Se oli siinä sitten. Ainutlaatuinen ura suomalaisessa jääkiekkoilussa ja huippu-ura millä tahansa kansainvälisellä mittarilla mitattuna. Teukka Salaman pistäessä hokkarit naulaan poistuu samalla suurin osa syistä seurata NHL:ää edes teksti-tv:n välityksellä. Jos ei sivulla 236 enää ole Selänteen tehoja ja tietoja, niin aika lailla sama se on ketkä siellä vääntävät.
Suomi-kiekon kultakausi on muutenkin päättymäisillään kun Leijonat kansainväliselle huipulle nostaneen sukupolven pelaajat alkavat olla lähes kaikki eläkeiässä ja vain muutama on jäljellä. Suomi-kiekon kultakausihan otti varaslähdön 1988 olympialaisissa ja starttasi varsinaisesti 1992, jolloin Suomi voitti ensimmäisen MM-mitalinsa ja samana vuonna Selänne aloitti NHL-uransa. Sotshin olympialaiset olivat tämän kultakauden viimeisiä joutsenlauluja. Nykyisellään Suomi on toki yleensä aina mitaliehdokkaiden joukossa, mutta samanlaista hohtoa ei ole eikä varmaan tulekaan kuin mitä oli silloin, kun kentälle saattoivat luistella Selänne, Koivu, Timonen, Numminen, Lehtinen ja kumppanit ja jossa NHL:ssäkin pelasi eniten suomalaisia mitä koskaan.
On tämä kova paikka. Sääli vain, että MM-Minskissä ehdittiin kaikki passit leimaamaan, sillä olisihan Selänne voinut vielä sinnekin saapua ja nostaa joukkueen taitotason ja kiinnostavuuden kertaheitolla uuteen ulottuvuuteen.