Kirjoittelenpa tähän vaikka omaksi huvikseni hiukan fiilinkejä noin puolen vuoden jälkeen. Duunipaikka sijaitsee siis aavikon ja öljykenttien keskellä yksityisessä oppilaitoksessa, työnantaja on suomalaisomistuksessa, mutta toimiluvan vuoksi ministeriö sanelee aika paljon asioita myös.
Mutta kelataanpa taaksepäin hiukan, koska viime kesä oli aika helvetillinen ralli. Lomaa mulla nimellisesti oli liki kaksi kuukautta, kun polttelin lomapäivät putkeen pois, vaan käytännössä se kaikki meni erinäiseen järjestelyyn, tavaroiden myymiseen ja roudaamisen sekä jonkin verran myös paperitöihin.
Lähtöpäivä koitti nopeasti ja ekat kaksi kuukautta tein käytännössä töitä yksin viikot läpeensä. Vaimo ja poika tulivat tänne syyslomalla, ja pojalla alkoi koulu siitä samoin tein, ja sitten olikin jo winter break. Muutamana päivänä päästiin tuohon saakka tekemään jotain muuta kuin urheilut ja koti-illat, koska oma työni kv. koulun opettajana on ollut ihan helvetin aikaa vievää, kun käytännössä tulin ihan tyhjän päälle. No, toisaalta vaimoni on sosiaalinen tapaus ja on löytänyt paikkansa jo muiden expattien parista saunailtoineen ja poikani viettää illat opiskellen ja pleikkarin pelaillen. Pari suomalaista ja kanadalaista kaveriakin on saanut.
Mutta tosiaan, työntäyteistä on ollut, eikä itse kohdemaasta ole vielä kokemuksia. Qatarissa siis asumme, sen kai voi jo paljastaa, kun nyt näyttäisi siltä, että tänne ainakin pojan lukion ajaksi jäämme. Muovista kaupunkikuvaa bling bling -tornitaloineen, mutta on täällä ihan aitoa paikallista kulttuuriakin sen vähän perusteella, mitä olen kylille ehtinyt. Islamilaisen taiteen museo pitäisi päästä myös käymään. No, ensi lukuvuonna on materiaalit valmiina, joten aikaa muuhunkin varmasti on työnteon lisäksi.
Niin, duuni tuo palkkaa. Onhan täällä varmaan maailman kovimmat palkat, mitä perusasteen ja lukion maikkana voi saada. Summia paljastamatta tullaan hyvin toimeen mun tuloillani, vaikka maksuja rullaa vielä Suomeen ja tytärtäni sponssaamme säännöllisesti opinnoissaan. Rikastumaan ei kyllä kuitenkaan pääse, koska vastaavasti kulurakenne on myös joiltain osin kova - esim. pienehkö kolmio arvostetulla expat-alueella 2500e/kk. Halvemmallakin voisi asua, mutta toisaalta tässä on kaikki omaa rantaa, uima-allasta, kuntosalia, taloyhtiön kahvilaa ja harrastetiloja myöten ja taloyhtiö on asiallinen sekä asunnot terveitä (kosteus kesäkuukausina homehduttaa huonot kiinteistöt pystyyn), joten lopulta aika no brainer oli muuttaa tänne länkkäreiden sekaan. Samalla se tekee myös sen, että ilmapiiri on ehkä hitusen liberaalimpaa, vaikkei täälläkään kannata munasillaan juosta saunalta altaalle.
Yhteiskunta on kyllä todella ristiriitainen monella tasolla. Ihan lähtien tietysti ihmisarvokysymyksistä ja Hamasin tukemisesta paikallisten kansalaisten etuoikeutettuun asemaan. Toisaalta taas Qatar tarjoaa todella ison sosioekonomisen loikan monelle köyhistä maista tänne duuniin muuttaville, mitä ei niin konkreettisesti Suomesta käsin tajunnut vrt. kun asian täällä kokee joka päivä. Lisäksi itselleni on tehnyt hyvää saada näköaloja eurosentriseen suhtautumiseeni esim. maailmanpolitiikkaan, ja toisaalta samalla olen pystynyt keskustelemaan todella fiksujen lukiolaisten kanssa demokratiasta, oikeusvaltioperiaatteesta sekä avaamaan vähän sitä, ettei länsi välttämättä ole niin mätä, mitä Venäjän, Kiinan ja Iranin syöttämä propaganda antaa ymmärtää. No, toki mulla on paljon myös länsimaalaisten lapsia opiskelijoina, mutta yhtälailla paikallisia ja naapuriarabimaiden kansalaisia.
Suomeen on semisti ikävä koko ajan, varsinkin siellä asustelevaa tytärtä koiransa kera. Raikas ilma, yhteiskunnan selkeys (täällä säädetään ihan helvetisti, eikä mikään toimi, mutta yhtäkkiä sitten järjestyykin) ja puhdas ruoka ovat kärkisijoilla. Täällä taas mahtavaa on +25 astetta tammikuussa, mahtavat urheilumahdollisuudet - padel ja monipuolinen ohjattu kuntosali- ja kamppailutreeni mun osaltani - sekä kansainvälinen ruoka, jota saa halvalla kotiin. Ehkä myös sellainen pieni luksus, johon Suomessa ei olisi varaa, kuten tuo kämppä merinäköalalla kaikkine palveluineen, vaikka sinänsä luksusta on sekin, että voisi lähteä hiihtämään tai juoksemaan metsään takapihalta. Mutta en kiistä, etteikö tällainen perinteinen prameilu myös ihan kivaa olisi, ainakin jonkin aikaa.
Mutta siis erittäin hieno mahdollisuus tämä on ollut kokemuksena jo nyt, ja avannut paljon uusia näköaloja eri tasoilla. Enpä olisi koskaan Suomessa päässyt puhumaan nuorille mahdollisille tuleville arabivaikuttajille ja avaamaan näköaloja esimerkiksi oikeusvaltion toimintaan ja herättelemään ajatuksia siitä, miten pitkälti täällä sitä noudatetaan. Kielitaito on kohentunut koko perheellä ja poikani mahdollisesti solmii koko elämänmittaisia kansainvälisiä suhteita, miksei mekin vanhempina. Ja tosiaan, ei tuo nyt varsinaisesti ahdista, että aurinko paistaa 9/10 päivänä, ja Suomesta saadaan lomakausina parhaat palat.