Muutama uustamperelaisen huomio
Penkkiurheilija on sitten tekemässä sitä, minkä minä tein noin seitsemän vuotta sitten. Muuttamassa Tampereelle, siis. Kerron tässä joitain omia huomioitani tänne asettumisesta ja kotiutumisesta.
Edellisissä kirjoituksissa on jo viitattu Tampereen kaupungin maisemiin, kulttuuritarjontaan, urheiluelämään ja muuhun sellaiseen. En siis puutu siihen. Mielummin käsittelen sitä asiaa, joka Tampereesta loppujen lopuksi tekee Tampereen. Nimittäin tamperelaisista.
Kun kohtaat tamperelaisen, hänen luonnollinen olettamuksensa on, että olet itsekin tamperelainen. Jos et nyt ihan syntyperäinen niin ainakin sellainen, joka on täällä jo pitkään asunut. Hän siis olettaa, että olet perillä esimerkiksi sellaisesta puolivakavasta vastakkainasettelusta, kuin itäinen vs. läntinen kaupunki. Länsi-Tampereella syntyneen ja asuvan mielestä on huvittavaa, jos keskustelukumppani on Itä-Tampereelta. Minä en vieläkään tiedä, miksi.
Tamperelainen olettaa, että sinulla on jokin syy kannattaa jotain muuta kiakkojoukkuetta kuin Tapparaa tai Ilvestä. Antaessani kysymykseen "kumpi on paras?" vastauksen "Kerho" olen lähes poikkeuksetta saanut jollain tasolla perustella, miksi. Lyhyt selostus siitä, miten ala-asteen neljännellä kävin katsomassa divaripelin HPK-Kiekko-Reipas ja miten tuo peli vaikutti elämääni on saanut kelvata vastaukseksi. Valinnan hyväksynnän taso vaihtelee tilanne- ja kysyjäkohtaisesti. Mitään käännytystyötä tai vihamielisyyttä en ole Jatkoajan keskustelupalstojen ulkopuolella, siis tuolla oikeassa maailmassa, kohdannut. Tamperelainen siis hyväksyy sen, että suosikki on ulkotamperelainen, vaikka ei käsitäkään, miksi.
Perustamperelainen mentaliteetti lienee jotain, jonka vain perustamperelainen, tai siis tampereella syntynyt tai muuten vaan tolkuttoman pitkän ajan asunut, voi ymmärtää. Niinsanotuissa konfliktitilanteissa syy on automaattisesti uus- tai ulkotamperelaisen. Näin on riippumatta siitä, kuka käsitti väärin mitäkin. Tätä ei kuitenkaan pidä sotkea vihamielisyyteen. Tämä voi myös antaa kuvan, että tamperelainen olisi jotenkin yksinkertainen. Asia ei suinkaan ole niin, ja muutenkin tamperelaisten aliarviointia kannattaa välttää. Ne nimittäin huomaavat sen, ja käyttävät tilaisuutta häikäilemättä hyväkseen.
Tamperelaisen suhtautuminen uus- tai ulkotamperelaiseen on uteliaan myönteinen. Tänne on melko helppo muuttaa. Ei kannata tekeytyä perustamperelaiseksi, koska se ei onnistu. Olemalla oma itsensä selviää parhaiten. Ajan myötä imet itseesi tamperelaisuutta pisaran kerrallaan, ja vaikka et koskaan perustamperelaiseksi tulekaan, tulet joksikin, jona sulautuu joukkoon tummaan ja vaaleaan. Entisen kotipaikan asukkien väitteisiin "susta on tullut siis niin tamperelainen" on syytä suhtautua humoristisen torjuvasti ja kärsivällisen ymmärtäväisesti. Ne vaan tajuavat asian väärin, ei sen kummempaa.
Muutama sana Hervannasta. Vahvimmat mielipiteet taitavat olla niillä, jotka ovat siellä vain harvoin käyneet. On väärin sanoa, että on vain yksi Hervanta. Siellä niitä paikkoja nimittäin on yllättävän moneen lähtöön. On alueita, joissa yleisin ravintoaine on ohramallas. Ja on alueita, joissa neljä vuotta vanhaa autoa kutsutaan nimellä vanha romu. Hervantaan taitaa päteä sama kuin Tampereeseen: siitä on helppo muodostaa mielipide, jos sitä ei kunnolla tunne, mutta kovin ontoksi tuo mielipide silloin jää.
Tervetuloa vaan, Penkkiurheilija!