Urheilijan suoritusten kritisoinnin perusteista ja kohtuullisuudesta

[hannes_ko]

Minua harmittaa todella paljon. Suomalaisurheilijalla oli tänään hyvä mahdollisuus voittaa olympiakultaa, mutta ottamatta jäi kulta.

Minua harmitti myös viime kesänä keihäsfinaalin jälkeen. Koko kautta hallinnut keihäsmies jäi neljänneksi.

Nämä takaiskut pitää vain kestää. Ehkä kyseisillä urheilijoilla ei hermo pitänyt. Huonommin hermo kuitenkin näyttää pitävän sellaisilla "urheilufaneilla", joille jonkun urheilijan epäonnistuminen Suomi-paidassa on henkilökohtainen loukkaus.

Yllättävää kyllä varsinkin yleisurheilun ja maastohiihdon arvokisojen aikoihin tällaisia päreensä polttaneita postaajia riittää esimerkiksi täällä Jatkoajassa, kun taas tavallisesti kaikki paikat on täynnä "ei kiinnosta laahaus ja yleisturhailu"-lausuntoja. Näyttää siltä, että kyse onkin toisesta kansallisurheilustamme, selkäänpuukotuksesta. Tietyt ihmiset oikein odottavat tällaisia epäonnistumisia, ja ilkkuvat sitten toisten kustannuksella, aivan kuin olisivat keksineet todella omaperäisen idean.

Oma mielipiteeni on, että kritisoida saa, mutta syytteet kansakunnan pettämisestä ovat naurettavia. Ainakin ihmisillä, jotka tällaista jaksavat väittää, tulisi olla jonkinlaista kompetenssia. Mutta kuinka moni huutelijoista on koskaan harastanut urheilua aktiivisesti? Kuinka moni tietää yhtään mitään, mitä huippu-urheilu vaatii?

Kuinka moni käy itse lenkillä edes kerran olympiakisojen aikana? (Itse hukutin pettymykseni reilun tunnin juoksulenkille. Teki hyvää.)

Netissä tyhmyys tiivistyy ja sitä rataa. Suuttumuksen ymmärtää. Jatkoajassakin kuitenkin luulisi useimpien olevan aikuisia ihmisiä. Jos huomaa viihtyvänsä paremmin siellä sohvan pohjalla kuin lenkkipolulla, niin ehkä olisi mietittävä kerran tai kahdesti ennen kuin avaa suunsa tai asettaa sormet näppäimistölle.

Jos Mannisen epäonnistuttua tunsit vahingoniloa, etkä esimerkiksi sääliä Mannista kohtaan, niin olisi hauska kuulla, mitä rakentavaa tuollaisessa suhtautumisessa on?

Tsemppiä Hannu Manninen joukkuekisaan ja sprinttiin. Olet tuonut joukkuekisassa Suomelle maailmanmestaruuden ja olympiakullan. Joku pitää sinua maanpetturina tällaistenkin ilonhetkien tuottamisen jälkeen, minä en. Kun saavutat ensimmäisen henkilökohtaisen arvokisamitalin, niin nauti siitä. Jos et sitä koskaan saavuta, niin nauti vasta valmistuvassa omakotitalossasi elämästä, matkusta tienaamillasi rahoilla ympäri maailmaa ja unohda media ja vahingoniloiset ihmiset.

 

[Kaivanto]

Asiaa. Tottahan suoritusta saa arvioida kriittisestikin, mutta silloin kun tuonne kisaketjuun pelmahti taas jostain kiven alta nimimerkki Kimmastunut veronmaksaja, niin olisin varmaan itkenyt, jos en olisi nauranut.

 

[Nikke]

No joo. Hirveä haloo siitä että täällä jo(t)ku(t) haukkuvat Mannista oikein kunnolla. Mitäs sitten vaikka epäonnistui? Tottakai minäkin toivon ja uskon siihen että Manninen hoitaa sprintin ja mahdollisesti Suomi joukkuekisan. Mutta silti kritisoida ei vaan saa vaan pitää. Tätä Mannisen esimerkkiä käyttäen pitää todeta että onhan tuo nyt Manniselta jälleen kerran rimanalitus arvokisoissa. Ja se pitää myös saada sanoa ääneen. Kyseessä on kuitenkin huippu-urheilija joka epäonnistuu kerta toisensa jälkeen arvokisoissa, jotka kuitenkin lienevät urheilijalle ne tärkeimmät. Tai hitostako minä tiedä Mannisen nokkimisjärjestyksen, mc-kisoistahan saa hilloa. Itse olen sitä mieltä ettei pää kestä miehellä.

Sitten tuohon kritisointiin. Näinhän se Suomessa menee. Ikinä ei mene hyvin, tai jos menee niin muilla menee paremmin ja näinhän se ei saa olla. Jos minä saan ilmaiseksi Bemari 525:sen niin en voi olla tyytyväinen kun naapurilla on työsuhdeautona BMW 535.

Ja jos ketjun avaaja on sitä mieltä että JA:ssa ollaan kriittisiä niin "suosittelen" tutustumista Englannin keltaiseen lehdistöön. Siellä, jos missä, rima on alitettu jo niin monta kertaa että mika oksat pois.

Tää lähtee ny baariin.

 

[mixu]

Kun katsoo vaikka tämän haastattelun jossa Manninen itsetietoisena paistattelee niin onko ihme Suomalaisia harmittaa kun kaikki pitäisi olla kunnossa aina "päätä" myöden ja sitten lopputulos on tämä.
"Mannisen itsevarmuus paistoi monessakin perjantain lausunnossa. Hän ilmoitti olevansa valmis vaikka voittamaan mäkiosuuden, vaikka sellaista ei ole tapahtunut edes maailmancupissa. Kysymykseen, kummassa lajissa vastustajilla on paremmat mahdollisuudet hänen lyömiseensä vastaus tuli nopeasti: kummassakin yhtä huonot"
http://www.turunsanomat.fi/urheilu/?ts=1,3:1006:0:0,4:6:0:1:2006-02-11,104:6:358515,1:0:0:0:0:0:

 

[JayV]

Kritisoida saa ja pitääkin. Onhan huippu-urheilu ammattimaista toimintaa nykypäivänä ja tavalla tai toisella me urheilun ystävät maksamme viulut. Urheilun seuraamiseen kuuluu myös olennaisesti intohimo, jolloin voittoja juhlitaan suureellisesti ja tappioita itketään.

Henkilökohtaisuuksiin ei kuitenkaan tarvitse mennä. Eikä varsinkaan niin pitkälle kuin Kolumbiassa, jossa epäonnistuneet jalkapalloilijat voidaan sananmukaisesti teloittaa.

 

[Arttu#29]

Henkilökohtaisuuksiin ei kuitenkaan tarvitse mennä. Eikä varsinkaan niin pitkälle kuin Kolumbiassa, jossa epäonnistuneet jalkapalloilijat voidaan sananmukaisesti teloittaa.

Sanottakoon että tuosta tapauksesta on jo aikaa. Ärsyyntnyt fani meni ja teki mitä teki. Ei siellä mitään sananmukaisesti teloiteta jokaista epäonnistunutta urheilijaa.
Typerä yleistäminen.
Mitä Suomalaisiin urheilijoihin tulee. Kun epäonnistuu niin sitä lokaa sataa niskaan sitten oikein urakalla. Oli huvittava tapaus kun suomen jalkapallomaajoukkueen pelaajat eivät antaneet haastatteluija voitetun ottelun jälkeen. Syynä oli sitä ottelua edeltävät kritisoinnit lehdessä.

 

[ms.qvist]

Sanottakoon että tuosta tapauksesta on jo aikaa. Ärsyyntnyt fani meni ja teki mitä teki. Ei siellä mitään sananmukaisesti teloiteta jokaista epäonnistunutta urheilijaa.
Typerä yleistäminen.

Eihän se Kolumbiassa tapahtunut jalkapalloilijan (Escobar vai mikä hän nyt olikaan nimeltään) teloitus nyt mikään ärsyyntyneen fanin suorittama teloitus ollut vaan taustalla oli Kolumbian huumekartellit jotka menettivät sievoisen summan rahaa kyseisen pelaajan tekemään omaan maaliin tjsp MM-kisoissa.

Toisekseen on todettava ettei jalkapalloilijoiden teloittaminen ole uutta Kolumbiassa, ennen tätä tapausta ja sen jälkeen useampi sarjatason jalkapalloilija on taanut maistaa lyijyä jos kartellit ovat menettäneet rahoja peleihin ja tappio voidaan laskea yhden pelaajan syyksi.

vlad.

 

[kimbe66]

En minä varsinaisesti viitsi Mannista tai ketään muutakaan urheilijaa haukkua. Hannu on ilmeisesti päättänyt linjansa, eli voittaa siellä, mistä tulee rahaakin. Ja saman tekisin itsekin, jos olisin noin hyvä jossakin lajissa (harmi, että penkkiurheilusta ei makseta rahapalkintoja, eikä edes mitaleja).

Ja ehkä se Hannun tämän päivän hiihdon hyytyminen johtui vain tuosta korkeasta ilmanalasta. Kohtuullisen raskas mies verrattuna muihin yhdistetyn miehiin, ja jos happi ei riitä, niin sitten se ei riitä. On vain niin vaikea ajatella Hannun hyytyvän nimenomaan hiihto-osuudella.

Mutta otsikkoon palatakseni: 9. sija olympialaisissa on kyllä semmoinen, ettei koko planeetalta kovin monta samaan pystynyttä löydy (verrattuna maapallon ihmismäärään, ja olkoon laji kuinka vähän harrastettu tahansa).

Mielestäni jo se, että urheilija pääsee olympialaisiin edes kerran elämässään, on varmasti ko. urheilijalle semmoinen saavutus, että sillä on arvoa koko loppuelämälle.

Tämä alkaa jo vaikuttaa lähestulkoon Sporttilan kolumnilta, mutta kuitenkin: Jokainen suomalainen on paikkansa olympiakisoissa ansainnut.

 

[Hemingway]

Minäkin olen ihmetellyt sitä logiikkaa, että

1) turha laji jota ei kuulemma seurata
2) voittajan mukana riemuitaan
3) epäonnistujaa syytetään eikä tunneta myötätuntoa.

Voihan se olla, ettei korkea ilma sovi Manniselle, eikä suksikaan toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Voi olla, että jotkut ovat doupattuja ja Manninen ei. Voi olla, että Manninen on sairastumassa.

Ainahan suurkisoissa nähdään yllätyksiä kuten nyt vaikka Simon Ammannin viimekertainen menestys tai tämänpäiväinen voittaja.

 

[Arttu#29]

Eihän se Kolumbiassa tapahtunut jalkapalloilijan (Escobar vai mikä hän nyt olikaan nimeltään) teloitus nyt mikään ärsyyntyneen fanin suorittama teloitus ollut vaan taustalla oli Kolumbian huumekartellit jotka menettivät sievoisen summan rahaa kyseisen pelaajan tekemään omaan maaliin tjsp MM-kisoissa.

Toisekseen on todettava ettei jalkapalloilijoiden teloittaminen ole uutta Kolumbiassa, ennen tätä tapausta ja sen jälkeen useampi sarjatason jalkapalloilija on taanut maistaa lyijyä jos kartellit ovat menettäneet rahoja peleihin ja tappio voidaan laskea yhden pelaajan syyksi.

vlad.

Selvä. Näin se sitten meni.
Jos ja koska tämä pitää paikkansa niin tämähän menee sitten vedonlyönninlin puolelle. Eikä niinkään itse urheilijan suorituksen kritisointiin koska "vain harmittaa että ei tullut voittoa".

 

[Olkku]

Asiaa. Tottahan suoritusta saa arvioida kriittisestikin, mutta silloin kun tuonne kisaketjuun pelmahti taas jostain kiven alta nimimerkki Kimmastunut veronmaksaja, niin olisin varmaan itkenyt, jos en olisi nauranut.

Nauroin ihan samaa. Eihän näissä henkilökohtaisuuksiin saa mennä, vaikka harmittaakin. Itse laitoin vittuunnuksisani viestin, kun Manninen hyytyi, mutta se ei mielestäni ollut osoitettu erikseen kenelekkään, pelkkä sponttaani vitutuksen osoitus.

Olkku kirjoitti. vittujen kevät. Mikä noita Suomalaisia vaivaa, että AINA mennään epäonnistumaan arvokisoihin. Nyt vaan odotellaan kootut selitykset, miks ei kulkenut. Saatana.

Eiköhän tuo tuommoinen ole "normaali" reakointi, kun on odottanut kovasti menestystä ja kokee pettymyksen. Nuo viittaukset douppauksen epäonnistumiseen sun muihin ovat mielestäni ala-arvoisia. Jos Hannu pystyi käsittelemään asiaa haastattelussa täysin rennonoloisena, ei täälläkään pitäisi isompaa "murhanhimoa" esiintyä. Tämä vaan tästä tämänpäiväisestä tapauksesta.

 

[LaTe_Show]

Mutta otsikkoon palatakseni: 9. sija olympialaisissa on kyllä semmoinen, ettei koko planeetalta kovin monta samaan pystynyttä löydy (verrattuna maapallon ihmismäärään, ja olkoon laji kuinka vähän harrastettu tahansa).

Minun olisi ainakin hyvin vaikeata ilota sitä jos esim. Team Finland olisi jääkiekkossa sijalla 9...

 

[dali]

Minun olisi ainakin hyvin vaikeata ilota sitä jos esim. Team Finland olisi jääkiekkossa sijalla 9...

Ei minua vituttaisi, jos Suomi olisi joukkueellaan yhdeksäs kisoissa, joissa myös Kanadalla, USA:lla, Tshekillä, Ruotsilla, Venäjällä ja Slovakialla olisi neljä joukkuetta messissä.

 

[hannes_ko]

Edit: tarpeeton viesti, mutta kun mixu ehti reagoida niin antaa olla. Toivottavasti karma ei nyt toteudu.

(Näin välikommentina vain, että antaisin Kathy Batesin murskata moukarilla molemmat nilkkani, jos se olisi hinta siitä, että minusta tulisi olympiaurheilija. Sija saisi sitten olla vaikka simovaatehuoneeltahinta eli 99.)

 

[mixu]

Näin välikommentina vain, että antaisin Kathy Batesin murskata moukarilla molemmat nilkkani, jos se olisi hinta siitä, että minusta tulisi olympiaurheilija. Sija saisi sitten olla vaikka simovaatehuoneeltahinta eli 99.

Noin lapsellista viestiä ei kannata kenenkään kirjoittaa edes leikillään.
Joku pääsy olympiaurheilijaksi ei ole mitään sen rinnalla että terveys menisi.
Kaarlo Kanganiemikin kertoi että antaisi kaikki saavutuksensa pois jos saisi terveyden takaisin.
Tuollaiset lausunnot loukkaa myöskin niitä joilla ne nilkat eivät oikeasti toimi.
Tässä näkee kuinka joskus urheileminen tai urheilusaavutukset menee täsyin överiksi.

 

[hannes_ko]

Edit: tarpeeton viesti.

 

[PeteX]

Mannisen kohdalla tulee mieleen Lahti ja sauvan katkeaminen mieshiihtäjillä. Manninen voittaa piirikunnallisia, mutta hyytyy isoissa kisoissa. Nyt syynä oli korkea ilmanala ja "flunssa".

Yksikin doping-tapaus vielä ja hiihto vedetään jojoon tässä maassa.

 

[Mace]

Mannisen kohdalla tulee mieleen Lahti ja sauvan katkeaminen mieshiihtäjillä. Manninen voittaa piirikunnallisia, mutta hyytyy isoissa kisoissa. Nyt syynä oli korkea ilmanala ja "flunssa".

Yksikin doping-tapaus vielä ja hiihto vedetään jojoon tässä maassa.

Erään toisen tyypin kohdalla tulee mieleen typeryys. Ikävää, ettet ymmärrä maailmancup-kilpailun ja piirikunnallisen kilpailun välistä eroa, mutta toisaalta eipä sitä mahdottomia voi tosimieheltä vaatia. Ja se toinen asia: oletatko, että noissa MC-kisoissa Mannista ei ole testattu jo monta kertaa, kun voittoja on tullut liukuhihnalta?

 

[Olkku]

Nyt syynä oli korkea ilmanala ja "flunssa".

Onko nuo jossakin syyksi julkaistu? Omasta mielestä vihjailemasi douppaus epäilyt eivät ole kovinkaan mukavia. Ei heti tarvitse tuomita "käyttäjäksi", jos epäonnistuu. Vai olisiko niin, että Hannu on ainoa, kun ei käytä?

 

[Iker]

Manninen voittaa piirikunnallisia, mutta hyytyy isoissa kisoissa.

Sinä kun jaksat näistä piirikunnallisista jankuttaa, niin kysynpä seuraavaa:

Miksi Mannisen epäonnistuminen tai hyytyminen on sinulle tällä erää kaiken tämän jankuttamisen veroinen asia, jos mies on kerran mielestäsi ollut aina pelkkää piirikunnallista tasoa?

Vaahtoat täällä, ihan kuin epäonnistuminen olisi suurempikin yllätys. Eikö se ole itsestäänselvyys kaltaisellesi yhdistetyn asiantuntijalle, ettei piirikunnallisen tason mies voi pärjätä olympialaisissa? Silti puheistasi saa sellaisen käsityksen, että Manniselta olisi ollut lupa jopa odottaa jotain. Miksi jaksat vaahdota tämän luuserin suorituksista niin paljon?

No joo, turha kai tarttua noihin piirikunnallis-juttuihin, kun pelkkää provoa kaikki ilmiselvästi on. Kuka nyt tuollaista paskaa tosissaan kehtaisi tunnista toiseen tänne suoltaa maailmancupissa 32 kisaa voittaneesta huipusta.

 

[Pallister]

itseäni ärsyttää tämä nykysuuntaus suomalaisurheilijoissa,liian usein murrutaan ratkaisuiden hetkillä,kuten manninen joka julistaa ennen kisoja että mitali tulee ja miten käy,romahdus ja sen jälkeen hymynoloinen ilme päällä haastatteluun,eikö voi sanoa että saatana,nyt vituttaa! Kaipaan suomalaisurheiluun rädyn kaltaisia persoonia jotka puhuivat jotain muutakin kun vakioteeseiksi muodostuneita "yritän parhaani ja katsotaan mihin se riittää",en sitten tiedä vilkuttiko manninen avajaisissa,räty kun on sanonut:"ne jotka vilkuttaa avajaisissa,ei vilkuta pallilla".Toki käy sääliksi mannista kun ei näemmä onnistu sitten millään.Muutenkin tuntuu siltä että epäonnistumisista ratkaisuhetkillä on tullut maan tapa.

 

[Sistis]

kuten manninen joka julistaa ennen kisoja että mitali tulee

Missä on julistanut? Suomalaiset toimittajat ovat julistaneet tätä, mutta Hannun itse sanomaksi en ole tällaista nähnyt tai kuullut.

Itse ketjun aiheeseen:

Suomalainen penkkiurheilija kokee joka lajin omaksi lajikseen, jonka joku urheilija suorittaa hänen puolestaan. Jos suomalainen penkkiurheilija ei saa mitalia, syyllinen on se suomalaisurheilija, joka on jännittänyt ja melkein paskantanut housuihinsa nähtyään puolikkaan olympiarenkaan jossain ohiajavan lumikissan kyljessä. Jos suomalainen urheilija voittaa mitalin, penkkiurheilija kiittää tästä lisästä jo ennalta suuressa palkintokaapissaan.

 

[Tomppa#74]

Mikä sitten on "oikea" reaktio jonkin odotusarvon toteutumatta jäämiseen? Kuinka paljon saa kritisoida ja mikä on vielä kritiikkiä? Vai pitääkö keskittyä vain kannattamiseen ja kannustamiseen? Karsitaan nyt kuitenkin heti pois tuollaiset ääripään reaktiot tietenkin. Ääripäät kun eivät juuri edusta yleisesti hyväksyttyä linjaa.

Jokaisen ihmisen henkilökohtaisten tunteiden purkautuminen, käsittely ja kokeminen on sen verran laaja-alaista ja tarkastelun sekä analysoinnin osalta spekulatiivista toimintaa, että en edes yritä mennä niin syvälle. Mutta sen sijaan eri nimimerkkien toisilleen syytämä moralisointi siitä miten saa ja ei saa reagoida on sinänsä ilmiönä mielenkiintoinen. Ihan kuten Jatkoajassakin kevyesti käytettyjen termien (mm. "lapsellinen" tai "tyhmä" tai "aina") esiintyminen.

Sieltä monitorin/lcd-paneelin tms. toiselta puolelta on helppo vetää muista kirjoittajista yhden lauseen tai kappaleen perusteella näppäriä one-liner -johtopäätöksiä ja ohjeistaa toisia oman überpätevän filosofiansa perusteella. Kukaan ei kuitenkaan ole niin oikeassa kuin minä. Ja kaikista mukavinta on joillekin yrittää löytää joku lause, missä pääsee todistamaan toisen olevan tyhmä tai lapsellinen. Pätemistä ja isosti.

Esimerkiksi:
"Mua ei enää nappaa tämä lapsellinen keskustelu. Olkaa nyt älykkäämpiä ja siirtykää kannustamaan. Lopettakaa kritisointi ja ainainen valittaminen. Se on tyhmää. Aina te jaksatte.".

Tällaisella viestillä kerrotaan muille omasta hienosta suuremmasta ymmärryksen tasosta, jota muut tyhmät ja lapselliset eivät vielä ole saavuttaneet (tuskin saavuttavatkaan). Samalla vedetään tukku johtopäätöksiä tekemällä mm. vääriä yleistyksiä muiden kannustuksen/sitoutumisen/minkä tahansa aiheeseen liittyvän tasosta. Kun itse kokee saaneensa riittävän annoksen jotain, se on automaattisesti absoluuttinen piste jossa muidenkin pitäisi ymmärtää olevansa. Huomioimatta kuitenkaan sitä että osa kirjoittajista tai lukijoista ei välttämättä ole lukenut kaikkia viimeistä 10 sivua valitusta, tai että heillä on omasta mielestään keskusteluun vielä annettavaa.

Voidaanko sitten tällaisessa ympäristössä määritellä raja, jonka jälkeen kritiikki on kohtuutonta tai sitä on tullut riittävästi (no ainakin moderaattorit voivat ja tekevätkin =)? Toisaalta jos enemmistöltä tulee kritiikkiä, niin eikö se silloin ole jo merkki siitä että siihen on jonkinlainen tarve (ja joskus oikeutuskin)? Toki jos itse olen enemmistön kantaa vastaan, olen uniikki ja oikeassa. Ymmärtämykseni taso on tällöinkin korkeammalla.

Oikein mukavasti osuva heitto on myös tämä: "Oletko itse harrastanut..." tai "Tule sitten kertomaan kun olet itse...". Missä vaiheessa jonkun esimerkiksi maata edustavan urheilijan tai kenen tahansa julkisuuden henkilön sanomisten ja/tai toiminnan kritisointiin on alettu vaatia henkilökohtaista kokemusta kritisoitavan ammatilliselta tai urheilulliselta osa-alueelta? Tämä on myös parhaita kortteja käytettäväksi, koska jos muuta ei keksi niin esimerkiksi golf-puolella Mikko Ilosen käsittämättömiä puttiongelmia ihmetelleet voi kaikki pyyhkiä lattiaan, heittämällä tyhjentävästi: "Kaveri on Suomen ehdottomia huippugolfareita ja saavuttanut uskomattoman hienoja tuloksia. Lisäksi Mikko on nuori ja ehtii vielä menestyä. Tule sitten kritisoimaan Mikon pään kestämistä tiukoissa paikoissa, kun olet itse kiertänyt Euroopan Touria." Niinpä. Mitäs siihen enää voi sanoa. Ihmettely, keskustelu ja kritiikki on juuri kielletty kokemus -kortin kautta.

Jaan ketjun avaajan hannes_ko:n näkemyksen siitä, että jostain kansakunnan petturuudesta on täysin turha puhua missään olosuhteissa urheilusuoritusten osalta. Eikös Tommy Salon tapauksessa silloin hörppymaalin aikaan Ruotsissa homma karannut tältä osin pahasti käsistä? Samoin itseäni on huvittanut suunnattomasti muutaman nimimerkin leimattua Tim Thomasin petturiksi lähdettyään vielä kokeilemaan NHL-korttiaan.

Silti on mielenkiintoista miettiä tuota petturuusasiaakin. Varsinkin nyt Olympialaisten aikaan. Joku kuitenkin kokee Olympialaiset paljon suurempana asiana kuin joku toinen. Jollekin Leijona-joukkueen edustuspaikka on lähes pyhä asia, toiselle evvk-osastoa. Onko sitten jollain Olympia-edustuksen korkean arvostuksensa vuoksi oikeus pitää henkilökohtaisesti kieltäytyjää petturina vai ei? Itse kuulun johonkin välimaastoon, eli pidän paikkaa kunnia-asiana ja toivoisin tietenkin näkeväni parhaan joukkueen edustamassa maataan ja mieluiten niin, että he itsekin pitäisivät sitä hienona mahdollisuutena. Peleissä elän kuitenkin fiiliksellä mukana ja omia kannustetaan tottakai kun kisa on päällä. Ja kyllä Mannisen osalta ketutus hetkellisesti kävi korkealla kun huomasi, että "varma mitalisti" jää kauas edes taistelusta mitaleista. Iso pettymys tuli vaikka tarkemmin mietittynä: mitä hittoa tuolla on mulle väliä? Voitti tai ei. Ei muuta elämääni suuntaan tai toiseen.

Silti urheilun seurannasta haetaan elämyksiä, fiiliksiä ja onnistumisia. Odotusarvojen täyttymättä jääminen on siis tällöin automaattisesti pettymys. Pettymys taas aiheuttaa jonkun tunnereaktion. Toisilla voimakkaamman, toisilla vähemmän voimakkaan. Minkä tasoinen olisi sitten oikea? Mitä sanoja se saa sisältää?

En minä tiedä oikeita vastauksia ja tiedä sitäkään paljonko tähän kirjoitukseen tuli järkeä. Väsyttää ihan törkeästi ja nukkumaan olisi syytä mennä. Ehkä yritinkin vain kirjoittaa, että helpointa olisi vetää hetki happea ennen kuin purkaa tunteitaan näppikseltä palstalle. Yleensä hieman miettimällä ajatukset jäsentyvät ja ääripäät tasoittuvat. Toisaalta, sehän poistaisi monet niin hauskan koomiset purkautumiset.

Hmmm... paljon ajatuksia ja punainen lankakin taitaa kohta hukkua... nukkumaan...

 

[KukaMitäHäh?]

Maanpetturuus ja erittäin heikot kisailijan lahjat ovat kaksi täysin eri asiaa. Manninen petti jotkut, mutta ei maataan sentään. Kilpailun luonteeseen kuuluu, että kolme parasta saa mitskut ja muita ei muisteta. Tällä tasolla ratkaiseva tekijä löytyy korvien välistä.
Jos nuppi ei kestä, niin nuppi ei kestä. Jos ei ole hyvä urheilija, niin ei ole hyvä urheilija. Ei siinä mitkään selittelyt auta. Manninen on ollut alisuorittaja aina kun kisataan tosissaan.


Mutta kuten sanoin, ketään ei tulisi maanpetturiksi syyttää

 

[PeteX]

Manninen aamun Hesarissa: "Onneksi täällä ei jaeta cupin pisteitä, koska niistä saa rahaa."
Rehellisen miehen rehellistä puhetta ja arvostukseni häntä kohtaan nousi huomattavasti. Ruskea kirjekuori maaliviivalle seuraavassa kisassa ja homma luistaa taas paremmin.
Tallukselle edelleen suuri hatunnosto, sillä hän pani kaikki peliin ja tuli sairasvuoteelta mitalikisaan. Manninen sen sijaan vilkutteli loppusuoralla Vanhaselle. Kyllä luuseri toisen tuntee.