En tiedä, mihin ketjuun tämä kysymykseni parhaiten soveltuisi. Mutta mihin vittuun on kadonneet suomalaiset yksilölajien urheiluhuiput? Meillä ei ole saatana enää KETÄÄN, ketä fanittaa.
Aiemmin oli Räty ja muita keihäsmiehiä, jotka heittivät pelkällä raivolla keppiä pidemmälle kuin muut. Samaten meillä oli Nykästä ja Ahosta, jotka hyppäsivät päissäänkin muita pidemmälle hyppyrimäestä. Oli jääräpää Palander, joka ei pikkupoikana mäkeä nähnytkään mutta siitä tuli silti pujottelun maailmanmestari kun isäukko päätti niin. Oli Häkkinen ja Mäkinen ja monta muuta, joilla virtasi veren sijaan silkkaa bensaa suonissaan.
Tänä päivänä, vuonna 2020, meillä ei ole jumaliste ainuttakaan yksilöurheilijaa, jonka voisi huoletta nimetä lajinsa parhaaksi tai edes top kolmeen.
Sanokaa edes joku nimi, etten vedä ranteita auki epätoivosta. Vitut noista nykypäivän hiihtäjistäkään ole mihinkään. Niskasen Iivo voittaa harvakseltaan jonkun kisan, muttei hänestäkään ole dominoimaan jatkuvasti.
Kalle Rovanperä on yksi harvoja suomalaisnimiä, johon vielä uskon. Rovanperästä tulee takuulla Rallin maailmanmestari. Mutta hänkin on vasta parikymppinen ja nuo rallikuskit on yleensä parhaimmillaan vasta lähempänä kolmeakymmentä.
Suomalaiset on nykyään ihan helvetin munattomia ja analyyttisiä hifisteljöitä ja siksi ne ei pärjää. Suomalaiseen urheiluun pitäisi palauttaa Rätymäinen asenne. Alkukantainen raivo, jossa pelkällä kiukulla voitetaan kilpakumppanit.