paljastus: olen gooni!
En viitsinyt tälle avata omaa otsikkoa, mutta meneehän se tässäkin. Nimittäin, menneisyyteni on varjoisa. Kyllä, olen osallistunut jääurheilun väkivaltaisuuksiin, ja saanut siitä maksun. Suvi Linden, armahda minut!!
Kävi nimittäin näin: lukiossa samalla vuosikurssille (tämä oli suht. pieni lukio) tuli vuotta vanhempi saman kunnan poika, mutta siis ainoana eri ikäluokkaa kuin me muut. Tämä kyseinen tyyppi oli aika erikoinen, suorastaan opettajien nuoleskelija, ja häntä vastaan muotoutui vahva oppositio. Erityisesti eräs urheilijalupaus ja hänen kaverinsa tuhlasivat energiaa vihollisensa elämän vaikeuttamiseen.
Liikuntatunti alkoi aivan tavallisena. Pelattiin kaukalopalloa. Tämä vuotta vanhempi hylkiö oli kohtuullisen isokokoinen ja voimakas, ja pärjäsi sen vuoksi hyvin pallopeleissä. Mikään huipputaitava hän ei ollut, mutta meni tilanteisiin pää edellä ja kovaa. Se ei tottavie parantanut herran suosiota, sillä vanhinkoja sattui. Tällä kertaa peli meni samaa rataa. Tämä ylivuotinen hääri ympäri kenttää ja sai aikaan kipinöitä vastustajien ja jopa omien silmissä. Eräässä vaiheessa sankarimme oli yllättäen ulkona pelin painopisteestä puolustusalueella, kun taas meidän maalin edessä oli hässäkkää. Pallo sitten lipuin yleisen sekasorron keskellä keskialueen puolelle, ja hylkiö huomasi tämän, otti vauhtia ja pallon ja tuli täydessä vauhdissa maalia kohti, jonka edessä minä, noin 67-kiloinen olin paikallani, epätasapainossa kasan keskellä. Yht´äkkiä edestäni kaikkoaa miehistöä, ja näen kyseisen noin 85-90-kiloisen vauhtikoneen tuleavn katse pallossa täysillä minua kohti. Ei ole aikaa miettiä, ei aikaa siirtyä, jotenkin vain saan painopisteeni melko alas ja PAMMM! hylkiö törmää minuun. Osuma ei ole aivan puhdas, sillä siinä tilanteessa kumpikin olisi lentänyt, mutta yllätyksekseni minä horjahdin vain hieman taaksepäin ja kaaduin, kun taas täysvauhtinen lähti kunnon ilmalentoon, putosi jäähän ja jäi vaikeroimaan. Oli suorastaan epätodellinen olo kun tämä vainottu oli ilmassa ja tippui, kaikki olivat hiljaa. Sitten katsottiin mitä tapahtuu, varusteita ei ole tietenkään kenelläkään, ei edes kypärää. Päähän siinä olisi saattanut olla kovilla. No, hylkiö nousee jäästä vaivalloisesti mutta kunnossa. Ilmat pihalla ja ilme vaisuna. Puhe ei luista tavalliseen tapaan.
Minulle sen sijaan riittää onnitelijoita. Tunnin jälkeen tämä urheilijalupaus ja kaverinsa maksavat minulle markan. Seuraavan tunnin alussa pitävät puheen ja lupaavat kaikille muillekin markan hylkiön taklaamisesta vast´edes. Niin, Ismo Lehkonenkin tästä järkyttyisi. No en vastaavaa toistanut, eikä parivaljakko tainnut kenellekään maksaa telomisesta, mutta nuo kolme vuotta lukion liikuntatunteja olivat kyllä aika merkillisiä. Opettaja oli alkoholisti jonka valvonta oli sitä ja tätä. Tarinamme päähenkilö oli usein kentän tai vastaavan pinnassa, niin oli moni muukin. Tietysti rämäpäisyys vaikutti asiaan, mutta suoranaisia vahingoittamisyrityksiäkin näkyi aina silloin tällöin.
Että tällainen kaunis tarina.