Yllä kirjoitetulla haluan hahmottaa sitä, että nykyisten valtaapitävien näkökulmasta pitkän tähtäimen junioristrategia ei valitettavasti ole kovin houkutteleva vaihtoehto. Heidän on ”pakko” yrittää rakentaa kohtuullisen valmis joukkue ja toivoa ihmettä eli että sitä isoa menestystä tulisi jollakin kaudella, minkä myötä pyörä lähtisi pyörimään oikeaan suuntaan. Ihan samalla tavalla vaan saattaa tällä taktiikalla tulla taas se yksi täydellinen floppikausi, joka romahduttaisi todennäköisesti korttitalon lopullisesti.
Perinteisen laadukasta tekstiä jälleen kerran Saariselta. Oma huoleni jo ajalta ennen Poika ja Ilves-strategiaa oli, ettei Vinnien orkesterilla ollut juurikaan kykyä pitkäjänteiseen toimintaan. Suuntaa vaihdettiin kausi toisensa jälkeen ja toiminta oli poukkoilevaa. Minulta kysyttiin aikaisemmin, että pystynkö myöntämään, että nyt organisaatio olisi oppinut, kun nyt on hommattu Sandell ja Sointu + Mustonen & Korpisalo. Vastasin, että vaadin pitkäjänteisempää toimintaa ja näyttöjä. Onko malli pysyvä eli voinko odottaa, että jatkossakin poimimme maajoukkuejunnuja ja samalla kotiutamme omia läpilyöneitä pelaajia takaisin. Ja lisäksi pidämme Sandellin ja Soinnun.
Otetaan perspektiiviksi Tuokkolan kaksi vuotta Ilveksessä. Tein listauksen pelaajista, joita Tuokkolalle on tuotu. Ruuttu, Viinanen, Huhtanen, Laaksonen, Pentikäinen, Niemi, Hölli, Sandell, Asplund, Gysbers, Kukkonen, Rajala, Kivistö, Veistola, Corso, Coburn, Dimitrakos, Jekimovits, Pesonen, Mustonen, Männikkö, Flynn, Polak, Laakso, Rautiainen, Zalewski, Riekkinen, Tyrväinen, Salmela, Moisio, Hurtubise, Kallela, Sointu, Järvenpää, Korpisalo ja Hübl.
Sain omaan listaani 33 kenttäpelaajaa ja kolme veskaria. Tämän lisäksi on noussut muutamia omia. Omat ensifiilikseni, kun hakkasin tuon listan oli:
- Sekalaista sakkia, ei viesti selkeää toistuvaa toimintamallia (vrt. Tappara)
- Lyhytaikaisia pestejä paljon
- Tietenkin joukossa lyhytaikaisia suunniteltuja hätäapuja
- Yli 50% tuli, nosti palkkaa ja jatkoi matkaansa
- Aikaisemmin oli keskustelua, että kannattaako omalle junnulle maksaa se 10-20000
- Mutta kannattiko meidän maksaa noin monelle keikkatyöntekijälle?
- Vääriä hankintoja vai eivätkö pelaajat halunneet sitoutua Ilvekseen?
- Paljon huteja
- Righteja hankittu todella vähän, seitsemästä tuodusta rightista vain Veistola jäljellä
- Voiko jopa päätellä, että Tuokkola ja Pajuoja ei näe rightin pelaajan hyötyjä
Kun vertaa erityisesti Tapparaan, niin nousee seuraavia kysymyksiä
- Miksi Tappara onnistuu sitouttamaan organisaatioon ulkopuolisia läpilyöneitä pelaajia pidemmäksi aikaa?
- Esim. Erkinjuntti, Kankaanperä
- Meillä vain käväistään. Kolmen kauden vierailijat harvinaisuuksia
- Tapparassa jotkut ulkit viihtyy toisenkin kauden
- Menestyvissä seuroissa on pitkäaikaisia ulkkeja
- Perrin, Huml
- Milloin saamme oman johtavan ulkin, joka pysyy kaudesta toiseen?
- Meillä ei viime vuosina ole juurikaan ollut yli 100 matsin ulkkeja
- Tapparan kovatasoiset rightit (TOP-5 pistemiehestä neljä rightia)
Valmennuksesta totesin aikaisemmin, että nyt emme anna muille etumatkaa tällä sektorilla. Tuokkola löytyi kuitenkin mieluummin sattumalta kuin pitkäjänteisen suunnitelman pohjalta. Oma näkemykseni on, että mieluummin IH on tanssinut Tuokkolan pillin mukaan kuin toisin päin eli strategiaa ei juuri ole ollut. Kysymys on, että onko tämä valmennuksellinen nousu vain Tuokkolan aikaa? Onko jatkostepit jo selvillä? Jos Tuokkola tekee jatkosopimuksen, niin ryhtyykö hän noudattamaan Ilveksen visiota vai alkaako Ilveksen strategian noudattaminen vasta hänen lähtönsä jälkeen? Erityisesti olen kiinnostunut siitä, että mitä tapahtuu Petteri Piiroiselle, kun Tuokkola lähtee. Piiroinen on aivan huippunimi ja käsittääkseni hän on Tuokkolan mukana tullut. Toki Tuokkolallakin on omat selkeät heikkoudet. Poislähtevät pelaajat kehuivat Tuokkolaa kilpaa, mutta sanoivat, että viime kauden lopussa Tuokkola pyysi pelaajia keskittymään omaan peliin, mutta itse ajautui paniikkiin Kerhon lähestyessä ja olemuksellaan että sanoillaan lietsoi joukkueeseen paniikkia (varmasti tiedostamattaan). Toivottavasti kasvamisprosessia on tapahtunut tällä sektorilla.
Toivottavasti tämä selkiytti omaa näkemystäni, mitä ajan takaa, kun kaipaan toimintaan pitkäjänteisyyttä. Pari onnistunutta pelaajahankintaa, kuuden matsin voittoputki tai säälipleijaripaikka ei vielä itselleni tuo vakuutta oppimisesta. Jos joku olisi muutama kuukausi sitten kysynyt, että onko Tepsi nyt oppinut virheistään, kun kokosi "varman mitalijoukkueen", olisi ollut lyhytjänteistä vastata, että on. Varsinkin, kun organisaatio on sekasortoisessa tilassa kuten meilläkin.
Mielenkiintoista on seurata, miten IH lähtee toteuttamaan tätä omavaraisuuteen pyrkivää strategiaansa. Toivotaan, että strategiaan suhtaudutaan intohimoisesti ja tällä kertaa se on pilkottu pieniin action pointseihin. Monesti strategia on julkaistu vain siirtämällä huomio pois huonosta päivittäistoiminnasta.
---
Lisäsin listaan Jere Laaksosen (tuli samalla mieleen, että ai tämmöinenkin kävi meillä. Ei noussut Ilveslegendaksi)