Rimakauhua ja rakkautta –sarjaa on tullut seurattua ensimmäisistä Maikkarilla nähdyistä jaksoista lähtien, joten kyllähän tuo Rachelin kohtalo kosketti väkisinkin. Aivan yllätyksenä ratkaisu ei tullut, sillä ainakin parissa TV-arvostelussa oli jo kerrottu sarjan ”huipentuvan” yhden päähenkilön kuolemaan ja eilisen jakson nimi ”Murskaantunutta peltiä” antoi sekin aika vahvaa osviittaa tulevasta. Kun sekä Adam että Rachel päätyivät vuorollaan tien päälle, sitä vain odotti väistämätöntä.
Sana ”koruton” kuvaa todellakin erinomaisesti tapaa, jolla huipentuma oli toteutettu. Sarjan tähän asti dramaattisinta juonenkäännettä ei pohjustettu juuri mitenkään; kaikki tapahtui yhtäkkiä kuin se kuuluisa salama kirkkaalta taivaalta. Lisäksi kuolintapa (autokolari) oli omalla tavallaan mahdollisimman ”arkipäiväinen” ja herätti väistämättä ”noin voisi käydä kenelle tahansa” –tuntemukset. Vain hiven huolimattomuutta ja rutkasti huonoa tuuria – kaivelet sopivaa kasettia soittimeen, kun kuormuri tulee kohdalle ja ryskis. (Armollista sinänsä, ettei kännykkään puhuminen Adamin kanssa kiinnittänyt Rachelin huomiota enää tuossa tilanteessa.) Näppituntumalta arvioiden amerikkalaisempaa tai ainakin TV-draamoille tyypillisempää olisi ollut kuoleman tapahtuminen enemmän tai vähemmän tavallisuudesta poikkeavissa olosuhteissa, kuten synnytyksessä (mitä edellisen tuotantokauden päätösjaksossa väläyteltiin) tai rikoksen seurauksena. Kolarinkin yhteydessä Designerin jo mainitsemat hidastukset eri kuvakulmista (hyi helvetti) olisivat olleet väistämättömiä.
Summa summarum, surullista onnettomuutta olisi voitu paisutella huomattavasti nähtyä enemmän. Se, ettei näin tehty, on jälleen yksi osoitus sarjan tekijöiden ammattitaidosta.
Itse seuraan säännöllisesti vain harvoja TV-sarjoja, mutta Rimakauhu on pitänyt otteessaan alusta asti. Näin siitä huolimatta, että sarja on keskittynyt lähes täydellisesti päähenkilöiden välisiin ihmissuhteisiin; muistan aiemmin ihmetelleeni, käykö esimerkiksi Adam töissä lainkaan. Rooleissaan erinomaisten näyttelijöiden ja riittävästi jännitystä tarjoavan käsikirjoituksen lisäksi sarjassa on erityisesti miellyttänyt tietty arkipäivän realismi, joka vastaavanlaisista (ja varsinkin Atlantin toisella puolella tehdyistä) tuotoksista on usein tuntunut puuttuvan.
Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen siitä, ettei uusia jaksoja ole enää ensi tiistain jälkeen luvassa, sillä ennen pitkää taso olisi väistämättä laskenut. Kuten Davidia näyttelevä Robert Bathurst totesi, sarja lopetettiin osatttiin lopettaa kauan ennen kuin siitä olisi tullut keskivertokamaa. Rimakauhun viisi tuotantokautta tuntuvatkin varsin houkuttelevalta DVD-hankinnalta.