Tyypillinen suomalainen lähestymistapa... Jos jotakuta kehutaan niin pakkohan se on oikein kaivamalla kaivaa jotain negatiivista vastapainoksi.
Ehei, vaan kyllä tässä tätä suomalaista lähestymistapaa edustavat taas nämä Lohipojan kommentista herneensä nenään vetäneet mankujat, ml. lainaamani nimimerkki.
Siis joku tulee keskelle täysin ansaitun ylistystulvan heittämään pilke silmäkulmassa täysin pätevän ja pitävän faktan siitä, että Selänteen englannin kielen tuottaminen ja ulosanti on miehen lähtökohdat (20 vuotta asunut USA:ssa) heikkoa, joku voisi jopa sanoa, että todella heikkoa.
Siitä sitten vedetäänkin koko ronkalla täysin vailla mitään huumorintajua tai ymmärrystä - edes myöntämättä että se itse mainittu asia nyt ihan vaan on totta - hirvittävät vastareaktiot siitä kuinka "tuo ei liity mitenkään jääkiekkoon", "yhyy, kuningastammeko haukut, olet tyhmä", "miksi piti tulla sanomaan jotain negatiivista" ja niin edelleen.
Kenenkään normaali-itsetuntoisen ja asiat perspektiivissä pitävän vääristymättömän katsontakannan ihminen ei loukkaannu (tai tässä tapauksessa myötäloukkaannu kansallisidentiteetin mukaiseen tyyliin) jos joku täysin selvillä oleva ja tiedostettu heikkous otetaan esiin. Koska suomalaiseen kulttuuriin tällainen ei kuulu, vaan edelleenkin varsinkin - noh, vähemmän kansainvälisessä ympäristössä elävät - ottavat asian käsittelyyn suurella ja mustavalkoisella vastareaktiolla. Meidän Teemua ei saa haukkua, koska se on meidän Teemu! Haukuit sitä, olet siis huono ihminen, ja tuo on väärin!
Tämä kuviohan ei rajoitu vain tähän keskusteluun vaan yleisesti hieman eri vivahdessävyisesti aina tilanteesta riippuen koko jatkoaikalaiseen keskustelukulttuuriin. Asiat halutaan nähdä niin irrelativistisena ja mustavalkoisena, ettei anneta pienintäkään mahdollisuutta itselle tarkastella asiaa joltain muulta kannalta. Ja kuten alussa sanoin, tämä on osa suomalaista keskustelukulttuuria.
Miten tämä liittyi Selänteeseen mitenkään? No eipä oikeastaan millään tavalla, paitsi toki täytyi mainita että Teemu puhuu huonoa englantia. Vaikka sitä kuinka kritiikittömästi yrittää vääntää, asia on näin. Lohipojan avaukselle peukkua, siitä itkijöille suosittelen taas kauluksen hölläämistä ja impivaaralaiselta haisevan identiteetin tuuletusta.
Itse Teemun kaudesta kaikki mahdollinen onkin jo kirjoitettu, joten mitäs sitä enää turhaan mitään lisäämään. Yksi kausi vielä, tahti ei mihinkään ole kesän aikana hyytymässä. Minua ei kiinnosta pätkääkään se, kuinka monta pistettä Teemu on tehnyt niin että pääsen runkkaamaan teksti-tv:n ääreen kuinka "taas ollaan lähempänä Jagria ja sitä homohurria!" Minua kiinnostaa se, että näkisin Selänteen taas kyyneleet silmissä kiittämässä kasvattajaseuraansa Jokereita Stanley Cupin nostettuaan toisen kerran urallaan kohti hallin kattoa. Sen Teemu on totisesti ansainnut!