Minä aion olla liittymättä ko. Kari-Pekan mollaus klubiin, perusteluina aion käyttää viime viikon Urheilulehden artikkelia "Ikonia on häpäisty" Toimittajana jutussa Jari Kupila, lainaan tekstiä suoraan ainoastaan kommentoin välillä.
Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa kun doping on meille niin kauhean vakava asia? Jos maailman tunnetuimpiin urheilijoihin kuuluva hollantilainen käryää dipingista, ei asiasta saada kohua oikein missään, mutta kun suomalainen hiihtäjä antaa nippanappa liian suuren hb-arvon - joka ei ole edes mikään dopingkäry - on iltapäivälehtien lööpit täynnä kauhistelua (tämän päivän juttu ei ollut toimittajan tiedossa) Hiihtäjäparan elämä laitetaan sekaisin ja yksityisyyden arimmat yksityiskohdat ovat äkkiä julkista riistaa. Vaikka maailma valmistautuu sotaan ja kansakunta vaaleihin, täytyy Suomi jälleen kerran urheilijoiden ja urheilun moraalin kauhistelusta.
Lahden MM-hiihtojen jälkeen urheilua on hakattu edestä ja takaa. Urheilun moraali on julistettu mädäksi ja sairaksi. Se mikä vielä eilen oli kunniapaikalla lansakunnan kaapin päällä, on tallottu maahan, liattu ja häpäisty. Kaikkea hyvää edustavasta ikonista tuli kaikkea pahaa edustava syntipukki.
Urheilu on muuttunut suomalaisen yhteiskunnan partiopojasta julkiseksi sylkykupiksi, johon jokaisen itseään älykkäänä pitävän kansalaisen on muistettava sylkäistä.
SUOMALAISTEN SADDAM
Tilanne korustuu hiihtäjien ja hiihtovalmentajien kohdalla. Kari-Pekka Kyröstä on tullut Kari-Pekka Saatana, pahuuden ruumiillistuma, joka merkitsee suomalaisille samanlaista pimeää voimaa kuin Saddam Hussein amerikkalaisille.
Kyrö on henkisessä mielessä lainsuojaton. Hänestä saa sanoa ihan mitä tahansa ilman sen kummempia perusteluita. Perusteeksi riittää, että hän sattui olemaan se valmentaja, joka oli vastuussa suomalaisen hiihtourheilun häpeällisimmästä skandaalista.
Viis siitä, ettei hän ole syyllistynyt mihinkään rikokseen; ei ryöstänyt, raiskannut tai murhannut ketään.
Tämä kaikki tapahtui maassa, jossa yli miljoon ihmistä ilmoittaa harrastavansa urheilua ja liikuntaa jollakin tasolla ja jossa yli puoli miljoonaa ihmistä on mukana urheilun taustatehtävissä.
DOPIN PAHEMPI KUIN TALOUSRIKOS
Suomalainen dopingjulkisuus paljastaa karuudessaan kummallisia asioita. Jostakin syystä koemme dopingin suurempana rikoksena kansakuntaa kohtaan kuin vaikkapa urheilun liepeillä tapahtuvan talousrikollisuuden.
Verovilpit, työnantajamaksujen pimittäminen ja palkkatulojen kierrättäminen ulkomaisten bulvaaniyhtiöiden kautta ovat urheilun harmaata arkea, mutta se ei jaksa kansakuntaa hetkauttaa. Ei, vaikka yhteikunnalle koituva tadoudellinen tappio olisi huomattavasti yksittäistä dopingtapausta suurempi.
Joku FC Jazzin oikeusjuttu tai urheiluseurijen ja verottajan skismat eivät lopultakaan kovin laajoja kansalaispiireja hetkauta.
Kikaan ei kyseenalaista sitä, että useat urheilumme kansainvöliset huiput hoitavat "verosuunnitelmansa" niin tehokkaasti, että eivät maksa suomalaiselle yhteiskunnalle murto-osaakaan siitä veropotista joka normaalikansalaisen kohtelun mukaan kuuluisi.
Ei heitä syytetä moraalittomiksi. Päinvastoin, he ovat juhlittuja sankareita, joita presidentti ei voi unohtaa linnanjuhlia suunnitellessa. Suomalainen urheilumiljonääri, joka ei maksa verojaan Suomeen, ei ole suomalaisen moraalikäsityksen mukaan arveluttava tapaus.
Plasmalaajentajaa hotellihuoneessa itseensä pistävä hiihtäjä sen sijaan on alhaisista alhaisin.
MITÄ PAHAA KYRÖ TEKI?
Dopingtapausten kauhistelussa olisi syytä kysyä, että mikä se kauhea rikos, jota hiihtäjät ja heidän valmentajansa K-P Kyrö tekivät?
Millä tavalla he pettivät isänmaan, kun yrittävät menestyä dopingin avulla? Mikä on se teko, jonka perusteella Kyröltä on viety eliniäksi oikeus harjoittaa ammattiaan?
Joku ulkopuolinen voisi huomauttaa, että dopingin käytössä ei ole syylistytty minkäänlaiseen rikokseen. On toki rikottu kilpaurheilun sääntöjä ja puhtaan urheilun periaatteita. Mutta jos sellainen oikeuttaa kansalliseen ajojahtiin, ollaan mielenkiintoisten asioiden äärellä.
Jos pelkkä moraalittomuus ja puhtan pelin rikkominen oikeutta tähän, miksi emme jahtaa samalla intohimolla periaatteistaan lipsuneita, puhtaan pelin sääntöjä rikkoneita ja jopa rikoksia tekemällä menestyneitä poliitikkoja, yritysjohtajia, pappeja virkamiehiä... Miksi emme ppoista kaupoista Beatlesin tai Rollling Stonesin levyjä, koska niitä on tehty huumaavien aineiden vaikutuksen alaisina.
Joku voisi sanoa, että Suomi on outo yheiskunta. Täällä puffataan tv-kanavien pääuutisissa sankarielokuvaa, joka ihastelee lähiseutuaan terrorisoineita rikollisveljeksiä, mutta pelkästään oman terveytensä kanssa leikkineille hiihtäjille ei empatiaa ja ymmärrystä löydy.
MAAILMA VIIS VEISAA
Pohjoismaiden ulkopuolella doping kiinnostaa vain äärimmäisissä tapauksissa. sellainen ei ole Lahden joukkokäry vaan esimerkiksi Ranskan ympäriajojen taannoinen katastrofi, josta tuli kiinnostava vauhdikkaan poliisiratsia ja rikoksen vuoksi. Tapaus Ben Johnson oli taas kohu siksi, että käry kävi kaikkien aikojen kilpailussa, miljardin katsojan edessä.
Mutta jos poikkeukset unohtaa ja Pohjoismaat laskee pois, doping ei maailman mediaa kiinnosta.
USA:ssa dopingista ei voisi millään saada kansallista skandaalia. Maassa, jossa huumeongelma tarkoittaa sitä että koululaiset ampuvat toisiaan crack-pilvessä, ei oikein jakseta innostua niin marginaallisesta ilmiöstä kuin huippu-urheilun dopingista. Kysytään ihan vilpittömästi että mitä siitä, jos aikuist ihmiset vapaaehtoisesti kehittävä tkehoaan aineiden avulla? Miksi yhteiskunnan pitäisi käyttää resursseja dopingtestien kehittämiseen kun syöpälääke on keksimättä?
Itä-euroopassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa koko dopingin käsite on hämärä. Suomalainen dopinmoralismi on täysin vieras ajatus.
Lisäksi muusikko Juice Leskisen ajatus suomalisen oudosta moraalista:
"En ymmärrä miksi dopingista tulee mokoma hässäkkä. Toki urheilulla on roolinsa kansallisen identiteetin rakentajana ja siltä odotetaan erilaista ryhtiä kuin taiteilijoilta. Mutta silti. Jostain syystä suomalaiset hyväksyvät että Matti Nykänen juo. Myös urheilun talouskikkailu hyväksytään, koska veronkierto on kansakunnan mielissä ikään kuin kansallisurheilua. Mutta, dopin se ei käy.
Tässä näkyy suomalaisten vastenmielisyys hämäriä itätietteitä kohtaan. Dopingilla on itäblokin tuotteen maine. Toisaalta doping on vain keino päästä nopeampaa, korkeammin tai voimakkaammin. Siinä mielessä pitäisi kieltää suksetkin. Ne on keksitty siksi että hangessa pääsee lujempaa kuin saappailla."
Nämä ja muutamat muut tekstit luettuani olen sitä mieltä että käyttäkööt mitä käyttää, mutta ei pidä olla niin vitun hölmö että ruotsalaiset ja norjalaiset pääsee meitä mollaamaan, ELI EI SAA JÄÄDÄ KIINNI.
Nauraa saa ja pitääkin suomalaisten hölmöilylle, mutta en kannata mitään ajojahtia, varsinkaan K-P Kyröä kohtaan, sillä eihän K-P ole jäänyt mistään kiinni tai rikkonut lakia.
Joten en liity tähän klubiin.