Tony Salmelainen - myrskyn silmässä
Yli äyräiden puitu keskustelu Salmelaisen turhautumisesta taannoisessa HPK-ottelussa on saanut mieleni puhdistumaan siinä määrin, että uskallan myös omalta osaltani antaa oman - osaltaan absurdin - käsitteen tapahtumasta.
Kenties kyse oli vain yksittäisestä taitopelaajan henkisestä romahduksesta ja siitä seuranneesta kärsimyksestä niin Salmelaisen anteeksipyynnön kera, kuin bussikuskin tikeistä ja hänen perheensä säikähdyksestä. Episodi, jonka pääsyyllinen oli tällä kertaa kliinisesti hieno taitopelaaja. Ei se pölyttynyt, hierarkisesti aliarvostettu ja romuluinen rivipelaaja.
Tämän takia keskustelu on saanut mittasuhteet, jota on vaikea käsittää. Sirkus on ehkä pikkuisen jo laantunut, mutta mielestäni media piikittää ammattikiekkoilijan sielunmaailmaa niin kauan kuin pää on kirstulla. Ehkä tämä tarkoittaa siviilikannetta, joka Tonylla on edessä. Ehkä ei.
Tony Salmelaisen esiintulo median eteen stoorin jälkeen puhuu paljon siitä, että tähtistatuksen omaava Salmelainen katuu virhettään. Yksittäinen tapaus, jonka taustoja on vaikea hahmottaa ulkopuolelta. Kyse saattoi spekulaationomaisesti olla henkisistä paineista jotka purkautuivat, kun viime pelit olivat menneet suoraan sanoen henkilökohtaisella tasolla vihkoon tai sitten kyse oli vain äkkinäisestä lumipalloefektistä, joka lähtee pikkuisista vastoinkäymisistä.
Yhtä kaikki. Jarmo Muukkosen pelisilmä pakollisesta pelikiellosta kertonee ainakin sen, että teko oli kaikella tapaa ironinen. Roskiksen heittäminen symboloi sitä turhautumista, kun pelaaja elää onnistumisissaan ja yht`äkkiä mikään ei onnistu. Mitään ei saada. Painetilan räjähdyspisteessä oleva pelaaja on vaarallinen - joka taholla.
Luulen edelleen, että tapaus kasvatti Salmelaista ihmisenä ja jääkiekkoilijana erittäin paljon. Keväällä HIFK:n pelillinen kivijalka tulee olemaan entisensä. Vahva maalintekijä ja joukkueen selkäydin.