Turun ottelun anti yhteen sanaan tiivistettynä: harmittaa.
Totuuden nimessä on sanottava, että suurena suosikki otteluun lähtenyt TuTo oli sen verran hallitsevampi ja parempi, että maalin kotivoitto vastasi kenttätapahtumia varsin hyvin, mutta...
Upea taistelu Ahmoilta! Torstainen KOO-VEE-voitto oli saanut ahmalaumaan mahtavan taisteluhengen. Kroppaa pantiin surutta likoon, ja käytännössä kaikki mahdollinen tehtiin. Kuten JA:n raportissa sanottiin, Ahmat repi ja raastoi. Taisteli! Ja vaikka TuTo vähän parempi oli, olisin niin toivonut, että tuo hieno taistelu olisi edes pisteellä palkittu. Niin lähellä se kuitenkin oli, kun Ahmat päätöserässä johdossakin kävi.
Kai Tillanen oli maalillaan taas kaiken A ja O. Tärkeitä torjuntoja pahoistakin tilanteista. Lisäksi myös varsin aktiivista mailapeliä. Kun siihen lisättiin Ahmojen kenties kauden paras puolustustaistelu, jossa joukkue vei lähes kaikki oman maalin edustan irtokiekot, putosi omiin menneiden määrä niistä runkosarjan viidestä ja kymmenestä kolmeen.
Vaikka TuTo iski heti alussa ylivoimalla, ei Ahmoilla ollut avauserässä suurtakaan hätää. Turkulaisilla oli toki enemmän paikkoja, mutta vaarallisimmat taisivat sittenkin olla valkopunapaitaisilla.
Janne Lehtinen yritti kahdella yhtä vastaan hyökkäyksessä omaan ratkaisuaan, mutta laukoi TuTo-vahti Ari Reunasen syliin. Penttinen oli mukana.
Kaksi vastaan kaksi-hyökkäyksessä Lehtinen kahvitti TuTo-pakin, pääsi uudestaan yrittämään omaa ratkaisuaan ja laukoi taas Reunasen syliin. Ja tässä yhteydessä on muistaessani kehuttava Tillasen lisäksi myös Reunasta erinomaisesta torjuntatyöskentelystä. Ei liiemmin irtokiekkoja näkynyt.
Toisessa erässä 1-0-tilanteessa alkoi tuskan hiki nousta, kun TuTosta Jalava ja Pulliainen olivat vuorotellen nokitusten Tillasen kanssa, mutta ahmavahtihan tahtoi pitää pelin jännänä ja torjui. Kertaalleen oli jo Tillanenkin ulkona, kun TuTosta Luoman ketju pyöritti, mutta Sjöblom pelasti.
Aiemmissa karsintapeleissä hyvin sujunutta ylivoimaa Ahmat ei tahtonut millään saada toimimaan. Viidellä kolmea-vastaan tilanteessakin ykkösketjulla oli harmittavasti juuri pitkä vaihto takana, eikä sitä voitu heittää kaukaloon.
Mutta toisen erän lopulla rävähti ylivoimalla. Pyörityksen päätteeksi Jukka Penttiseltä hieno ja yllättävä taaksesyöttö, josta Antti Uitto laukoi täydellä voimalla yläriman kautta sisään. Upea maali! 1-1, ja kaikki mahdollista...
Kolmannessa erässä näyttikin sitten tosi hyvältä, kun Raine Pulkkinen taisteli kulmauksessa kiekon kanssa ja syötti b-pisteiden kaarten väliin Viljami Taimistolle, jonka rannelaukaus ohitti Reunasen. Hetken sitä jo luuli, että hemmetti, tässähän taidetaan ahmataistelu palkita...
Katin kontit! Ei se kiekkojumala ole punavalkoinen. Tuskin on kukaan koskaan luullutkaan. Tasoitukselle Ahmat ei mitään voinut, sillä se oli hyvä yksilösuoritus TuTon Topi Riutalta, mutta ratkaiseva 3-2-maali olisi saanut jäädä syntymättä.
Riutan tasoitus oli tosiaan hieno. Ahmoilla oli vaihto osin kesken, ja Riutalla oli tilaa nousta sitä laitaa, jossa vaihtoaitiot eivät sijainneet. Tillanen tuli hieman vastaan, Riutalta valelaukaus, pari potkua eteenpäin ja kiekko pienestä kulmasta sisään, kun Tillanen ei enää ylettänyt.
Voittomaalin Ahmat antoi turhaan. Alivoima oli toiminut hyvin, mutta Kimmo Hokkanen huitoi keskialueella vajaamiehiselle Ahmoille toisen kakkosen, ja kun TuTo-pakit aikansa viidellä kolmea vastaan syöttelivät, laukoi Tähtisalo suoraan passista, ja Tillanen taisi olla maskissakin. Minkäs teet?
Typerä jäähy Hokkaselta, mutta turha yksittäistä miestä on syytellä. Turhia jäähyjä oli molemmilla muitakin ottelun aikana, osin varsin tarkasta tuomarilinjasta johtuen. Itselleni tuntemattomasta päätuomari Leppäsestä täytyy todeta, että vaikka noin tarkka linja tuo aina mukanaan hieman kyseenalaiselta vaikuttavia vihellyksiä, oli tuomaritoiminta eilen silti kokonaisuutena hyvinkin kiitosten arvoista.
Mitäs vielä... Koko joukkueen taisteluasennetta täytyy vielä kertaalleen korostaa, ja eräänlaisena johtohahmona toimi Joni Heiskanen. Etenkin ensimmäisessä erässä Heiskanen jakeli taklauksia jatkuvalla syötöllä, parhaimmillaan isokokoisen hyökkääjän puhtaat taklaukset pudottivat samassa vaihdossa kaksikin turkulaista.
Pelillisesti Ahmojen minivieraskiertueeseen (Tampere, Turku) täytyy olla tyytyväinen. Torstaina Ahmat oli selityksittä parempi ja pani lauantainakin TuTon tiukoille. Lähempänä oli kolme tai neljäkin pistettä kuin kahta vähempään jääminen, mutta näillä mennään.
Karsinnat jatkuvat ensi viikolla, ja silloin on vain yksi vaihtoehto. Kun pakkovoitto KOO-VEE:sta on toivon mukaan tiistaina otettu, on Jokipojat pakko voittaa Joensuussa torstaina. Avauskierroksen flopin jälkeen esitykset ovat olleet sen tasoisia, että vierasvoitto Mehtimäeltä on täysin mahdollinen, mutta ainahan tilanne on erittäin kriittinen, kun vieraissa altavastaajina ollaan selkä seinää vasten.
Ei auta kuin toivoa.
TuTo melkein jo sarjapaikkansa varmisti, ja kaikin puolin ansaitusti. Onnittelut Turkuun!