottanut rebujen basen ja lähes koko puolueen aika vahvasti haltuunsa.
Toistaiseksi mielenkiintoisinta Trumpin kampanjaan tähtäävän politiikan ja sen toteuttamisen ohella ovat kuitenkin demokraatit, heidän sisäinen toimintansa ja vastakkainasettelu keskenään. Puolue on viime vuosina tullut tunnetuksi myös sisäisistä ristiriidoistaan ja mielenkiintoiseksi jää, miten tuo läikkyy näiden vaalien alla vai osataanko kuinka hyvin vetää yhtä köyttä Mariona Bowseria vastaan?
Oman lusikkansa soppaan lisäävät vielä third party -ehdokkaat, joista merkittävimpänä tässä vaiheessa nähdään entinen Starbucks-pohatta Howard Schultz, jonka pelätään vievän demokraateilta ääniä antaen Trumpille paremman mahdollisuuden jatkokauteen.
Otsikon "Demokraatit sotajalalla?" kuvaa tulevia vaaleja mielestäni kahdella tapaa. On mielenkiintoista nähdä, että lähtevätkö demokraatit lokakampanjaan Trumpin aseilla vai pyrkivätkö he palauttamaan molemminpuolista kunnioitusta julkiseen debattiin käyttäytymällä, kuten poliitikot joskus ennen muinoin 10 vuotta sitten. Toinen kääntöpuoli otsikon termistössä on se, että miten demokraatit hoitavat keskinäiset suhteensa. Törkyä on annettu puolin ja toisin muutamien viime vaalien alla, sekä puolue on ollut viime vuosina todella kahtiajakautunut. Ei sovi myöskään unohtaa viime vaaleja, jolloin Bernieltä mitä ilmeisimmin vedettiin matto jalkojen alta, koska puoluejohto halusi Hillaryn ehdokkaakseen. Elämme mielenkiintoisia aikoja...
Keskustelu käytänee aika pitkälle demokraattien ehdoilla ja siihen haluaisin jo oman pari senttiäni antaa nimeämällä demokraattien kolme todennäköisintä ehdokasta satunnaisessa järjestyksessä.
Bernie Sanders. Ilmoitti tänään ehdokkuutensa tuossa jokunen tunti sitten, mikä osin inspiroi ketjunkin avaamaan. Kuten edellä mainittua, viime vaaleista jäi monella Bernien kannattajalla hampaankoloon foul playn takia ja nyt Berniellä on uusi tuleminen. Ollakseen niin "sosialisti" eli meidän näkökulmastamme kannattaa hyvinvointivaltiota, hän saa jenkkien äänestäjissä kuitenkin yllättävän laajaa kannatusta myös liikkuvien äänestäjien joukossa. Isoin huolenaihe lienee kuitenkin ikä, sillä ukolla on jo tänä päivänä mittarissa 77 vuotta ja vaalien alla täyttää jo 79, sekä vallan vaihtuessa olisi jo 84-vuotias. Tässä lienee isoin kompastuskivi.
Kamala Harris. Entinen syyttäjä ja USA:n suurimman osavaltion tämänhetkinen senaattori. Kasvanut viime vuosina todelliseksi presidenttiehdokkaaksi ja kannatusta varmasti löytyy. On tälläkin hetkellä merkittävimpiä henkilöitä, ellei merkittävin, demokraattien puolueesta. Mielenkiintoista nähdä myös, että miten tiedustelukomiteaan kuuluminen heijastuu vaaleihin. Henkilökohtaisesti en vain ikävä kyllä jaksa uskoa, että Amerikan Yhdysvallat olisivat valmiita valitsemaan mustaa naispresidenttiä, niin surullista kuin se onkin.
Elisabeth Warren. Monien poliitikkojen tavoin ex-juristi. Valittiin ensimmäisenä naisena Massachusettsin senaattoriksi ja osavaltion korkeimpiin virkoihin Zdeno Charan alaisuuteen. Yleisesti varsin vassarina ja jenkkitasolla kommunistina esitetty Warren on itselleni kolahtanut monesti myös Sandersin tavoin varsin vilpittömänä poliitikkona, joka ei epäröi tuoda suhmurointeja ilmi. Haasteina vaaleihin tulee olemaan intiaanikohu SJW-basessa, "kommunistin" leima, sekä oman osansa äänistä syö myös sukupuoli.
Enää jäädään jännittämään, josko Joe Biden lähtisi hippasille. Siinä olisi todellinen vastavoima Trumpille, sekä hän ei ole liikkuville liian vassari, eikä musta ja/tai nainen.
Let the games begin!
Republikaani-leirissä luultavasti ei tule olemaan enää hirveästi soraääniä Trumpin olemisesta jatkoehdokkaana, vaikka sitä Trumpin valinnan jälkeen vielä pohdittiin, että jaksaako puolue DJT:tä katsella kuinka pitkään. Näyttää siltä, että jatkaa ja Trump on ottanut rebujen basen ja lähes koko puolueen aika vahvasti haltuunsa.
Toistaiseksi mielenkiintoisinta Trumpin kampanjaan tähtäävän politiikan ja sen toteuttamisen ohella ovat kuitenkin demokraatit, heidän sisäinen toimintansa ja vastakkainasettelu keskenään. Puolue on viime vuosina tullut tunnetuksi myös sisäisistä ristiriidoistaan ja mielenkiintoiseksi jää, miten tuo läikkyy näiden vaalien alla vai osataanko kuinka hyvin vetää yhtä köyttä Mariona Bowseria vastaan?
Oman lusikkansa soppaan lisäävät vielä third party -ehdokkaat, joista merkittävimpänä tässä vaiheessa nähdään entinen Starbucks-pohatta Howard Schultz, jonka pelätään vievän demokraateilta ääniä antaen Trumpille paremman mahdollisuuden jatkokauteen.
Otsikon "Demokraatit sotajalalla?" kuvaa tulevia vaaleja mielestäni kahdella tapaa. On mielenkiintoista nähdä, että lähtevätkö demokraatit lokakampanjaan Trumpin aseilla vai pyrkivätkö he palauttamaan molemminpuolista kunnioitusta julkiseen debattiin käyttäytymällä, kuten poliitikot joskus ennen muinoin 10 vuotta sitten. Toinen kääntöpuoli otsikon termistössä on se, että miten demokraatit hoitavat keskinäiset suhteensa. Törkyä on annettu puolin ja toisin muutamien viime vaalien alla, sekä puolue on ollut viime vuosina todella kahtiajakautunut. Ei sovi myöskään unohtaa viime vaaleja, jolloin Bernieltä mitä ilmeisimmin vedettiin matto jalkojen alta, koska puoluejohto halusi Hillaryn ehdokkaakseen. Elämme mielenkiintoisia aikoja...
Keskustelu käytänee aika pitkälle demokraattien ehdoilla ja siihen haluaisin jo oman pari senttiäni antaa nimeämällä demokraattien kolme todennäköisintä ehdokasta satunnaisessa järjestyksessä.
Bernie Sanders. Ilmoitti tänään ehdokkuutensa tuossa jokunen tunti sitten, mikä osin inspiroi ketjunkin avaamaan. Kuten edellä mainittua, viime vaaleista jäi monella Bernien kannattajalla hampaankoloon foul playn takia ja nyt Berniellä on uusi tuleminen. Ollakseen niin "sosialisti" eli meidän näkökulmastamme kannattaa hyvinvointivaltiota, hän saa jenkkien äänestäjissä kuitenkin yllättävän laajaa kannatusta myös liikkuvien äänestäjien joukossa. Isoin huolenaihe lienee kuitenkin ikä, sillä ukolla on jo tänä päivänä mittarissa 77 vuotta ja vaalien alla täyttää jo 79, sekä vallan vaihtuessa olisi jo 84-vuotias. Tässä lienee isoin kompastuskivi.
Kamala Harris. Entinen syyttäjä ja USA:n suurimman osavaltion tämänhetkinen senaattori. Kasvanut viime vuosina todelliseksi presidenttiehdokkaaksi ja kannatusta varmasti löytyy. On tälläkin hetkellä merkittävimpiä henkilöitä, ellei merkittävin, demokraattien puolueesta. Mielenkiintoista nähdä myös, että miten tiedustelukomiteaan kuuluminen heijastuu vaaleihin. Henkilökohtaisesti en vain ikävä kyllä jaksa uskoa, että Amerikan Yhdysvallat olisivat valmiita valitsemaan mustaa naispresidenttiä, niin surullista kuin se onkin.
Elisabeth Warren. Monien poliitikkojen tavoin ex-juristi. Valittiin ensimmäisenä naisena Massachusettsin senaattoriksi ja osavaltion korkeimpiin virkoihin Zdeno Charan alaisuuteen. Yleisesti varsin vassarina ja jenkkitasolla kommunistina esitetty Warren on itselleni kolahtanut monesti myös Sandersin tavoin varsin vilpittömänä poliitikkona, joka ei epäröi tuoda suhmurointeja ilmi. Haasteina vaaleihin tulee olemaan intiaanikohu SJW-basessa, "kommunistin" leima, sekä oman osansa äänistä syö myös sukupuoli.
Enää jäädään jännittämään, josko Joe Biden lähtisi hippasille. Siinä olisi todellinen vastavoima Trumpille, sekä hän ei ole liikkuville liian vassari, eikä musta ja/tai nainen.
Let the games begin!