Runkosarja on sujunut todella mallikkaasti, sillä eipähän näitä 70 pisteen kausia ole ollut sitten S&W-aikojen. Kausi on ollut suorituksellisesti tasainen. Ne notkahdusvaiheetkin ovat olleet lyhyitä ja mikä mukavinta, niin juuri otollisimman floppausajankohdan (marraskuu) aikana saavutettiin 7 ottelun voittoputki. Alkukaudesta varsinkin sykähdytti usein tapahtunut useamman maalin takaa-ajo, joka päättyi loppujen lopuksi voittoon. Moista ei ollut saanut vähään aikaan nähdä kuin vain yksittäisesti.
Peli on toki toisinaan ollut aaltoilevaa, mutta vakaasti näyttää siltä, että varmuus on aina löytynyt sittenkin juuri niillä tärkeillä hetkillä kautta. Pitkään näytti siltä, että joukkue olisi pelkästään ykkösketjun varassa, mutta mitä pidemmälle ollaan edetty, niin sitä paremmaksi on muidenkin ketjujen osuus tullut.
Pelaajia on kouluarvosanoin jo useampikin arvottanut melkoisen kattavasti, mutta minä tyydyn vain muutamaan toteamukseen:
Kimmo Kuhta. Pelaaja, joka on joutunut aiemmin taistelemaan paikastaan joukkueessa ja on nyt ansaitusti ykkösketjussa, ei voi olla ilman kehuja. Kaikki fanit eivät hänestä pidä, kun ei taklaa juurikaan, mutta koirien haukkuessa karavaani on kulkenut. Ja millä tavoin... mies pelaa unelmakautta. Omat ennätykset on rikottu murskaavin tuloksin. Ei se kovin paska pelaaja voi olla, kun on maajoukkueessakin pärjännyt.
Timo Pärssinen. A-I-V-A-N käsittämättömän upeita suorituksia pitkin kautta. Mies jaksaa vääntää illasta toiseen väsymättä. Erittäin tärkeä pelaaja joukkueelle ja onneksi jatkaa ensi kaudellakin IFKssa.
Brett Harkins. Syöttöjumala. Ei voi lakata ihastelemasta miehen pelisilmää tai taitoa. Ehdottomasti joukkueen positiivisin yllätys, sillä ennen kautta hemmosta ei oikein pystynyt sanomaan mitään. Näköjään kannattaa tarkkailla Ruotsin ykkösdivariakin, kun helmiä löytyy.
Ladislav Benysek. Joidenkin mielestä näkymätön ja tehoton. Mutta varmuus omalla tontilla on erittäin hyvää tasoa. On saanut omalla työllään nuoren pakkiparinsakin kehittymään valtaisin harppauksin. Sitä ei voi pitää kovinkaan huonona saavutuksena. Keskellä kautta tullut valitettava loukkaantuminen piti miehen poissa peleistä jonkun tovin, mutta varmuus on kuitenkin pysynyt.
Dave Stathos. Tähän mennessä pelatut 8 nollapeliä kertoo paljon. On ehkä paikoin ollut ailahtelevainen, mutta varmuus on kuitenkin pitkässä juoksussa säilynyt sellaisella tasolla, että minä luotan häneen. Kuuluu myös sarjaan pelaajat, joista omat fanitkin ovat montaa mieltä.
Muu pelaajistokin on osoittautunut olevansa tarvittavan hyviä, sillä voittoja matseissa on tullut riittävän paljon, että sarjasijoitus on noinkin korkealla, mitä se runkosarjan päättyessä on.
Suoritusvarmuus. Se tulee olemaan avainsana, kun tästä lähdetään etenemään pleijareihin. Nyt ainakin näyttää lupaavalta.
Peli on toki toisinaan ollut aaltoilevaa, mutta vakaasti näyttää siltä, että varmuus on aina löytynyt sittenkin juuri niillä tärkeillä hetkillä kautta. Pitkään näytti siltä, että joukkue olisi pelkästään ykkösketjun varassa, mutta mitä pidemmälle ollaan edetty, niin sitä paremmaksi on muidenkin ketjujen osuus tullut.
Pelaajia on kouluarvosanoin jo useampikin arvottanut melkoisen kattavasti, mutta minä tyydyn vain muutamaan toteamukseen:
Kimmo Kuhta. Pelaaja, joka on joutunut aiemmin taistelemaan paikastaan joukkueessa ja on nyt ansaitusti ykkösketjussa, ei voi olla ilman kehuja. Kaikki fanit eivät hänestä pidä, kun ei taklaa juurikaan, mutta koirien haukkuessa karavaani on kulkenut. Ja millä tavoin... mies pelaa unelmakautta. Omat ennätykset on rikottu murskaavin tuloksin. Ei se kovin paska pelaaja voi olla, kun on maajoukkueessakin pärjännyt.
Timo Pärssinen. A-I-V-A-N käsittämättömän upeita suorituksia pitkin kautta. Mies jaksaa vääntää illasta toiseen väsymättä. Erittäin tärkeä pelaaja joukkueelle ja onneksi jatkaa ensi kaudellakin IFKssa.
Brett Harkins. Syöttöjumala. Ei voi lakata ihastelemasta miehen pelisilmää tai taitoa. Ehdottomasti joukkueen positiivisin yllätys, sillä ennen kautta hemmosta ei oikein pystynyt sanomaan mitään. Näköjään kannattaa tarkkailla Ruotsin ykkösdivariakin, kun helmiä löytyy.
Ladislav Benysek. Joidenkin mielestä näkymätön ja tehoton. Mutta varmuus omalla tontilla on erittäin hyvää tasoa. On saanut omalla työllään nuoren pakkiparinsakin kehittymään valtaisin harppauksin. Sitä ei voi pitää kovinkaan huonona saavutuksena. Keskellä kautta tullut valitettava loukkaantuminen piti miehen poissa peleistä jonkun tovin, mutta varmuus on kuitenkin pysynyt.
Dave Stathos. Tähän mennessä pelatut 8 nollapeliä kertoo paljon. On ehkä paikoin ollut ailahtelevainen, mutta varmuus on kuitenkin pitkässä juoksussa säilynyt sellaisella tasolla, että minä luotan häneen. Kuuluu myös sarjaan pelaajat, joista omat fanitkin ovat montaa mieltä.
Muu pelaajistokin on osoittautunut olevansa tarvittavan hyviä, sillä voittoja matseissa on tullut riittävän paljon, että sarjasijoitus on noinkin korkealla, mitä se runkosarjan päättyessä on.
Suoritusvarmuus. Se tulee olemaan avainsana, kun tästä lähdetään etenemään pleijareihin. Nyt ainakin näyttää lupaavalta.