Tarkoitus oli eilen kommentoida pudotuspelien alkua laajaltikin, mutta koska Jatkoaika toimi kuin sähköverkko New Yorkissa, se jäi pelkäksi aikeeksi. Nyt koitetaan paremmalla onnella uudestaan, kun en Viaporin pommituksiinkaan ehtinyt.
Aluksi pieni tietoisku Ilta-Sanomien Mikko Räsäselle. Olen periaatteessa samaa mieltä lehtikirjoitukseksi kanssa koskien kiroilua ja kortteja, mutta ongelma on jo melko hyvin saatu pois päiväjärjestyksestä. Tuomarit saivat jo kesken kesän uudet ohjeet lievemmästä suhtautumisesta kiroiluun, ja uuteen linjaan olen ollut tyytyväinen.
-
Vaikka Veikkaaja jaksaa yhä uskoa runkosarjan voittajaksi veikkaamaansa, mutta kahdeksanneksi jääneeseen Ouluun, minä en. Kun suosikki eli tässä tapauksessa Sotkamo johtaa voitoin 2-0, sarja on käytännössä jo ohi.
Tämän pesiskauden hienouksiin kuuluu ylivoimaisen suosikin puuttuminen, mutta Sotkamoon uskon yhä. Janne Vuorisen siirtyminen pelinjohtajaksi tuli vaikeaan paikkaan, mutta alku on ollut hyvä. Pelaaja Vuorisen puuttuminen on pieni haitta, mutta vastaavasti parantuneesta ilmapiiristä on iso hyöty. Jarkko Kokon kausi on ollut vaisu, kun riidat ex-pelinjohtaja Olli Viljarannan kanssa mitä ilmeisimmin söivät kokeneen pelaajan muutenkin heikohkoa motivaatiota, joten potentiaalia parempaan on. Ja sekin pitää muistaa, että ongelmistaan huolimatta Jymy kuitenkin runkosarjan voitti.
-
Toinen käytännössä varma välieräjoukkue ja sitä kautta myös vahva mestarisuosikki on Kinnarin Pesis. Seinäjoki taisteli hienosti avausottelussa ja vei torstaina jo yhden jaksonkin, mutta tasoero on liian iso. Yhtä Maila-Jussien voittoa toivoisin, jotta tiistaina vielä Järvenpäässä pelattaisiin.
Monien muiden tavoin annan isot kehut Seinäjoen lyöjäjokeri Jere Dahlströmille. Koskaan ennen en ole nähnyt moisia tykityksiä kuin tiistaina Järvenpäässä. En koskaan. Maan paras etukenttämies Sami Partanen ei ehtinyt tehdä yhtään mitään. Osasyy lienee palloissa, sillä Tahkon peleissä käytettävillä Karhun palloilla Dahlströmkin vaikutti aiemmin kesällä tavalliselta kuolevaiselta, mutta ei enää Suomi-palloilla. Yhdeksän tavallista lyötyä 11 yrityksestä kahdessa pudotuspeliottelussa on huikea suoritus.
Jos jollain kärkijoukkueella olisi Dahlström riveissään, ei mestaruudesta tarvitsisi edes pelata.
-
Koskenkorva ja Puijo ovat tilastojen perusteella tarjoilleet hienoja ja jännittäviä juoksujuhlia yleisölle. Toivoisin, että Puijo jaksaa taistella kauden loppuun saakka, sillä Sotkamon, Kinnarin ja Tahkon voitot höystetynä Puijon yllätyksellä takaisi unelmavälierän Kinnari vastaan Tahko.
Koskenkorva oli runkosarjan lopulla kuuma joukkue, mutta en siltikään jaksa uskoa Kossun mestaruusmahdollisuuksiin.Vaikka porukka takoo etenkin kimmoisalla kotiareenallaan huimia juoksumääriä, ei ulkopelin tiiviys sittenkään riittäne mitalipeleissä. Voin toki olla väärässäkin.
-
Kovatasoisin puolivälieräpari lienee puolueettomastakin näkökulmasta Tahkon ja Pattijoen kohtaaminen. Kummallakin on hyvät mahdollisuudet taistella mestaruudesta, mutta ensin pitäisi päästää toisesta keltapaitaisesta joukkueesta eroon.
Lähtökohtaisesti pidin Pattijokea suosikkina. Raahelaiset ovat materiaaliltaan hivenen vahvempia, pelasivat runkosarjan lopulla hivenen Tahkoa vakuuttavammin, ja lisäksi Pattijoki on viime vuosina ollut Tahkolle lähes ylitsepääsemätön vastus, joten henkiselläkin puolella etu oli PattUn.
Uskon, että mikäli Tahko olisi heti avausottelussa Pattijoelle hävinnyt ja kotietunsa menettänyt, olisi Pattijoki henkisen ylivoimansa myötä ollut lähes varma voittaja ottelusarjassa. Lähellä oli, mutta onneksi niin ei käynyt. Nyt, kun Tahko niukkana altavastaajana venyi erittäin tärkeään voittoon ja osoitti itselleen, että Pattijokikin on voitettavissa, lienee luvassa hieno ja jännittävä ottelusarja.
Kun Tahko oli unelma-alustaan hävinnyt torstaina ensimmäisen jakson, manasin jo koko ottelusarjan menetetyksi. Teenkin nyt erittäin mieluisan tunnustuksen: Väärässä olin!
Ottelusarjasta on helppo nostaa esille muutamia taistelupareja:
Marko Peltonen vs Juha Kalajanniska
Kutakuinkin samoilla tehoilla runkosarjassa kotiutelleet lyöjäjokerit. Tahkon tavoin myös Pattijoen kotiutusosasto on melko kapea, kun Marko Rasinkangas on istutettu numerolle kaksi, joten jokerit ovat isossa roolissa. Avauskamppailussa Kalajanniskan kovat iskut ja avausjakson ratkaissut läpilyönti (yhteensä 1+3) olivat kääntää parin voiton vierailijalle, mutta Peltosen supervuoron läpilyönnin jälkeen kaikki kellot soivat tahkolaisen (1+5) puolesta.
Juha Korhonen vs Pertti Mäkelä
Samat, vastuulliset roolit. Neloset hihassaan normaalin yhdeksikön parhaat lyöjät ja ulkokentällä kakkosvahteina tulisen heittokäden myötä etenijöiden tuhoisimpia tuhoajia. Kumpikin onnistui avausottelussa vaihtolyönneissään hyvin, mutta Korhonen myös kotiutti kahdesti, kun taas Mäkelä ei kahdessa yrityksessään onnistunut.
Ulkopelissä kumpikin oli erinomaisen varma ja joukkueensa aatelia yhtä mokaa lukuunottamatta. Korhonen teki karkean harhaheiton ja Mäkelä törmäili yhdessä kotiutusyrityksessä kakkospolttaja Jarkko Raution kanssa.
Mäkelä on yksi Suomen parhaista pesäpalloilijoista monipuolisuutensa takia. Mikäli Korhonen pystyy jatkossakin lyömään taisteluparinsa, Tahko on vahvoilla.
Mainittu PattUn Jarkko Rautio muuten oli avauksessa hyvinkin suuressa roolissa. Sisällä hyvin tärkeä kärkivipeltäjä meni erinomaisesti kentälle juoksemaan, mutta kaatuili ja räpelsi ja pompotteli ulkona jatkuvasti.
Mikko Röppänen vs Antti Tokkari
Lukkarit ovat joukkueensa kiistatta tärkeimpiä miehiä. Tokkaria on pidetty Toni Kohosen jälkeen maan toiseksi parhaana tontillaan, mutta runkosarja oli vaisuhko. Röppänen sen sijaan on ollut tasaisen hyvä läpi kauden, joten odotusarvot ovat kutakuinkin tasoissa. Runkosarjassa Tokkari oli keskinäisessä ottelussa Pihkalassa selvästi parempi, mutta torstaina Röppänen otti niukan voiton. Sokerina pohjalla oli palottomassa ajossa vääräksi huudettu kolmas syöttö, jonka Matti Lähteenmäki tuomitsi oikeaksi, ja seurauksena oli kolme paloa ja vuoronvaihto.
Katsomossa ollut Hyvinkään tuomarikerhon noin kymmenhenkinen porukka oli tosin yksimielisesti sitä mieltä, ettei Röppäsen taikasyötössä ollut mitään oikeaa. No, onneksi jälkipuintia ei tarvittu, kun Pattijoki kyseisen jakson kuitenkin voitti.
Sami Laine vs Pasi Pohjola
Joukkueidensa päävaihtajat ja –pomputtajat. Sikäli mielenkiintoinen taistelupari, että kumpikin epäonnistui pahasti avausottelussa. Kumpi palaa ruotuun nopeammin?
Laine oli ainoita tahkolaisia, jonka Tokkari sai kuriin ja nuhteeseen Pihkalassa. Kuudesta yrityksestä vain yksi onnistunut vaihto.
Pohjola ei juuri parempi ollut. Luotettava vaihtaja onnistui vain kolmesti kymmenestä yrityksestä.
-
Sellaista. Tyydytään tällä kertaa tähän.