Nostellaanpa tätä ketjua taas hieman pinnalle, koska taas on tapahtunut niin positiivisia kuin negatiivisiakin asiota NHL:n lähtölistojen ympärillä preseasonin kolkutellessa jo ovella...
Otetaan sitten alkuun ikävämmät asiat.
Viime kaudella LNAH:n ykkösnimenä St.Jean Summum Chiefsissä iskenyt ex-Syracuse Crunchin legenda Brandon Sugden saannee ainakin näillä näkymin haudata haaveensa uudesta mahdollisuudesta NHL:ssa. NY Islanders olisi kutsunut Sugdenin omalle leirilleen ns. vakavissaan, mutta Sugdenin paluulle olisi tarvittu jokaisen 30:n NHL -seuran hyväksyntä ja viimeisen tiedon mukaan neljän seuran johtohahmot kolmestakymmenestä olivat kääntäneet peukalonsa alaspäin käsiteltäessä "tapaus Sugdenia".
Virallinen syy miksi Sugdenin osallistumiseen NHL -leirille olisi tarvittu kaikkien seurojen puolto juontaa juurensa syksyyn 2006, jolloin AHL:n Syracusessa pelaava Sugden ilmoitti lopettavansa uransa, mutta tuli toisiin ajatuksiin ja palasi takaisin kehiin reilua kuukautta myöhemmin LNAH:ssa. Virallinen syy on tämä, mutta väkisinkin tulee mieleen, että vakaakupissa Sugdenin NHL -sauman blokkaamiseen saattanevat myös painaa miehen nuoruusvuosien päihdesekoilut ja kenties myös edellisvuosien sarja LNAH. Jotkut tahot P-Amerikassa eivät yksinkertaisesti halua korkeimmille sarjatasoille nostettavan pahamaineisia tappelijoita "from Quebec League". Ikävän lisämausteen asialle antaa vielä se seikka, että Sugden on kuitenkin jo aiemmin päässyt hakemaan muutamaan otteeseen paikkaa auringossa NHL:n harjoitusotteluissa ennen visiittiä Quebecin rähinäliigaan, joten mistään steroideilla pumpatusta lätkää pelaavasta luistelutaidottomasta rokkibaarin ovimiehestä ei kuitenkaan tässä ole kyse, vaan ihan kovan luokan oman roolinsa ammattikiekkoiljasta. Tähän kun vielä lisätään se, että Sugdenin isä on tietojen mukaan vakavasti sairas ja elinaikaa mitataan paremminkin kuukausissa kuin vuosissa, ja näin ollen tämä olisi ollut myös Sugdenin tärkein motiivi vielä yhteen yritykseen isompiin liigoihin ja antaa aikoinaan lätkätreeneihin kuskanneelle isäukolleen mahdollisuus vielä nähdä poikansa pelaavan niin korkealla tasolla kuin mahdollista. Jos tuntee Sugdenin asian omakseen, niin ei muuta kuin nimeä alle:
http://www.thepetitionsite.com/1/let-brandon-sugden-play
Positiivisena asiana voidaankin sitten käsitellä vanhan kunnon Edmonton Oilersin leirille kutsuttujen try-out pelaajien listaa. Nopeina poimintoina silmiin osuvat ainakin seuraavat nimet ja rohkeuden puutteesta Oilers -johtoa ei ainakaan voida syyttää:
Jake Taylor
Anthony Pisano
Milan Maslonka
Sean McMorrow
Guillaume Lefebvre
Adam Huxley
Garet Hunt
Hans Benson
Taylor ja Lefebvre eivät sinällään niminä suurempia väristyksiä aiheuta, mutta puhuttaessa Pisanosta, Maslonkasta, McMorrowsta, Huxleysta, Huntista ja Bensonista aletaan olla kiekon perimmäisten kysymysten äärellä. Voidaan jopa kysyä, onko nimilistassa jonkinlaista pienimuotoista epäluottamuslausetta viime kaudella öljymiesten poliisin tonttia varsin harmaasti hoitaneelle Zack Stortinille?
Vajaa kaksimetrinen jenkkijätkä Anthony Pisano operoi viime kaudella MJAHL:n Weeks Crushersin vahvuudessa saldoilla 44 0+5=5 219. Kertonee ehkä kaiken oleellisen minkä alan miehestä puhutaan. Preseasonilla vielä Q:n Saint John Sea Dogsin vahvuudessa ja siellä parit lähdöt, ja tämän jälkeen leikkausten mukana alas MJAHL:n ympyröihin ja lapulle vajaat parikymmenteä nimeä.
En tiedä kuinka tuttu 86 -syntyneen Milan Maslonkan tarina ihmisille on, mutta nyt puhutaan todellisesta eurooppalaisesta sankaritarinasta. Kaudella 06-07 parikymppisenä kossina suorana Slovakian junnuliigoista Elmira Jackalsin UHL -jengiin ja sieltä loppukaudeksi Youngstown Steelhoundsin CHL -ryhmään. Aktiivisuus noissa ympyröissä yleensä palkitaan ja niin kävi myöskin Maslonkalle ensimmäisen kauden jälkeen. Viime kaudella kausi alkoi Hartford Wolfpackin AHL -leirillä ja sieltä takaisin tuttuihin ympyröihin Kevin Kaminskin koutsaamaan Steelhoundsiin. Nyrkki puhui Maslonkalla viime kaudella sellaiset rapiat 30 kertaa ja taas palkittiin aktiivisuudesta. Viime sesonkiin osui visiitti ylös AHL:n runkosarjamatsiin Albanyn paidassa ja tämä kausi alkaakin Maslonkalla Edmontonin NHL -leirillä. Aika näyttää kuinka pitkälle slovakkijättiläisen tie vielä vie, mutta kysymys kuuluukin, olisiko tämä se tie, mitä esim. Jonne Virtasen kannattaisi lähteä kokeilemaan?
Sean McMorrow nimenä on sitten ehkä kovinta kamaa mitä listalta löytyy. Kausien 02-06 aktiivisuuskuningas AHL:n raskaassa sarjassa. AHL:sta tie vei pariksi viime kaudeksi LNAH:hon ja sieltä saldona 68 runkosarjaottelua, 2+5=7, 693 min ja kaikki preseasont, runkosarjat ja pleijarit mukaan laskettuna vajaat 120 tappelua. Eli toistan: 120 tappelua puoleentoista kiekkokauteen.
Bensonin ja Huxleyn laskisin ehkä tappelijoina samaan kastiin, eli keskisarjan miehiksi jotka helposti saavat poimittua semmoiset 30 lähtöä kaudessa kasaan, käytännössä ketä vastaan tahansa, vaikka välillä oma kanisterikin kolisee. Ehdottomasti kuitenkin mainitsemisen arvoisia nimiä ja pääsääntöisesti viettäneet viime vuodet joko AHL tai ECHL -ryhmissä.
Garet Hunt on sitten nimenä todellakin mainitsemisen arvoinen ja ei yhtään vähempää sen takia, että jätkällä ei mittaa ole kuin karvan yli sen 170 -senttiä ja ikää reilut kaksikymmentä. Viime kaudella WHL:n Vancouver Giantsin mukana ja etenkin HCH käsitteli kaverin edesottamuksia viimekauden viihdetarjonta -ketjussa varsin antaumuksella ja tottakai, täysin aiheellisesti. Pistetään tähän loppuun vielä yksi helmi Garet Huntia parhaimmillaan viime kauden WHL:sta, vastassa ikiaikainen vihollinen ja nemesis James McEwan:
http://www.youtube.com/watch?v=T-PJmNGw9cc