Syrjäytyminen – syyt ja sen ehkäisy

[sporttipappa]

Et lähde keskusteluun, mutta kommentoit silti? Varsin reilua ja tyypillistä sinulle.

Aika osuvasti todettu tästä eri keskustelualueille kirjoittavasta @Cobol'sta. Aika perusjuttu juuri tämä, että se erimielisyys vain jostain syntyy, sitten @Cobol mainitsee että kirjoittajan mielipide on jollain tapaa alempiarvoinen kuin omansa, ja että ei aio enää käydä kyseisestä keskustelusta enempää väittelyä. Tästä huolimatta @Cobol on ensimmäinen kommentoija jokaiseen uuteen viestiin joka perustui hänen vastaukseensa. The man must love his voice, tyypillistä kaikille narsisteille.

Mitä tulee syrjäytymiseen, olen ollut näköalapaikalla tämän asian suhteen viimeiset 30 vuotta, enkä ihan vieläkään osaa sanoa noin varmoja totuuksia asiasta kuin mitä te muut kirjoittajat. Nämä ihmiskohtalot ovat niin erilaisia ja jonkinlaisen yhteisen storylinen kasaaminen tai loppupäätelmän muodostaminen siitä, mikä johtaa syrjäytymiseen vaatisi enemmän kompromissejä kuin täsmällisiä oikeita määritelmiä. Siellä on taustalla aina kaikenlaista.

Tavallaan olisi helppoa yhtyä tiettyjen poliitikkojen, kuten vas. kansanedustaja Kontulan ajatuksiin, että köyhyys ja huono-osaisuus eivät ole yksilön asioita, vaan yhteiskuntatason ongelmia.

 

[TosiFani]

...
Mitä määritelmään tulee, omani on NKP:n ja Neuvostoliiton arkistoja tutkineiden professorien sekä tietenkin Leninin kirjoittamien teosten ja leninismiä opettaneiden tutkijoiden kanssa yhdensuuntainen.

Eli pitäydyt edelleen Stalinin ajan NKP:n määritelmässä? Onko Neuvostoliitto tai NKP jonkin näköinen auktoriteetti määrittelemään kommunismia yhteiskuntajärjestelmänä? Mielestäni siellä näkyi hyvin ahneuden merkitys, Marx tuskin tarkoitti stalinismia.

 

[Cobol]

Avaa @TosiFani aiheesta ketju, jos haluat siitä keskustella. Minusta aihe on mielenkiintoinen, mutta ei tässä ketjussa.

 

[TosiFani]

Avaa @TosiFani aiheesta ketju, jos haluat siitä keskustella. Minusta aihe on mielenkiintoinen, mutta ei tässä ketjussa.

Minulla ei ole mielenkiintoa aiheeseen, asiat tuli jo selväksi.

 

[Cobol]

Minulla ei ole mielenkiintoa aiheeseen, asiat tuli jo selväksi.

No ei se sulle selväksi tullut, koska kysymyksesikin olivat aivan päättömiä, mutta näillä mennään ja jatketaan tämän ketjun aiheessa. Palaa joskus omassa ketjussaan, jos haluat ymmärtää kommunismista teoriana ja aatteen kehittäjinä jotain. Ja sen, miksi Marx ei tähän edes juurikaan liity.

 

[Sanainen arkku]

Aika osuvasti todettu tästä eri keskustelualueille kirjoittavasta @Cobol'sta. Aika perusjuttu juuri tämä, että se erimielisyys vain jostain syntyy, sitten @Cobol mainitsee että kirjoittajan mielipide on jollain tapaa alempiarvoinen kuin omansa, ja että ei aio enää käydä kyseisestä keskustelusta enempää väittelyä. Tästä huolimatta @Cobol on ensimmäinen kommentoija jokaiseen uuteen viestiin joka perustui hänen vastaukseensa. The man must love his voice, tyypillistä kaikille narsisteille.

Mitä tulee syrjäytymiseen, olen ollut näköalapaikalla tämän asian suhteen viimeiset 30 vuotta, enkä ihan vieläkään osaa sanoa noin varmoja totuuksia asiasta kuin mitä te muut kirjoittajat. Nämä ihmiskohtalot ovat niin erilaisia ja jonkinlaisen yhteisen storylinen kasaaminen tai loppupäätelmän muodostaminen siitä, mikä johtaa syrjäytymiseen vaatisi enemmän kompromissejä kuin täsmällisiä oikeita määritelmiä. Siellä on taustalla aina kaikenlaista.

Tavallaan olisi helppoa yhtyä tiettyjen poliitikkojen, kuten vas. kansanedustaja Kontulan ajatuksiin, että köyhyys ja huono-osaisuus eivät ole yksilön asioita, vaan yhteiskuntatason ongelmia.

Miten jatkaisit tästä aiheesta lausetta, joka alkaisi "Lapsuudessa ja varhausnuoruudessa koettu krooninen häpeän tunne...."?

 

[sporttipappa]

Ja niin se vain historia toistaa itseään.

 

[TosiFani]

No ei se sulle selväksi tullut, koska kysymyksesikin olivat aivan päättömiä, mutta näillä mennään ja jatketaan tämän ketjun aiheessa. Palaa joskus omassa ketjussaan, jos haluat ymmärtää kommunismista teoriana ja aatteen kehittäjinä jotain. Ja sen, miksi Marx ei tähän edes juurikaan liity.

Ok, on mielenkiintoista kuulla sinun käsityksesi aiheesta, vaikka tuskin pystyt mitään uutta kertomaan.

 

[sporttipappa]

Miten jatkaisit tästä aiheesta lausetta, joka alkaisi "Lapsuudessa ja varhausnuoruudessa koettu krooninen häpeän tunne...."?

Jatketaan vain häpeän tunteen käsittelyä syrjäytymiseen liittyen kaikessa rauhassa. Mutta kerro toki ensin mitä itse ajattelet häpeästä? Miten itse jatkaisit kuvailemaasi lausetta?

 

[Sanainen arkku]

Jatketaan vain häpeän tunteen käsittelyä syrjäytymiseen liittyen kaikessa rauhassa. Mutta kerro toki ensin mitä itse ajattelet häpeästä? Miten itse jatkaisit kuvailemaasi lausetta?

Oletan, että mitä varhaisemmassa lapsuudessa koettu negatiivinen minäkuva on, sitä herkemmin hyväksyy osansa "jakojen ulkopuolella" myös aikuisena. Lannistuu herkemmin.

Itse pidän häpeää kaikkein lamauttavimpana voimana. Jos se on henkilön omakuvassa dominoiva tunne, esimerkiksi avun pyytäminen muuttuu paljon vaikeammaksi. Torjutuksi tulemisen pelko pistää pysyttelemään niissä ympyröissä joissa tämän uhka on mahdollisimman pieni.

Tällaisilta pohjilta hypoteesejani rakentelen ehkä varsinkin siksi, että oma työni on varhaiskasvatuksessa. Uskon, että minun mahdollisuuteni vaikuttaa asiakkaan koko elämän suuntaan on kohtalaisen merkittävä. Varsinkin negatiivisesti...

Ihminen joka menisi minun käsieni läpi minäkuvalla, johon kuuluu sellaiset määreet kuin "minusta on harmia muille" ja/tai "minä en kelpaa kaveriksi" ja/tai "minun asiani ei ole tärkeä" olisi huomattavasti suuremmassa syrjäytymisvaarassa läpi elämän kuin terveemmällä minäkäsityksellä varustettu ikätoverinsa. Lisäksi oletan, että juuri pikkulapsi-iän (tai mitä varhaisemmin, sitä voimakkaammin) aikana koettuihin tunnekokemuksiin palaa helpommin kuin myöhemmin koettuihin erilaisiin. Ne ovat tietyllä tavalla perustavanlaatuisempia. Siksi esimerkiksi vanhempien ero pikkulapsi-iässä on raju: lapsen minäkeskeisessä maailmankuvassa hän itse on siihen asiaan syyllinen. Syntyy häpeää, jota aika voi hälventää mutta ei koskaan lopullisesti poistaa.

Tähän tyyliin mietin ja olettelen.

 

[jussi_j]

... . kuka menee esimerkiksi töihin, jos palkasta jää nettona vähemmän käteen kuin elämällä kaikkien mahdollisten tukien varassa.

Tämä on nykysysteemin keskeisimpiä vikoja ja kuten sanoin, sen voi korjata kahdella tapaa tai niiden yhdistelmällä. Tehdään työnteosta kannattavampaa, eli lasketaan veroja ja rajoitetaan tukia. Nythän ansiosidonnaista lyhennettiin, mutta esimerkiksi asumistukiin pitäisi tehdä rajoituksia niin, että jos loisit muiden rahoilla, niin et saa myöskään asumistukia samalla tasolla kuin työntekijä.

 

[Sanainen arkku]

Tämä on nykysysteemin keskeisimpiä vikoja ja kuten sanoin, sen voi korjata kahdella tapaa tai niiden yhdistelmällä. Tehdään työnteosta kannattavampaa, eli lasketaan veroja ja rajoitetaan tukia. Nythän ansiosidonnaista lyhennettiin, mutta esimerkiksi asumistukiin pitäisi tehdä rajoituksia niin, että jos loisit muiden rahoilla, niin et saa myöskään asumistukia samalla tasolla kuin työntekijä.

Käyttämällä sellaista ilmaisua kuin "loisia" ilmoitat käytännössä ettet ole aidosti keskustelemassa vaan pikemminkin haastamassa riitaa tai purkamassa stressiäsi. Poterot syvenevät.

 

[mjr]

Tämä on nykysysteemin keskeisimpiä vikoja ja kuten sanoin, sen voi korjata kahdella tapaa tai niiden yhdistelmällä. Tehdään työnteosta kannattavampaa, eli lasketaan veroja ja rajoitetaan tukia. Nythän ansiosidonnaista lyhennettiin, mutta esimerkiksi asumistukiin pitäisi tehdä rajoituksia niin, että jos loisit muiden rahoilla, niin et saa myöskään asumistukia samalla tasolla kuin työntekijä.

Eikös jotain tälläistä kokeiltukin viktoriaanisella ajalla? Anyway, yhteiskunnallinen kilpailu on hyvin tärkeä asia, mutta se tulisi tapahtua mahdollisimman tasaisella pelikentällä ollakseen tehokasta. Tarvitsemme siis kaikille avointa laadukasta koululaitosta, universaalia terveysvakuutusta, suojaverkkoja niille jotka tilapäisesti putoavat markkinatalouden satunnaisuuden vuoksi pois aktiivista työvoimasta. Tämä hyvin olennaisesti uusien sukupolvien, lasten ja nuorten takia, että heillä olisi mahdollisimman hyvä tilaisuus tasaveroiseen kilpailuun.

Kapitalismi on siitä hyvä, että se kokoaa valtaisia pääomia, ja ne puolestaan ovat siitä metkoja, että ne melko luonnollisesti ovat omiaan korruptoimaan poliittista prosessia ja heikentämään kaikkien yksilöiden mahdollisuuksia kilpailuun. Siellä missä on ihmisistä koostuva eliitti, on pyrkimyksiä sulkea tämän eliitin ovet ja muodostaa monopoli. Tämän takia tarvitaan niin vahvaa valtiota kuin vahvaa markkinataloutta: toinen tuottaa vaurautta, toinen varmistaa sen, etteivät lyhytnäköiset markkinat ole liian tuhoisia yhteiskunnan avoimuudelle ja yksilöiden väliselle vapaalle ja tasaveroiselle kilpailulle. Siellä missä vaaka liiaksi painuu jompaan kumpaan ääriasentoon, tulee yhteiskunta jähmettymään ja menettämään dynaamisuutensa.

Ei ole mikään sattuma, että korkein sosiaalinen liikkuvuus länsimaissa on pohjoismaissa: meidän yhteiskuntamallimme mahdollistaa niin ansaitsemisen ja rikkauksien keräämisen kuin sen, että uusilla sukupolvilla on aina taloudellinen mahdollisuus päästä mukaan yhteiskunnalliseen kilpailuun, eikä kenenkään vanhempien tai isovanhempien onni tai epäonni johda automaattisesti aina samaan lopputuloksiin uusien ikäluokkien kohdalla.

 

[jussi_j]

Käyttämällä sellaista ilmaisua kuin "loisia" ilmoitat käytännössä ettet ole aidosti keskustelemassa vaan pikemminkin haastamassa riitaa tai purkamassa stressiäsi. Poterot syvenevät.

Jos ihminen on työkykyinen, mutta valitsee asumisen yhteiskunnan tuella, koska työnteko ei ole kannattavaa, niin hän loisii. Miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? Tulee loiseläjälle paha mieli?

 

[Individual]

Jos ihminen on työkykyinen, mutta valitsee asumisen yhteiskunnan tuella, koska työnteko ei ole kannattavaa, niin hän loisii. Miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? Tulee loiseläjälle paha mieli?

Miksi työnteko ei ole kannattavaa sitten? Ehkä syy on siinäkin, että pätkätyöt, nollasopparit ja harkkarien käyttö on uusi musta. Sanonta "Työmies on palkkansa ansainnut" ei pidä enää paikkaansa Suomessa. Tosin on olemassa aloja, jotka ottaisivat kirkuen vastaan työntekijöitä hyvin eduin. Mutta, mutta.. ottamalla vastaan edes jotain töitä tallentuisi "pankkiin" myös/ ainakin sosiaalisia suhteita, vastuunottamista ja yhteisössä toimimista, siis yleistä hyvää elämänrytmiä. Jotain mikä saa aamuisin nostamaan perseen sängystä ja jota ei mielellään heti sanktioitaisi tukijärjestelmän toimesta.

 

[Cobol]

Tämä on nykysysteemin keskeisimpiä vikoja ja kuten sanoin, sen voi korjata kahdella tapaa tai niiden yhdistelmällä. Tehdään työnteosta kannattavampaa, eli lasketaan veroja ja rajoitetaan tukia. Nythän ansiosidonnaista lyhennettiin, mutta esimerkiksi asumistukiin pitäisi tehdä rajoituksia niin, että jos loisit muiden rahoilla, niin et saa myöskään asumistukia samalla tasolla kuin työntekijä.

Yksi ja mielestäni oikea tapa on lähestyä kysymystä Tanskan (ja Ruotsin + Saksan) kautta. Kysymys on lyhyesti siitä, että kun Suomessa työttömyysturva painottuu työttömyydestä maksamiseen, muissa Pohjoismaissa ja erityisesti Tanskassa pyritään painottamaan työttömien aktivointia, erilaista koulutusta ja tämä paljolti yksityiseltä pohjalta. Ero tavoitteissa ja painotusten jakaumassa on suuri, jos Suomea verrataan Pohjoismaihin. Samoin ero on suuri työllistymisasteessa ja työttömyysprosentissa - ja tietenkin Suomen tappioksi.

Yllä olevan vuoksi on mahdotonta vaatia työlllistymiskykyisiä työllistymään, jos yhteiskunta tukee työttömyyttä. Onneksi jotain muutosta on saatu aikaan, mutta kaukana ollaan edelleen mm. Tanskasta, josta lisää mm. tässä ja juttu on suhteellisen hyvä, vaikka poliittinen toimitus onkin keksinyt poliittisen otsikon.

 

[kahden suunnan sentteri]

1. Yksi keskeisimpiä mutta ehkä vähemmän tunnistettuja selittäjiä on mielestäni ihan viaton yhteiskunnan muuttuminen yksinäisten yhteiskunnaksi. Teknologisen kehityksen ansiosta (tuotantotehokkuus, tietotekniikka) emme enää tarvitse tarpeidemme tyydyttämiseen jatkuvia henkilökohtaisia kohtaamisia ja niihin pohjaavaa yhteistyötä. Suorittava työ tehdään yksin, ja kaikille ei riitä sitäkään, kun se tehdään ulkomailla ja/tai koneiden toimesta.

Ns. alaluokalla, heikommalla aineksella, todellisuus on usein sitä, että ala-asteella vähän nähdään opettajaa, sitten loppuilta meneekin tabletin ääressä, kuten menivät jo useat vuodet ennen kouluun menoa. Sitten armeijassa on kovin ikävää kun joku käskee, mutta kun armeijasta päästään, niin sitten ei olekaan elämälle oikein mitään näkymää tai haaveita, kun ei ole kasvettu ihmiseksi missään vaiheessa, eikä lähipiirissä ole mitään esimerkkiä. Mitään taitojakaan ei ole josta jollain toisella olisi varaa maksaa palkkaa, mutta sossusta tulee yksinäiselle nuorelle rahaa ja netti ja päihteet täyttävät niitä sosiaalisia tarpeita jotka ennen täyttyivät heinäpellolla, talkoissa, kylän tanhuilla tai tiilitehtaalla.

Sama yksinäisyys toki vaivaa ikähaitarin toisessakin päässä, vaikka sitä ei kutsutakaan syrjäytymiseksi. Eilen jouduin auttamaan bussissa hieman eläkeiän ylittänyttä rouvaa, jolle linja-auton wc:n valokatkaisijan ja oven lukon käyttö, niihin avun pyytämisestä puhumattakaan, olivat selkeästi yksinäisyydestä johtuen kilometrejä mukavuusalueen ulkopuolella. Kyllä silloin vitutti auttamisesta tulleesta hyvästä fiiliksestä huolimatta olla nykyajassa.

RATKAISUJA:
- Yksinäisyys on tunnistettava kansanterveydelliseksi ongelmaksi ja sen torjuntaan on satsattava määrärahoja: Koulut, päiväkodit ja vanhainkodit vierekkäin ja suunnitellaan näihin sisältöihin yhteistoimintaa jonka tulos on enemmän kuin osiensa summa. Sosiaaliturvaan vastikkeeksi pieni määrä edellisen kaltaista työtoimintaa jonka tuloksena syntyy sosiaalista hyvinvointia. Lennokkaana futuristisena heittona vielä yhteisöllisyyden pelillistäminen. Kun nuoret kerran haluaa pelata, niin laitetaan ne tulevaisuuden virtuaalikypärätodellisuudessa sitten pelaamaan vanhusten kanssa.
- Sote-uudistus ja laaja-alaiset ehjät palveluketjut.
- Terveydenhuollon kustannusten painottaminen ennaltaehkäisevään hoitoon (toiveajattelua, t: kokoomus, mehiläinen ja terveystalo) (eipäs kun tulevaisutta, t: op, ibm ja google)
- Päihdepolitiikassa korvaushoitoa, ei keppiä. Ainakin depenalisaatio eli Portugalin ja Sveitsin malli. Miksei "Primnarco" eli Oy valtion huumetehdas Ab.


2. Toinen, useammin mainittu, selitys on sitten suhteellinen köyhyys. Tulokehityksessä heikoimmat eivät pysy muun yhteiskunnan mukana, ja sillä on 1987-ikäluokan tutkimuksen mukaan kausaalinen yhteys syrjäytymiseen.

Tutkimus: Köyhyys periytyy ja ajaa syrjäytymiseen - Kotimaa - Uutiset - MTV.fi

THL:

Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on Suomessa noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. Vuonna 1995 köyhissä perheissä eli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta. 2000-luvun alussa heitä oli 129 000 ja vuonna 2007 jo 151 000. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on kasvanut lähes kolminkertaiseksi.

Kuten ketjussa on jo todettu, tämä on enimmäkseen poliittisen tahtotilan seurausta. Tahtotilan, jota tässä ketjussa on liputtanut @jussi_j. Tahtotilan, joka tulee helvetin kalliiksi.

Lapsiköyhyys olisi yhä voitettavissa, vaikka köyhien asema heikkenee entisestään, kun päivähoito-oikeutta rajataan ja lapsilisän indeksit leikataan. Jos päätöksiä ja niiden vaikutuksia ei arvioida, me teemme summamutikassa ja silmät kiinni päätöksiä, mitä me emme haluaisi edes tehdä. Esimerkiksi lapsilisä on köyhille perheille tuiki tärkeä toimeentulo. Nämä säästöt ovat vääriä ja koituvat hyvin nopeasti yhteiskunnan tappioksi ja kuluiksi, kritisoi [lapsiasiavaltuutettu Tuomas] Kurttila.

RAKTAISUJA: Vasemmistopohjainen hallitus


3. Kolmantena syynä vielä sosiaalinen segregaatio eli näiden kelkasta pudonneiden sekä rikkaan enemmistön kasautuminen omille asuinalueilleen (Itä-Suomi ja Itä-Helsinki vs. ruotsinkielinen rannikko ja Espoo). Eri kasvuympäristöissä mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu eri tavalla ja segregaatiosta tulee syrjäytymiskehitystä vahvistava takaisinkytkentä.

--

Tätä modernin alaluokan todellisuutta jo kolmannessa polvessa – työttömyyttä, yksinhuoltajuutta, köyhyyttä, näköalattomuutta, koulutuksen puutetta, tarpeettomuuden tunnetta, kateutta ja katkeruutta, tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja päihdeongelmia – sitä voi olla vaikea käsittää jostain keskiluokan kuplasta käsin ilman mitään henkilökohtaista kosketuspintaa.

 

[pernaveikko]

Jos ihminen on työkykyinen, mutta valitsee asumisen yhteiskunnan tuella, koska työnteko ei ole kannattavaa, niin hän loisii. Miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? Tulee loiseläjälle paha mieli?

Kaveripiiriini kuuluu paljon kaikenlaisia duunareita eli siten väistämättä myös tätä porukkaa. Yksi kaveri on sähkömies ja aivan varmasti löytäisi vakituisen työpaikan tai ainakin pitkiä pätkiä ja aina heti seuraavan uudelleen. Vaan ei tokikaan, kun hän on vielä erittäin vanhan kansan tarkan markan mies, niin töitä tehdään laskukone kourassa.

Kesäloman pitää olla vähintään muutaman kuukauden ja lomalla ollaan tietenkin ansiosidonnaisella. Se onnistuu helposti, koska aina löytää vuokrafirmoista sopivia pätkiä ja liian pitkistä voi kieltäytyä. Jostain pienestä firmasta voi myös pyytää lapun, että töitä ei ole ja kiikuttaa sen työttömyyskassaan.

Toinen kaveri tekee hieman samalla tavalla ja aina joskus työkkäristä tulee näitä työhönosoituksia mihin on pakko hakea. Sehän ei ole kovin vaikeaa, kun kirjoittaa sellaisen hakemuksen millä kukaan ei todellakaan soita sinulle.

Antaa ihmisten kikkailla, mitä väliä sillä on varsinkin, jos kuitenkin maksaa verojakin ison osan vuodessa. Muutenkin, jos joku haluaa elää köyhänä työttömänä, niin se on minulle aivan sama. Verorahoja tuhlataan aivan helvetin paljon turhempaankin.

Jos ihmisiä halutaan kannustaa työntekoon, niin aivan ensimmäiseksi pitäisi toteuttaa työajan lyhennys. On aivan naurettavaa notkua jossain toimistolla ja monessa muussakin paikassa kahdeksan tuntia, kun samat asiat tekee viidessä tunnissa ja yleensä huomattavasti lyhyemmässäkin ajassa.

 

[dana77]

Ilmiön isoin sylttytehdas varmaan on viimeisen neljännesvuosisadan noudatettu poliittinen ohjaus ja suurella tyhmyydellä tuotu ongelma marginaalista järkyttäviin mittoihin. Kuten luonnollista, hölmöläisten säästötalkoot johtaa kahta suurempiin kuluihin ja tämänkin hinta tulee vielä kuitattavaksi korkojen kera. Tietenkään asia ei ole pelkästään poliittisten päättäjien aikaansaannos, vaan yhteiskunta on muillakin osin indoktrinoitu näkemään ja hyväksymään vain yksi totuus, jossa yhteiskunta ei ole kansalaisten, vaan kansalaiset ovat velvollisia uhraamaan hyvinvointinsa harvojen eduksi yhteiskunnan nimissä.
Muistaa kannattaa myös, että syrjäytyminenkään ei ole vain yhdenlainen ilmiö, syjäytyneeksi luokitellaan myös ne vapaaehtoisesti kelkasta jättäytyneet, jotka omaa oivallusta seuraten haluaa jättää koko toimimattoman paskan taakseen, myös näitä kutsutaan syjäytyneeksi.
Yhtä kaikki, lienee kiistämätön tosiasia kuitenkin, että syrjäytymisen suurin tekijä on taloudellinen eriarvoisuus ja vasta, kun yhteiskunnallinen näkemys muuttuu tämän oikeasti huomioimaan, sille voi jotakin tehdä.

Puretaampa tämä osiin. Neljännesvuosisata tarkoittaa, että 80-luvun alku on ollut jonkinlainen käännekohta asiassa.

Kun katsotaan työllisyysasteita, niin 80-luvun alussa työikäisistä työssäkävijöitä on noin 72% kun nykyisin ollaan 69% tienoilla. Työllisyysasteissa ollaan siis alas tultu, mutta en mistään romahduksesta puhuisi. Jos tämä nähdään ongelmaksi, niin silloin tulisi tietenkin harjoittaa työllisyyttä lisäävää politiikkaa (mm. työmarkkinoiden joustot kuten työehtosopimusten sitovuudesta luopuminen)
http://tilastokoulu.stat.fi/data/tkoulu_tmt/img/tmt_06_01_01.gif

En löydä vuoden 1980-lukua, mutta vuodesta 1987 lähtien työttömien reaaliansiot ovat kasvaneet nykyhetkeen 18% ja ei ole mitään perusteltua syy epäillä, että 1980-1987 välillä ne olisivat reippaan talouskasvun aikana tippuneet, vaan realistista on päinvastoin laskea, että ansioiden nousu on viimeisen neljännesvuosisadana aikana ollut luokkaa +25%.
Tilastokeskus - Kotitalouksien tulokehitysväestöryhmittäin

Sama kaavio kertoo, että opiskelijoiden tulot ovat kasvaneet hyvinkin voimakkaasti (+60%), mutta myös muut ryhmät ovat kasvattaneet tulojaan. Keskimäärin tulot ovat kasvaneet 40%. Voidaan siis kiistatta sanoa, että absoluuttisesti mitattuna käytännössä kaikilla ryhmillä menee taloudellisesti mitattuna paremmin kuin v.1980.

Sitten tullaankin tuohon "eriarvoisuuteen" ja siihen mitä se on. Sillä siis Suomeksi tarkoitetaan sitä, että työttömiä jotka saavat 25% enemmän kuin vuonna 1980 harmittaa se, että ne jotka sen eteen tekevät töitä ansaitsevat ~40-60% enemmän kuin v.1980 eli suhteessa enemmän. Sosiaalimenot ovat räjähtäneet tarkastelujaksolla yli kolminkertaiseksi 20 jaardista -> 60 jaardiin, joten on selvää, että palveluiden maksajien keskimääräinen taakka on kasvanut huomattavasti. Kun huomioidaan eläkepyramidi-huijaus, niin nykyiset nuoret maksavat vielä reilusti enemmän kuin osansa yhteisestä kakusta.
Sosiaalimenot ja rahoitus - THL

Mikä siis on se the ongelma tässä kaikessa? Ketkä tässä siis uhraavat hyvinvointinsa harvojen eduksi yhteiskunnan edun nimissä? Kenen pitäisi saada lisää, kuinka paljon ja sekä ongelman ratkaisisi?

 

[Sanainen arkku]

Listaan tässä asioita, joiden tiedän 100% varmasti torjuneen syrjäytymistä ainakin yhden (eri henkilöitä ajattelen) ihmisen kohdalla toimineesti.
-pätkätöiden vastaanottaminen
-paikkakunnan vaihdos
-salibandy
-kuntoklubi, jonka touhu on yhteisöllistä
-vapaaehtoistyöt
-uskonnolisen yhteisön jäsenyys

Vastaavasti jos katsottaisiin eri asemassa suhteessa henkilöön X olevien, merkittävästi vaikuttaneiden ihmisten roolit niin aika laajasti olisi väliltä kaveri-yksittäinen opettaja.
Näihin juttuihin pystyy ja kannattaa vaikuttaa jopa itsensä vuoksi: jos joskus sattuu olemaan itsellään edessä se hetki että ote alkaa lipsua niin se kaverin / asiakkaan tarina kannustaa ja siitä saatu ymmärrystaito auttaa ihan konkreettisesti.

Sellainen hetki saattaa nimittäin joskus olla edessä eikä se todellakaan ole ennakoinnilla estettävissä. Itselläni oli tiukka paikka palauttaa usko kansalaissuoriutuvuuteeni 1,5 vuoden syöpäsaikun jälkeen. Onneksi minulla ei tuolloin ollut turvana ansiosidonnaista päivärahaa... Se olisi nimittäin ollut todella houkutteleva vaihtoehto. Pienillä palasilla takaisin siiville, rohkeasti. Asioilla kun on tapana ruokkia kaltaisiaan. Hyvät asiat ruokkivat hyvän kierrettä ja pahat pahan.

 

[dana77]

1. Yksi keskeisimpiä mutta ehkä vähemmän tunnistettuja selittäjiä on mielestäni ihan viaton yhteiskunnan muuttuminen yksinäisten yhteiskunnaksi.
RATKAISUJA:
- Yksinäisyys on tunnistettava kansanterveydelliseksi ongelmaksi ja sen torjuntaan on satsattava määrärahoja: Koulut, päiväkodit ja vanhainkodit vierekkäin ja suunnitellaan näihin sisältöihin yhteistoimintaa jonka tulos on enemmän kuin osiensa summa. Sosiaaliturvaan vastikkeeksi pieni määrä edellisen kaltaista työtoimintaa jonka tuloksena syntyy sosiaalista hyvinvointia.

2. Toinen, useammin mainittu, selitys on sitten suhteellinen köyhyys. Tulokehityksessä heikoimmat eivät pysy muun yhteiskunnan mukana, ja sillä on 1987-ikäluokan tutkimuksen mukaan kausaalinen yhteys syrjäytymiseen.

3. Kolmantena syynä vielä sosiaalinen segregaatio eli näiden kelkasta pudonneiden sekä rikkaan enemmistön kasautuminen omille asuinalueilleen (Itä-Suomi ja Itä-Helsinki vs. ruotsinkielinen rannikko ja Espoo). Eri kasvuympäristöissä mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu eri tavalla ja segregaatiosta tulee syrjäytymiskehitystä vahvistava takaisinkytkentä..

Tykkään kyllä tuosta ykköskohdasta. Pyritään löytämään järkeviä ratkaisuja joihin meillä on varaa ja jotka eivät perustu taikaseinä-ajatteluun, vaan nykyisen seinän ajatteluun.

2. Laitoin tuossa edellisessä viestissäni linkin, mutta työttömien, opiskelijoiden, eläkeläisten ja työntekijöiden reaalitulot ovat kasvaneet. Jos kaikkien tuloja nostetaan 5% niin suhteellinen köyhyys ei vähäne yhtään. Sen takia en tätä mittaria hirveästi arvosta. Sinänsä lapsiperheiltä leikkaamista en kannata, mutta nuo muut viestistä listatut ongelmat alaluokan ongelmiin eivät ole pääasiassa taloudellisia.

3. Tämä on totta. Silti vastakkainasettelusta on vastuussa myös vasemmisto.

 

[Byvajet]

Jos kaikkien tuloja nostetaan 5% niin suhteellinen köyhyys ei vähäne yhtään.

Se ongelma onkin. Pitäisi pyrkiä kulttuuriin, jossa kenelläkään ei mene erityisen hyvin, mutta mahdollisimman monilla kohtalaisesti tai edes tyydyttävästi. Huonoiten voivat kansanosat voivat paremmin, kun ympärillä olevat voivat huonommin. Siksi itsemurhien määrä laskee silloin, kun suuremmalla osalla kansasta menee huonosti. Kun nousukausi alkaa, mielenterveyden ongelmat ja itsemurhat kasvavat.

On tärkeäää vastustaa menestymisen kulttuuria ja pyrkiä muokkaamaan kansasta yhdennäköinen, samaan muottiin valettu, jossa yksilöllisyys ja yksilölliset pyrkimykset eivät saa jalansijaa. Sellainen on ihmisyhteisö luonnostaan. On vältettävä viimeiseen saakka kilpailua, koska se on tie syrjäytymiskulttuurin syntyyn.

Tulevaisuuden menestyjiä eivät ole kansakunnat, joissa on huippuja, vaan kansakunnat, joissa on suuri kohtalaisesti pärjäävä tasainen massa.

On välttämätöntä päästä eroon kilpailusta ja korostaa samanlaisuutta.

 

[Tuamas]

Se ongelma onkin. Pitäisi pyrkiä kulttuuriin, jossa kenelläkään ei mene erityisen hyvin, mutta mahdollisimman monilla kohtalaisesti tai edes tyydyttävästi. Huonoiten voivat kansanosat voivat paremmin, kun ympärillä olevat voivat huonommin. Siksi itsemurhien määrä laskee silloin, kun suuremmalla osalla kansasta menee huonosti. Kun nousukausi alkaa, mielenterveyden ongelmat ja itsemurhat kasvavat.

On tärkeäää vastustaa menestymisen kulttuuria ja pyrkiä muokkaamaan kansasta yhdennäköinen, samaan muottiin valettu, jossa yksilöllisyys ja yksilölliset pyrkimykset eivät saa jalansijaa. Sellainen on ihmisyhteisö luonnostaan. On vältettävä viimeiseen saakka kilpailua, koska se on tie syrjäytymiskulttuurin syntyyn.

Tulevaisuuden menestyjiä eivät ole kansakunnat, joissa on huippuja, vaan kansakunnat, joissa on suuri kohtalaisesti pärjäävä tasainen massa.

On välttämätöntä päästä eroon kilpailusta ja korostaa samanlaisuutta.

Paitsi, että tätäkään kommunistista visiotasi eivät mitkään tilastot (tai empiiriset havainnot tue). Muutoinhan Neuvostoliitto tai vaikkapa Kuuba olisivat olleet niitä menestyjävaltioita, vaan kuinkas kävikään.

Otetaan nyt vaikkapa itsemurhatilastot Suomesta:
Findikaattori.fi

Kun ihan huolella katsot, huomaat että kaikkien aikojen itsemurhapiikki on ollut 1990 ja pitkään jatkuneen nousukauden ansiosta itsemurhat Suomessa ovat lähes puolittuneet lama-ajan huippulukemista (vaikkakin 2008 alkoi taantuma).

 

[ämjiijii]

Se ongelma onkin. Pitäisi pyrkiä kulttuuriin, jossa kenelläkään ei mene erityisen hyvin, mutta mahdollisimman monilla kohtalaisesti tai edes tyydyttävästi. Huonoiten voivat kansanosat voivat paremmin, kun ympärillä olevat voivat huonommin. Siksi itsemurhien määrä laskee silloin, kun suuremmalla osalla kansasta menee huonosti. Kun nousukausi alkaa, mielenterveyden ongelmat ja itsemurhat kasvavat.

On tärkeäää vastustaa menestymisen kulttuuria ja pyrkiä muokkaamaan kansasta yhdennäköinen, samaan muottiin valettu, jossa yksilöllisyys ja yksilölliset pyrkimykset eivät saa jalansijaa. Sellainen on ihmisyhteisö luonnostaan. On vältettävä viimeiseen saakka kilpailua, koska se on tie syrjäytymiskulttuurin syntyyn.

Tulevaisuuden menestyjiä eivät ole kansakunnat, joissa on huippuja, vaan kansakunnat, joissa on suuri kohtalaisesti pärjäävä tasainen massa.

On välttämätöntä päästä eroon kilpailusta ja korostaa samanlaisuutta.

Taitaa olla aikalailla ristiriidassa kaiken ihmisen biologisen perusluonteen kanssa. Ei ihminen ala vapaaehtoisesti olojansa huonontamaan, joten jos halutaan että kenelläkään ei mene erityisen hyvin niin sitten parhaiten menestyvät yksilöt täytyy pakottaa keskinkertaisuuteen. Joo, varmaankin ratkaisisi kateusongelmaa melko hyvin, myönnetään.

Tiedän että viestisi oli sarkasmia, kommentoin vain sen takia ettei kukaan oikeasti alkaisi pitämään tuollaista hyvänä ideana.

 

[dana77]

Pitäisi pyrkiä kulttuuriin, jossa kenelläkään ei mene erityisen hyvin, mutta mahdollisimman monilla kohtalaisesti tai edes tyydyttävästi.

Jos tämä on totta, niin ehkä tähän on toinenkin ratkaisu. Lisätään sosiaalista segregaatiota, kielletään hollywood-elokuvat ja mtv köyhiltä, jolloin heidän ei tarvitse tietää että tosiassa rikkaat ihmiset asuvat luksus-zeppeliineissä joissa on uima-altaita ja paistaa aina aurinko:
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/564x/51/b5/6a/51b56a6b12d98a8c48dba3999b8b5e1a.jpg

Kuitenkin tuo että pyrimme mahdollisimman sinnikkäästi kampittamaan menestymistä ja työtekoa menestyviltä ihmisiltä on kuitenkin itsensä ampumista jalkaan. Minä en ole valmis talouttamme raunioittamaan eri-arvoisuuden torjumisen nimissä; joku muu ratkaisu on siihen löydettävä.