vlad: osaatko esittää arviota siitä, mikä on Ukrainan armeijan iskukyky mahdollista venäläisinvaasiota vastaan? Jos siis unohdetaan nyt tällaiset absurdit "ydiniskut" sun muut, eli realistinen arvio armeijan varustuksesta/aseistuksesta? Onko tuolla paljon jotain neukkuaikaista kamaa, vai mikä on meininki?
Julkisuudessahan on mm. jo ollut tieto, että Ukrainan väliaikaishallinto on kieltänyt venäläisiä liikahtamasta Krimiltä. Jos vanja tulisi silti päälle, niin millaisiin vastatoimiin Ukrainan armeijalla olisi lihaksia?
Pahoittelut, että vastaus on hiukan viipyillyt - illalla oli muita kiireellisempiä kirjallisia projekteja tehtävänä, joten päivystys Jatkoajassa jäi vähemmälle työlle. Yritän nyt tässä ennen nukkumaan menoa jotain suuntaviivoja rustailla ja jos aihetta ilmenee niin huomenna illalla töiden jälkeen voin tehdä tarvittavia tarkennuksia.
Jos Venäjä tulee lähettämään joukkonsa Ukrainaan niin paljon tietenkin riippuu siitä kuinka yhtenäinen Ukrainan armeija on, jos asevoimat hajoaa etnisten kiistojen tähden kuin korttitalo, tämä tietenkin ensiarvoisen paljon helpottaisi Venäjän sotilaallista operaatiota. Mutta vaikka Ukrainan kannalta pahin mahdollinen skenaario kävisi ja asevoimat hajoaisi myös keskenään taisteleviin osiin niin tästäkin huolimatta näkisin, että Ukrainan asevoimat on olennaiselta iskukyvyltään huomattavasti esim. Georgian asevoimia tehokkaampi.
Seuraavat numeraaliset faktat on syytä huomioida:
maavoimat: noin 100 000 sotilasta.
ilmavoimat: 46 000 sotilasta.
laivasto: 15 000 sotilasta.
Lisäksi asevoimien palveluksessa työskentelee noin 40 000 siviiliä.
Asevoimat eivät kuitenkaan ole ainoa aseellinen joukko-osasto Ukrainassa, sisäministeriön vahvuus on reilut 33 000 sotilasta ja rajavalvonnasta vastaa 50 000 miestä, johon joukkoon kuuluu noin 8 000 siviilityöntekijää. Näiden lisäksi on olemassa vielä turvallisuuspalvelu SBU, jonka asemasta uuden vallan alla minulla ei ole varmuutta. Sille kuitenkin nimettiin uusi komentaja V. Nalyvaichenko 24.2.2014 eli pyrkimys liene se, että se olisi uuden hallinnon kontrollissa.
Sisäministeriönkin asema voi olla hyvin kiistanalainen, koska sen joukot tukivat hyvin voimakkaasti Janukovyshin hallintoa ja olivat mukana sortotoimenpiteissä, joten näiden joukkojen luotettavuuteen ei välttämättä voida paljoakaan laskea. Niinpä uusi hallinto on lakkauttanut Janukovisthin vallankäyttövälineitä, kuten Berkutit ja ymmärtääkseni muitakin tällaisia erikoisosastoja ollaan riisumassa aseista.
Näistä lukemista voi edes hiukan tehdä arvioita siitä millainen voimatekijä alueellisesti Ukrainan asevoimat on, mutta ongelmalliseksi tilanteen tekee juuri se, että tuskin kukaan osaa sanoa missä määrin asevoimat, puhumattakaan sisäisen turvallisuuden joukoista - joista monet on Janukovitshin luomuksia, on lojaali uudelle hallinnolle. Jos kaikista aseellisista yksiköistä edes puolet taistelisi Ukrainan nykyisen hallinnon riveissä, tarkoittaisi se miesmäärällisesti varsin suurta yksikköä, mutta iskukyky tällöin olisi jo huomattavasti heikentynyt, koska hajanaisten osastojen komentosuhteet ja viestiyhteydet eivät välttämättä toimi ennalta suunnitellulla tapaa.
Ukrainan asevoimien rungon on muodostanut hyvin pitkälle neuvostovallan perintönä tulleet aseet mutta tämän vuosituhannen puolella Ukraina on pyrkinyt modernisoimaan ja kehittämään omaa asetuotantoaan ja niinpä maavoimat ovat saaneet uutta kalustoa niin panssarivaunujen kuin myös miehistönkuljetus ajoneuvojen osalta.
Ukrainan omaa panssarikalustotuotantoa maan asevoimille edustaa lähinnä T-84 versioineen, joka on ukrainalaisten kehitelmä T-80 vaunusta. Lähinnä siinä on tehty parannuksia vaunun ERA-suojiin ja nämä ovat parempia verrattuna Neuvostoliiton perintönä saatuihin vanhoihin reaktiivitiiliin sekä vaunun liikkuvuuteen on kiinnitetty huomiota. Itse asiassa vielä tuossa pari vuotta sitten ukrainalainen versio Kontakt-ERA:sta oli venäläistä versiota parempi mutta uusimmat venäläiset Kontakt-ERA:t ovat selkeästi ukrainalaisia parempia. Sen sijaan, kuten ketjussa jo tuotiin esille, Ukraina ei kykene tuottamaan riittävän laadukkaita keraamisia panssarilevyjä, joten tässä suhteessa vaunut ovat askel taaksepäin suojauksessa vrt. T-80 joita Ukrainalla myös on. Ongelma vain on se, että näitäkin vaunuja on Ukrainalla loppujen lopulta kovin vähän. Eikä muutoinkaan ole varmaa kuinka operointivarma Ukrainan panssarikalusto on.
Ilmavoimien kalusto koostuu niin ikään neuvostoliittolaisista ja venäläisistä koneista. Joukossa on kyllä suhteellisen uusia malleja (Su-27:n versioita) mutta talousongelmien parissa paininut Ukraina ei ole ymmärtääkseni kyennyt ylläpitämään kaikkien laivueiden kohdalla riittävän tehokasta lentotoimintaa ja niinpä lentotuntien määrä ei läheskään kaikkien lentäjien kohdalla ole riittävä. Tässä suhteessa Venäjä on Putinin valtakaudella kyennyt petraamaan huomattavasti ja kenties tässä suhteessa heillä on selkeä etu ukrainalaisiin verrattuna. Ukrainan ongelma on myös se, että vain osa ensilinjan koneista on operationaalisessa vahvuudessa, esim. vain 16 Sukhoi Su-27 ilmaherruushävittäjää on täydessä valmiudessa, loput 20-30 konetta ovat reservissä ja sama on MiG-29 monitoimihävittäjien kohdalla.
Toisaalta sitten Georgian sodassa Georgian ilmapuolustus sai osan voitoista lähinnä Ukrainasta hankittujen modernisoitujen it-ohjusyksiköiden myötä. Ukrainalaiset olivat esim. parantaneet BUK-M1 -ohjuksien häirinnänsietokykyä ja rikkoneet täten Ukrainan ja Venäjän välistä sopimusta ja näitä modernisoituja yksiköitä oli myös Georgiassa ja niillä saatiin neljä pudotusta aikaan. Venäjällä ongelma tiedostettiin sodan jälkeen ja omien koneiden omasuojia pyritty parantamaan ja häirintää tehostamaan mutta tällaiset elementit voivat tuoda yllättäviä muutoksia sodankäyntiin. Voisin kuitenkin kuvitella, että jos Venäjä lähettää joukkonsa Ukrainaan, on se ottanut oppia Georgian sodasta ja pyrkii lamaannuttamaan Ukrainan ilmavoimat ja ilmapuolustuksen hyvin pian sodan alkamisen jälkeen.
Ukrainan laivaston operointikyky liene asevoimien yksiköistä heikoin, mutta en kyllä oikein usko Venäjänkään aloittavan Ukrainan kohdalla laajoja merellisiä offensiiveja vaan eiköhän pääpaino ole maa- ja ilmatoiminnalla Mustan meren laivaston tukiessa näitä operaatioita ja kenties varmistaessa Krimin niemimaan liittämisen Venäjään sotatoimien alkamisen jälkeen.
Määrällisesti Ukraina kykenee asettamaan Venäjää vastaan eurooppalaisittain kohtuullisen suuren armeijan mutta ongelmana onkin sitten asevoimien mahdollinen yhtenäisyys sekä talousvaikeuksien seurannaisvaikutukset, mikä vääjäämättä näkyy joukkojen harjoittelussa, lentotuntimäärissä ilmavoimien kohdalla ja kaluston huollossa - jos ilmavoimien kalustosta vain pieni osa on operointivalmiudessa kertoo se osaltaan siitä missä jamassa ainakin osa asevoimista on. Toisaalta jos Venäjä tekee intervention Ukrainaan, on heidän huomioitava se, että kaikesta huolimatta suurin osa ukrainalaisista mieltää itsensä juuri ukrainalaisiksi ja on epäilemättä valmis puolustamaan maataan.
Tässä nyt tällainen raapaisu aiheesta.
vlad.