Loppusuoralle olen seulonut seuraavat kapineet:
Lenovo Ideapad 510s 13,3" (Verkkokauppa.com)
HP ProBook 430 G4 13,3" (Verkkokauppa.com)
ASUS ZENBOOK UX430UA-PURE1 14" (Power.fi)
Lenovossa ja HP:ssa on kummassakin 256gb ssd-kovalevy ja 8gb keskusmuistia. Asuksessa puolet näistä spekseistä, mutta pure-OS ja Asuksen luotettavuus toki houkuttaisivat. Asus on näistä myös pienin, vaikka näyttö on piirun isompi kuin muissa. Akussakin pitäisi olla potkua pidempään virtajohdottomaan vääntöön. HP on näistä kolmesta halvin ja omaa parhaimmat liitännät. Verkkokaupan kolmen vuoden takuu antaisi vähän selkänojaa mahdollisia "HP-vikoja" varten.
Jos näistä malleista on kokemuksia, niin ehdottoman arvokkaita olisivat.
Onko nykyläppäreissä kuinka tärkeää tuo 4GB ram-muisti? Asus olisi melkolailla jykevä paketti, mutta tuo muistikapasiteetti arveluttaa. Kysäisin jo Powerista, että saako muistia laajennettua, sillä DustinHomen verkkokaupassa on sama malli isommalla data- ja ram-muistilla varustettuna.
Mulla on ollut 4,5v Lenovon kone ja laatu ollut kohdallaan, mutta ehdottomasti huonoin puoli on akku. Uutena oli ehkä about sama 4h, mikä tuossa, mutta nykyään käytännössä 2h. Toki sekin parempi kuin joskus 15 vuotta sitten pari vuotta vanhojen läppäreiden 5min akunkesto, mutta pointtina on silti se, että verrattuna Macbookeihin, Delliin, Asukseen jne. on juuri se, että onhan se kiva, jos akku kestäisi pitkään ja voisi olla jossain paikassa, missä ei ole pistorasiaa. Niinpä ostin nyt itse Zenbookin, toki kalliimman kuin nuo sinun hintaluokkasi versiot. Se on usein niin, että jos valitsee vähän enemmän muistia, niin tulee myös vähän parempi prosessori jne. ja kone on sitten kokonaisuudessaan kalliimpi, vaikka muuten sama olisikin. Ei voi valita pelkästään enemmän muistia ja pitää kaikki muu samana. Minusta keskusmuistia pitää olla 8 vähintään. Jos on enemmän ikkunoita auki ja varsinkin jos katsoo jotain videota tms., niin neljän muistilla alkaa tökkiä. Sitten jos haluaa itse editoida jotain videoita tai vastaavaa, niin menisin jo 16 gigaiseen, mutta se on toinen juttu, eikä ole esim. itselleni tärkeätä.