Monella Itä-Ukrainassa on se tilanne, että he eivät varsinaisesti halua itäosien liittyvän Venäjään, mutta eivät toisaalta millään tavoin halua tukea nykyistä Ukrainassa vallan kaapannutta koalitiota. Täten on kai loogista, että ollaan ottamatta selvästi kantaa suuntaan tai toiseen. Jos kriisi oikeasti haluttaisiin saada laukeamaan, pitäisi tunnustaa tosiasiat ja ymmärtää, että vt. hallitus ei nauti minkäänlaista luottamusta Itä-Ukrainassa ja se olisi syytä vaihtaa johonkin sellaiseen koalitioon, missä myös olisi Itä-Ukrainan edustajia mukana.
En kiellä sitä etteikö tilanne joiltain osin ole tämä ja esille nostamasi syy aiheuttaa osaltaan passiivisuutta kansalaisissa - mutta tilanne ei todellakaan ole näin yksinkertainen vaan lopulta passiviisuus on monen tekijän summa.
En tiedä voiko vt. hallituksen eroaminen laukaista yksin ongelmaa kun esim. Alueiden puolueen taannoisella kokouksella Donetskissa ei ole ollut mitään vaikutusta vaikka puolue antoi lausunnon, jonka mukaan tukee yhtenäistä Ukrainaa. Neuvotteluasetelma on olematon, separatistien voimakkaimmat ryhmittymät tukevat itsenäisyyttä ja tekevät kaikkensa sen eteen, joten tilanne voi olla jo se, että olipa Kiovassa millainen johto tahansa niin neuvotteluyhteyttä ei enää ihan helpolla rakenneta - ei välttämättä mahdotonta ole jos kriisin kaikki osapuolet sitä haluavat, mutta kun näin ei taida olla.
Toisaalta vt. hallinnon lupauksilla laajentaa alueiden itsehallintaa ei ole ollut mitään vaikutusta kriisin ratkaisemisen suhteen, käytännössä idässä separatistit ovat ohittaneet ne likipitäen tyystin tai tyytyneet toteamaan ettei "fasistien kanssa neuvotella". Tai kuten separatistien näkyvimmän johtajat ovat todenneet, Geneven sopimuksilla ei ole heille mitään merkitystä, koska he eivät ole olleet sopijaosapuolina - tilanne on se, ettei mitään yhteyttä taida olla olemassa.
Mutta en todellakaan enää tiedä onko sekään toimiva ratkaisu, että Kiovassa valta vaihtuisi? Eturistiriidat taitavat olla niin suuret ettei jyrkimmän linjan separatisteille riitä muu kuin itsenäisyys ja myöhemmin - mahdollinen - liittyminen Venäjään. Tässä suhteessa jyrkimmän linjan separatistit eivät enää edes ole samoilla kaikkien paikallisten rahoittajiensakaan kanssa, oligarkkien, jotka haluavat laajaa itsehallintoa, jotta heidän bisneksensä menestyisivät, mutta oligarkkienkin taitaa olla enää mahdotonta hypätä junasta - kun annoit pirulle pikkusormen vei se koko käden.
Ja on huomioitava, että idässä asuu myös huomattava joukko näitä "fasisteja" eli Kiovan vt. hallinnon tukijoita ja EuroMajdanin tukijoita ja heidät on onnistuttu hiljentämään lähes täysin ja se on erityisesti onnistunut esille nostamieni syiden tähden - merkitsevä on jo historiallinen alueellinen passiivisuus ja haluttomuus lähteä mukaan fanaattisiin liikkeisiin, niinpä alkujaan pieni mutta äänekäs separatistien ryhmä on saanut alueellisen vallan kun ihmiset ovat flegmaattisina ajatelleen ilmiön olevan ohimenevän - mitä se ei ole ollut ja niinpä nyt kun tämä alkujaan äänekäs mutta pieni ryhmä on käytännössä monilla alueilla vallassa, vastatoimiin ryhtyminen on huomattavan vaikeaa. Ja toinen, hyvin merkittävä hiljentävä seikka on pelko. Jos Odessassa pro-Russia-ryhmät eivät voineet luottaa poliisiin niin idässä tilanne on se, että suuressa osassa alueellisia hallintokeskuksia poliisit on separatistien tukemia ja vastustavat vt. hallitusta tai ovat jättäneet asemapaikkansa - ne on käytännössä ostettu hiljaisiksi ja niinpä ihmiset eivät luota siihen, että poliisi on puolueeton tai että auttaisi heitä, jos joutuvat kahnauksiin separatistien kanssa. Siksi moni "kiovamielinen" on hiljaa, pysyttelee kotona tiettyinä päivinä ja välttää tilanteita joissa voivat joutua ongelmiin separatistien tai venäläisten kanssa.
vlad.