Niko Kapanen
Primetime kesti pidempään kuin normipelaajalla, toistakymmentä vuotta. Uskomaton tietokone, suorastaan nero kentällä. Pieni kun mikä, mutta osasi haistella tilanteet ja pärjäsi hoksottimillaan. Ei ikinä olisi pitänyt luoda NHL-uraa tuolla koolla, sillä aikakaudella, mutta loi kuitenkin koska oli vaan niin hyvä. Täydellinen tilanteentaju, täydellinen syöttötaito ja pelinluku. Upea kahdensuunnan sentteri ja ennen kaikkea voittaja. Maailmanmestari, Suomenmestari, U20 mestari jne.
Brenden Morrow
Derian Hatcher nosti kannua, mutta Morrow on Dallas Starsin historian paras kapteeni. Upea soturi, jonka pelaamista oli hieno seurata. Aloin fanittamaan häntä jo 2000-finaaleissa kun nuori Morrow pelasi tulokaskauttaan ennakkoluulottomasti numerolla #45. Morrow'sta kasvoi taistelija, suht pienikokoinen kovanaama joka ei väistänyt ketään. Tappeli ja teki maaleja. Kasvoi pikkuhiljaa johtajaksi. Nousi Starsin kapteeniksi 2006 ja hinasi joukkueen konferenssin finaaleihin pari vuotta myöhemmin. Tuo kevät 2008 ei unohdu koskaan. Morrow oli aivan käsittämätön koko kevään. Taklaus Michalekiin ja JA-maali 3. jatkoajalla ei unohdu koskaan.
Jere Lehtinen
Tarvitseeko sanoa mitään. Mieletön kyky tehdä oikeita asioita kentällä. Olen katsellut DVD:ltä Starsin ysäripelejä ja hämmästyttää Lehtisen taito voittaa jokaikinen kaksintaistelu ja mailasota. En ole tuollaista nähnyt keneltäkään muulta pelaajalta, paitsi ehkä Pavel Datsjukilta. Lehtinen edusti aina Starsia NHL:ssä ja siitä valtavat rispektit. Isojen maalien tekijä. Kuinka moni muistaa, että teki ratkaisevassa SCF-pelissä (2-1 Starsille) tehot 1+1?
Sergei Zubov
Kuuluisi Hall Of Fameen. Stanley Cup kahdessa eri jengissä ja ysärin parhaimpia ellei paras hyökkäävä puolustaja. Uskomaton talentti, joka osasi hidastaa pelin tempon itselleen sopivaksi. Ei koskaan kiire ja huikea peliäly. Pittsburgh teki elämänsä virheen, kun vaihtoi Zubovin Kevin Hatcheriin.
Brad Richards
Mr. Clutch. Muuta ei voi sanoa. Ei ehkä hohdokkain hyökkääjä maailmassa, mutta tehokas kuin mikä. Teki oikeita asioita oikeaan aikaan eikä koskaan pettänyt kun oli pelin ratkaisuhetket käynnissä. Kasvoi pelaajana kuin panokset kasvoivat. Oli ihan mielettömän hyvä Dallasissakin. Upea, monipuolinen pelaaja.
Roman Simicek
Taistelija, joka oli käytännössä kapteeni HPK:ssa, vaikka ei C-merkkiä rinnassa kantanutkaan. Fanitin isosti vuosituhanteen vaihteessa. Pelasi vaikka nilkka murtuneena ja survoi tehopisteitä väkisin. Teki tilaa Vlasakille. Upea, iso fyysinen sentteri.
Tuomas Eskelinen
Aliarvostetuimpia suomalaispuolustajia koskaan. Upea liuku, matala painopiste, peliäly ja kovat taklaukset. Kestävä pelaaja, joka ei provosoitunut itse, vaikka pelasi kovaa. Rakastin Eskelisessä sitä, että kun mikkihiiri-HPK meni Nordikselle, niin Eskelinen antoi kovuutta tuomoruuduille ja marekzidlickyille kahta kovempaa, koska sitä vitutti. Ihana pelaaja. Ja pelasi niitä legendaarisia 2 minuutin vaihtoja, koska luistelu oli vaan niin sulavaa. Ehti joka paikkaan.
Mikael Granlund
Fanitan, koska on se vaan sellainen talentti. Ihan one in a million pelaaja. Ja se ilmaveivi ei unohdu koskaan. Ihan uskomaton temppu.
Darius Kasparaitis
Rock Em Sock Em 5. Kaveri on 5-11 ja tulee Liettuasta ajelemaan kaikkia änäritähtiä aikakaudella, jolloin väkivalta ja koston mentaliteetti oli vahvasti läsnä. Ihastuin siihen pokeriin millä suoritti vuodesta toiseen ysärillä. HIeno matala luisteluasento ja tasapaino.
Christian Ruuttu
Canada Cup 1991. Chrisu oli vaan niin cool ja niitä harvoja "änäriäijiä". Tyylikäs pelaaja, tyylikäs tukka ja nimi. Sillä sai fanituksen aikaiseksi. Kun nosti kannua 1998 oli itselläkin tunteet pinnassa koska oli kiva, että Chrisu voitti viimein jotain.