Pidin kyllä seiskajaksostakin kovasti, mutta tämän sarjan mittapuulla se edusti ehkäpä heikointa antia so far. En yleensäkään ole suuri takaumien ystävä – toki niiden avulla saa kätevästi syvennettyä hahmoja ja taustoitettua tapahtumia, mutta tällainen miltei kokonaisen jakson mittaiseksi venähtävä flashback rikkoo mielestäni liikaa juonenkulkua ja vie katsojan huomiota itse päätarinasta. Toki moista on kauden aikana käytetty kerran aikaisemminkin ja silloin sen vielä sulatin, mutta toinen vastaavanlainen oli jo vähän liikaa, etenkin kun siihen päälle ynnätään kaikki lyhyemmätkin takaumat mitä Last of Us:ssa on nyt nähty.
Mikäli seiskajakson flashari olisi kokonaisuudessaan sisältänyt jotakin päätarinan kannalta oleellista, sen pitkän keston olisi vielä voinut perustella. Ellie päätti siis pysyä Joelin rinnalla, koska oli aikaisemmin menettänyt ensirakkautensa traumaattisella tavalla eikä ollut voinut mitenkään auttaa tätä. Nyt kun hän oli löytänyt uuden rakkauden – vaikkakin isä-tytär-tyyppisen sellaisen, eikä mitenkään romanttisessa mielessä – hän oli valmis tekemään mitä tahansa, ettei kokisi menetystä toistamiseen. Tämä käy kyllä järkeen, mutta asia olisi saatu upotettua paljon naftimmallakin selityksellä katsojien kalloihin. Ei tuossa Ellien ja Rileyn kauppakeskusreissussa oikein riittänyt aineksia kokonaisen jakson tarpeiksi, vaan sen olisi hyvin voinut puristaa vaikkapa pariinkymmeneen minuuttiin. Siinä ohella olisi sitten voitu näyttää esimerkiksi Ellien varhaislapsuutta, jos haluttiin välttämättä tehdä tällainen jaksonmittainen taustoitus. Vaikkapa Ellien vanhempien menetyksen kuvaaminen olisi antanut vielä kivasti lisäboostia sille, miksi hän halusi nyt pitää kynsin ja hampain kiinni Joelista.
Muitakin ongelmia tuohon takaumaan liittyi. Edellisessä viestissäni mainitsin, että sarja on enimmäkseen onnistuneesti rytmitetty – rauhoittumisen vaiheita on riittävästi ja harvat toimintapainotteiset osuudet tuntuvat sitäkin rajummilta, kun niiden kontrastina on runsaasti vähäeleistäkin kerrontaa. Nyt kun on kuitenkin tullut perätysten kaksi varsin rauhanomaista jaksoa, alkaisi jo toivoa väliin sykettä nostattavaakin materiaalia. En tarkoita välttämättä varsinaisia actionkohtauksia, mutta jotakin uhan tuntua edes. Pelissähän kuumottavimpia olivat juuri ne osuudet, kun piti hiippailla vaikkapa clicker-keskittymien ohitse hiljaa kuin hiiri, tai siis yrittää ainakin. Itselläni nekin kohdat tuppasivat perkelöitymään aina jossakin vaiheessa nyrkkisankaroinniksi ja ammuskeluksi, eikä sen jälkeen yleensä hyvä heilunut, mutta sarjassahan näin ei välttämättä tarvitsisi olla.
Mitä kyseisen jakson taustamateriaalina toimineeseen Left Behind -lisäriin tulee, niin siinähän kuljetettiin rinnakkain tuota Rileyhyn liittyvää koskettavaa takaumaa ja Ellien actionhenkisempiä edesottamuksia nykyajassa. Tuolloin Rileyn ja Ellien seikkailut Halloween-puodeissa sun muissa eivät missään nimessä tuntuneet tylsiltä, vaan muodostivat tervetulleen hengähdystauon jännempien osuuksien lomassa. Samanlainen lähestymistapa olisi uskoakseni toiminut sarjassakin. Kauppakeskusreissu oli sinänsä sovitettu televisioformaattiin hienosti ja alkuperäisteosta kunnioittaen, mutta kun sen vastapainona ei ollut ollenkaan sitä tiivistunnelmaisempaa kamaa, homma alkoi jakson edetessä tuntua liiankin tapahtumaköyhältä. En koskaan aikaisemmin ole meinannut nukahtaa Last of Us:ia katsoessani, mutta nyt tuli joiltakin osin jopa pilkittyä.
Vaikka hieman kritisoinkin jakson toteutusta, niin olihan tuo Ellien ja Rileyn stoori silti varsin mukavaa seurattavaa. Tässä jaksossa olin ensimmäistä kertaa miltei tyytyväinen Ramseyn suoritukseen Ellienä. Tiedä sitten, alkaako rooli olla vihdoin hallussa vai toimiko hänellä vain kemiat paremmin tämänkertaisen vastanäyttelijänsä Storm Reidin kanssa, mutta oikein luontevaa tekemistä häneltä. Aikaisemminkin olen arvostanut Ramseyn tapaa tuoda Ellien ärhäköitä ominaisuuksia esiin, mutta leikkisä ja innostunut puoli taas on ollut hieman hakusessa hänen kivikasvoisen olemuksensa takia. Nyt monenlaisia naamanväänteitä irtosi ja hän sai muutenkin hienosti ilmaistua Ellien haltioitumisen kauppakeskuksen ihmeistä, samoin kuin tämän kokeman raivon infektoidun pureman jälkeen. Herkempien tunteiden välittämisessä olisi ollut vielä hieman parantamisen varaa, mutta kyllähän tuo Ellien ja Rileyn yhteen käpertyminen kyyneleet poskilla onnistui koskettamaan. Tosin on Ramsey vaikkapa juuri Storm Reidiin verrattuna vieläkin aika ilmeetön tapaus, mutta kieltämättä hän on kauden edetessä parantanut kuin sika juoksuaan. Yhtä kaikki hänen ja Reidin välillä kipinöi ja rakkaustarina onnistuttiin välittämään.
Jakson lopetus Ellien ja Joelin kädestä pitelemisineen meni myös varsin liikuttavalle sektorille, samoin kuin Joelin tarraaminen avuttomana Ellien olkapäähän, kun tämä aloitti parsimisen. Eli kyllä tämäkin jakso oli vahva – kunhan sitä takaumaa olisi vähän typistetty ja lisätty tilalle jotakin hieman jännittävämpää, olisi ollut ihan bueno suorastaan.