Onnittelut täältäkin Toni Söderholmille sm-liigan puolustajien syöttöennätyksestä, jonka nyt jakaa Timo Jutilan, Marek Zidlickyn ja Brian Rafalskin kanssa.
Eikös se mennyt sillä tavalla, että Rafalskilta vietiin vikassa matsissa selvä syöttöpiste, mutta hän taisteli puolustajien kokonaispisteiden ennätyksestä?Faktat oikein, kyseessähän ei ole Rafalski, vaan Cory Murphy.
Eikös se mennyt sillä tavalla, että Rafalskilta vietiin vikassa matsissa selvä syöttöpiste, mutta hän taisteli puolustajien kokonaispisteiden ennätyksestä?
Eikös se mennyt sillä tavalla, että Rafalskilta vietiin vikassa matsissa selvä syöttöpiste, mutta hän taisteli puolustajien kokonaispisteiden ennätyksestä?
Sellainen huomio tuli vielä mieleen tästä meidän varakapteenista, että hän on ainoa pelaaja tällä kaudella joukkueesta, joka on pystynyt pelaamaan kaikki runkosarjaottelut.
Meni Rafu ja Cory Murphy sekaisin, innostuin liikaa, taas. : ) Söderholm on puolustajana vasta siinä iässä, että teveyttä riittäessä, pelaa vielä vähintään 5-6 vuotta ja parhaalla tasollaan. Nybarina yrittäisi Söderholmille n. viisivuotista jatkosopimusta, vaikka sellainen ei ole ollut HIFK:ssa tapana, mutta nyt olisi pitkän jatkosopimuksen paikka vasta pian 34-vuotiaalle Söderholmille.
Jaa, no sehän on hienoa kuulla. Mutta mitähän takeita tähän on, että 34-vuotias Söderholm tulee pelaamaan vielä sellaiset vähintään 5-6 vuottaparhaalla tasollaan? Ei olisi ainoa kiekkoilija ja ihminen jolla suorituksen taso saattaa heitellä noin pitkällä otannalla.
Se on aina komiaa katsottavaa, kun Sööderi pelaa tasollaan. Ei voi olla kuin todella tyytyväinen miehen puolesta. Ei ollut ihan kivuton paluu kuitenkaan. Mies teki töitä niin vitusti ja korjaa nyt ansaitsemaansa hedelmää. HYVÄ SÖDE!
Mutta se mikä ärsyttää näissä SM-liigaennätyksissä on tuo erisuuruiset ottelumäärät. NHL:ssä on ottelumäärä pysynyt jo pitkään suunnilleen vakiona (muutos vuodesta 1970 tähän kauteen neljä ottelua, 78-82), kun taas kotoisessa liigassa pelimäärät ovat nousseet kymmenellä 17 vuoden aikana. Jotenkin tuntuu, etteivät eri aikakausien pelaajat ole tällöin samalla viivalla, olkoonkin että pelin taso on noussut ja sitä kautta kompensaatioita tapahtuu automaattisesti pisteiden tekemisen ollessa haastavampaa nykypäivän liigassa.
Vastaväitteeni tueksi kaivoin kirjahyllystäni jääkiekkokirjan 80-81, josta löytyy kauden 1979-80 tilastot. HIFK pelasi silloin mestarikaudellaan 36 peliä runkosarjassa, kuten tietysti kaikki joukkueet ja HIFK:n maaliero oli 238-144. HIFK teki 238 maalia 36 pelissä, joka on n. 6,61 maalia/ottelu ja päästi 4 maalia/ottelu. Odotusarvo pelin lopputulokselle oli siis n. 7-4, kun odotit HIFK:n pelin lopputulosta tai katselit ottelua paikanpäällä. Nyt pelataan tietysti 60 pelin runkosarja, mutta 58 pelin jälkeen HIFK:n maaliero on 182-142, joka on taas keskiarvoina n. 3,12-2,45. Söderholm on syöttänyt 37 maalia, joka on 20,3% HIFK:n maaleista. Kun kaudella 79-80 Matti Hagman teki 35 pelaamassaan pelissä tehot 37+50=87, niin hän osallistui n. 36,6%:n maaleista ja syötti niistä 21%. Eri aikojen vertailu on todella vaikeaa, kun on pelattu eri määrä pelejä, mutta vertailukelpoisuutta tasoittaa se, että jääkiekko on muuttunut pelinä todella paljon 30 vuodessa ja maalimäärät ovat laskeneet n. 40% näiden vuosien aikana, ehkä jopa enemmän. Kaudella 79-80 HIFK:n ykköskentän peliä tekevä puolustaja oli Frank Neal, joka teki tehot 16+23 33 pelissä, mutta osallistui syöttöpisteen verran vain n. 10%:n maaleista. Nyt tietysti joku keksii, että ennen vanhaan jaettiin vähemmän toisia syöttöpisteitä kuin nykyään, johon vastaan, että "tiedän".
Nyt tietysti joku keksii, että ennen vanhaan jaettiin vähemmän toisia syöttöpisteitä kuin nykyään, johon vastaan, että "tiedän".
Sellainen huomio tuli vielä mieleen tästä meidän varakapteenista, että hän on ainoa pelaaja tällä kaudella joukkueesta, joka on pystynyt pelaamaan kaikki runkosarjaottelut.