Onhan kausi mennyt huomattavasti yli odotusten ja kaikki voitot ovat ihan vaan plussaa kun lähes poikkeuksetta Boltsia veikattiin sinne viimeisille sijoille runkosarjassa ja rosterihan ei kauheasti ole viime vuodesta muuttunut jolloin taas puolustuksen puutteet tulivat yhtä pahasti esille, kun ei ollut Bishopin kaltaista mestaria pitämässä pystyssä... :)
Kolmannessa erässä rupesi vituttamaan niin, että tuli sit seurattua Detroitin peliä, mutta olihan siellä Stamkosin ja Johnsonin lisäksi myös J.T Brown, Kucherov, Killorn ja Thompson jotka pelasivat mielestäni hyvin. Kucherovilla oli kaks paikkaa pistää kiekko reppuun, mutta ei maittanut. Filppula ja Callahan ovat olleet vähän vaisuja, mutta Stamkos taas sitten on ollut ihan erinomaisen hyvä myös puolustus suuntaan, varmaan Brownin ja Killornin kanssa ainoat joilla riittää jalat Montrealin hyökkääjille.
Lindyynhän tää ei taaskaan kaatunut, ottihan se alussa niitä game savereita, mutta vastineeksi tuli sitten yksi ihan selkeä virhe ja olisihan noita maleja voinut parempana päivänä napata, noh turha sitä sen enempää miettiä kun ei maaleja saatu osittian senkin takia, että Price oli sillä kuuluisalla omalla tasollaan missä ei mikään mene maaliin. Puolustajia pitäisi jotenkin herätellä, Salo ja Brewer olivat ainakin ihan umpisurkeita ja jäivät jokaisessa tilanteessa jalkoihin. Carle teki myös aika paljon huonoja ratkaisuja kun olisi pitänyt pistää se perusvarma syöttö omille, ainoastaan Hedman jäi positiivisena mieleen oli tässä pelissä hyvällä jalalla liikenteessä molempiin päihin.
Mut olihan tää hauskaa kun nyt tasoa nostettiin niin tuli aika tylysti turpiin, edellisessä pelissä taas voittomaali kävi tolpassa ja sen pelin voittaminen vasta vääryys olisi ollut. Noh Pricelle tietty kuuluu aika paljon kunniaa antaa tästä myös ja puolustaahan Montreal aivan eritavalla kuin Bolts.