Tuomiojan Erkki, edistyksen merkki

  • 44 121
  • 290

Radiopää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Greta Thunberg
Ei varmaankaan puolustanut neukkujen tuloa vuonna 1968, mutta vuonna 2014 peräsi kyllä muurin murtumisen historiaan liittyen puolueettomampaa tulkintaa YLEn pääuutislähetyksissä.

Tästä tulikin mieleeni eilen Iltalehden nettisivuilla ollut juttu DDR:n viimeisestä johtajasta, Egon Krentzistä. Ihan mielenkiintoista luettavaa mieheltä, joka ei ole ideologiastaan luopunut, mutta asuu erilaisessa maassa kuin oli tarkoitus.

Ihan periaatteen vuoksi, koska kysymyksessä on iltapökelä, en halunnut lisätä hyperlinkkiä.

iltalehti.fi/ulkomaat/2014110918820823_ul.shtml
 

penaz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toverit, Inter, Pohjoiskaarre
Kyseinen nainen, Lieko Zachovalová, on Yrjö Leinon tytär, ja Hertta Kuusinen on ollut hänen äitipuolensa, joten eiköhän kodin roolimalleillakin ole ollut vaikutusta.
Lieko joutui kovaan paikkaan. Muistan kun Tsekkoslovakian miehityksen juuri alettua kuuntelimme Tepsin fanibussissa koko matkan Valkeakoskelle Liekon kertomusta Prahan tapahtumista livenä. Välillä hän takelteli ja pyyteli anteeksi, mutta hyvin hän välitti tunnelmat Prahasta silloin kuten seuraavinakin päivinä.

Tulin muuten viime yönä Berliinistä, missä vietettiin muurin murtumisen 25 -vuotisjuhlaa, mikä oli luonnollisesti todella iso asia siellä.
 

penaz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toverit, Inter, Pohjoiskaarre
Tästä tulikin mieleeni eilen Iltalehden nettisivuilla ollut juttu DDR:n viimeisestä johtajasta, Egon Krentzistä. Ihan mielenkiintoista luettavaa mieheltä, joka ei ole ideologiastaan luopunut, mutta asuu erilaisessa maassa kuin oli tarkoitus.
Eivät ole kaikki muutkaan ole. Eilen Berliinissä luin lehdestä jutun DDR:n 1980-luvun johtajan Erich Honeckerin 87-vuotiaasta leskestä Margot Honeckeristä, joka myöskään ei ole koskaan kommunistista aatettaan hylännyt. Chliessä asuva Margot on kirjoittanut paljon ajatuksistaan ja tukenut Etelä-Amerikan kommunistisia puolueita
 

PTS

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei realistisin vaihtoehto ole Venäjän aggression kohdistuminen länsimaihin, mutta turvallisuuspolitiikkaa ei kuulu Annika Lapintien tapaan arvioida parhaimman tai edes todennäköisimmän, vaan pikemminkin pahimman skenarion kautta.

Myös Suomella on lähikuukausina ja lähivuosina paljon mietittävää.

Todettakoon nyt vielä, etten itse ole, eikä Tuomioja ole, turvallisuuspolitiikassa kuitenkaan Lapintien ja vasemmistoliiton ehkä hieman harhaisella linjalla (siis mitä tulee esim. Nato-suhteeseen. Onneksi ei sentään enää Jaakko Laaksoa:)). Kannatan muun muassa puolustusvoimien määrärahojen tasokorotuksia ensi vaalikaudella. Kuitenkaan minusta Suomen ei tule kovaan ääneen julistaa mitään kylmää sotaa vaan tuomita selväsanaisesti EU:n rintamassa Venäjän toiminta, mutta samaan aikaan pyrkiä olemaan lietsomatta turhaa vastakkainasettelua. Lisäksi on minusta aivan paikallaan, että Tuomioja muistuttaa puheissaan uusista turvallisuusuhista ilmastonmuutoksesta alkaen: EU:n täytyy ymmärtää Putinin vanhaa valtapoliittista ajattelua eikä olla sinisilmäinen, mutta sen ei tarvitse itse ajatella yhtä kapea-alaisesti.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Loihesinpa lukemaan Erkin "kohuttuja" päiväkirjamerkintöjä, eikä ole tarvinnut pettyä: miehen älyllinen ja kirjallinen kapasiteetti näkyy hyvin noissa terävissä ja analyyttisissä merkinnöissä - varmasti tulee olemaan merkittävä lähde aikakauden poliittisen historian kirjoitukselle. En ole vielä lukenut läheskään kaikkea, mutta muutamat asiat ovat jo selvästi tulleet näkyviin. Ensinnäkin hyvin kriittinen suhtautuminen ay-liikkeeseen, mikä tietysti on muutenkin tunnettu, mutta korostuu jopa yllättävän voimakkaasti - ei todella ihme, ettei Tuomiojasta koskaan tullut SDP:n puheenjohtajaa. Hän suhtautuu kautta linjan myönteisemmin Ahon hallituksen linjauksiin kuin SAK, josta tätä toistuvasti kritisoi. Tästä seuraa toinen huomio eli se miten periferinen Tuomioja oli SDP:n ytimessä sekä ensin Sundqvistin että sitten Lipposen vastustajana noin kirjan kattamina vuosina eli 1991-94. Mielenkiintoista on myös ynseys Maastrichtin sopimusta kohtaan ja hyvin skeptinen suhtautuminen EMU:un ja yhteiseen valuuttaan - oli ajastaan edellä.

Sitten vähän nykyhetken kannalta ikävämpi huomio: pasifismi ja tietty ulkopoliittinen idealismi on kyllä vahvana teemana esillä. Sadankomiteassa tehty työ on selvästi Tuomiojalle tärkeää ja merkityksellistä, kuten myös Ydin-lehden pinnalla kannattelu talousvaikeuksien keskellä. On tietysti ihailtavaa, että mies on pysynyt uskollisena sodanvastaiselle aatteelleen, mutta tuntuu silti vähän hankalalta taakalta uudelleen agressiivisen Venäjän rajanaapurissa. Toki on muistettava Tuomiojan vahvat ja pitkäaikaiset baltti-sympatiat, jotka myös näkyvät tekstissä sekä Venäjän silloisen uhoilun (miten lievää se olikaan tämän hetken näkökulmasta) selvä kritiikki. Mutta vaikea nähdä, että Erkki voisi olla sellainen paasikiveläinen hahmo, joka pystyisi reaalipoliittisista syistä irtautumaan vanhoista käsityksistään esim. Naton suhteen. No, kaikkea ei voi saada...
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
http://www.taloussanomat.fi/politii...a-ykkonen/201417592/12?ref=ts_float_news_list

Erkki Tuomioja saa nykyisen hallituksen ministereistä eniten kiitosta istuvilta kansanedustajista. Seuraavassa arvioita Ekistä:

" Tuomiojalla on pitkä ulkopoliittinen kokemus, hän on kansainvälistä tasoa."
" Tuomiojan linja on ollut vakaa."
" Ei ainakaan tarvitse pelätä, kun Tuomioja on ulkoministeri."

Helppohan näihin on yhtyä. Tuomioja on ollut mies paikallaan ja on todellakin nykyhallituksen priimus.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Helppohan näihin on yhtyä. Tuomioja on ollut mies paikallaan ja on todellakin nykyhallituksen priimus.

Pakkohan se on myöntää, että Erkin rajoituksina poliitikkona ovat hänen pasifistiset tendenssinsä ja luja Nato-vastaisuutensa (vaikka onkin suhtautunut sangen myrkyllisesti Venäjän Ukrainan ryöstöretkiin). Eli liikaa idealismia, mikä estää pääsyn siihen korkeimpaan valtiomiessarjaan). Mutta silti, loistava poikkeushan hän on broilerien harmaassa ja sangen keskinkertaisessa ja tietämättömässä joukossa, aito intellektuelli peri-eurooppalaiseen tyyliin. Eikä turhan vaatimaton - noissa päiväkirjoissa oli aika priceless kohta, kun Tuomioja suhtautuu yhä innottomammin (aluksi vahvasti ajamaansa) Ahtisaareen ja mainitsee jollekin kollegalle, ettei Ahtisaari ole ominaisuuksiltaan kovin täysipainoinen ehdokas "kuten vaikkapa minä". Taidatkos sen paremmin sanoa...
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Mutta silti, loistava poikkeushan hän on broilerien harmaassa ja sangen keskinkertaisessa ja tietämättömässä joukossa,

Hassua että sanot noin, Tuomiojahan on klassinen esimerkki henkilöstä joka ei ole tehnyt päivääkään ns. oikeita töitä, pl. lyhyt periodi Ylen toimittajana ja siihenkin taisi olla suht vankat poliittiset taustat.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Hassua että sanot noin, Tuomiojahan on klassinen esimerkki henkilöstä joka ei ole tehnyt päivääkään ns. oikeita töitä, pl. lyhyt periodi Ylen toimittajana ja siihenkin taisi olla suht vankat poliittiset taustat.

Mitä ihmettä oikeilla töillä on tekemistä tietämyksen kanssa? Tarkoitin että Erkki on klassisesti sivistynyt intellektuelli. Harvoin ne missään rutiinihommissa ovat - vaikka tietysti on ihmeellistä, että Tuomioja hukkaa tutkijan ja kirjoittajan kykyjään niinkin triviaalissa asiassa kuin päivänpolitiikassa.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Mitä ihmettä oikeilla töillä on tekemistä tietämyksen kanssa? Tarkoitin että Erkki on klassisesti sivistynyt intellektuelli. Harvoin ne missään rutiinihommissa ovat - vaikka tietysti on ihmeellistä, että Tuomioja hukkaa tutkijan ja kirjoittajan kykyjään niinkin triviaalissa asiassa kuin päivänpolitiikassa.

Niin, kuten varmasti hyvin tiedät, poliittinen broileri -nimitystä käytetään usein niistä jotka eivät ole tehneet mitään politiikan ulkopuolella, ts. niitä oikeita töitä.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Niin, kuten varmasti hyvin tiedät, poliittinen broileri -nimitystä käytetään usein niistä jotka eivät ole tehneet mitään politiikan ulkopuolella, ts. niitä oikeita töitä.

No, miten sen nyt kohteliaasti sanoisi - tuota, oletkos ehkä sitä mieltä, että Erkki ei ole tehnyt mitään merkittävää politiikan ulkopuolella?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Minä en tavallaan oikein ymmärrä näitä Ekin ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia, ne tuntuvat jääneen hänellä kaiken ajattelun ulkopuolelle ja niistä on tullut jonkin sortin "sokea piste".

Sanon tämän siis sillä mielellä, että pidän Tuomiojaa ihan fiksuna, mutta ennen kaikkea älyttömän mielenkiintoisena persoonana. Ja hänen päiväkirjojaan - jotka ovat sekoitus hyvää tarkkanäköisyyttä ja yllättävän itseriittoistakin kommentointia - on ollut ilo lukea.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Minä en tavallaan oikein ymmärrä näitä Ekin ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia, ne tuntuvat jääneen hänellä kaiken ajattelun ulkopuolelle ja niistä on tullut jonkin sortin "sokea piste".

En minä muuta keksi kuin idealismin - on pysynyt tässä kohtaa nuoruuden aatteilleen uskollisena. Eivätkä ne aatteet siis tarkoittaneet sitä, että länsi paha, Neuvostoliitto hyvä, kuten kai useimmilla aikalais-radikaaleilla, vaan molemmat olivat militarismissaan ja imperialismissaan pahoja. Neuvostoliitto on mennyt, mutta Nato on jäljellä, eikä Tuomioja vieläkään voi länsiliittoa hyväksyä. Ei kovin järkevää minusta.
 

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
En minä muuta keksi kuin idealismin - on pysynyt tässä kohtaa nuoruuden aatteilleen uskollisena. Eivätkä ne aatteet siis tarkoittaneet sitä, että länsi paha, Neuvostoliitto hyvä, kuten kai useimmilla aikalais-radikaaleilla, vaan molemmat olivat militarismissaan ja imperialismissaan pahoja. Neuvostoliitto on mennyt, mutta Nato on jäljellä, eikä Tuomioja vieläkään voi länsiliittoa hyväksyä. Ei kovin järkevää minusta.

Tämä. Kyllä Eki voisi olla ihan huipputason valtiomies. Vähän pitäisi tulla sen 'sokean pisteen'(MustatKortit) takaa esiin uusilla näkemyksillä. Mutta kun vertaa vaikkapa Väykkäään niin Ekihän ei ole kovinkaan katkera Neuvostoliiton romahdukselle. Tästä selkeä plussa.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Valtiotieteen tohtori, ekonomi ja poliittisen historian dosentti, joka on kirjoittanut kolmattakymmentä kirjaa ei ole tehnyt "niitä oikeita töitä politiikan ulkopuolella"? No politiikka voi olla laaja käsite ja nähtävästi "oikeat työt" kattaa suurimpien junttien mielestä vain taksikuskin hommat, mutta aika vaikea on mieltää esimerkiksi noiden oppiarvojen saavuttamisen vaatimaa tieteellistä tutkimustyötä – esim. useamman vuoden ajan Rautaruukki Oy:n talous- ja markkinatutkijana – politiikaksi.

Ihan hyvin suoraan luettu Erkin CV:tä, miettimättä kylläkään että minkäköhänlainen pesti tuo Rautaruukin homma on ollut jos Tuomioja on ollut myös samaan aikaan eduskunnassa. Ts. jonkinlainen konsulttisoppari, ei siinä mitään, mutta ei se varsinaisesti kyllä tarkoita etteikö Tuomiojan ura ole ollut käytännössä täysin politiikan kautta rakentunut.

Ja kun puhutaan humanistisesta tutkimuksesta, se tieteellinen tutkimustyö on vähän häilyvä käsite, erityisesti jos työn fokus on juuri politiikassa.

Toki huomioitavaa on, että eduskunnassa on kyllä useampiakin tämän poliittisen rälssin edustajia jotka ovat aika ohkaisilla työelämäpohjilla siirtyneet ammattipoliitikoiksi, esim. Kokoomuksen puolelta Zysse. Tämä on sikäli kyllä ihan normaalia muuallakin maailmassa, mutta tavallaan erittäin valitettavaa että päätöksiä tosiaan tehdään ilman edes kunnollista hands-on-kokemusta työelämästä. Tällöin jämähtyneisyys johonkin paradigmaan on hyvin todennäköistä jos kokemus muutoksesta puuttuu.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Ja kun puhutaan humanistisesta tutkimuksesta, se tieteellinen tutkimustyö on vähän häilyvä käsite, erityisesti jos työn fokus on juuri politiikassa.

Se on toki totta, että humanistisella puolella (jostain sosiologiasta puhumattakaan) on helpompi tehdä huonoa jälkeä ja sitä on suhteessa merkittävästi enemmän kuin kovissa tieteissä. Mutta kun humanistinen tutkimus on hyvää ohittaa se kevyesti melkein kaiken luonnontieteen (mikä nyt pohjimmiltaan on vain fysikaalisten, säännönmukaisten prosessien hahmottamista, eikä siten useinkaan kovin kiinnostavaa).

Erkki ei aivan ulotu huipulle epäilemättä tyhmän päivätyönsä vuoksi, mutta on tehnyt korkealuokkaista popularisointia niin Suomen kuin mm. Viron historian tiimoilta. Tohtori Johnson sanoi aikoinaan (hieman seksistisesti) naissaarnaajista, ettei ole niinkään olennaista, että tekeekö hyvin kuin että tekee ylipäänsä. Eli on jo sinänsä hämmästyttävää, että aktiivi-poliitikko tekee historiantutkimuksen popularisointia (ja on muutenkin monipuolisesti sivistynyt), mutta Tuomiojan kohdalla ylittyy vielä tuo toinenkin kriteeri: mies tekee korkealuokkaista työtä. Ei kyllä ole mahdollista sekoittaa häntä näihin nyky-broilereihin, joille suurin piirtein Hesarin pääkirjoituksetkin ovat liian monimutkaisia ja aikaavieviä.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
No, no. Rohkenisin väittää, että korkeatasoinen luonnontieteellinen tutkimus on vaikuttanut maailmankuvaamme huomattavasti enemmän kuin humanistinen, jopa suorastaan muotoillut koko modernin maailmankuvamme uusiksi ja tekee sitä koko ajan. Evoluutio, geenit, mannerlaatat, biodiversiteetti, suhteellisuusteoria, kvanttifysiikka, tähdet, mustat aukot, nanoteknologia, lääkkeet, saasteiden vaikutus ... ja lista jatkuu.

Niin, ihan noin en sanonutkaan. Mutta aika yksinkertaisia, pääosin testattavia tai havannoitavia asioitahan nuo ovat verrattuna esim. historiantutkimuksen käytännössä mahdottomiin haasteisiin. Ylipäänsä luonnontiede lähinnä etabloi faktoja, ei puutu merkityksiin. Nytkin tuossa itse annat merkitystä faktoille, arvotat niitä "vaikutuksen" mukaan. Tämä arvio ei nouse itse luonnontieteestä vaan jostakin muusta, mitä prosessia luonnontiede ei kovin olennaisesti voi tarkastella.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Viittasin kyllä itse lähinnä siihen millaista se itse tutkimustyö on noin työnä, juuri se että noita useammankin poliitikon väikkäreitä on tehty vähän työn ohessa pöytälaatikkokirjoitteluna kertoo kahdesta asiasta:
- Kyseessä on siinä ja siinä uutta tieteellistä tietoa, ainakaan järin kiinnostavaa ja merkityksellistä se ei ole jos kellään muulla ei ole ollut tarve tehdä sitä aiemmin, globaalissa tieteellisessä maailmassa jonkun asian hautominen otona johtaa käytännössä lähes varmasti siihen että joku muu on jo keksinyt asian ennenkuin tulee valmista.
- Työn intensiivisyys ja haastavuus on vaikeasti arvotettavissa vs. nyt tyypillinen moderni väikkäri joka syntyy noin periaatteessa päätoimisen tutkimustyön tuloksena 3-N vertaisarvioiduissa kansainvälisissä tiedelehdissä artikkelin pohjalta (jotka toki siis pääosin ovat työn ohjaajien kirjoittamia mutta silti). Ylipäänsä väikkärien teko monografioina alalta missä on oikeastaan vain suomalaisia asiantuntijoita ei varsinaisesti täytä enää modernin tieteen laatukriteereitä.

Lähinnä se olennainen puoli on siis siinä että vaikka itse tieteellinen havainto voi syntyä vaikka miten nenäliinan kulmaan raapustettuna tai oivalluksena, noin tyypillisesti moderni väitöskirjatutkimus on enemmän tai vähemmän vain viimeistelykoulu itsenäiseksi tutkijaksi, jolloin ideaalista olisi (ja luonnontieteitten alalla onkin) olisi että työ olisi kutakuinkin standardoitua, jos joku on tehnyt väikkärin, tietää about mistä on kyse ja mitä se vaatii. Humanistisen puolen väikkäreiltä tällainen yhteismitallisuus puuttuu ja kun erilaiset bibliometriset indikaattoritkin nähdään saatanallisina niin on erittäin vaikea lähteä arvioimaan onko nyt joku väitöskirja erityisen vaativan tieteellisen työn tulosta vai vain juuri parin kuukauden kirjoitustyö ja sopivien nimensä alle laittavien esitarkastajien löytäminen.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
No, no. Rohkenisin väittää, että korkeatasoinen luonnontieteellinen tutkimus on vaikuttanut maailmankuvaamme huomattavasti enemmän kuin humanistinen, jopa suorastaan muotoillut koko modernin maailmankuvamme uusiksi ja tekee sitä koko ajan...

Jaa, minä olen kyllä aina ajatellut asiaa siten, että humanistiset tieteet renessanssin ja etenkin valistusajan Euroopassa ovat olleet tärkeä tekijä taustalla, suoraan vaikuttaen luonnontieteiden ja monien muiden tieteiden kehitykseen. Tulee muistaa, että ihmiskunnan historian monet merkittävät tieteilijät ovat tutkineet ja suhtautuneet asioihin hyvinkin poikkitieteellisesti.

Ikävä kyllä nykyään fakki-idiotismia esiintyy vähän joka tieteenalalla, siinä mielessä ihmiskunta on taantunut. Toki merkittäviä merkkejä rappiosta on muitakin, Rooman valtakunnan romahduksen päivinä kokeista tuli viimeksi suuren mittakaavan julkkiksia, hymiö.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Oma vaatimaton näkemykseni:

Luonnontieteet ja niiden kehitys ovat niin paljon velkaa filosofialle (miksi ylipäänsä pitää tutkia?), että tällainen vastakkainasettelu on mielestäni hedelmätön.

Sitä en ymmärrä, että miten humanistiset tieteet muka ottavat kaikkialla taka-askelia luonnontieteisiin nähden. Suuri osa humanistisesta tutkimuksesta käsittelee aiheita ja asioita, johon luonnontieteelliset tavat eivät voi täysin vastata.

Luonnontieteellinen tutkimustapa humanististen tieteiden osalta todettii toimimattomaksi jo yli 100 vuotta sitten, jolloin erityisesti saksalaisen koulukunnan empiriaan ja luonnontieteellisiin metodeihin perustuva historia- ja yhteiskuntatutkimus saavutti lakipistettään. Toki tämä on yhä olemassa yhtenä suuntauksena ja on huomattavasti ammattimaistanut eri humanistisia tieteenaloja, mutta kuten todettua, niin asian suhteen on otettu pakkia: luonnontiede ei pysty vastaamaan näihin kysymyksiin täysimääräisesti.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Oikeastaan humanististen tieteiden ja luonnontieteiden suhdetta voisi olla hedelmällisintä tarkastella siellä, missä ne kohtaavat. Yleisenä piirteenä voisi sanoa, että humanistinen tiede (sensu lato) ottaa kaikkialla taka-askelia luonnontieteiden vyörytyksen edessä. Perinteiset (uskonnollis-filosofiset) maailmanselitykset väistyvät sitä mukaa kuin tietoa maailmankaikkeuden rakenteesta kertyy. Toki tähän voi aina sanoa sen, että luonnontiede ei anna merkitystä, mutta miksi ylipäätään universumilla pitäisi olla velvollisuus antaa asioille merkitys? Luonnontiede kylläkin usein kertoo sen, miksi asiat tapahtuvat. Yksi mielenkiintoisia kohtaamisaloja on psykologia. Veikkaan evoluutio- ja neuropsykologian jatkossakin valtaavan alaa muunlaisilta lähestymistavoilta.

Tosiaan, toisen ketjun asioita. Mutta en oikeastaan näe mitään todellista jakoa: historiantutkimuksen haasteet ovat valtaisia, koska se on (luonnon)tiedettä - ilman suoria havaintoja, ilman mahdollisuuksia kokeisiin, jotka kuitenkin muodostavat olennaisesti perustan varsinaiselle formalisoinnille. Sitten kun tähän yhdistää ne aspektit, joista luonnontiede ei sano kuin triviaaleja asioita niin nähdään haasteen todellinen valtavuus, ja voidaan ihmetellä, miten pitkälle on näin vaillinaisilla välineillä kuitenkin päästy. Tähän verrattuna suurin osa luonnontieteestä todellakin on melkoisen, no, selkeäpiirteistä...
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tuomioja jatkaa Ulkopoliittisen instituutin sättimistä. Kehtaavatkin viedä keskusteluka virallisista doktriineista eteenpäin ja mainita turvallisuuspolitiikassa ääneen sellaisen sanan kuin Venäjä.

http://www.hs.fi/politiikka/a1305912439723

Mielestäni on huvittavaa, kun Eki aluksi huomauttaa, ettei tästä artikkelista kannata provosoitua, mutta sitten on selkeästi itse vähän provosoitunut... ;)

Muuten arvostamani Tuomioja jatkaa tämän asian suhteen yllättääkin sekoiluaan ja jatkaa mm. siitä, että Natoa voisi samaten kiinnostaa Ahvenanmaa ja siten painostus Suomea kohti lisääntyä. Eki on tässä väärässä, ei Natolla ole hyökkäyksellisiä tavoitteita. Niitä on vain Venäjällä.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Muuten arvostamani Tuomioja jatkaa tämän asian suhteen yllättääkin sekoiluaan ja jatkaa mm. siitä, että Natoa voisi samaten kiinnostaa Ahvenanmaa ja siten painostus Suomea kohti lisääntyä. Eki on tässä väärässä, ei Natolla ole hyökkäyksellisiä tavoitteita. Niitä on vain Venäjällä.

Kyllähän Natolla on mielenkiintoa aluettamme kohtaan - tietysti viime kädessä puolustuksellista, mutta liittyen siis Baltian puolustukseen, ei Suomen. Mikä tahansa avoin tai semi-avoin konflikti tuo Baltian etulinjaan ja se on Natolle haaste, kun on pohjimmiltaan kapea rannikkokaistale meren ja Venäjän välissä. (Olettaisin kyllä, että jos konflikti syntyisi Baltiassa niin Suomen tulee olemaan mahdotonta pysyä siitä erillään, halusimmepa tai emme. Tämänkin takia meidän olisi ollut syytä liittyä Natoon hyvän sään aikana. Tällä hetkellähän tämä kuuluisa optio taitaa olla jäähyllä.)
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Kyllähän Natolla on mielenkiintoa aluettamme kohtaan - tietysti viime kädessä puolustuksellista, mutta liittyen siis Baltian puolustukseen, ei Suomen. Mikä tahansa avoin tai semi-avoin konflikti tuo Baltian etulinjaan ja se on Natolle haaste, kun on pohjimmiltaan kapea rannikkokaistale meren ja Venäjän välissä. (Olettaisin kyllä, että jos konflikti syntyisi Baltiassa niin Suomen tulee olemaan mahdotonta pysyä siitä erillään, halusimmepa tai emme. Tämänkin takia meidän olisi ollut syytä liittyä Natoon hyvän sään aikana. Tällä hetkellähän tämä kuuluisa optio taitaa olla jäähyllä.)

Nyt oli lähinnä kyse tuosta tekstin Ahvenanmaa-kohdasta ja Tuomiojan käyttämästä terminologiasta kohdan suhteen: voin lyödä pääni pantiksi, ettei Natolla ole aikomustakaan "painostaa" Suomea Ahvenanmaan suhteen. Eki näkee Naton edelleen jonkin sortin Varsovan liiton vastineena, minä näen Naton puolustusliittona.

Sehän on ihan totta, että Baltian joutuessa kriisialueeksi, vedetään Suomikin mukaan konfliktiin, olimme Natossa tai emme.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös