Kauteen lähdettäessä joukkue näytti siltä, että tiukkaa tulee tekemään pleijareihin ja sieltä tuskin mitään on saavutettavissa ja aika lailla näin se lopulta meni, kuten osattiin odottaa. Panthers vyöryi yli selvästi laajemman rosterin ja tiiviimmän pelisysteeminsä ansiosta, eikä jäänyt kyllä mitään jossiteltavaa, kumpi ansaitsi edetä jatkoon. Veikkaan, että Bruinsia vastaan olisi ollut ihan hyvät mahikset edetä jatkoon, mutta eipä tuolla rosterilla joka tapauksessa olisi mestaruudesta pelattu, joten aika sama se oli tippua heti ekalla rundilla.
Alla taas hieman omia pohdintoja joukkueen ja taustahenkilöiden suoriutumisesta.
GM ja valmennus
Julien BriseBois, arvosana 7 1/2.
Kesällä joukkueeseen hankittiin halpoja alaketjujen pelaajia seuraavanlainen nimilista:
Luke Glendening, Logan Brown, Tyler Motte, Austin Watson, Emil Lilleberg, Calvin deHaan, Waltteri Merelä ja Conor Sheary. Näistä Gledening suoriutui mielestäni ihan kelvollisesti ja Lilleberg oli hyvä haku. Sheary oli aivan täysi floppi ja hänen sopimuksensa jatkuu vielä 2 seuraavaa kautta, jonka lisäksi deHaan oli aivan karmea, mutta eipä häneen kauheasti odotuksia ollutkaan. Merelä raivasi tiensä hienosti rosteriin, mutta sitten tuli arki vastaan ja bensa loppui. Motte myös väläytteli ajoittain.
Deadlinellä sisään tulivat Dumba ja Duclair, joista varsinkin Duclair suoriutui ihan kelvollisesti. Jack Thompson jouduttiin antamaan vaihdossa, joka saattaa tulevaisuudessa näyttää huonolta, mikäli miehestä kehittyy hyvä NHL-tason pakki.
Kaikenkaikkeaan JBB oli varsin mahdottoman tehtävän edessä, kun rahaa ja pickejä ei juuri ollut, mutta joukkue oli yritettävä pitää iskukykyisenä. Tälle kesälle hieman helpottaa mm. capin nousun ansiosta, mutta kyllähän nuo menestysvuosien liikkeet ovat ajaneet JBB:n aika vaikeaan rakoon tätäkin kesää ajatellen.
Jon Cooper, arvosana 7+.
Runkosarjassa Cooperilla oli todella suuria vaikeuksia saada Boltsin ryhmää pelaamaan tiivistä viisikkopeliä, josta kertovat esimerkiksi päästettyjen maalien määrä. Oikeastaan maaliskuun alkuun asti Boltsin pelaaminen oli todella sekavaa ja pelkästään Kuchin hirmuvire piti joukkueen mukana taistelussa pleijaripaikoista. Kuitenkin jos rosteria katsoo, niin vaikeaa olisi luultavasti ollut ihan kenellä tahansa. Panthersia vastaan pleijareissa laitettiin kyllä ihan kaikki peliin ja mielestäni homma ei Cooperista jäänyt kiinni, mutta lopulta hävittiin vaan selkeästi paremmalle joukkueelle. Ensi kaudeksi haluaisin kyllä nähdä Cooperin rinnalla puolustuspelaamiseen keskittyneen kokeneen apuvalmentajan.
Maalivahdit
Andrei Vasilevsky, ottelut runkosarjassa 52, 89,91%, 2,92, po-ottelut 5, 89,74%, 3,22. Arvosana 7-.
Juuri ennen kauden alkua Vasy joutui selkäleikkaukseen ja paluunsa jälkeen miehen otteet olivatkin melko epävarmoja ja näytti, ettei mies saa yhtään juonesta kiinni. Myös Vasy sai ryhtiä otteisiinsa maaliskuun alun jälkeen ja pleijareissa oli lukemista huolimatta todella hyvä. Vaikka Vasy eliittiveskari onkin, niin ei hänkään pysty yksin pitämään joukkuetta pinnalla, jos puolustus on puoliksi AHL-tasoinen, mutta jos ensi kaudeksi saadaan viisikkopeliä tiiviimmäksi, niin eiköhän myös Vasylla ala lukemat parantumaan. Ikäähän Vasylla ei ole, kun vasta 30 vuotta ensi kauden alkaessa, joten luultavasti monta vuotta mennään vielä korkealla tasolla.
Jonas Johansson, ottelut runkosarjassa 26, 88,99%, 3,37. arvosana 8.
Johansson stunttasi mielestäni ihan kelvollisesti Vasya, mutta juuri tuolloin alkukaudesta Boltsin viisikkopelaaminen oli pahiten sekaisin ja todella monessa ottelussa vastustajat saivat lapioida kiekkoa tyhjään rysään ja yrittää parhailta sektoreilta, kun merkkauspelaaminen oli totaalisen hukassa, joten eipä tuossa veskarikaan oikein päässyt loistamaan.
Puolustus
Haydn Fleury, ottelut runkosarjassa 24, 1+4=5, +/- = 5, PIM 20, Arvosana 8-.
Fleurylle ei taaskaan auennut kovin suurta roolia puolustuksesta ja mies olikin lähinnä loukkaantuneiden apumiehenä ja mielestäni suoriutui ihan hyvin, mutta tuskinpa ollaan tekemässä jatkosopimusta. Ei loistanut kentällä ollessaan negatiivisessa mielessä, mutta ei ole riittävän hyvä vakiokuusikkoon.
Matt Dumba, ottelut runkosarjassa 18, 0+2=2, +/- = -5, PIM 13, po-ottelut 5, 0+0=0, +/- =-2, PIM 0. Arvosana 6.
Dumba tuli deadlinellä rosteriin auttamaan repaleista puolustusta, mutta onhan mies suoraan sanottuna todella kaukana siitä tasosta, jolla luuti menemään vielä muutama vuosi sitten. Kiekollinen peli oli aika köykäistä ja varsinkin Panthersia vastaan oli ajoittain suurissa vaikeuksissa pelinavaamisen kanssa. Jollain alle 2M lapulla voisin pitää jengissä, mutta kyllä joku vapailla enemmän maksaa ja näin ollen kiitos ja näkemiin. Miehen suorituksista Boltsissa tulee todennäköisesti parhaiten mieleen Bobrovskya vastaan tyritty tyhjä maali.
Darren Raddysh, ottelut runkosarjassa 82, 6+27=33, +/- = -3, PIM 21, po-ottelut 5, 0+0=0, +/- =0, PIM 0. Arvosana 8+.
Raddyshilla on hyvät kiekolliset vaistot ja ihan mukava laukaus, sekä luistin liikkuu tarvittavan hyvin NHL-tasolle, joten ihan oikeutetusti on vakiinnuttanut paikkansa ylhäällä. Onhan mies silti omassa päässä välillä pihalla kuin lumiukko. Raddyshin 2-vuotinen jatkosopimus astuu nyt kesällä voimaan kausipalkalla 975k, joten tuolla hinnalla mies on enemmän, kuin palkkansa väärti ja ei Boltsin menestys häneen tule kaatumaan jatkossa.
Nick Perbix, ottelut runkosarjassa 77 2+22=24, +/- = 8, PIM 10, po-ottelut 2, 0+0=0, +/- =0, PIM 2. Arvosana 7 1/2.
Perbixin kausi oli mielestäni aika paljon vaikeampi, kuin ensimmäinen ja välillä tuntui jalka painavan aika paljon ja vaikutti siltä, että mies ei vaan kerkeä mihinkään ja omissa vastustajat hukkuvat maalin edustalla. Siihen nähden tuo +8 on jopa vähän hämmentävä tilasta ja kai tässä vaan pitää luottaa, että Perbix saa ensi kaudeksi homman toimimaan paremmin. Tuolla 1,13M liksalla ei kuitenkaan ole mikään riippakivi joukkueelle.
Calvin deHaan, ottelut runkosarjassa 59 3+7=10, +/- = -9, PIM 22, po-ottelut 1, 0+0=0, +/- =0, PIM 0. Arvosana 5.
Kyllähän viime kesänä jo arvelutti, että miten deHaan pysyy menossa mukana, kun aiemmilla kausilla ei ollut mahtunut vakiokokoonpanoon Canesissa ja Blackhawksissa. deHaanin meno olikin melko karmeaa koko kauden ja jalka sekä pää ei vaan enää riitä NHL-tasolle. Kiitos ja näkemiin.
Max Crozier, ottelut runkosarjassa 13 0+2=2, +/- = -2, PIM 7, po-ottelut 3, 0+0=0, +/- = -1, PIM 2. Arvosana 8.
Crozier esiintyi ihan lupaavan ennakkoluulottomasti runkosarjassa ja hänestä saattaa hyvässä lykyssä kehittyä vielä NHL-tason puolustaja, kunhan saa vähän lisää ruutia kroppaan ja varmuutta kiekolliseen peliin. Taistelee ensi kauden top-8 puolustajan paikasta.
Victor Hedman, ottelut runkosarjassa 78 13+63=76, +/- = 18, PIM 76, po-ottelut 5, 1+6=7, +/- = -1, PIM 0. Arvosana 9 1/2.
Heddy palasi jälleen yhden vaikeamman kauden jälkeen aivan NHL-puolustajien kirkkaimpaan kärkeen, ollessaan Boltsin puolustuksen tukipilari ja kiekollinen liideri. Ikää alkaa ruotsalaiselle viikingillekin jo tulemaan, eikä hän enää ole sama pelaaja, kuin tuplamestaruuden aikoihin, mutta edelleen aivan loistava pelaaja ja toivottavasti JBB ja Hedmanin leiri saavat pian sorvattua miehelle sellaisen jatkosopimuksen, joka turvaa sen, että mies tulee lopettamaan uransa Boltsin paidassa.
Emil Lilleberg, ottelut runkosarjassa 37 0+5=5, +/- = -15, PIM 16, po-ottelut 5, 0+0=0, +/- = -3, PIM 2. Arvosana 9.
Lilleberg tuli ryminällä sisään shown puolella ja jakeli monessa runkosarjapelissä kovia taklauksia ja esitti muutenkin jämäkkiä otteita. Välillä mies vielä ajoi itseään ihan turhaan pelin ulkopuolelle, mutta mielestäni tässä on sen verran kehityskelpoinen kaveri, että itse ainakin lähtökohtaisesti piirrän miehen kolmospariin ensi kauden avaukseen.
Erik Cernak, ottelut runkosarjassa 69 2+11=13, +/- = 5, PIM 63, po-ottelut 5, 0+1=1, +/- = 0, PIM 2. Arvosana 8-.
Cernak esitti jälleen kerran sitä omaa peruspeliään, mutta jotenkin olen aistivinani miehen otteista sen, että nuo melko nuoreen ikään mennessä saadut muutamat aivotärähdykset ovat jättäneet jälkensä ja Cernakin pelaamisesta on tullut jotenkin varovaisempaa, eikä hän enää ole samanlainen fyysinen monsteri, kun mitä vielä menestyskausilla. Voin olla täysin väärässä, mutta pahoin pelkään, että tuo miehen sopimus voi vielä muodostua taakaksi Boltsille.
Mikhail Sergachev, ottelut runkosarjassa 34 2+17=19, +/- = -16, PIM 16, po-ottelut 2, 0+1=1, +/- = -3, PIM 2. Arvosana 6 1/2.
Serga oli odotuksiin nähden ylivoimaisesti kauden suurin Bolts floppi ja ensi kaudella olisi syytä olla ihan eri ääni kellossa, etenkin kun nykyään mies nauttii tuota 8,5M kausiliksaa. Serga on kuitenkin vasta tulossa parhaaseen peli-ikään ja noissa 2 pleijaripelissä Panthersia vastaan meno näytti paljon paremmalta, joten eiköhän se siitä taas lähde, kunhan saa nyt parannella jalkansa rauhassa kuntoon.
Hyökkäys
Anthony Duclair, ottelut runkosarjassa 17 8+7=15, +/- = 4, PIM 6, po-ottelut 5, 0+2=2, +/- = -3, PIM 0. Arvosana 8 1/2.
Runkosarjassa Duclair toi mukavasti leveyttä hyökkäykseen ja nopeana luistelijana solahti ihan hyvin Kuchin ja Pointin ketjuun. Pleijareissa mies puolestaan oli pehmeä ja peliaika, sekä rooli putosivat ihan ansaitusti. Tavallaan voisin tehdä miehelle 1-2 vuotisen jatkosopimuksen maltillisella cap hitillä, mutta periaatteessa ei haittaa yhtään, jos lähtee vapailta johonkin muualle isomman liksan perässä.
Luke Glendening, ottelut runkosarjassa 81 10+1=11, +/- = -2, PIM 39, po-ottelut 5, 0+0=0, +/- = 0, PIM 0. Arvosana 8 1/2.
Glendening oli mielestäni juurikin sellainen pelaaja, kun odotettiinkin, eli hoiti aloituksia hyvin ja oli suht luotettava omaan päähän. 10 maalia on jopa yli odotusten ja eihän miehen varaan voi mitään laskea hyökkäyspelin suhteen, mutta eiköhän Glendening vielä ensi kaudella ihan mallikkaasti pysty hoitamaan oman roolinsa.
Nick Paul, ottelut runkosarjassa 82 24+22=46, +/- = -16, PIM 27, po-ottelut 5, 2+0=2, +/- = -4, PIM 6. Arvosana 10-.
Paul oli ykkösmiesten jälkeen ainut alempien ketjujen pelaaja, joka pystyi tekemään tulosta ja mielestäni täytti tuon 3,15M cap hittinsä täydellisesti. Nuo +/- lukemat ovat vähän rumia, mutta eivätköhän nekin olisi olleet paremmat, jos vierellä olisi välillä ollut vähän laadukkaampia pelaajia. Yksi harvoista pelaajista, joista voi sanoa, että suorittivat vähintään tilinauhansa mukaisella tasolla.
Brayden Point, ottelut runkosarjassa 81 46+44=90, +/- = -16, PIM 14, po-ottelut 5, 2+3=5, +/- = -1, PIM 2. Arvosana 9.
Pointin alkukausi oli melko tahmeaa menoa ja joskus joulukuun aikaan mies taisi olla jossain 30 maalin tahdissa, joka on tasoonsa nähden melko vaatimattomasti. Paransi selkeästi otteitaan tämän vuoden puolella ja loppukaudesta nähtiin tuttua Pointia loppujen lopuksi tuloksena jälleen mallikas kausi. Ei pystynyt enää Panthersia vastaan aivan parhainpaansa, mutta ei pystynyt esimerkiksi ketjukaveri Kucherovkaan, sillä niin hyvin onnistui Panthers Boltsin ykkösen pimentämään, etenkin ylivoimalla.
Michael Eyssimont, ottelut runkosarjassa 81 11+14=25, +/- = 7, PIM 104, po-ottelut 5, 0+0=0, +/- = -2, PIM 2. Arvosana 8+.
Eyssimont pörräsi melkeinpä koko kauden kolmosketjussa ja palkkaansa nähden nakutti ihan hyvät tehot, mutta kyllähän miehen oikea paikka olisi menestyvän joukkueen nelosketjussa. Eyssimont on hintaansa nähden hyvä pelaaja, mutta tässä sen eron niihin mestaruusjengeihin huomaa, kun silloin kolmosketju oli muotoa Coleman - Gourde - Goodrow ja nyt meillä vetää kolmosessa mm. Eyssimont ja Chaffee.
Brandon Hagel, ottelut runkosarjassa 82 26+49=75, +/- = 1, PIM 79, po-ottelut 5, 3+2=5, +/- = -5, PIM 2. Arvosana 10-.
Uskallan väittää, että Hagel on viimeiset 2 kautta ollut aivan kärjessä, kun mietitään hinta- laatusuhteeltaan liigan parhaita pelaajia. Hagelin arvoa nostaa se, että mies on kumpanakin vuonna pystynyt vielä parantamaan otteitaan pleijareissa ja kokonaisuutena mies on ollut ehkä Boltsin paras pelaaja 2 edellistä sarjaa. Pelaa ensi kaudesta lähtien todella edullisella 6,5M lapulla ja uskallan jo nyt sanoa, että tuo on pitkällä tähtäimellä yksi sarjan parhaista sopimuksista.
Mitchell Chaffee, ottelut runkosarjassa 30 4+3=7, +/- = 8, PIM 16, po-ottelut 5, 0+0=0, +/- = -1, PIM 0. Arvosana 7.
Chaffee tuli loukkaantumisten myötä mukaan rosteriin ja onnistui vakiinnuttamaan paikkansa loppukaudelle. Ihan kivaa ja energistä pörräystä Chaffeen peli oli, mutta koska kyseessä ei enää ole mikään ihan nuori junnu, niin vähän epäilen, että miehestä koskaan mitään kovin kummoista pelaajaa NHL-tasolle tulee. Saattaa silti saada edullisen 1-2 vuotisen diilin.
Austin Watson, ottelut runkosarjassa 33 2+2=4, +/- = 2, PIM 93. Arvosana 6+.
Watson raivasi campin kautta tiensä jengiin ja pelasikin muutaman ihan energisen pelin runkosarjassa, mutta itse en löydä miehelle paikkaa rosterista, sillä jalkanopeus on sen verran huonolla tasolla, eikä miehellä oikein ole muita avuja, kuin tappelememinen ja taklauspeli, silloin harvoin kun kerkeää taklaamaan.
Tyler Motte, ottelut runkosarjassa 69 6+3=9, +/- = -8, PIM 28, po-ottelut 5, 1+0=1, +/- = -1, PIM 2. Arvosana 7 1/2.
Mottelta saatiin nelosketjun koohottamista ja ihan kohtalaista alivoimapelaamista ja voi sanoa, että kyllä itse ainakin voisin tuolla palkalla pitää miehen rosterissa. Mottelta löytyy kuitenkin ihan hyvä jalkanopeus ja mies pystyy kunnon ketjukavereiden kanssa varmasti pelaamaan ihan laatukiekkoa.
Anthony Cirelli, ottelut runkosarjassa 79 20+25=45, +/- = 2, PIM 38, po-ottelut 5, 0+2=2, +/- = -6, PIM 0. Arvosana 7.
Cirellin ongelma on tuo taitoihin nähden liian suuri kakkossentterin rooli ja 6,25M palkkakuitti. Mies olisi täydellinen kolmosketjun sentteri. Se mikä Cirellissä on hyvää, on tuo että pystyy aina parantamaan pleijareihin ja muodostaa hyvän kaksikon Hagelin kanssa, mutta parempaan on silti pakko pystyä tehojen muodossa. Se kuvastaa tuota Cirellin ongelmallisuutta hyvin, että Nick Paul pystyy tismalleen samoihin tehoihin, mutta puolet pienemmällä palkalla. Vielä menestyskausilla Boltsissa ei ollut tällaisia "ongelmapelaajia" rosterissa.
Conor Sheary, ottelut runkosarjassa 57 4+11=15, +/- = -3, PIM 12. Arvosana 4.
Odotuksiin nähden Sheary oli heti Sergan jälkeen ylivoimaisesti suurin floppi. Yhtään mikään ei tuntunut onnistuvan ja mies menetti ihan kaiken itseluottamuksensa ja sitä kautta pelipaikkansa. 2 kautta olisi vielä sopimusta jäljellä, mutta ennemmin tuo paikka kannattaa antaa nuoremmille ja vielä eteenpäin menossa oleville pelaajille.
Tanner Jeannot, ottelut runkosarjassa 55 7+7=14, +/- = -10, PIM 75, po-ottelut 5, 0+1=1, +/- = -2, PIM 2. Arvosana 4+.
Tuo + -merkki tuossa nelosen lisänä tulee pelkästään siitä, että on hyvä lyömään vastustajan pelaajia nyrkillä päähän. Muuten Jeannot onkin sitten ollut täysin hyödytön hankinta, koska jalkanopeus on aivan umpisurkeaa ja kaiken lisäksi on vielä loukkaantumisherkkä. Uskallan sanoa, että kyseessä on maksettuun vastineeseen nähden ylivoimaisesti Tampa Bay Lightningin seurahistorian huonoin hankinta. Jos ei ensi kaudella tapahdu ihmeitä, niin eiköhän miehen pelit Boltsissa jää siihen.
Nikita Kucherov, ottelut runkosarjassa 81 44+100=144, +/- = 8, PIM 22, po-ottelut 5, 0+7=7, +/- = -1, PIM 2. Arvosana 10.
Kuch on tasan ainut syy sille, miksi Bolts eteni pleijareihin. Mies veti ensimmäiset 50 runkosarjapeliä aivan yksin joukkuetta mukanaan ja pitäisi tuon takia olla Hart Trophyn voittaja tällä kaudella. Täysin ilmiömäinen pelaaja ja koska pelaaminen ei perustu vauhtiin, niin tulee tuon pelisilmänsä ansiosta tekemään tuhoa vielä monta kautta.
Steven Stamkos, ottelut runkosarjassa 79 40+41=81, +/- = -21, PIM 34, po-ottelut 5, 5+1=6, +/- = -5, PIM 2. Arvosana 8 1/2.
Stammerin ensimmäiset noin 50 peliä olivat todella vaikeita, eikä mies erottunut oikein mitenkään massasta ja näytti jälleen kerran, että kippari on tippunut pois aivan terävimmästä kärjestä. Loppukaudesta olikin taas ihan eri ääni kellossa ja varsinkin Panthersia vastaan kippari laittoi koko sielunsa peliin ja hänen taistelustaan homma ei jäänyt kiinni. Edelleen Stammer on todella kova ylivoimapelote ja olihan tuo loppukausi sellainen näyte, että jos suostuu edes hieman leikkaamaan palkastaan, niin ehdottomasti sellainen maksimissaan 4-vuotinen jatkosopimus kouraan.