iiron_troikka
Jäsen
Eli ajattelin avata ketjun Torinon jääkiekon yllätyksille ja suurimmille pettymyksille. Tässä ei siis etsitä yksittäisiä henkilökohtaisia suorituksia, etsitä syitä finaalitappiolle tai listata parhaita pelaajia vaan keskustellaan yleisesti ottaen mitkä asiat tai henkilöt yllättivät ja mitkä olivat pettymyksiä. Turnauksessahan nähtiin yllätyksiä ainakin ennakkoa ajatellen, sillä kun katsoo esim. Jatkoajan ennustuksia mitalisteista niin kärkikolmikosta Kanada selvänä suosikkina ei päässyt edes mitaleille, äänestyksen kakkossuosikit Venäjä ja Tsekki jäivät pronssipeliin ja potin vei kärkimaista melko vähäistä luottamusta etukäteen alle sadalla äänellä (ymmärrettävästi?) nauttinut Ruotsi.
Keskustelusta voidaan omasta mielestäni sulkea itsestäänselvyys, eli Suomen finaaliin pääsy yllätyksenä ja pettymyksenä tappio Ruotsille. Näistä keskustelua löytyy varmasti muista ketjuista..
Omat ehdokkaat molemmista kategorioista (3 kappaletta). Siis tässä omat Torinon 2006- jääkiekon yllätykset ja pettymykset:
Yllätykset
=======
1. Sveitsin ja Slovakian pirteät esitykset.
Slovakian lohkohallinta ja Sveitsin menestyksekkäät pelit olivat isoja yllätyksiä. Sveitsi vei kisojen pronssimitalistia (Tsekki) ja hallitsevaa olympiavoittajaa (Kanada), vaikka jatkopeleissä olikin vähän liian kevyttä tavaraa isojen ja taitavien ruotsalaisten pyörityksessä. Sveitsin maalivahdeista on kuitenkin kasvamassa huipputason torjujia- molemmat ovat NHL:n huippujoukkueiden (Aebischer Avalanchin ja Gerber Carolinan) torjujia. Paljon pitää tapahtua että miehet olisivat keväällä vastakkain, mutta täysin järjetön ajatus edellämainittu ei enää ole.
Samoin Slovakia puhtaan pelin lohkovoittajana koki Tsekkiä vastaan saman, minkä Suomi kokee liian usein tärkeissä otteluissa Ruotsia vastaan. Hyvin pelanneet Slovakian tie katkesi 1-3 tappioon ailahdellutta tsekkiporukkaa vastaan. Kisojen huippupelaajiin kuuluivat ainakin Marian Gaborik sekä Marian Hossa. Maalivahdeista en ollut ihan vakuuttunut, vaikka esim. Budaj ei näkemässäni matsissa ollut huono. Slovakia on jo yksi huippumaita ja esim. MM-kisoissa nykysin voittajasuosikkeihin vuosittain luettavissa.
2. Jarkko Ruutu
Ruutu oli itselle yllätys- positiivisessa mielessä, jos jätetään Jagr- taklaus pois keskustelusta. Miestä on arvosteltu ja moitittukin, mutta minusta tuli tämän puolustaja. Ruutu pelaa tosiaan sääntöjen rajoilla, mutta on roolipelaajana parempi kuin mitä itsekään ymmärsin. Ruutu oli Suomen tärkeimpiä pelaajia, eikä vain Jagr:n telomisen vuoksi. Miehen pelissä on enemmän ulottuvuutta kuin mitä uskotaan ja tyhmä pelaaja tämä ei missään tapauksessa ole. Kaverin idioottimaisuus joissain tilanteissa on ikävä kyllä omalla tavallaan harkittua. Samoin maaleja maajoukkueessa ei "rudilta" kannata paljon odottaa, mutta jos mies ajaa mm. Forsbergin, Kovaltshukin sekä Jagr:n pelin raiteiltaan niin onhan kaveri jonkin sortin lahjakkuus omalla tavallaan. Nyt tuli jopa erikoistilanneluottoa. Hieno turnaus ja pykälällä ylös omassa arvostuksessa.
3. Ruotsin jääkiekon olympikulta
Yllätyksiin on luettava myös Ruotsin kultamitali. Joukkue ei itsestäkään ollut ennen kisoja ihan sitä terävintä kärkeä ja alkusarjassakin joukkuetta pidin mm. Suomea ja Venäjää heikompana. Sitten jatkopeleissä Ruotsi sai alussa vastaansa itsensä ylittäneen Sveitsin, maalivahtiongelmaisen Tsekin ja tutun Suomen. Ja taas kultaa länsinaapureille..
Pettymykset
==========
1. Poisjäännit ja loukkaantumiset
Miikka Kiprusoff, Kari Lehtonen, Joni Pitkänen, Tuomo Ruutu, Patrik Elias, Dominik Hasek, Mattias Öhlund, Markus Näslund, Nikolai Khabibulin, Scott Niedermayer, Jochen Hecht, Marco Sturm.. Siinä muutamia nimimiehiä, jotka jäivät turnauksesta pois tai loukkaantuivat sen aikana. Voi sanoa, että listalta löytyy pelaajia, joiden panos olisi voinut olla ratkaiseva joukkueelle. Tai sitten ei.
2. USA:n pelit.
Jenkkijoukkue ei ollut kovinkaan yhtenäinen ja kuten joukkueen ketjussa vähän ennustelin, niin turnauksesta tuli floppi. Turnauksen aikana USA voitti kuudessa pelaamassaan ottelussa yhden maan - Kazakstanin. Maalivahti, puolustus eikä hyökkäys ollut missään vaiheessa turnausta muiden huippumaiden tasolla. Tulevaisuus näyttää muutamaa pelaajaa lukuunottamatta melko vaisulta ja sukupolvenvaihdos maajoukkueessa on pakollinen. Muutenkin veikkaan, että muutoksia tullaan tekemään isolla kädellä ja osa konkareista jätetään jatkossa arvoturnauksista rannalle ja panostetaan nuorempaan ja liikkuvampaan jenkkijoukkueeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa(kaan) USA on tuskin mestari- tai edes mitalisuosikkeihin luettavissa.
Pieniä tappioita (Slovakia 2-1, Venäjä 5-4, Suomi 4-3), muttei USA ollut otteluita pahemmin voittamassa missään vaiheessa. Veteraanien nolo päätös maajoukkueuralle.
3. Saksan vaisut pelit
Uwe Kruppin porukka veteli puolivaloilla koko turnauksen. Kanadaa vastaan joukkue antautui alle erässä, Tsekkiä vastaan ei ollut mitään sanomista ja esim. Suomea vastaan mitätön peli. Italiaa- joka pitäisi kaataa ilman sanomista- tasoitus ilman maalivahtia ja yllättäjä- Sveitsiltä piste. Kuitenkin Uwe Kruppin porukka oli melko mauton, hajuton ja väritön. Maalinteko tökki ja johtava kiekollisia pelaajia ei yksinkertaisesti ole. Ikävä sanoa, mutta Saksa on nykyisin aika lähellä todellista B-sarjatason joukkuetta, vaikka IIHF porukkaa yrittää arvokisoissa roikottaakin. Näennäistä kovistelua mm. Kanadaa vastaan vähän löytyi, mutta esim. liike ja kiekollinen taito kaukana huippumaista.
Keskustelusta voidaan omasta mielestäni sulkea itsestäänselvyys, eli Suomen finaaliin pääsy yllätyksenä ja pettymyksenä tappio Ruotsille. Näistä keskustelua löytyy varmasti muista ketjuista..
Omat ehdokkaat molemmista kategorioista (3 kappaletta). Siis tässä omat Torinon 2006- jääkiekon yllätykset ja pettymykset:
Yllätykset
=======
1. Sveitsin ja Slovakian pirteät esitykset.
Slovakian lohkohallinta ja Sveitsin menestyksekkäät pelit olivat isoja yllätyksiä. Sveitsi vei kisojen pronssimitalistia (Tsekki) ja hallitsevaa olympiavoittajaa (Kanada), vaikka jatkopeleissä olikin vähän liian kevyttä tavaraa isojen ja taitavien ruotsalaisten pyörityksessä. Sveitsin maalivahdeista on kuitenkin kasvamassa huipputason torjujia- molemmat ovat NHL:n huippujoukkueiden (Aebischer Avalanchin ja Gerber Carolinan) torjujia. Paljon pitää tapahtua että miehet olisivat keväällä vastakkain, mutta täysin järjetön ajatus edellämainittu ei enää ole.
Samoin Slovakia puhtaan pelin lohkovoittajana koki Tsekkiä vastaan saman, minkä Suomi kokee liian usein tärkeissä otteluissa Ruotsia vastaan. Hyvin pelanneet Slovakian tie katkesi 1-3 tappioon ailahdellutta tsekkiporukkaa vastaan. Kisojen huippupelaajiin kuuluivat ainakin Marian Gaborik sekä Marian Hossa. Maalivahdeista en ollut ihan vakuuttunut, vaikka esim. Budaj ei näkemässäni matsissa ollut huono. Slovakia on jo yksi huippumaita ja esim. MM-kisoissa nykysin voittajasuosikkeihin vuosittain luettavissa.
2. Jarkko Ruutu
Ruutu oli itselle yllätys- positiivisessa mielessä, jos jätetään Jagr- taklaus pois keskustelusta. Miestä on arvosteltu ja moitittukin, mutta minusta tuli tämän puolustaja. Ruutu pelaa tosiaan sääntöjen rajoilla, mutta on roolipelaajana parempi kuin mitä itsekään ymmärsin. Ruutu oli Suomen tärkeimpiä pelaajia, eikä vain Jagr:n telomisen vuoksi. Miehen pelissä on enemmän ulottuvuutta kuin mitä uskotaan ja tyhmä pelaaja tämä ei missään tapauksessa ole. Kaverin idioottimaisuus joissain tilanteissa on ikävä kyllä omalla tavallaan harkittua. Samoin maaleja maajoukkueessa ei "rudilta" kannata paljon odottaa, mutta jos mies ajaa mm. Forsbergin, Kovaltshukin sekä Jagr:n pelin raiteiltaan niin onhan kaveri jonkin sortin lahjakkuus omalla tavallaan. Nyt tuli jopa erikoistilanneluottoa. Hieno turnaus ja pykälällä ylös omassa arvostuksessa.
3. Ruotsin jääkiekon olympikulta
Yllätyksiin on luettava myös Ruotsin kultamitali. Joukkue ei itsestäkään ollut ennen kisoja ihan sitä terävintä kärkeä ja alkusarjassakin joukkuetta pidin mm. Suomea ja Venäjää heikompana. Sitten jatkopeleissä Ruotsi sai alussa vastaansa itsensä ylittäneen Sveitsin, maalivahtiongelmaisen Tsekin ja tutun Suomen. Ja taas kultaa länsinaapureille..
Pettymykset
==========
1. Poisjäännit ja loukkaantumiset
Miikka Kiprusoff, Kari Lehtonen, Joni Pitkänen, Tuomo Ruutu, Patrik Elias, Dominik Hasek, Mattias Öhlund, Markus Näslund, Nikolai Khabibulin, Scott Niedermayer, Jochen Hecht, Marco Sturm.. Siinä muutamia nimimiehiä, jotka jäivät turnauksesta pois tai loukkaantuivat sen aikana. Voi sanoa, että listalta löytyy pelaajia, joiden panos olisi voinut olla ratkaiseva joukkueelle. Tai sitten ei.
2. USA:n pelit.
Jenkkijoukkue ei ollut kovinkaan yhtenäinen ja kuten joukkueen ketjussa vähän ennustelin, niin turnauksesta tuli floppi. Turnauksen aikana USA voitti kuudessa pelaamassaan ottelussa yhden maan - Kazakstanin. Maalivahti, puolustus eikä hyökkäys ollut missään vaiheessa turnausta muiden huippumaiden tasolla. Tulevaisuus näyttää muutamaa pelaajaa lukuunottamatta melko vaisulta ja sukupolvenvaihdos maajoukkueessa on pakollinen. Muutenkin veikkaan, että muutoksia tullaan tekemään isolla kädellä ja osa konkareista jätetään jatkossa arvoturnauksista rannalle ja panostetaan nuorempaan ja liikkuvampaan jenkkijoukkueeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa(kaan) USA on tuskin mestari- tai edes mitalisuosikkeihin luettavissa.
Pieniä tappioita (Slovakia 2-1, Venäjä 5-4, Suomi 4-3), muttei USA ollut otteluita pahemmin voittamassa missään vaiheessa. Veteraanien nolo päätös maajoukkueuralle.
3. Saksan vaisut pelit
Uwe Kruppin porukka veteli puolivaloilla koko turnauksen. Kanadaa vastaan joukkue antautui alle erässä, Tsekkiä vastaan ei ollut mitään sanomista ja esim. Suomea vastaan mitätön peli. Italiaa- joka pitäisi kaataa ilman sanomista- tasoitus ilman maalivahtia ja yllättäjä- Sveitsiltä piste. Kuitenkin Uwe Kruppin porukka oli melko mauton, hajuton ja väritön. Maalinteko tökki ja johtava kiekollisia pelaajia ei yksinkertaisesti ole. Ikävä sanoa, mutta Saksa on nykyisin aika lähellä todellista B-sarjatason joukkuetta, vaikka IIHF porukkaa yrittää arvokisoissa roikottaakin. Näennäistä kovistelua mm. Kanadaa vastaan vähän löytyi, mutta esim. liike ja kiekollinen taito kaukana huippumaista.