Master God
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pallokerho
Tämän keskustelun puitteissa olisi kiva kuulla perusteluja sille, miksi nimimerkki on valinnut työ- ja talouspoliittiseksi kannakseen juuri sen minkä on. Tästä aiheesta on viimepäivien keskusteluissa väännetty paljonkin kättä lakkojen ja irtisanomisien vuoksi, joten ehkä on yhteenvedon aika.
Kysymys on nimenomaan työ- ja talouspolitiikasta, ei esimerkiksi siitä, pitäisikö kehitysapua antaa 0,1% vai 0,7% BKT:stä.
Jätin vaihtoehdoista tarkoituksella puhtaan keskustan pois, ja muutenkin jaottelu voi olla subjektiivinen, mutta älköön keskitytkö määritelmistä kinasteluun:
Äärivasemmisto (sosialismi) edustaa suuntausta, jossa kaikki tuotantovälineet kuuluvat valtiolle, joka teettää tasa-arvoisilla kansalaisilla työn. Tuloeroja ei ole ja kaikki kauppasuhteet ulkovaltoihin perustuvat vaihdantatalouteen
Vasemmistolla tarkoitetaan suuntausta, joka haluaa voimakkaan ay-liikkeen vastapainona pääomalle. Työväestö johtaa valtiota, joka takaa kaikille toimeentulon. Pääoma- ja osinkoverotus on rajua, ja tuloverotus myös höystettynä voimakkaalla progressiolla. Enemmän vasemmalla kuin Suomen poliittisen skenen suurpuolueet.
Keskusta-vasemmistolla tarkoitetaan suuntausta, joka ajaa vahvaa kolmikantaa unohtamatta kuitenkaan globalisaatiota vaikuttimena. Tasa-arvo, yhteiskunnan huolenpito ja demokratia ovat tärkeimmät arvot. Lähimpänä ideologisella tasolla suomalaista SDP:tä.
Keskusta-oikeistolla tarkoitetaan suuntausta, joka haluaisi maltillisesti parantaa Suomen kilpailukykyä ay-liikkeen valtaa karsimalla ja keskittyä nimenomaan kilpailuun muita kansakuntia (globalisaatiota) vastaan. Tämä voisi tarkoittaa työväestön saavutettujen etujen heikkenemistä jossain määrin kansallisen kilpailukyvyn nimissä. Koulutus, kilpailukyvyn säilyttäminen ja demokratia ovat tärkeitä arvoja. Lähimpänä ideologisella tasolla suomalaista Kokoomusta.
Oikeisto haluaisi radikaalisti vähentää ay-liikkeen poliittista valtaa sekä purkaa yleissitovat työehtosopimukset, ja hoitaa lainsäädännöllisin keinoin työntekijöiden perusoikeudet. Tällä pyrittäisiin voimakkaaseen kilpailukyvyn vahvistamiseen kansainvälisellä tasolla tarkoituksena luoda uusia työpaikkoja Suomeen. Verotusta laskettaisiin ja joistakin julkisista palveluista voitaisiin luopua, mutta kansalaisten perustoimeentulo silti turvattaisiin valtion taholta. Palkkojen kelluttamisen ja ay-liikkeen poistumisen päätöksenteosta toivotaan johtavan siihen, että yritykset investoisivat Suomeen luoden työpaikkoja, mutta toisaalta tuloerot voisivat ainakin alkuvaiheessa kasvaa. Oikeammalla kuin mikään Suomen poliittisen skenen pääpuolueista.
Äärioikeisto (kapitalismi) pyrkii siihen, että valtio keskittyy lainsäätämiseen markkinatalouden määrätessä eloonjäävät. Tuloerojen kasvu olisi väistämätöntä, mutta toisaalta työpaikkoja olisi tarjolla lähes täystyöllisyyteen saakka. Julkisia palveluja ei käytännössä olisi, eikä verotusta.
...
Itse katson olevani tässä jaottelussa Oikeiston kannalla. Ay-liike vain jarruttaa Suomen kilpailukyvyn kehitystä, ja järjestelmä muutenkin suorastaan kannustaa laiskotteluun. Lisää perusteluja myöhemmin.
Kysymys on nimenomaan työ- ja talouspolitiikasta, ei esimerkiksi siitä, pitäisikö kehitysapua antaa 0,1% vai 0,7% BKT:stä.
Jätin vaihtoehdoista tarkoituksella puhtaan keskustan pois, ja muutenkin jaottelu voi olla subjektiivinen, mutta älköön keskitytkö määritelmistä kinasteluun:
Äärivasemmisto (sosialismi) edustaa suuntausta, jossa kaikki tuotantovälineet kuuluvat valtiolle, joka teettää tasa-arvoisilla kansalaisilla työn. Tuloeroja ei ole ja kaikki kauppasuhteet ulkovaltoihin perustuvat vaihdantatalouteen
Vasemmistolla tarkoitetaan suuntausta, joka haluaa voimakkaan ay-liikkeen vastapainona pääomalle. Työväestö johtaa valtiota, joka takaa kaikille toimeentulon. Pääoma- ja osinkoverotus on rajua, ja tuloverotus myös höystettynä voimakkaalla progressiolla. Enemmän vasemmalla kuin Suomen poliittisen skenen suurpuolueet.
Keskusta-vasemmistolla tarkoitetaan suuntausta, joka ajaa vahvaa kolmikantaa unohtamatta kuitenkaan globalisaatiota vaikuttimena. Tasa-arvo, yhteiskunnan huolenpito ja demokratia ovat tärkeimmät arvot. Lähimpänä ideologisella tasolla suomalaista SDP:tä.
Keskusta-oikeistolla tarkoitetaan suuntausta, joka haluaisi maltillisesti parantaa Suomen kilpailukykyä ay-liikkeen valtaa karsimalla ja keskittyä nimenomaan kilpailuun muita kansakuntia (globalisaatiota) vastaan. Tämä voisi tarkoittaa työväestön saavutettujen etujen heikkenemistä jossain määrin kansallisen kilpailukyvyn nimissä. Koulutus, kilpailukyvyn säilyttäminen ja demokratia ovat tärkeitä arvoja. Lähimpänä ideologisella tasolla suomalaista Kokoomusta.
Oikeisto haluaisi radikaalisti vähentää ay-liikkeen poliittista valtaa sekä purkaa yleissitovat työehtosopimukset, ja hoitaa lainsäädännöllisin keinoin työntekijöiden perusoikeudet. Tällä pyrittäisiin voimakkaaseen kilpailukyvyn vahvistamiseen kansainvälisellä tasolla tarkoituksena luoda uusia työpaikkoja Suomeen. Verotusta laskettaisiin ja joistakin julkisista palveluista voitaisiin luopua, mutta kansalaisten perustoimeentulo silti turvattaisiin valtion taholta. Palkkojen kelluttamisen ja ay-liikkeen poistumisen päätöksenteosta toivotaan johtavan siihen, että yritykset investoisivat Suomeen luoden työpaikkoja, mutta toisaalta tuloerot voisivat ainakin alkuvaiheessa kasvaa. Oikeammalla kuin mikään Suomen poliittisen skenen pääpuolueista.
Äärioikeisto (kapitalismi) pyrkii siihen, että valtio keskittyy lainsäätämiseen markkinatalouden määrätessä eloonjäävät. Tuloerojen kasvu olisi väistämätöntä, mutta toisaalta työpaikkoja olisi tarjolla lähes täystyöllisyyteen saakka. Julkisia palveluja ei käytännössä olisi, eikä verotusta.
...
Itse katson olevani tässä jaottelussa Oikeiston kannalla. Ay-liike vain jarruttaa Suomen kilpailukyvyn kehitystä, ja järjestelmä muutenkin suorastaan kannustaa laiskotteluun. Lisää perusteluja myöhemmin.
Viimeksi muokattu: