Ei ole minkäänlaisia remontointitaitoja, joten kaikki kodin pikkuhommatkin tapetointia ja maalausta lukuunottamatta pitää tilata ulkopuolisilta. Vituttaa. Vaimon veli osaa aika paljon, mutta kun oman kotinsakin remppaaminen on kestänyt pian jo kolmatta vuotta, niin turha edes kysyä sieltä apuja.
Maanantaina alkaa kylppäri- ja saunaremontin yhdeksäs viikko. Vituttaa. Tarina kokonaisuudessaan on todella surullinen ja pitkä, joten yritän tiivistää vitutukseni.
Oltiin ainakin omasta mielestämme hyvissä ajoin liikenteessä ja aloimme jo lokakuussa lähetellä tarjouspyyntöjä netissä mainostaville firmoille puutalossa (turkulaiset tietää) tehtävästä kylppäri- ja saunaremontista. Suurin osa ei edes vastannut ja nekin harvat, jotka paikalle vaivautuivat, eivät oikein vakuuttaneet. Töissä tuli asiasta puhetta ja yks alaisista tiesi todella luotettavan ja äärimmäisen tarkan äijän, joka on tehnyt heillekin jotain remppahommia. No, yhteys äijään ja hänelle maaliskuussa hoidettava projekti sopi oikein mainiosti. No problem minkään asian kanssa, kuten tää myöhemmin täydeksi lieroksi ja luuseriksi osoittautunut äijä joka kohdassa hoki.
Alkuperäinen tarkoitus oli, että remontti hoidettaisiin pääosin maaliskuussa, kun olimme neljä viikkoa reissussa ja homma olisi suurin piirtein valmis kun lomalta palaisimme. Vanha talo kun on, eikä vanhoja remonttipiirrustuksia yms. löytynyt mistään, niin sovittiin, että herra aloittaa purkuhomman jo pari viikkoa ennen lomaa mahdollisten yllätysten varalta. Katselmuksia tehtiin useampia ja paikalla kävivät myös laatoittaja ja sähkäri, joilta saatiin selkeät kirjalliset tarjoukset ja homma vaikutti hoituvan mukavasti. Kylppäri oli suurin piirtein purettu, kun reissuun lähdimme, eikä mitään yllättävää vanhojen rakenteiden alta löytynyt.
Tähän saakka kaikki menikin hyvin ja sovitusti, mutta kun lentokoneen pyörät irtosivat Seutulan kiitoradalta, putosivat tältä lierolta hanskat. Koko projekti seisahtui täysin kahdeksi viikoksi. En edes jaksa enää kerrata kaikkia vaiheita, mutta tämän jälken helvetisti suoraa valehtelua, vastaamattomia puheluita yms. paskaa. Koko homma huipentui, kun kusipää seitsemän viikkoa remontin alkamisen jälkeen lupasi vielä tiistaiaamuna antaa tarkan aikataulun remontin valmistumisesta, mutta iltapäivällä surkimus ilmoitti, tekstiviestillä kuinkas muutenkaan, luopuvansa loppuremontin hoitamisesta.
Tässä kohtaa käsi pystyyn ISON virheen merkiksi. Emme siis tehneet kirjallista sopimusta, mikä on osoittautunut todella suureksi virheeksi. Harvoin näinkin isoihin remppoihin on joutunut, eikä siinä kohtaa tajunnut, miten raadollinen tää remppamaailma todella on. Luotettiin mukavan oloiseen tutuntuttuun supliikkimieheen, ei olis kannattanu. Purkamisesta maksettiin, minkä kusipää hoisi helvetisti aikataulusta jäljessä ja paremminkin senkin olis voinu tehdä (mm. muutama kohta jäi piikkaamatta). Ennakkopuheista huolimatta runkku ei tehnyt myöskään minkäänlaista pölysuojausta, mutta suostuu sentään maksamaan loppusiivouksesta aiheutuvan laskun. Nyt on toinen urakoitsija yrittämässä ja toivottavasti jo parin viikon päästä kämppään saadaan lämmintä vettä ja päästään omaan suihkuun.
Kokemuksiamme jakaessani olen huomannut, että tällainen toimintamalli on remonttialalla enemmän tapa kuin poikkeus. Todella kusipäistä sakkia. Jos hoitaisin omat ansiotyöni samalla mentaliteetilla, olisin saanut jo ajat sitten tennaria, mutta näillä tyypeillä tuntuu töitä riittävän ja voivat kohdella maksavia asiakkaitaan ihan miten huvittaa. Vituttaa.