Tämä ketju ei mitään suuria massoja taida kiinnostaa, mutta laitetaanpa kuitenkin vähän huomioita sunnuntaisesta USA-Kanada –pelistä kun se tuli paikan päällä nähtyä. Odotukset peliin olivat tietysti huimat, olihan vastassa ne kaksi ”isoa ja pahaa”, siis jenkit ja kanukit. Omat odotukset taisivat olla hieman ylimitoitetut ainakin fyysisen pelin suhteen, sillä 20-vuotiaiden kisoissa nähtyä huippuintensiivistä ja fyysistä peliä ei nähty. Enemmänkin molemmista joukkueista paistoi läpi hyvä liike ja varmuus kiekon kanssa. Siltikin näillä oli joukkueilla on huima fyysinen yliote verrattuna esim. Suomeen ja Ruotsiin, jotka myös näin livenä.
Kaiken kaikkiaan peli oli hyvätasoinen ja tasainen ihan loppuun saakka. Pelihän päättyi lopulta kanadalaisten voittoon rankkareilla. Lehtereillä parveillut iso scouttiarmeija ei näkyvästi vaikuttanut pelaajien esityksiin ainakaan negatiivisesti, sillä mitään venäläistyylisiä sooloiluja ei nähty ainakaan toistuvasti.
Yksittäisistä pelaajista varmasti eniten hehkutettu Kanadan Esposito oli melko kesy. En sanoisi huono, mutta ei valovoimainen koko kentän dominoija. Esposito jaksoi kyllä painaa duunia molempiin suuntiin ja pelata nöyrällä asenteella, mutta siltikään kaverista ei jäänyt mieleen tuleva supertähti. Vaikka onhan Espositolla, ja muillakin, aikaa kehittyä vielä vaikka kuinka.
Kanadan hyökkäyksen toinen etukäteen mainostettu pelaaja Kyle Turris teki allekirjoittaneeseen suuremman vaikutuksen. Turris tuntui olevan aina kentällä kun jenkkien päädyssä oli jotain toimintaa. Turris järjesteli ketjukavereilleen tilanteita ja haastoi jenkkipuolustajia 1-1 –tilanteissa. Turris ei ollut vaikeuksissa kulmaväännöissäkään, vaikka suhteellisen pienikokoisena niin voisi olettaa. Esposito ja Turris pelasivat ylivoimaa yhdessä ja pari kertaa saivatkin ihan näyttävän myllyn pyörimään. Kuitenkin näistä kahdesta ehdottomasti Turris oli se vakuuttavampi.
Kanadan pakeista yhdessä pelanneet Mark Katic ja Luke Schenn nousivat eniten esiin. Molemmilla on muuten turnauksessa jo kunnioitettava lukema +9, ja vain yhden vastustajan maalin aikana jäällä. Katic muuten valittiin ottelussa Kanadan parhaaksi. Muista kanadalaisista hyökkääjä Jamie Arniel oli jatkuvasti vastustajan puolustuksen riesana kun taas pistepörssin kärkinimi Steven Stamkos ei erottunut muuten kuin parilla peräkkäisellä jäähyllään toisessa erässä. Ensi kesän draftissa maalivahdeista ehkä ensimmäisenä huudettava Trevor Cann oli perusvarma.
USA:n pelaajista suurin huomio kiinnittyi tietysti isoon sentteriin James van Riemsdykiin. Sentteri lunastikin häneen asetettuja lupauksia ajoittain. Van Riemsdyk erottuu kentällä jo kokonsa puolesta. On kuitenkin isoksi mieheksi hyvä luistelija. Kun tähän pakettiin lisätään pehmeät kädet, niin kokonaisuus on varsin lupaava. Ei erityisen fyysinen, mutta kuitenkin ikäisekseen vahva pelaaja eikä varmasti häviä maalinedusväännöissäkään. Kanada-ottelussa Van Riemsdyk oli välillä kentän ykköspelaaja ja välillä vaipui unohduksiin. Tasaisuutta otteisiin, niin tässä on jollekin NHL-joukkueelle USA:n versio Olli Jokisesta. USA:n #14 Jordan Schroeder oli todella vakuuttava myös. Hänestä ei mikään käsitystä ennakkoon ollutkaan itselläni, mutta loistavaa peliä alusta loppuun. Silmiinpistävää oli huikea nopeus ja kiekonkäsittelytaito. Hänestä kuulemme vielä.
Ottelussa jenkkien parhaaksi valittiin puolustaja Kevin Shattenkirk, joka olikin puolustuksen selkeä johtaja. Otti paljon vastuuta, niin yli- ja alivoimassa kuin tasakentällisinkin. Peliaika tuntui vain kasvavan loppua kohti. Hyvällä liikkeellä Shattenkirk loi paikkoja hyökkäspäässä.
Yllättävän paljon muuten oli yleisöä tässä ottelussa. Enemmän kuin Lukon arkipäivän liigapelissä. Ja tulipa katsomosta ja käytäviltä bongattua taas iso kasa scoutteja ja isompiakin vaikuttajia esim. vieressä istunut Edmontonin apulais-GM.
Tänään sitten näkee vielä molemmat joukkueet uudestaan ja lisäksi Venäjän, joka iltaottelussa kohtaa Kanadan. Mielenkiinto kohdistuu tietysti Venäjän Cherepanoviin, joka on toistaiseksi ollut ainakin tilastojen valossa melko vaisu.