Sehän on itsestään selvää ettei Ukrainan hallitus edes pyri ratkaisemaan asiaa pelkästään yhden osapuolen hyväksi - kuten on nähty lukuisista neuvottelutarjouksista ja aselepoehdotuksista. Ukrainan hallitus on tässä kriisissä se taho joka on kesän mittaan useasti ollut valmis neuvotteluihin ja on esittänyt ehdotuksia joissa he tulevat vastaan ja ovat valmiit tarkastelemaan Ukrainan sisäpoliittista ja alueellista asemaa, kuten jo edellisessä viestissä totesin ja mitä toimintaa pidän ehdottomasti järkevänä ja maata kehittävänä toimintana.
Ja kuten olen todennut, Krim on ja pysyy osana Venäjää - siitä ei edes kannata neuvotella. Krim on menetetty ja vaikka tulevaisuudessa Venäjälle nousisi johto, joka tarjoaisi Krimiä takaisin Ukrainalle, minusta tuolloinkin kannattaa miettiä hyvin tarkoin sitä, onko järkevää ottaa niemimaata takaisin emämään yhteyteen, koska riskit ovat edelleen olemassa. Minä lähtisin kehittämään Ukrainaa siltä pohjalta, että Krim on menetetty eikä sitä kannata ottaa enää takaisin Ukrainan yhteyteen.
Mutta kuinka menetellä Itä-Ukrainan suhteen? Kesällä Ukrainan johto on tarjonnut separatisteille viimeksi mahdollisuutta neuvotella Itä-Ukrainan asemasta ja siitä, että alueiden itsemäärääminoikeutetta kasvatettaisi Ukrainassa - jostain syystä separatistit eivät tarttuneet tarjoukseen vaikka keväällä sitä itse myös halusivat, tai osa separatisteista halusi. Kevään jälkeen separatistienkin kohdalla on käynyt selväksi, että maltillinen siipi - se joka halusi kehittää Itä-Ukrainaa osana Ukrainaa on hävinnyt taistelun ja vallassa on kovanlinjan separatistit ja Moskova, jonka prioriteetti nro. yksi on itsenäinen Novorossija ja hyvin moni korkean tason separatistijohtaja on todennut, että tästä ei edes ryhdytä neuvottelemaan ja kun Moskovan suhde on mikä on - kuten naiiveinkin on nähnyt - ei siitä ole separatistien osalta lähdetty neuvottelemaan.
Niinpä, tilanne Ukrainassa on se, että tällä hetkellä separatisteille ja Moskovalle ei kelpaa se mitä Kiova tarjojaa, sen sijaan separatistit entistä tiukemmin vaativat itsenäisyyttä - Novorossijaa, johon Kiova taas ei luonnollisesti ole valmis suostumaan. Kuinka neuvotella tällaisessa tilanteessa, jossa toinen haluaa säilyttää alueellisen yhtenäisyyden pl. Krim ja toinen ei siihen suostu ja kun tämän toisen osapuolen merkittävä tukija ei tosiasiassa edes painosta separatisteja neuvotteluyhteyden luomiseen vaan tukee entistäkin voimakkaammin itsenäisyyshaaveita aseellisesti ja miehistön myötä? Tilanne Ukrainassa kun todellakin on se, että separatisteille ja Moskovalle ei tunnu kelpaavan muu kuin Novorossijan perustaminen - ja on todella ymmärrettävää ettei Kiova ole oikein halukas tällaiseen lopputulemaan.
Ukrainassa halutaan ryhtyä rakentamaan yhteiskuntaa ja kehittämään sitä, tässä suhteessa jakavat ajatuksi ja minun ajatukseni. Mutta rauhaankaan ei kannata tyytyä ihan mihin tahansa ehdoin, ja jos ehtona on se, että menettää merkittävimmät teollisuusalueet ja lähes neljänneksen väestöstä niin enpä ihmettele, että tällaiseen tarjoukseen ei kovinkaan helposti olla halukkaita tarttumaan.
Ukrainan tilannetta on joidenkin mielestä väärin verrata Suomeen ja aikaan ennen talvisotaa ja talvisotaan, mutta selkeitä yhtymäkohtia on olemassa ja lopulta kummankaan maan kohdalla neuvottelut eivät tuottaneet tulosta vaan Moskova saneli ehdot ja aloitti sodan. Mitä se yrittää tehdä tällä hetkellä Ukrainassa. Näen siis tilanteen hyvin pessimistisessä valossa - neuvotteluja kannatan, ja toivon, että niillä saataisi aikaan rauha. Mutta todellisuus taitaa olla aivan jotain muuta, separatistit eikä Moskova tunnu haluavan kuin yhtä asiaa ja siihen ukrainalaisten on hankala suostua ilman taistelua.
vlad.