Olipahan peli! Ei tuo nyt ns. suurten ottelujen joukkoon nouse, mut viimeisen erän vyörytys jätti sittenkin hyvät fiilikset pelistä. Tokalla erätauolla mietin jo kotimatkaa, koska Sporan peli oli täyttä karkeajätettä. Tuskaa ei helpottanut yhtään tuomari Pöyhönen. Tässä on jo vähän ehtinyt tottumaan koukkujen ja kiekottoman miehen estämisten kitkemiseen, mutta nyt niitä ei vihelletty juuri ollenkaan. KooVee käytti tätä mahdollisuutta hyvin hyödykseen ja katkaisi varsinkin toka erässä monta Sportin hyökkäykseenlähtöä koukkimalla kylmästi puolustajan nurin.
Sportin tasoitusmaali 2-2:een oli pelitapahtumiin nähden väärin: KooVeella oli ennen sitä ainakin kaksi läpiajoa ja pari muuta hyvää maalipaikkaa. Kavereilla vain kädet jäätyivät pahasti ratkaisutilanteessa. Sportin pakkeja vietiin välillä aika lujaa, mutta tämä oli ennen kaikkea hyökkääjien syytä. KooVee pääsi tulemaan hyökkäysalueelle vauhdilla, koska hyökkääjät eivät jaksaneet karvata ja tukkia keskialuetta. Toki muutaman pakin kohdalla ihmettelen lapsellisia virheitä. KooVeen pelaajien liikkeisiin ylireagoitiin ja mentiin välillä todella helppoihin harhautuksiin. Ehkä tämä kertoo siitä, että pää ja jalat eivät olleet mukana matsissa.
Kolmas erä oli sitten heti ensimmäisestä vaihdosta lähtien Sportin mankelia. KooVee otettiin ylhäältä asti kiinni ja pakotettiin tekemään virheitä. Myös muut kuin Niemi ja Alice heräsivät pelaamaan. Cooperia ei paljon kiekollisena näkynyt mutta Pasi Rautiaisen ”nenänkaivuuteoriaa” mukaillen näin saa ollakin, jos tekee 2+1 ja ratkaisee pelin. Super Cooper, meidän mies! Ainakin kuukauden...
Ja sit fanit…m-a-h-t-a-v-a-a!! Onhan tähän meininkiin jo tottunut vuosien varrella, mutta taas kerran tuli kylmät väreet muutaman biisin kohdalla. Ne tulee sydämestä! Todella hienoa oli kannustus läpi pelin myös 2-0 ja 3-2 tappioasemissa. Mehän lauletaan, että ”aina mukana” ja ”seistään teidän rinnalla” eli näinhän sen pitää ollakin!
Kultainen kiekkovakiomitali: RA ja muut fanit, hopeinen: Alice Cooper ja pronssinen: hallin höyrymakkarat!