1) Koitetaan väkisin pitää sarja tasaisena. Annetaan pelillisesti huonomman koukkia ja huitoa paremmalta joukkueelta vauhti pois, jotta meidän oma liiga olisi ennätystasainen.
Tämä liittyy mielestäni läheisesti tuohon kohtaan 3. En näe asiaa järjestelmällisenä päätettynä linjana, tuohon on vain ajauduttu.
2) Tietyt pelaajat ovat liigan suojeluksessa ja heitä ei saa taklata, heihin ei saa koskea. Nämä suojeluksen alaiset voivat kuitenkin itse huitoa/hakata jos haluavat. En nyt nimiä mainitse tässä.
Tarkennatko tätä? Millä tavalla liiga suojelee joitakin pelaajia, ja miksi he saavat tehdä mitä saavat, mutta muut ei? Sen verran tuohon huitomiseen, että kauneus on katsojan silmässä. Jokaisella pelaajalla on yksi sisäänrakennettu ominaisuus ja sen huomaa parhaiten seuraamalla kiekottomia pelaajia. Aina jonkun ollessa iskuetäisyydellä maila heilahtaa. Tämä on täysin riippumaton pelaajan statuksesta. Sitä tekee pistepörssin kärkinimet kuin puukätisimmät 13. hyökkääjät.
Itse en ole huomannut kaukalosta yhtään pelaajaa, jota ei saisi taklata, vaan kaikkia on vedetty tilaisuuden tullen.
3) Linja muuttuu jokaisessa pelissä vähintään kerran, usein jopa pari kolme kertaa. Ensin ei vihelletä mistään --> pelaajat alkavat hakata lisää käsille, menee pari rannetta paskaksi --> yhtäkkiä alkaakin joka rikkeestä tulla --> jne vaihdellen koko ajan edestakas.
Tämä puolestaan pitää täysin paikkaansa. Tietysti välillä tulee poikkeuksia, joissa joukkueet itse pelaavat tarpeeksi "puhtaasti", jolloin tuomarit pysyvät suurin piirtein kärryillä. Yleisin kaava lienee seuraava:
Ottelun ensimmäinen erä puhalletaan suurin piirtein sääntöjen ja tilanteiden mukaisesti. Tämä määrittää loppupelin, koska toisessa erässä tuomareille tulee jokin järjetön tarve tasoittaa jäähyt. Mikäli he tässä onnistuvat, on kolmannessa erässä täysin eri säännöt kuin kahdessa aikaisemmassa. Silloin ei perinteisesti vihelletä kuin ne kaikkein räikeimmät rikkeet, tai jokin loukkaantuminen.
4) Kiekottoman ja kiekollisen pelaajan estäminen on muoti-ilmiö taas parin vuoden tauon jälkeen. Aivan järkyttävän ruman näköistä, huh huh. Minkäs teet kun liiga sen sallii ja kannustaa siihen.
Tämä ei ehtinyt melkeinpä kadotakkaan, koska niin nopeasti ilmiö tuli takaisin. Se alkoi jo nollatoleranssin aikana, jolloin pelaajat alkoivat tekemään silminnähden koripalloscreenejä. Tämän lajin säännöissä nekin on kyllä kiekottoman estämisiä, ellei nyt screenin tekijä ole ihmeen kaupalla ehtinyt blokkipaikkaansa ennen puolustajan liikahtamista. Pelissä, jossa ollaan koko ajan liikkeessä, lienee tuo mahdotonta. Tuomareita ei näytä haittaavan.
Iso harmituksen aihe tuon lisäksi on kärkikarvaajan estäminen edelleen. Pikkuisen enemmän nykyään otetaan se takamiehen koukkaaminen pois vastahyökkäyksistä, mutta se ei mielestäni myöskään riitä.
5) Liigan ja tuomareiden toimintaa ei saa mitenkään arvostella, jos arvostelet, saat sakot. Liiga on pyhä.
Liigan toimintaa saa tosin arvostella, mutta melkoisen varovainen pitää olla. Tämä muuten pätee käsittääkseni aika helekkarin moneen liigaan, mm. NHL:ään.
6) Pahinpana kaikesta: Huitominen! Tämä on liigan must-listalla ollut ilmeisesti kesästä asti ja tähän todella panostetaan. Huitominen on ihailtavaa ja esimerkillistä toimintaa. Mitäs sitä nyt pelaamaan rehdistä ja vaikkapa taklaamaan tai pelaamaan energistä liikkuvaa peliä, kun voi huitoa käsille.
Vaarallisen heinämiesmäinen huitominen on tosiaan minunkin mielestä lisääntynyt. Ennen oli sellaista taputtelua, jolla pyrittiin häiritsemään kaveria vaan nyt vedetään melko lujaa ja usein. Siitä taputtelusta en ole tosin koskaan harmistunut, se kuuluu peliin. Huitominen sen sijaan pitäisi ottaa pois.
Vaikkakin Länärin mielipide oli minusta kärjistetty niin siellä on totuuden siemen kyllä seassa.