Parina edellissyksynä on tullut itsekin ajateltua, että TPS tarvitsee ehdottomasti onnistuneen alkukauden, ja tätä pitäisi hakea jopa pienellä riskillä, koska hankalan alkukauden seurauksena menneisyyden haamut kasvavat äkkiä liian suuriksi. Sitten on mennyt niin kuin on mennyt. Tänä syksynä ei enää jaksa veivata samaa levyä, eikä ole aihettakaan.
Nyt kun TPS on ollut viiden vuoden aikana neljä kertaa sarjan toiseksi viimeinen, odotan ennen kaikkea sitä, että seuran uskottavuus palautetaan. Tämä on pidempi, vuosia kestävä prosessi. Tuleva kausi kiinnostaa itseäni vain siitä näkökulmasta, miten se palvelee pidemmän aikavälin tavoitetta TPS:n nostamisesta sarjan pohjamudista ylös. Jos nyt nähdään peruutuspeilissä ne neljä kolmattatoista sijaa, mitä siellä näkyy viiden vuoden päästä? Yksittäisen kauden (saati yksittäisen alkukauden) tuloksilla on tällaisessa pitkässä juoksussa vain rajallinen merkitys. Tässä seurassahan on todistetusti mahdollista sekin, että yhdellä kaudella voitetaan mestaruus ja heti seuraavalla ollaan rankkarimaalin päässä karsinnoista.
Kuten on tullut jo sanottua, viime vuosien urheilullinen suoritustaso kertoo siitä, että TPS:n toimintatavoissa on ollut jotain pahasti vialla. Jos tästä kurimuksesta halutaan muuten kuin tilapäisluonteisesti nousta, toimintatapoja on perusteellisesti ja pysyväisluonteisesti muutettava. Meillä on periaatteessa pätevältä vaikuttava valmennusjohto tätä toteuttamassa, mutta kyse on pitkäjänteisestä työstä, jonka tekemiseen on annettava työrauha.
Tältäkin osin tarvitaan siis toimintatapojen muutosta, sillä valmentajien työrauha on viime vuosina ollut TPS:ssä suhteellisen rajallista. Onnistuminen tässä muutoksessa jää nähtäväksi, mutta ainakaan työrauhaa eivät ole omiaan lisäämään puheet siitä, että kyseessä olisi taas kerran kausi, jolloin on 'pakko' menestyä. Kunnianpalautusteemalla on saatu aikaan jo pari farssia ja vedenjakajakaudesta puhuminen on vain saman teeman pyörittämistä eri nimellä. Vielä tätäkin ihmeellisemmiltä vaikuttavat toimitusjohtajan lausunnot ensimmäisen kymmenen pelin tärkeydestä. Selinillä oli muistaakseni kolmivuotinen (2+1) sopimus. Jos kymmenen pelin jälkeen kasassa on viime vuosien tapaan toivottua vähemmän pisteitä ja Turkuhallin lehterit kumisevat tyhjyyttään, niin mitäs sitten tehdään? Jokin uusi huippu-urheilun realiteetteja halveksiva housuunpaskomispäätös à la Miika Elomon päävalmentajapesti?
Summa summarum, kaikki puheet siitä, että alkukaudesta tai edes loppukaudesta olisi jotenkin pakko menestyä, olisi mielestäni syytä unohtaa. Tällainen itse luotu lyhyen tähtäimen menestymispaine oli osaltaan vaikuttamassa viime kauden fiaskoon. TPS on viime vuosien jäljiltä niin syvällä suossa, että siitä ei noin vain nousta vaikka kuinka osteltaisiin Lascheja tai Perrinejä pelaajistoon ja Suikkasia tai Selinejä valmennukseen. Tai voidaan toki nousta äkillisesti ja sitten taas romahtaa loppukaudesta tai seuraavalla kaudella takaisin pohjamutiin. TPS tarvitsee nyt pitkäjänteisyyttä eikä mitään pikavoittojen hakemista.
Em. ei tietenkään tarkoita, että panisin pahakseni, jos tulevalla kaudella (itselleni yllättävästi) menestyttäisiin. Mutta tällaista nopeaa menestystä ei pidä hakea tulevien vuosien kustannuksella. Ja juuri tämä on minun silmissäni se isoin riski tämän kauden osalta, ei se, missä kohtaa taulukkoa sarjan alku- tai edes loppuvaiheessa ollaan.