U20 MM-Kisat Venäjällä 2012-13 - Pikku Jellonat

[Tarinankertoja]

Ruotsalaisilla saattaa olla meitä parempi itseluottamus, mutta ruotsalaisten tapa käsitellä epäonnistumisia ei ole suomalaista tapaa yhtään helläkätisempi. Kannattaa vilkaista Aftonbladetia, kun Tre Kronor on hävinnyt tärkeän matsin.

Aftonbladet ja lehdet kyllä… Mutta junnuja ja lapsia ei mollata Ruotissa epäonnistumisista.. tai yrittämisestä, kuten tällä Suomessa. Sen verran asiaa on tullut havainnoitua kun Ruotsissakin on tullut asuttua.

Onko sattumaa, että ruotsalainen urheilija pääsääntöisesti pystyy parhaimpaansa siinä tärkeässä kisassa, kun suomalaiset alisuorittavat, eivätkä ole iskussa siinä olympialähdössä tms.

Suomessahan halveksittiin ja pidettiin täysin turhana henkistä valmennusta junnuille, joskin nykyään taidetaan tuotakin ”humpuukia ”harjoittaa

Minulle riittää aivan hyvin, että urheilijamme menestyvät, vaikka he eivät Kimin tapaan medialle puhuisi montaakaan sanaa.

Ei kait se ole kyse siitä etteikö tuppisuu voi menestyä, mutta kyllä yleinen terve itsetunto tuottaa enemmän menestyviä urheilijoita kuin vaatimattomuus ja nöyryys.

Jos luotat itseesi, uskallat sanoa tavoitteesi julki. Olet epävarma itsestäsi, et uskalla kertoa sitä ulos.

 

[Kulmapeli]

En pysty laittamaan epäonnistumista pelitavan piikkiin, vaikken suuri kiekkokontrollifani olekaan. Suurin syy yksinkertaisesti omasta mielestäni oli ratkaisupelaajien tai kärkiketjujen epäonnistuminen roolissaan. Toisaalta myös laittaisin osasyyn valmennuksen piikkiin, kun asiaa ei saatu korjattua.

Ykköskenttä ei toiminut vaaditulla tavalla turnauksessa, mikä oman näkemykseni mukaan johtui ykkösen sentteripelistä. MaG onnistui odotusarvoja paremmin maalinteossa, mutta ykkösen sentterin hommat menivät heikosti. Kaksinkamppailuista MaG hävisi valtaosan ja oli katollaan joka vaihdossa. En käsitä, miksi Salomäkeä ei kokeiltu keskellä ja MaG olisi saanut laidassa keskittyä enemmän hyökkäyspään peliin. Makke ei yksinkertaisesti ole veljensä tasoinen virtuoosi pelinäkemykseltään tai edes kamppailuvoimaltaan, joka nyt ei enää Mikenkään vahvuuksiin kuulu. Maalinteossa Markus kuitenkin on veljensä tasolla. Kaikkien ykkösen pelaajien tehotilasto on karua kertomaa. Salomäki ei kisoissa myöskään onnistunut, mutta rooli oli jälkiviisasteluna mielestäni väärä. Armia saa synninpäästön maalinteon suhteen, mutta lukuisat jäähyt sekoittivat useasti Suomen otteita ja näistä jäähyistä johtui osittain Suomen karsiutuminen.

Kakkosen osalta ainoastaan Teräväinen oli vaaditulla tasolla. Teräväinen ei esittänyt ihmeitä, mutta oli juuri niin hyvä, kun saattoi olettaa. Barkoville ja Lehkoselle nämä kisat tulivat vielä liian aikaisin ja odotusarvot olivat mielestäni liian suuret. Kakkosen asema oli vielä entistä vaikeampi, kun ykkönenkään ei saanut vastustajaa kunnolla paineen alle.

Kolmonen ja nelonen pelasivat ihan ok-tasolla, eikä menestys heihin kaatunut.

Puolustuspelissä jäi kaivelemaan ainoastaan se pakkien valuminen ja siniviivan luovuttaminen taistelutta. Muutoin peli oli mallikasta. Vainiolla oli parit nilkkarallit aivan väärissä paikoissa, mutta yksittäisiä virheitä sattuu kaikille. Määtältä odotin hieman enemmän kuin mitä nähtiin. Ristolainen, Pokka ja Lindbohm sekä alkukankeuden jälkeen Riikola olivat vakuuttavia.

Maalivahtipeliin emme kaatuneet, mutta maalivahtipelillä olisi näitä pelejä voitu voittaa. Nyt torjuntaprosentti (n. 87 %) on vain liian huono eikä riitä menestykseen. Yksittäisiä maaleja ei montaa voi Korpisalon piikkiin laittaa. Korpisalo toisaalta teki useamman huippupelastuksen. Niitä huippupelastuksia olisi nyt vain tarvittu enemmän. Valmennus luotti häneen, mutta ratkaisu oli jälkikäteen katsottuna ehkä väärä.

Aaltosen loukkaantuminen oli harmillinen takaisku ja saattoi maksaa jatkopaikan tällä kertaa.

Ensi vuoden kisoja (oletetaan, että niissä mukana ollaan) ajatellen tilanne näyttää hyvältä. Puolustuksesta lähtee kolme nimeä, joista kaikille uskon löytyvän riittävän hyvän korvaajan. Maalivahtipeli ensi vuonna on vähintään samalla tasolla, ja todennäköisesti saadaan liigapelejä pelannut veskari maalinsuulle. Hyökkäyksestä lähtee näissä kisoissa epäonnistuneet vakituiset ykkösen kaverit, usea duunariosaston mies ja Aaltonen. Näistä ainoastaan Aaltoselle on vaikea löytää "korvaajaa" näiden kisojen näyttöjen perusteella. 95 syntyneet ovat taas vuoden vanhempia ja kypsempiä pelimiehiä.

Niminä ensi vuoden joukkueeseen tulee todennäköisesti puolustukseen Vainonen, Lindell ja Tikkinen. Hyökkäykseen voisi tulla esimerkiksi Haapala, J. Ikonen, H. Ikonen ja Kulmala. Duunariosaston loput kaverit löytyvät kyllä vuodessa. Maalivahtiosasto voi muuttua näistä kisoista tai pelkästään täydentyä yhdellä nimellä. Toivotaan, että maaliin löytyy huippuvireinen kaveri ensi vuonna.

 

[Kaitsu]

Voisi sitä itsekin tässä laittaa jotain arvioita:

Plussan puolelle jäivät:

+ Teräväinen. Jollakin lailla muistuttaa Valtteri Filppulaa pelityyliltään, mutta näen enemmän maalintekopotentiaalia Teuvossa. Fiksu kun mikä ja hyvä luistelija, vähän johtavan pelaajan vikaakin taitaa olla. Menee vielä pitkälle.

+ Ristolainen. Suomen paras pakki. Virheitä aina välillä sattuu, mutta todella lupaava kaveri. Iso, voimakas, ei mikään tyhmä ja vähän ilkeäkin vielä. Ekan kierroksen varaus ensi kesänä, mikäli mitään ihan ihmeellistä ei loppukaudella satu, joku NHL-seura saa erinomaisen pakkilupauksen.

+ Lindbohm. Itse asiassa en odottanut juuri mitään kaverilta, joten ehkä juuri siksi jäi positiiviseksi yllätykseksi. NHL-uraa en ihan uskalla lähteä povaamaan, vaikka sekin toki on mahdollinen, mutta hyvä takalinjojen isäntä sieltä tulee joka tapauksessa.

+ Granlund.

Pahimmat pettymykset:

- Armia. Sitä potentiaalia on ihan järjettömästi ja on todella sääli (suorastaan rikollista), mikäli se jää käyttämättä. Ja kun sitä clutch-potentiaaliakin vielä löytyy, niin kyllä tulee vituttamaan todella rankasti ainakin meikäläistä jos Jopesta ei tule mitään.

- Lehkonen. Odotin jollain lailla rohkeampaa peliä, samantyylistä mitä on liigassakin nähty. Mutta ei. Fyysisesti liian heikko vielä noihin kekkereihin.

- Määttä. Hyvä kausi OHL:ssä antoi odottaa enemmän. Ei ottanut sitä roolia, mitä häneltä odotettiin. Aika hajuton ja mauton kuva jäi käteen Määtän pelaamisesta.

- Barkov. Minusta tämä menee enemmänkin Rautakorven kuin Barkovin itsensä piikkiin. , tankki alkaa olla ainakin väliaikaisesti tyhjä. Lisää pyyhkeitä Rautakorvelle, mikäli ottaa pojan suoraan liigaan takaisin pelaamaan hirmuminuutteja. Enemmän lepoa ja vähemmän jääaikaa jatkossa, niin voi Barkovistakin olla Tapparalle vielä pleijareissa jotain iloa. Kyseessä on kuitenkin sen luokan lupaus, että tulee varmasti olemaan sekä Pohjois-Amerikassa että Suomen maajoukkueessa vielä iso tekijä.

- Salomäki. Voiko johtava pelaaja (joka vielä kuulemma itse asiassa on se joukkueen suurin johtaja) hölmöillä noin paljon? Työmoraalissa ei valittamista, mutta se pelikuri...

Näistä aikalailla samaa mieltä. Sillä pienellä erotuksella kuitenkin, että Markus Granlundin saldo kisoista ei ole plussalla ja Lehkosen, Määtän ja Barkovin arviossa olisin hivenen maltillisempi.

Ymmärrän, että Granlundin otteet voidaan ajatella olevan plussalla, jos hänen otteitaan verrataan otteisiin liigassa, mutta jos verrataan hänen rooliinsa tässä joukkueessa, niin vieläkin enemmän olisi pitänyt saada. Muutenkin lähtökohta nuorten kisoissa on, että vanhimman ikäluokan pelaajat pitää olla ratkaisurooleissa ja nuoremmat pelaajat antavat taustatukea. Näissä kisoissa pelaajien fyysinen ja henkinen ikä korostuu ja silloin "kokeneiden" pitää ottaa vastuuta.

Viime vuonna nähtiin, kuinka Mi. Granlund käytännössä kantoi yksin joukkuetta. Siinä tilanteessa oli mm. Salomäenkin helpompi suorittaa taustalla. Markus ei ole veljensä tasoinen lupaus, mutta silti ratkaisupeleissä (Tsekki- ja Ruotsipelit) häneltä olisi voinut odottaa johtavaa roolia.

Edellä mainittuun ja kaikkeen muuhunkin peilaten Suomen joukkueen selkeästi isoin pettymys on ollut kuitenkin Joel Armia. Hänellä riittäisi taidot ottaa samanlainen rooli, kuin Mikke Granlund otti vuosi sitten, mutta sen sijaan hän halusikin samanlaisen roolin, kuin Juha-Matti Aaltonen... Tämä on sääli ennen kaikkea Armian itsensä kannalta. Tuolla peliasenteella hän ei yllä pelaajana siihen tasoon, mihin hänen kiekollinen taitavuutensa voisi edellyttää. Suomikiekon kannalta on huono asia, että Porista ei löydy Ville Peltosen tapaista mentoria nuorelle Kukko-pojalle. Nimittäin Peltosen joukkueessa ei tuollaista pelaamista siedettäisi. Oliko muuten Sakari Salmisen kehitys Porissa samansuuntainen?


Määtän ja Barkovin suorituksia arvioitaessa korostuu ehkä kohtuuttoman kovat odotukset. Olli Määttä on pelannut kisoissa enemmän puolustavassa roolissa, kuin esim. Ristolainen, joten hänen pelaamisensa on ollut vähemmän näyttävää. Lisäksi hän on myös joutunut paikkaamaan omalla puolustusalueella muun viisikon virheitä. Mielestäni on myös huomion arvoista, että Määttä on antanut joukkueen miehekkäimmät lausunnot vaikeissa paikoissa ja osoittanut siten kovaa henkistä kanttia.

Barkovin pelaaminen on ollut selvästi väsynyttä puurtamista ja loistokkuus on puuttunut. Kannattaa kuitenkin huomata, että hän tekee joka peleissä paljon oikeita peliäedistäviä ratkaisuja; tärkeitä aloitusvoittoja, kiekon riistoja laidan lähellä sitoen itseensä vähintään kaksi vastustajan pelaajaa, vapauttavia syöttöjä maalipaikkoihin jne. Lisäksi hänen suoritustaan pitäisi verrata kisoissa oleviin ikätovereihin, ei ennakko-odotuksiin. Barkov saattaa kuitenkin joutua maksamaan muutaman varaussijan (ehkä jopa kymmenen), seuravalmentajansa ratkaisuista peluuttaa häntä kaikissa mahdollisissa paikoissa myös merkityksettömissä peleissä.

Ylikuormituksen perään huuteli muuten Petri Matikainenkin vuosi sitten, joku voisi kaivella tilastoja ja katsoa kuinka paljon Mikke sai peliaikaa viime syksynä. Perusolettamuksena pidän liigavalmentajien lyhytnäköisyyttä; parhaita peluutetaan surutta, jos voitto on siitä kiinni. Jos hevoset väsyvät, niin sitten ne vaihdetaan. Katsotaan miten kulkee Sashan pelillinen käyrä ja vastuut liigassa keväällä.

Lopuksi: on itsestään selvää, että valmentaja kantaa kilpailullisen vastuun. Niin nytkin. Se, että joukkue pelaa karsintasarjassa on päävalmentajan vastuulla. Kannattaa kuitenkin tarkastella "isoa kuvaa". Liian helppoa on sanoa, että se johtui Kiva-Harrista. Samalla logiikalla oltaisiin varmaan voitettu kultaa, jos valmentajana olisi ollut Paha-Harri, tai -Jore. Tuo ajattelu ei vie esim. Joel Armiaa pelaajana yhtään eteenpäin, eikä siten Suomi-kiekkoakaan.

 

[choose_life]

Asiantuntijoiden mielestä syyt romahdukseen olivat:
-Valmistautuminen kisoihin mennyt pieleen.
-Suomi pelasi liian hitaasti.
-Suomella jopa liikaa ison roolin SM-liigapelaajia, ennen ei ole ollut näin. Sitoutuminen puuttui.
-Aaltosen loukkaantumisen sotki roolit, ne vähätkin toimivat roolit.
-Ennakkosuosikin asema toi paineita.

Siinä ei nähty mitään väärää, että tavoite asetetaan kovaksi. Ville Peltonen kiteyttää asian: kaikkien vain on toimittava niin, että tavoitteen saavuttaminen on mahdollista.

Näinkin, mutta kyllä J. Ojanen (suoraan) ja Dufva (epäsuoraan) sanoivat myös, että julkinen kultatavoite loi osaltaan "vääriä" paineita ja sekoitti keskittymistä. Itse en ole ainakaan täysin samaa mieltä eikä ilmeisesti moni muukaan, mutta whatever.
Tarinankertojalta hyvä pointti junnukasvatuksen asenteista Suomi vs. Ruotsi. Sitä toivoisi, että ko. asetelma olisi pelkkä klisee, mutta eipä ole. Ainakaan vielä.

 

[Toejoen Veikko]

Edellä mainittuun ja kaikkeen muuhunkin peilaten Suomen joukkueen selkeästi isoin pettymys on ollut kuitenkin Joel Armia. Hänellä riittäisi taidot ottaa samanlainen rooli, kuin Mikke Granlund otti vuosi sitten.

Ai se rooli, millä mokattiin välierän rankkarikisassa?

Suomella oli aivan liian vähän onnistujia, mutta Suomi koki merkittävän tappion jo valmentajaa valittaessa. Heikennettiin menestysmahdollisuuksia jo kuukausia ennen kisoja. Joku vastuu pitäisi olla niilläkin, jotka ovat kaksi kertaa peräkkäin valinneet huonon valmentajan.

 

[Tekno-Kekko]

Tähän on vielä puututtava. Taktiikkavalinta oli tismalleen oikea Tshekkiä vastaan - eri asia on sitten se, että valitun taktiikan suorittaminen ailahteli eri syistä.
Ja jos nimimerkki sanoo, että "väärä taktiikkavalinta", niin olisi lysti kuulla nimimerkiltä, MILLAINEN taktiikka olisi pitänyt valita?

Jos jääkiekkoliitto ottaisi nimimerkkien sijasta yhteyttä Phil Housleyyn?

USA:n juuri iskemä 7-0 voitto Tsekistä tuntuu tällaisesta puhtaasta maallikosta ensituntumalta paljon paremmalta tulokselta kuin Suomen kärsimä 1-3 tappio.

 

[PJx]

Saattaa toki olla, että tavoitteen tuominen julkisuuteen aiheutti leijumista ja että tavoite meni ajatuksissa PELIN edelle. Sen taakse ei kuitenkaan voi mennä. Vasta kun tavoite on saavutettu tai se on karannut käsistä, pitäisi tämän näkyä kentällä. Nyt kaikki oli omissa käsissä "loppuun" asti.

Myöskään kolmoskentän kaverin loukkaantumisen taakse ei voi mennä. Sen ei pitäisi vaikuttaa kuin harvan ukon rooleihin.

Pelitavan epäonnistuminenkaan tuskin kelpaa selitykseksi.

Se, miltä homma näyttää kaukaa ulkopuolelta katsottaessa on, ettei kisoissa nähty joukkuetta vaan joukkueellinen pelaajia. Oman agendan ja joukkueen agendan suhde ratkaisee loppupeleissä yllättävän paljon (molempia tarvitaan).

Tuntematta joukkueen kemiaa, on paha mennä sanomaan, kenen syyksi joukkueen puuttuminen on reilua kaataa. Se yhteenliimaava tekijä (oli se sitten positiivinen tai negatiivinen) näytti puuttuvan.

Sen verran menee kuitenkin väkisin valmennuksen piikkiin, etteivät valinnat osuneet tästä vinkkelistä kohdalleen. Tällä en tarkoita pelkästään nimilistaa ja roolituksia, vaan myös roolien myynnin aikaa ja tapaa.

 

[Toejoen Veikko]

Jos jääkiekkoliitto ottaisi nimimerkkien sijasta yhteyttä Phil Housleyyn?

USA:n juuri iskemä 7-0 voitto Tsekistä tuntuu tällaisesta puhtaasta maallikosta ensituntumalta paljon paremmalta tulokselta kuin Suomen kärsimä 1-3 tappio.

Yhdysvaltojen murskavoitto Tsekistä ei todista Suomen valinneen väärää taktiikkaa Tsekki-otteluun.
Suomen suorittamisen taso Tsekki-ottelussa oli niin heikkoa, että toisen taktiikan valitseminen ei olisi uskoakseni muuttanut ottelun voittajaa. Suomi oli fyysisesti heikompi joukkue ja henkisesti jossain muualla kuin kaukalossa.

 

[Torsti]

Enemmänkin näen asian siten, että Suomelta puuttui puolustuspelistä viisikon tiiviys, jolloin pakit jätettiin liian paljon yksin. Nykypäivän jääkiekkohan ei ole sitä, että tyydytään puolustamaan 1-1 tai 2-2 tilanteita vaan, pyritään saamaan nopeasti hyökkääjien apu lähelle ja luomaan täten pelin alle ylivoimatilanne. Tällöin vastustaja joutuu hyökkäämään alivoimaisena (1-2, 2-3, 3-4) ja esim. tuo yllä mainittu pakkien aktiivinen pelaaminen on helpompaa, kun on tuki lähellä.

Mielenkiintoista sinänsä, kun olin kirjoittanut tuon takakarvan ja hyökkääjien avun puuttumisen tekstiini, mutta kirjoitin sen niin vaikeaselkoisesti, että pyyhin pois ennen lähettämistä. Olet siis aivan oikeassa siinä, että hyökkäykset ovat hyvin vaikeita puolustajille, mikäli kiekolliseen ei anneta takaapäin minkäälaista painetta. Sinisen jälkeen kiekollinen lähtee pelaamaan poikittain ja puolustaminen vaikeutuu huomattavasti. Hyökkääjät pelasivat liian syvään tai se kiekon menettänyt hyökkääjä oli heistä alin.

 

[Mänizeri]

Saattaa toki olla, että tavoitteen tuominen julkisuuteen aiheutti leijumista ja että tavoite meni ajatuksissa PELIN edelle. Sen taakse ei kuitenkaan voi mennä. Vasta kun tavoite on saavutettu tai se on karannut käsistä, pitäisi tämän näkyä kentällä. Nyt kaikki oli omissa käsissä "loppuun" asti.

Myöskään kolmoskentän kaverin loukkaantumisen taakse ei voi mennä. Sen ei pitäisi vaikuttaa kuin harvan ukon rooleihin.

Pelitavan epäonnistuminenkaan tuskin kelpaa selitykseksi.

Se, miltä homma näyttää kaukaa ulkopuolelta katsottaessa on, ettei kisoissa nähty joukkuetta vaan joukkueellinen pelaajia. Oman agendan ja joukkueen agendan suhde ratkaisee loppupeleissä yllättävän paljon (molempia tarvitaan).

Sen verran menee kuitenkin väkisin valmennuksen piikkiin, etteivät valinnat osuneet tästä vinkkelistä kohdalleen. Tällä en tarkoita pelkästään nimilistaa ja roolituksia, vaan myös roolien myynnin aikaa ja tapaa.

Samanlaisia ajatuksia itselläni, kun tätä pyörittelee. Joku voisi konsultoida vaikkapa J. Tammista siitä, miten lyhyisiin turnauksiin kannattaa lähteä ja miten siellä pitäisi peluuttaa jne. Monista ajatuksista olen paperilla ko. herran kanssa samaa mieltä kun häntä on MM-kisojen yhteydessä kuunellut. Totta kai toteutus on sitten aina päävalmentajan tehtävä ja pelitapa on sitten valmentajien käsialaa. Kopiointi johtaa aina sekamelskaan.

Sehän tässä eniten kismittää, että ehkä maalivahtiosastoa lukuunottamatta kaikki palaset joukkueessa menestystä varten oli. Mutta sitten kun piti ulosmitata tulos, niin reisille meni. Eli kerrankin kun oltiin tilanteessa, että tämä on käytännössä itsestä kiinni, niin hoh hoijaa. Epäonnistuminen tapahtui kärjistäen turnauspelaamisessa. Kyseessä ei näissä karkeloissa ole oikeastaan edes alkusarja, vaan lähes cup-muotoinen tulos tai ulos leikki.

Tallaan kolmiosta maalivahdit - kenttäpelaajat - turnauspelaaminen, näistä kenttäpelaajat on ollut vuosia se heikko kohta. Muissa osa-alueissa on otettu ero kiinni. Nyt lapsus taisi käydä siinä, missä Suomi perinteisesti on ollut vahva, että turnauksiin tullaan viimeisen päälle valmiina ja siitä homma ei jää kiinni.

 

[oiler99]

Sarjapaikka varmistui 8-0-voitolla Saksasta. Suomen tehoista vastasivat Armia (1+2), Barkov (2+0), Granlund (1+3), Teräväinen (0+3), Salomäki ja Lehkonen (1+1) ja Pokka (2+0).

Suomen maalilla pelasi Janne Juvonen ja piti nollan.

 

[Huapala]

Suomi murskasi Saksan karsintasarjassa - Granlund maalipörssin kärkeen! | Jääkiekko | Iltalehti.fi

Tarviiko sanoa mitään? -_-

 

[Giroux]

http://www.katsomo.fi/?progId=160879 Tuosta vielä maalikooste Saksa-peliin (linkki vie katsomo.fi-sivulle)

Höntsäilyähän tuo on ja Saksakin taitaa enemmän valmistautua kohtaamaan Latvian, mutta ihan kivoja ratkaisuja pojilta. Etenkin Teuvolta käy aika helponoloisesti tuo kiekonkäsittely ja syöttäminen.

 

[Huapala]

Joo, pisti naurattaa toi Armia vika maali :D. Barkovinki hattutemppu aika lähellä.

 

[IceWalker]

Yhdysvaltojen murskavoitto Tsekistä ei todista Suomen valinneen väärää taktiikkaa Tsekki-otteluun.
Suomen suorittamisen taso Tsekki-ottelussa oli niin heikkoa, että toisen taktiikan valitseminen ei olisi uskoakseni muuttanut ottelun voittajaa. Suomi oli fyysisesti heikompi joukkue ja henkisesti jossain muualla kuin kaukalossa.

Tämä tiivistää häviön ja ennen muuta heikon turnauksen syyt. Toisaalta, USA:n murskavoitto kertoo paljon enemmän kuin kukaan jääkiekkoväestä lopulta haluaa ymmärtääkään. Suomi-Tshekki 1-3, Tshekki-USA 0-7, Suomi-USA ? ilmaisee nähdäksen koko juniorikiekon suurimman ongelman. Suomi on jäänyt perustavasti jälkeen neljästä suuresta, tai ainakin kolmesta suuresta. Venäjä sentään lienee jonakin päivänä yllätettävissä.

P.Sihvonen totuttuun tyyliinsä kertoi, että Suomi valitsi oikean taktiikan Tshekkiä vastaan. Hyvä. Mutta sitten kuitenkin hävittiin jostakin muista tekijöistä johtuen. Analyytikon analyysikeskiössä on aina itse Peli, kuten hän toteaa. Vastaamatta kuitenkin jää, miksi Suomi alisuoritti turnauksessa, jos kerran joukkue pelasi Meidän Peliä ja mitkään henkiset tekijätkään eivät näemmä aikaansaaneet alisuorittamista. Missään tapauksessa alisuorittaminen ei johtunut paineista. No hyvä. Analyytikko on sitten hyvä ja kertoo julkisuuteen, että hänen valmentamansa junnujoukkue voittaa Suomen mestaruuden. Ja sitten seuraa pelaajiaan, onko tällä ilmoituksella mitään merkitystä itse suorittamiseen.

Mitä tulee jälkiviisauteen, useimmat keskustelijat kritisoivat tavoitteenasettelua jo etukäteen. Joskus on tilanteita, joissa voitto on ainoa tavoite, kuten nykyään Suomella MM-höntsissä. Mutta U20-kisat ovat olympialaisten jälkeen kovimmat kisat ja Suomella ei todellakaan ole paljon saumoja mestaruuteen tilanteessa, jossa huippumaat tekevät asiat monella eri tasolla paremmin kuin Suomessa. Kaiken muun lisäksi tavoite oli epärealistinen.

Tarinankertojan kanssa olen samaa mieltä henkisen valmennuksen tärkeydestä. Eivätköhän vain henkiset syyt etupäässä ole kisoissa nähdyn limboilun takana. Minusta omien tavoitteiden kertominen julkisuuteen ei kerro paljoakaan henkisestä vahvuudesta. Päättäväisyys on ominaisuus, jota jokainen urheilija tarvitsee täysin riippumatta siitä, miten hän sitten tuota ominaisuuttaan ilmentää. Ehkä joku haluaa keskustella median kanssa kaikesta. Viisaana en sitä pidä: muuan Dalla Vallekin varmaan muistaa tämän asian läpi uransa ja vielä sen jälkeenkin.

Choose Life tiivistää asian: huomion pitää olla urheilusuorituksessa itsessään 100%, ei sen ulkopuolisissa asioissa. Ihmiset ovat tietenkin erilaisia: joku voi saada itsestään enemmän irti kun kommunikoi asioista median välityksellä. Mutta näissä kisoissa tavoitteiden julkituominen oli epäviisasta. Monella pelaajalla taisi olla harkkamatsien jälkeen luistimet tukevasti ilmassa, eivätkä he päässeet alas koko kisojen aikana. Tämän sanoi myös joukkueen kapteeni.

Nähdäkseni U20-maajoukkue tarvitsee menestyäkseen sen verran suuren luokan satsauksen, että on pakko miettiä sen taloudellista järkevyyttä. Ero esimerkiksi USA:n on huimaava ja maalla on näemmä varaa panostaa pitkiin leirityksiin ihan toisella tavalla kuin meillä. Ehkä on parempi jalostaa muutamia huippulahjakkuuksia ja käydä näissä junnukisoissa vähän samaan tapaan kuin raveissa.

 

[pertteli]

Mukavaa "vääntöä" nimimerkeiltä choose_life ja P.Sihvonen. Minäkin olisin halunnut tietää vastauksen, millä taktiikalla olisi pitänyt Tsekkejä vastaan pelata. Eikä siis mitään vittuilua, mutta oikeasti kiinnostaisi tietää se parempi vaihtoehto.

 

[choose_life]

Minäkin olisin halunnut tietää vastauksen, millä taktiikalla olisi pitänyt Tsekkejä vastaan pelata. Eikä siis mitään vittuilua, mutta oikeasti kiinnostaisi tietää se parempi vaihtoehto.

En jaksa kaivaa omaa viestiä sivujen takaa, jossa lätisin noin yleisesti siitä, millä ratkaisuilla voi sen hetken kaukalotodellisuudessa yrittää (paino sanalla yrittää) päästä trapista eroon. Harvempi kai täällä koskaan kuvittelee antavansa mitään (v-tun:) neuvoja koutseille tai pelaajille, kunhan keskustellaan.
Jos nyt vielä palaa sekunniksi tohon matsiin: IMO pahin virhe oli se housut kintuissa -mentaliteetti, jossa sekä valmennus että joukkue vaikuttivat vilpittömän yllättyneiltä Tshekin omilla mausteillaan ryydittämästä "kanadalaistyylisestä" pelaamisesta. Tätä huonoa valmistautumista/valmiutta nähtiin toki Pikkuleijonilta läpi turnauksen, mutta tuossa se korostui.
Jälkiviisas on aina helppo olla, mutta olisi voinut edes yrittää alusta asti vastata fyysisempään peliin, suoraviivaistaa ja nopeuttaa (tilanteen mukaan) lähtöjä omista ja keskialueen ylitystä, tuoda apuja lähemmäs omia pakkeja ja yrittää häiritä Tshekin isoja karvaajia, pyrkiä vaikka sitten niillä päätykiekoilla hyökkäyspäähän ja siellä kiinni vastustajan isoihin pakkeihin kun kerran keskialuetta ei millään volttilähtöilveellä ja hidastuksen hidastuksella saatu auki jne. jne. Ylivoimapeli oli rasittavaa neppailua ja alivoimapeli turhan passiivista sitten melkein joka matsissa.
Puolivälieriä katsoessa tuli kyllä mieleen, että Pikkuleijonien läpi turnauksen jatkuneilla vaikeuksilla siellä olisi tullut lähtö anyway... mutta sehän jäi testaamatta.

 

[Armoured Andy]

Nyt kun lohkosta on yksi ottelu pelaamatta, ihmetyttää edelleen nämä vanhat ja tuoreemmat spekulaatiot lohkon tilanteesta. Tilanne on yksinkertaisuudessaan kaikista vääristä spekulaatioista huolimatta edelleen se, että lohkovoitto on Suomen omissa käsissä. Se tosin vaatii vähintään kolmen maalin voiton Ruotsista, mikä olikin ainoa oikea kohta lainaamssani viestissä.

Kahden maalin voitolla Suomi on lohkokakkonen ja yhden maalin voitolla (varsinaisella peliajalla) myös kakkonen, mikäli Suomi tekee vähintään 3 maalia. Tappio varsinaisella peliajalla tietää karsintasarjaa.

Pakko tämä parin päivän takainen on kuitata, koska jotkut eivät tunnu ymmärtävän mitä omissa käsissä tarkoittaa. Spkulaationi oli täysin oikea. Suomen lohkovoitto ei ollut Sveitsi-pelin jälkeen enää omissa käsissä. Sen jälkeen tapahtui kuitenkin juuri se mitä tällä "ei enää omissa käsissä" -sanonnalla tarkoitetaan. Eli joku muu tekee jotain, jolloin joku asia tulee vielä mahdolliseksi.

Tässä tapauksessahan tuo tapahtuma oli se, että Tsekki menetti pisteen Sveitsille. Se tapahtuma ei todellakaan ollut Suomen omissa käsissä. Toivottavasti nyt kaikki ymmärsivät tämän yllättävän vaikean asian.

Asiasta toiseen. Itse uskon, että nämä olivat Barkovin viimeiset nuorten kisat. Tullaan edelleen varaamaan satavarmasti top 5 -joukossa, ellei vakavaa loukkaaantumista tapahdu. Nähdäkseni Barkovin tapauksessa tie käy silloin Pohjois-Amerikkaan. Ja jos NHL-portti aukeaa, ei miestä kisoissa enää nähdä. Normaali tilannehan on, että ikäluokan terävin kärki pelaa NHL:ää kisojen kanssa samaan aikaan.

Odotukset Barkovia kohtaan olivat ainakin palstalaisilla kohtuuttomat. Ei näissä kisoissa kovin moni Crosbyn jälkeen ole 17-vuotiaana dominoinut. Barkov pelasi hyvää peruspeliä. Ei varsinaisesti loistanut, mutta ei missään nimessä pettänytkään.

Ykkösvaraukseksi veikattu MacKinnon näissä kisoissa tähän asti 0+1. Kakkoseksi veikattu USA:n Seth Jones on ollut loistava, mutta hän onkin vuoden vanhempi. Barkov on edelleen monissa papereissa varmasti top kolmosessa.

 

[Zaara]

Näistä aikalailla samaa mieltä. Sillä pienellä erotuksella kuitenkin, että Markus Granlundin saldo kisoista ei ole plussalla ja Lehkosen, Määtän ja Barkovin arviossa olisin hivenen maltillisempi.

Ymmärrän, että Granlundin otteet voidaan ajatella olevan plussalla, jos hänen otteitaan verrataan otteisiin liigassa, mutta jos verrataan hänen rooliinsa tässä joukkueessa, niin vieläkin enemmän olisi pitänyt saada. Muutenkin lähtökohta nuorten kisoissa on, että vanhimman ikäluokan pelaajat pitää olla ratkaisurooleissa ja nuoremmat pelaajat antavat taustatukea. Näissä kisoissa pelaajien fyysinen ja henkinen ikä korostuu ja silloin "kokeneiden" pitää ottaa vastuuta.

Viime vuonna nähtiin, kuinka Mi. Granlund käytännössä kantoi yksin joukkuetta. Siinä tilanteessa oli mm. Salomäenkin helpompi suorittaa taustalla. Markus ei ole veljensä tasoinen lupaus, mutta silti ratkaisupeleissä (Tsekki- ja Ruotsipelit) häneltä olisi voinut odottaa johtavaa roolia.

Määtän ja Barkovin suorituksia arvioitaessa korostuu ehkä kohtuuttoman kovat odotukset. Olli Määttä on pelannut kisoissa enemmän puolustavassa roolissa, kuin esim. Ristolainen, joten hänen pelaamisensa on ollut vähemmän näyttävää. Lisäksi hän on myös joutunut paikkaamaan omalla puolustusalueella muun viisikon virheitä. Mielestäni on myös huomion arvoista, että Määttä on antanut joukkueen miehekkäimmät lausunnot vaikeissa paikoissa ja osoittanut siten kovaa henkistä kanttia.

Barkovin pelaaminen on ollut selvästi väsynyttä puurtamista ja loistokkuus on puuttunut. Kannattaa kuitenkin huomata, että hän tekee joka peleissä paljon oikeita peliäedistäviä ratkaisuja; tärkeitä aloitusvoittoja, kiekon riistoja laidan lähellä sitoen itseensä vähintään kaksi vastustajan pelaajaa, vapauttavia syöttöjä maalipaikkoihin jne. Lisäksi hänen suoritustaan pitäisi verrata kisoissa oleviin ikätovereihin, ei ennakko-odotuksiin. Barkov saattaa kuitenkin joutua maksamaan muutaman varaussijan (ehkä jopa kymmenen), seuravalmentajansa ratkaisuista peluuttaa häntä kaikissa mahdollisissa paikoissa myös merkityksettömissä peleissä.

Ylikuormituksen perään huuteli muuten Petri Matikainenkin vuosi sitten, joku voisi kaivella tilastoja ja katsoa kuinka paljon Mikke sai peliaikaa viime syksynä. Perusolettamuksena pidän liigavalmentajien lyhytnäköisyyttä; parhaita peluutetaan surutta, jos voitto on siitä kiinni. Jos hevoset väsyvät, niin sitten ne vaihdetaan. Katsotaan miten kulkee Sashan pelillinen käyrä ja vastuut liigassa keväällä.

Granlundin liigaotteiden perusteella hyvä kun olisin ottanut edes joukkueeseen, joten ihan sen takia edes jonkinlainen onnistuminen veti saldon plussalle. Odotusarvon ollessa miinuksella on aika helppo saada se vedettyä plussalle, jos peli kulkee vähänkin paremmin. Toki siitä olen samaa mieltä, että noiden 93-syntyneiden (muun muassa Granlundin) olisi pitänyt ottaa ohjat käsiinsä ja näyttää sitä kuuluisaa esimerkkiä enemmän kuin mitä nyt nähtiin.

Määttä tosiaan vaikuttaa ikäisekseen hyvin kypsältä ja asialliselta kaverilta, mutta pelilliset odotukset vaan oli korkeammalla, vaikka nytkin oli sieltä pakiston parhaimmasta päästä. Loistava juttu tietenkin, että meiltä puolustuksesta taitaa löytyä useampiakin nuoria johtohahmoja.

Barkovhan ei varsinaisesti pelannut yhtään erityisen huonoa peliä, mutta oli tuosta syksyn (pl. loppusyksy) tasosta aikamoisen matkan päässä. Ei ne silloin nähdyt taidot ole minnekään kadonneet, mutta varmasti ihan pojan itsensä odotuksiinkin nähden kisat sujuivat alakanttiin. En kuitenkaan jaksa uskoa ihan sentään kymmenen varaussijan tippumiseen sillä oletuksella, että Rautakorpi nyt ymmärtää antaa Barkoville vähän lomaa ja keventää kuormaa eikä täydellistä romahdusta pääse tapahtumaan. Ihan varmasti top 10:ssä varataan, hyvillä kevätkauden esityksillä se top 5:kin on vielä mahdollinen.

 

[pertteli]

En jaksa kaivaa omaa viestiä sivujen takaa, jossa lätisin noin yleisesti siitä, millä ratkaisuilla voi sen hetken kaukalotodellisuudessa yrittää (paino sanalla yrittää) päästä trapista eroon. Harvempi kai täällä koskaan kuvittelee antavansa mitään (v-tun:) neuvoja koutseille tai pelaajille, kunhan keskustellaan.
Jos nyt vielä palaa sekunniksi tohon matsiin: IMO pahin virhe oli se housut kintuissa -mentaliteetti, jossa sekä valmennus että joukkue vaikuttivat vilpittömän yllättyneiltä Tshekin omilla mausteillaan ryydittämästä "kanadalaistyylisestä" pelaamisesta. Tätä huonoa valmistautumista/valmiutta nähtiin toki Pikkuleijonilta läpi turnauksen, mutta tuossa se korostui.
Jälkiviisas on aina helppo olla, mutta olisi voinut edes yrittää alusta asti vastata fyysisempään peliin, suoraviivaistaa ja nopeuttaa (tilanteen mukaan) lähtöjä omista ja keskialueen ylitystä, tuoda apuja lähemmäs omia pakkeja ja yrittää häiritä Tshekin isoja karvaajia, pyrkiä vaikka sitten niillä päätykiekoilla hyökkäyspäähän ja siellä kiinni vastustajan isoihin pakkeihin kun kerran keskialuetta ei millään volttilähtöilveellä ja hidastuksen hidastuksella saatu auki jne. jne. Ylivoimapeli oli rasittavaa neppailua ja alivoimapeli turhan passiivista sitten melkein joka matsissa.
Puolivälieriä katsoessa tuli kyllä mieleen, että Pikkuleijonien läpi turnauksen jatkuneilla vaikeuksilla siellä olisi tullut lähtö anyway... mutta sehän jäi testaamatta.

Jep, kiitos vastauksesta. Itsekin olin vähän pettynyt tuohon fyysiseen peliin. Olihan joukkueeseen Tomek roolittanut ihan omat miehet sitä varten.

 

[P.Sihvonen]

Hyväntuulen lätkäpakinointia

Mukavaa "vääntöä" nimimerkeiltä choose_life ja P.Sihvonen. Minäkin olisin halunnut tietää vastauksen, millä taktiikalla olisi pitänyt Tsekkejä vastaan pelata. Eikä siis mitään vittuilua, mutta oikeasti kiinnostaisi tietää se parempi vaihtoehto.

No niin, choose_life sitten vastasi sinulle. Hänen ehdotuksensa eivät ole tästä maailmasta, mielestäni. Eikä kielikään oikein täsmää jääkiekkokielen kanssa, mielestäni. Siellä oli muun muassa kohta, jos oikein muistan, että omia hyökkääjiä olisi pitänyt tuoda lähemmäs omia pakkeja ja häiritä Tshekin isoja karvaajia... "Häiritä"!? :) Siis miten häiritä!? Ei näin, mielestäni. Eikä siellä mitään volttilähtöjä ollut, kuten c_l väittää. Siis tämä kaikki mielestäni.
Mutta kukin siis tavallaan täällä argumentoi.

Johtava, huvittuneena ;)

 

[Hawk #22]

No niin, choose_life sitten vastasi sinulle. Hänen ehdotuksensa eivät ole tästä maailmasta, mielestäni. --

Vaikka eivät nuo kaikki ehdotukset ehkä parhaimpia olleet (esim. karvaajia ei saa häiritä, paitsi SM-liigassa). On kuitenkin paljon järkevämpää hakea jonkinlaisia parannusehdotuksia, kuin väittää viestistä toiseen, että pelitapa oli täysin oikea, vaikka nyt tulikin oikein kunnolla pleksiin...

Okei, saatat olla oikeassa. Ehkä pelitapa oli oikea juuri tuota Tshekin kovaa prässiä vastaan. Sitä ei vain toteutettu kunnolla. Ainoa kysymys vain on, että miksi valitaan lyhyeen parin viikon turnaukseen taktiikka, jota ei pystytä toteuttamaan? Tällöin pelitapa ei todellaakaan ole oikea, vaikka se paperilla saattaisi toimiakin. Pelitapa täytyy aina tehdä pelaajia varten, ei toisinpäin. Suomalaisessa pelitapakeskustelussa tämä asia vain valitettavan usein unohdetaan, ja toteutetaan väkisin sitä Meidän peliä, joka on kuitenkin hyvin haavoittuvainen huonosti toteutettuna.

Kiekkokontrolli on hyvä asia, ja siihen pitää pyrkiä, mutta joukkueella täytyy olla myös vaihtoehtoja hätätilanteiden varalle. Tshekki ja Ruotsi pelissä tällainen hätä tuli, mutta siihen ei osattu reagoida tarpeeksi nopeasti. Tässä juuri korostuu tuo choose_lifen mainitsema scouttaustyö, joka jälleen kerran unohtui (Vancouverin Olympiakisat on toinen hyvä esimerkki). Tshekki tuli kovaa, Ruotsi vielä kovempaa, ja tällöin seisovilla jaloilla maalin takana odottelevat pakit eivät auta yhtään, kun kaikki syöttöpaikat on pelattu pois. Luulisi, että työlleen omistautuneet junnuvalmentajat ehtivät vähän seurata esim. Kanadan juniorisarjoja, mutta ei näköjään.

 

[madeOFspade]

Valmennus epäonnistui aivan järkyttävällä tavalla joukkueen valmistamisessa otteluihin. Joukkueelta puuttui yksi tärkeimmistä asioista mitä voittamiseen kuitenkin vaaditaan: TUNNE. Ei oltu valmiita taistelemaan kiekosta.
Ruotsia vastaan saatiin latausta, mutta sekin meni muutamalla pelaajalla rajusti yli (case Salomäki). Siihen olisi pitänyt reagoida ajoissa eikä päästää Ruotsia karkuun. Rindelin olisi pitänyt ottaa aikalisä ja rauhoittaa joukkuetta.

Toinen asia missä epäonnistuttiin oli puolustaminen. Ei vaan voi unohtaa miehiä sota-alueelle ja puolustaa parasta maalintekosektoria laiskasti.
Alivoimasta ei viitsi edes sanoa mitään...

 

[Johannes]

Otteluiden alut menivät vielä koko ajan kehnompaan suuntaan. Jos katsoo laukauksia kohti maalia 1. erässä, niin Suomi-Tshekki pelin 1. erä hävittiin 0-2, mutta laukaukset kohti maalia voitettiin 12-5. Suomi-Sveitsi-pelin 1. etän maalit olivat 0-2 ja laukaukset 15-13. Sitten tuli jo romahdus, kun Ruotsi-pelissä hävittiin laukaukset kohti maalia 1. erässä 4-18 ja maalit 1-3. Pelien alut eivät kehittyneet, vaan alamäki syveni peli peliltä. Laukaukset kohti maalia ovat vain yksi osa-alue, mutta kyllä nekin usein jotain kertovat siitä kenellä on pelin hallinta, vaikka oma maalinteko tökkisi ja naapuri tekisi kaikista paikoistaan maalin.

Painotan nyt, että tarkastelen tällä kertaa peliä ainoastaan laukausia kohti maalia lasien läpi, unohtaen pelitavat ja niiden toteutuksen onnistumisen tason.

 

[P.Sihvonen]

Otteluiden alut menivät vielä koko ajan kehnompaan suuntaan. Jos katsoo laukauksia kohti maalia 1. erässä, niin Suomi-Tshekki pelin 1. erä hävittiin 0-2, mutta laukaukset kohti maalia voitettiin 12-5. Suomi-Sveitsi-pelin 1. etän maalit olivat 0-2 ja laukaukset 15-13. Sitten tuli jo romahdus, kun Ruotsi-pelissä hävittiin laukaukset kohti maalia 1. erässä 4-18 ja maalit 1-3. Pelien alut eivät kehittyneet, vaan alamäki syveni peli peliltä. Laukaukset kohti maalia ovat vain yksi osa-alue, mutta kyllä nekin usein jotain kertovat siitä kenellä on pelin hallinta, vaikka oma maalinteko tökkisi ja naapuri tekisi kaikista paikoistaan maalin.

Painotan nyt, että tarkastelen tällä kertaa peliä ainoastaan laukausia kohti maalia lasien läpi, unohtaen pelitavat ja niiden toteutuksen onnistumisen tason.

Tämä on mielestäni tärkeä viesti. Etenkin kannattaa kiinnittää huomiota noihin Tshekki-pelin ensimmäisen erän torjuntalukemiin... 12-5! Se kertoo, jos nyt ei niinkään maalipaikkojen laadusta, mutta kylläkin pelin virtauksesta... Minua huvittaa, kun tällä palstalla kaikki nähdään liki aina vain ja ainostaan tuloksen valossa. Kun tulos oli sen erän jälkeen 0-2, pelitapa todetaan vääräksi, scouttauksen epäillään puuttuneen täysin - eikä kuulemma tunnetaakaan ollut pelissä Nuorilla Leijonilla. Ja silti: 12-5! Miettikää vähän...

Teen tämän ihan selväksi: Meillä on vielä hirmuinen matka arvon palstaveljet ja -siskot siihen, että ymmärrämme PELIÄ.

Johtava