Taudinkuvana depressio

[godspeed]

Kolme päivää sellanen raskas krapulaolo. Tuo on minun perusahdistusoloni, kun lääkkeet loppuu (kyse ei ole vieroitusoireista). Masennus sitten periaatteessa on morkkis potenssiin jotain. Ihan vaan aattelin kertoa, jos joku miettii miltä tuntuu. Näissä oloissa on sitten tietysti kaikenlaista muutosta suuntaan jos toiseen. Eli jos tulee tilanne, että tekee jotain ahdistusta ehkäisevää, niin tuo "krapula" saattaa hetkeksi unohtua. Mutta sitten kun muistat, että piti ahdistaa, niin se olo tulee takaisin. Yleensä tuo olon vaihtelu paljastaa mistä on kyse. No nyt sain apteekista lääkkeitä lisää, nämä ovat siis ihan puhtaasti ahdistuksen hoitoon tarkoitettuja, eikä mulla sinällään erityistä masennuslääkettä olekaan.

 

[godspeed]

Kirjoitan tämän siitä syystä depressioketjuun, että täältä olen ammentanut suurimman syyn seuraavalle viestille:

Lopetan Ilveksen kannattamisen. Tein tämän päätöksen pitkään asiaa mietittyäni, ja sain toisaalla hyvän esimerkin päätöksen suurista hyödyistä. Minkään asian sokea kannattaminen ei tee hyvää mielenterveydelle, sillä en ole sellainen kannattaja, jonka pitää vuosikymmenet vain odottaa ja ihmetellä, ja vauhkota jostain joukkueesta. Kuitenkin aina hävitään ennen pitkää. Kauhean raskasta ollut tämä nuoruuden aika, ehkä minä olen tulossa jo vanhaksi puolinuorena. Ikää on jo liikaa nuorten miesten lajiin. Aivan kuin Konnallakin.

Kiitän llvestä ja toivon kaikkea hyvää jatkoon!

 

[godspeed]

Heti on helpompaa. Jääkiekko ei sovi minulle.

 

[Päätykiekko]

Niin se pääsiäinen on tähän mennessä mennyt nukkuessa, mieli alamaissa ja punkan pohjalla. Piti olla vähän aktiivinen ja mennä veljellä käymään, mutta ei vain jaksanut. Väsymys vei voiton. Harmittaa ja hävettää, kun nyt olisi ollut hyvä mahdollisuus nähdä veljeä. Voimavarat on vain ollut niin vähissä että helpoin on ollut kotona. Toivottavasti tästä ei taas ala huono kierre, mutta pahoin pelkään että tässä taas jumitutaan kotiin.

 

[godspeed]

Niin se pääsiäinen on tähän mennessä mennyt nukkuessa, mieli alamaissa ja punkan pohjalla. Piti olla vähän aktiivinen ja mennä veljellä käymään, mutta ei vain jaksanut. Väsymys vei voiton. Harmittaa ja hävettää, kun nyt olisi ollut hyvä mahdollisuus nähdä veljeä. Voimavarat on vain ollut niin vähissä että helpoin on ollut kotona. Toivottavasti tästä ei taas ala huono kierre, mutta pahoin pelkään että tässä taas jumitutaan kotiin.

Mitä muistat tehneesi viimeisen viikon aikana?

 

[Päätykiekko]

Mitä muistat tehneesi viimeisen viikon aikana?

Enpä minä muuta muista kuin että olen ollut kotona, katsonut jääkiekkoa ja nukkunut. Siinäpä se.

 

[godspeed]

Enpä minä muuta muista kuin että olen ollut kotona, katsonut jääkiekkoa ja nukkunut. Siinäpä se.

Joo, tää voi olla just se sun tapa reagoida vaikeisiinkin tilanteisiin. Aivot vähän sulkee itseään ja eristäydyt, kusipää kallon sisällä suojelee itseään. Tiedän miltä tuo tuntuu, mutta minulta yleensä menee helposti myös muisti, siksi kysyin sulta näin. Tee pieniä asioita näin ensialkuun oma-alotteisuutta parantaen. Ihan pieniä. Tässä voi olla luova: teet vaikka erilaisia helppoja ruokia jos safka menee alas. Ja niin edespäin, sanoo tohtori godspeed!

 

[Glove]

Enpä minä muuta muista kuin että olen ollut kotona, katsonut jääkiekkoa ja nukkunut. Siinäpä se.

En minäkään ole juuri muuta tehnyt. Käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa tuon lisäksi. Meneehän se loma näinkin. Onneksi on vielä viikko jäljellä niin saa toipua työhommista.

 

[Leipuri]

Tää on kyllä mielenkiintoinen ketju ja antaa perspektiiviä omillekkin ajatuksille. Omalla kohdalla on ollut useita merkittäviä tapahtumia jotka vaikuttaneet omaan mielenterveyteen. Lapsuus alkoholistiperheen lapsena ja myöhemmin vammautuminen auto-onnettomuudessa 17- vuotiaana. Muistan onnettomuuden jälkeen maatessani sairaalassa lähes täysin liikuntakyvyttömänä, täysin muiden avun varassa. Ensimmäisen ajatuksen/motivaation kuntoutumisen oli se että saan itseni siihen kuntoon että pystyn tappamaan itseni. Kaikki oli niin merkityksetöntä ja ajattelin etten pysty elämään näin. Mutta jotenkin ajatus muuttui matkan varrella ja oppi nauttimaan pienistä asioista, kuten se kun pystyi syömään itsenäisesti ja pääsi vähän itse pyörätuolilla liikkeelle. Toki ajatusmaailma oli edelleen melko synkkä ja masentunut, mutta ei enää niin itsetuhoisia ajatuksia.

Lopulta pitkän kuntoutuksen jälkeen pääsin siihen pisteeseen että pärjäisin kohtalaisen hyvin omatoimisesti. Tuli kohtalaisen nopeasti palattua opiskelujen pariin ja kaikki menikin kohtalaisesti useamman vuoden. Kunnes tuli täydellinen stoppi, sen jälkeen elin vuosia hyvin eristyneesti omassa synkässä maailmassani. Yhtenä tekijänä selkäydinvamman lisäksi samassa rytäkässä saatu aivovamma joka vaikuttaa suuresti yleiseen jaksamiseen. Onneksi sentään vakuutuksen myötä sain aikoinaan hyvät korvaukset ja eläkkeen. Niin ei ole sentään koskaan tarvinnut rahasta murehtia, vaikka toisaalta on myös aiheuttanut häpeää. Ei ne ole mun rahoja, en ole tehnyt mitään niiden eteen.

Reilu kymmenen vuotta sitten sain itseni revittyä ylös sieltä syvimmästä kuopasta ja tapasinkin tulevan lapseni äidin. Se lapsi on ollutkin elämäni isoin juttu ja tavallaan käännekohta. Hänen äidin kanssa päädyttiin myöhemmin eroon, joka oli iso henkinen kriisi ja oli lähellä syökseä taas sinne syvään masennukseen. Mutta lapsi auttoi jaksamaan ja se että hän tarvitsi minua.

Nykyään olen onnellisesti naimisissa ja elämä on mukavan tasaista, löytyy mieleisiä harrastuksia. Toki edelleen tulee vaikeampia jaksoja, mutta oppinut ehkä armollisempi itseään kohtaan. Onnellinen ja kiitollinen tästä hetkestä, että voi näinkin hyvin. Se ei ole mitenkään itsestään selvyys, toivon hyviä päiviä kaikille teille jotka tän asian kanssa joudutte kamppailemaan.

 

[Surukuku]

Niin se pääsiäinen on tähän mennessä mennyt nukkuessa, mieli alamaissa ja punkan pohjalla. Piti olla vähän aktiivinen ja mennä veljellä käymään, mutta ei vain jaksanut. Väsymys vei voiton. Harmittaa ja hävettää, kun nyt olisi ollut hyvä mahdollisuus nähdä veljeä. Voimavarat on vain ollut niin vähissä että helpoin on ollut kotona. Toivottavasti tästä ei taas ala huono kierre, mutta pahoin pelkään että tässä taas jumitutaan kotiin.

Tuossa lihavoimassani ilmenee näiden juttujen yksi salakavalimmista ansoista. Häpeä, syyllisyys siitä, ettei jaksa, viitsi, kykene tekemään jotakin, jonka kokee tekemisen arvoiseksi tai että ehkä muutkin sitä odottavat/toivovat. Sen seurauksena kokee vain putoavansa syvemmälle apatien syövereihin, vaikkei asia niin olisikaan.
Kysymys on pitkälti siitä, ettei itse vielä hyväksy oloaan, kykyjään, sairauttaan ja tuntee itsensä huonommaksi kuin muut. Toisten, minunkin, on turha sanoa kellekään, ettei sellainen kannata, vaikka se totta onkin. Jokaisen on vain itse päästävä tuonkin kynnyksen yli... ja usesti, sillä sen joutuu ylittämään jatkuvasti eri asioihin liittyen.

Jos et nyt jaksa olla aktiivinen, anna itsellesi aikaa, lepää, mutta pyri jotenkin edes jollain tasolla haastamaan itseäsi, ihan vaikka vain pienellä kävelyllä jossain välissä...

Tsemppiä!

 

[godspeed]

Onneksi sentään vakuutuksen myötä sain aikoinaan hyvät korvaukset ja eläkkeen. Niin ei ole sentään koskaan tarvinnut rahasta murehtia, vaikka toisaalta on myös aiheuttanut häpeää. Ei ne ole mun rahoja, en ole tehnyt mitään niiden eteen.

Ei ne rahat kenenkään muunkaan ole. Ovat vain ihmisillä lainassa, kunnes taas lähtevät kiertoon. Vitsikkäästi yritän ilmaista, että tuosta ei kannata tuntea häpeää. Itse voisin hyvin sanoa jollekin viisastelijalle omasta eläkkeestäni, että olen maksanut veroja jo nyt enemmän kuin sinä ja sinun perheesi. Ei ole siis itsellä häpeää omasta tilanteestani. Tietysti ihanne olisi, että voisin joskus jotain järkevää tehdä eläkkeen ohella, mutta ei se minullakaan tuosta noin vain tapahdu. Olen aika surkeassa kunnossa ollut jo monta vuotta, josta syystä itse mahtava Kelakin on kieltänyt kuntoutuksen pariin otteeseen, koska siitä ei ole hyötyä. Tuonkin voin aina "pelastuksekseni" mainita.

 

[Leipuri]

Ei ne rahat kenenkään muunkaan ole. Ovat vain ihmisillä lainassa, kunnes taas lähtevät kiertoon. Vitsikkäästi yritän ilmaista, että tuosta ei kannata tuntea häpeää. Itse voisin hyvin sanoa jollekin viisastelijalle omasta eläkkeestäni, että olen maksanut veroja jo nyt enemmän kuin sinä ja sinun perheesi. Ei ole siis itsellä häpeää omasta tilanteestani. Tietysti ihanne olisi, että voisin joskus jotain järkevää tehdä eläkkeen ohella, mutta ei se minullakaan tuosta noin vain tapahdu. Olen aika surkeassa kunnossa ollut jo monta vuotta, josta syystä itse mahtava Kelakin on kieltänyt kuntoutuksen pariin otteeseen, koska siitä ei ole hyötyä. Tuonkin voin aina "pelastuksekseni" mainita.

No joo olen itsekin koittanut toisaalta järkeillä niin, että kyseessä kuitenkin miljoona voittoja takova yhtiö. Ja senhän takia niistä vakuutuksista maksetaan. Plus hemmetisti niistä munkin tuloista menee veroihin. Mutta kai se on vaan se ajatus että pitäisi pystyä olemaan tuottava kansalainen. Toisaalta harmittaa se epätasa-arvoisuus niitä kohtaan joilla ei ole sitä vakuutusta takana ja joutuvat vielä kaiken lisäksi kituuttelemaan raha-asioissa.

 

[godspeed]

Mutta kai se on vaan se ajatus että pitäisi pystyä olemaan tuottava kansalainen. Toisaalta harmittaa se epätasa-arvoisuus niitä kohtaan joilla ei ole sitä vakuutusta takana ja joutuvat vielä kaiken lisäksi kituuttelemaan raha-asioissa.

Tuottava kansalainen on sikäli särähtävä asia, että sitten kun eläkkeelle joutuu/pääsee, niin olet käytännössä loisiva ihmisroska kaikkien silmissä. Minulla esimerkiksi kohta loppuu todennäköisesti erikoissairaanhoito siksi, etten enää tuota vaan pelkästään oletettavasti kulutan. Joudun sitten hoitamaan tulevat lääkeasiat lääkäreiden kanssa joilla ei ole pätevyyttä siihen. Minä en ota mitään paskaa vastaan omasta tilanteestani, sillä en ole sinun laillasi mitenkään valinnut tätä. Meillä on vammoja ja sairauksia, eivätkä ne tee meistä roskaväkeä, vaikka niin joku varmasti ajatteleekin. No, tämä menee kohta politiikaksi, niin koitan olla hikeentymättä liikaa :)

 

[Leipuri]

Tuottava kansalainen on sikäli särähtävä asia, että sitten kun eläkkeelle joutuu/pääsee, niin olet käytännössä loisiva ihmisroska kaikkien silmissä. Minulla esimerkiksi kohta loppuu todennäköisesti erikoissairaanhoito siksi, etten enää tuota vaan pelkästään oletettavasti kulutan. Joudun sitten hoitamaan tulevat lääkeasiat lääkäreiden kanssa joilla ei ole pätevyyttä siihen. Minä en ota mitään paskaa vastaan omasta tilanteestani, sillä en ole sinun laillasi mitenkään valinnut tätä. Meillä on vammoja ja sairauksia, eivätkä ne tee meistä roskaväkeä, vaikka niin joku varmasti ajatteleekin. No, tämä menee kohta politiikaksi, niin koitan olla hikeentymättä liikaa :)

Mulla ehkä sillä tavalla helpompaa kun on näkyvä vamma, niin ihmiset on ymmärtäväisempiä. Toki sitäkin kuulee että olisihan niitä sullekin sopivia työpaikkoja. Ei se vaan ole ihan niin yksinkertaista. Ja monille ihmisille se työ on todella iso osa elämää ja omakuvaa. Helposti ne samat ihmiset suhtautuvat alentavasti niihin jotka ei työelämään kykene.

 

[godspeed]

Mulla ehkä sillä tavalla helpompaa kun on näkyvä vamma, niin ihmiset on ymmärtäväisempiä. Toki sitäkin kuulee että olisihan niitä sullekin sopivia työpaikkoja. Ei se vaan ole ihan niin yksinkertaista. Ja monille ihmisille se työ on todella iso osa elämää ja omakuvaa. Helposti ne samat ihmiset suhtautuvat alentavasti niihin jotka ei työelämään kykene.

Nyt kun korostit näkyvää vammaa, niin onhan minulla kaiken psyykkisen lisäksi myös työtä haittaava kuulovamma. Sen ihmiset ymmärtää aika konkreettisena. Ei siis hälyisiä töitä. Ei kauheasti kuuntelemista vaativaa. Ei yleensäkään kovinkaan sosiaalista työtä. Eli joku voisi kysyä, että mitä sitten voisin tehdä kuulon suhteen? Aika vähiinhän se jää...

 

[Glove]

Töi töi töi. Olin yrittäjä, tykkäsin. Paljon töitä, mutta kaikki satoi omaan lompsaan. Nyt en ole oikein mitään. Tuo palkkatukihomma mitä teen on aika tyhjänpäiväistä puuhastelua. Mutta mistäpä vitusta sitä näillä spekseillä saisi oikeita töitä?

 

[godspeed]

Mutta mistäpä vitusta sitä näillä spekseillä saisi oikeita töitä?

Niin sitä itsekin tässä mietin, ettei ole koulutusta kuin autohommiin, mutta autoa en monista syistä johtuen voi ajaa työkseni. Ratin takaa jouduinkin sairaslomalle, kun lääkäri katsoi silmiin, että et sinä tuota hommaa enää voi tehdä. Et ole työkykyinen. Se johti sitten kierteeseen, jonka lopuksi olen nyt eläkkeellä. 10 vuotta tuokin kierre kesti.

Vielä kuitenkin mietin, että voisinko jotain pullakuskin hommaa tehdä välillä. Eläkehän ei tarkoita KOSKAAN sitä, että mitään ei enää elämässään tekisi. Se on vain sellainen talouden turva, joka kannustaa myös samalla tutkimaan työmarkkinoita. Me oikeastaan kaikki tiedämme, että ketään ei tosiasiassa kiinnosta istua loppuelämäänsä kotona. Tutkimusten mukaan jopa 40% väestöstä haluaa vanhuuseläkkeelläkin tehdä vielä jotain. No, minä en ole vanhuuseläkkeellä, mutta kyllä minä vielä jotain teen, helvetti sentään, ihan kloppi vielä :)

 

[Glove]

kyllä minä vielä jotain teen, helvetti sentään, ihan kloppi vielä :)

Minä en varmaan ole se työmarkkinoiden suurin vetonaula. Ikää viiskyt, 5,5 vuotta oon ollut pois työelämästä. Tai no puolitoista vuotta sitten olin työkokeilussa ja nyt tuolla palkkatuella ollut kohta puoli vuotta. Ei kovin vakuuttava ansioluettelo viime vuosilta. Sitten kun vielä tietää, että täyttä päivää tuskin jaksaa tehdä.

Onnea vaan etsintään minulle.

 

[godspeed]

Minä en varmaan ole se työmarkkinoiden suurin vetonaula. Ikää viiskyt, 5,5 vuotta oon ollut pois työelämästä. Tai no puolitoista vuotta sitten olin työkokeilussa ja nyt tuolla palkkatuella ollut kohta puoli vuotta. Ei kovin vakuuttava ansioluettelo viime vuosilta. Sitten kun vielä tietää, että täyttä päivää tuskin jaksaa tehdä.

Onnea vaan etsintään minulle.

Mitä kaikkia diagnooseja sinulla on? Kaikki mahdollinen esiin, jos viitsit.

 

[Glove]

Mitä kaikkia diagnooseja sinulla on? Kaikki mahdollinen esiin, jos viitsit.

En minä niitä tänne viitsi kirjoitella, mutta ketjun aiheesta voi päätellä, että kärsin mm. masennuksesta.

 

[godspeed]

En minä niitä tänne viitsi kirjoitella, mutta ketjun aiheesta voi päätellä, että kärsin mm. masennuksesta.

Joo, ymmärrän, vaikka minulle ei ole mikään vaikeus asiassa luetella omiani. Ei siitä mitään haittaakaan ole. Voisin periaatteessa vaikka nimelläni ne sanoa. Toivon, että sinulla diagnoosit, halu tehdä ja mahdollista koulutusta vastaava duuni voisi toimia myöhemmin. Tässäkin tiedän, jos työnteko pelottaa tai väsyttää niin paljon, ettei vaan voi tehdä.

Tällain kun kaksisuuntaisena henkilönä arvioin muita, niin en aina osaa "pelkän" masennuksen oireita lukea. Meillä aina noustaan kuopasta oli tilanne mikä tahansa. Vaikeassa masennuksessa ei aina nousta. Tiedostan tämän oikein hyvin. Voimia vaan arkeen, sillä en mitenkään sitä vähättele.

Meillä oli kerran raksalla joku vanhus, niin eihän se jaksanut päivääkään. Hän oli valehtelematta jo yli 70v, eikä oikein mikään toiminut. Jos fysiikka ei tule vastaan, niin onhan näitä tällaisia kokeiluja. Toki jos tuntuu alentavalta, niin tiedän senkin tunteen. On koluttu kaikenlaisia soita ympäriinsä tuolla alalla, ja kouluttamattomat vanhat äijät jäkättää kaikesta meneen :)

 

[godspeed]

Enpä olisi uskaltanut väittää vielä jokin aika sitten, että masennus vie halun saunoa. Olen (olin?) erittäin kova ja innokas saunoja. Jos tää kestää kesän yli, enkä jaksa saunassa käydä, niin syksyllä ollaankin viimeistään siinä kunnossa, että joku vois päästää päiviltä.

 

[U2]

Enpä olisi uskaltanut väittää vielä jokin aika sitten, että masennus vie halun saunoa. Olen (olin?) erittäin kova ja innokas saunoja. Jos tää kestää kesän yli, enkä jaksa saunassa käydä, niin syksyllä ollaankin viimeistään siinä kunnossa, että joku vois päästää päiviltä.

Sama. Syksyllä kai viimeksi käynyt, vaikka mulle saunominen niin rakas harrastus onkin.

 

[godspeed]

Jos seisoisin nyt jyrkänteellä tai muulla tarvittavan korkealla paikalla, niin saattaisin tulla alas.

 

[Kuuppa Jumissa]

Nelisen viikkoa magneettihoitoa takana, annetaan väliarviointi. Lähes apaattinen, suisidaalinen olotilani, joka vallitsi tammikuussa, on keskeisten elementtien osalta selkeästi helpottanut, vastoin ennakkoluulojani. Annetut lääkkeet eivät joko tehonneet tai fyysisten rajoitusten vuoksi en niitä kyennyt syömään, joten tulevaisuus oli synkkä.

Tein ennen hoitoa BDI-masennustestin ja sain tulokseksi 49 pistettä (erittäin vaikea masennus). Stimulaatiohoidon loppupuolella tehty testi antoi 29 pistettä (keskivaikean ja vaikean rajamailla). Eli edistystä on tapahtunut.

Olen kiinnostunut asioista, jotka eivät ole kiinnostaneet vuoteen. Olen jaksanut touhuta ja toimia, siivota, ajaa parran jne. Jotain hyötyä tästä hoidosta on ollut. Ei tietenkään lopullista tai ratkaisevaa, mutta pahummat oireet ovat lieventyneet.

Eli suosittelen henkilökohtaisesti tätä niille, joille muut hoidot eivät auta. Aina kannattaa kokeilla, vaikka olisi epäilyksiä. Mennään tällä nyt.

Tsemppiä kanssatoipujille.