Tasapäistävä Suomikiekko

[Pavlovin Koira]

Veikkaajan liigaekstrassa oli ajatuksia herättävä juttu Suomikiekon tilasta. Miksi kiekkoilu Suomessa on niin valmentajakeskeistä suorittamista, joka tuottaa hyviä kolmosketjun raatajia, mutta tappaa luovuuden ja oma-aloitteisuuden? Tuskin missään muussa sarjassa kuin SM-liigassa korostetaan niin paljon päävalmentajien merkitystä (pelaajien kustannuksella). Yhtenä hupaisana sivujounteena jutussa mainitaan suomalainen keskustelu kesäharjoittelusta - mikä on ilmentymä joko
a) siitä että ohjaukseen tottuneet suomalaiset eivät osaa harjoitella itsenäisesti tai
b) siitä että valmennusjohto ei luota että he harjoittelevat vaan uskoo että he kuluttavat aikansa ryyppäämällä ellei heitä kontrolloida, tai
c) molemmista edellämainituista


Jos liigajoukkueeseen tulee joskus joku juonikas ja maaliahne tsekki - tyyliin Jan Caloun - tituleerataan sellaista lähes aina vaikeaksi persoonaksi. Onko sitten joku ihme jos suomalaiset jäätyvät arvokisafinaalin ratkaisevilla hetkillä, kun ohjaukseen tottuneiden pelaajien täytyisi yht`äkkiä ottaa itse vastuuta? Jopa läpeensä sosiaalidemokraattinen Ruotsalainenkin yhteiskunta tuottaa (asukaslukuunkin suhteutettuna) reilusti enemmän yksilötaitoa ja luovuutta.

No ilmeisesti Westerlundin projektin kohdalla tuohon holhousmentaliteettiin on kiinnitetty huomiota, mutta riittääkö se jos SM-liigajoukkueiden päävalmentajakeskeinen pelitapa suosii robottikiekkoa?

 

[lihaani]

Ennen kun käydään totaalisesti karistelemaan tuhkaa päälle niin triviaa:

Kolme viimeistä turnausta, joissa pelasivat maailman parhaat pelaajat olivat World Cup 2004, Torinon olympialaiset 2006 ja Vancouverin olympialaiset 2010. Yksi maa on ollut kaikissa näissä turnauksissa mitaleilla. Mikä maa?

 

[Pavlovin Koira]

Ennen kun käydään totaalisesti karistelemaan tuhkaa päälle niin triviaa:

Kolme viimeistä turnausta, joissa pelasivat maailman parhaat pelaajat olivat World Cup 2004, Torinon olympialaiset 2006 ja Vancouverin olympialaiset 2010. Yksi maa on ollut kaikissa näissä turnauksissa mitaleilla. Mikä maa?

En halua vähätellä noissa kisoissa otettuja mitaleita mutta noista varsinkin kahdessa jälkimmäisessä tapahtui juuri se totaalinen jäätyminen ratkaisupaikoissa, josta Veikkaajankin jutussa oli puhetta. Yhtenä mittarina maan kiekkoilijoiden tasosta voitaisiin pitää vaikkapa NHL:n pistepörssin TOP 50:n jakaumaa kansallisuuksittain. Toki sitä voidaan kritisoida siitä, että pelaaminen tietynlaisessa ketjussa helpottaa pistepörssin kärkisijoille pääsemisessä ratkaisevasti mutta jatkokysymyksenä voi tällöin heittää miksi suomalaisia ei sitten juurikaan pelaa noissa maalintekijäketjuissa?

Ja ainakaan minun tarkoitukseni ei ollut karistaa tuhkaa Suomen kiekkoilun päälle sinänsä, vaan ihmetellä sitä miksi meillä vallitsee niin valmentajavetoinen kulttuuri.

 

[sekolust]

Kolme viimeistä turnausta, joissa pelasivat maailman parhaat pelaajat olivat World Cup 2004, Torinon olympialaiset 2006 ja Vancouverin olympialaiset 2010. Yksi maa on ollut kaikissa näissä turnauksissa mitaleilla. Mikä maa?

Kuinka moni noiden joukkueiden pelaajista on pelannut tämän tasapäistävän mentaliteetin aikakaudella junnupelejä? Noiden kisojen runko muodostui pelaajista, jotka väänsivät junnuvuotensa erilaisessa ympäristössä kuin PK kuvasi. Lisäksi kritiikki ei johdu pelkästään tuloksista, eikä ongelmakohdat poistu menestyksen mukana: korjattavaa voi olla, vaikka perusta olisikin hyvällä mallilla. Auto liikkuu - joskus jopa loistavasti - vaikka valot eivät toimisikaan.

Suurimmaksi yksittäiseksi syyksi tälle "kolmosketjusyndroomalle" asettaisin valmentajien motiivit. Junnukoutsille tulevat työtehtävät perustuvat nyt niin pitkälti lyhyen tähtäimen menestykseen, että "luovuudelle" ei jätetä tilaa. Jo junnuissa pelataan virheitä välttävää "taktiikkakiekkoa", toisin sanoen kiekkoa heitetään päätyyn haastamisen sijaan. Enää 17 kesäisenä on vaikea oppia kiertämään pakkia, jos perustaa tälle ei ole luotu aiemmin.

Tuo ongelma korjaantuisi ihan asenteita muuttamalla. Tällä hetkellä Kyröskosken Pärskeen d-junnuille voitto on ratkaiseva tekijä, jota pelaajien kehitys tukee. Sen sijaan pitäisi ajatella niin, että pelaajien kehittyminen on ykkösasia ja voitto sivussa tuleva oheistuote. Loppujen lopuksihan junnulätkällä on kaksi funktiota: harrastus nuorille ja pelaajien kehittäminen edareille. Pakkovoitto ei ole harrastuksen kannalta tärkein asia ja edarin kannalta pari edustustason pelaajaa ikäluokasta on paljon tärkeämpi asia kuin b-nuorten sm-mitali.

Toinen mieleen tullut asia on valmentajien taso. Treenataanko Suomessa junnuissa miten paljon kiekollista peliä? Oman tuntumani mukaan sille 12 kesäiselle klopille kiekon kanssa treenaaminen tarkoittaa paria tötsän kiertämistä, ei tilannepelaamista. Tilanne voisi muuttua, jos valmentajalla olisi kompetenssia tai halua pyrkiä opettamaan "oikeaa" toimintaa, toisin sanoen opettaa reagoimaan toisen pelaajan toimintaan. Ainakin jokunen vuosi takaperin PK-seudulla oli erillisiä tekniikkajäitä ~15 vuotiaille, mutta oman näkemykseni mukaan tämä on aivan liian myöhään.

Mitä tuohon kesäharjoitteluun tulee, niin mielestäni kyseessä on melko pitkälti joukkuelähtöinen asia. Ei liitto tai muu seuran ulkopuolinen taho pakota seuraa treenaamaan nykyisellä tavalla. Sen sijaan väittäisin, että nykyinen tapa ei välttämättä ole pelaajan kannalta mukavin, mutta menestyksen kannalta paras. Aran aikana esimerkiksi Jokereilla oli enemmän vapauksia kesäharjoittelun suhteen. Noh, tulos oli pannukakku pelaajien ollessa potkun jäljessä.

Jos kesäharjoittelua halutaan siirtää vapaampaan suuntaan, tarvitaan myös pelaajille syy treenata kovaa. Joillekin jo pelkästään mahdollisuus päästä isompiin rahoihin riittää, mutta entäpä sille kolmoskentän laiturille? Hänelle syy saattaisi olla pelipaikan menetys pohjoisamerikkalaiseen tapaan, mutta tähän taas ei taida riittää väkeä. Liigajoukkueella on kuitenkin käytössään rajalliset resurssit pelaajamateriaalin ja budjetin suhteen, eli sen ylipainoisen rikkovan pelaajan korvaaminen ei olekaan enää niin helppoa.

 

[Twite]

Kolme viimeistä turnausta, joissa pelasivat maailman parhaat pelaajat olivat World Cup 2004, Torinon olympialaiset 2006 ja Vancouverin olympialaiset 2010. Yksi maa on ollut kaikissa näissä turnauksissa mitaleilla. Mikä maa?

Yksi voitto noista kolmesta olisi paljon paljon arvokkaampaa kuin kolme kertaa "mitaleilla" oleminen.

Toki tuo jatkuva menstyksen partaalla oleminen on ihan kova suoritus sekin.