Viestin lähetti Kaivanto
Mielenkiintoista tämä kannan muodostaminen ympäristökysymyksiin ns. viherpiiperöiksi kutsuttuun ihmisryhmään kohdistuvan henkilökohtaisen ärtymyksen kautta. Varsin yleinen tapa, tässä ketjussa ainakin Sistis sitä esittelee. Lapsi, pesuvesi?
Kannattaa lukea kaikki viestini läpi, ja etsiä jos siellä on jotain ajatustakin. Tyylini on kirjoittaa mustalla huumorilla ja varsin kärjistäenkin paikka paikoin ja sitten jossain kohtaa täyttä asiaa. Lienee kuitenkin tilanne niin, että viestini pointit hukkuvat sen paskan alle, mitä joidenkin palstatoverien mielestä suollan tänne foorumille jatkuvasti, että on paikan kertoa ihan oikea ja asiallinen kantani.
1. Susi ja karhu ja muutkin suurpedot kuuluvat suomalaiseen luontoon. Kannatan niiden suojelua ja ylipäätään olemassaoloa, kunhan otetaan järki mukaan.
2. Olen sitä mieltä, että on järjen köyhyyttä tuudittautua siihen luuloon, etteivät nämä pedot (susi ja karhu siis) kykenisi tarvittaessa tappamaan ihmistä. Susien hyökkäykset karjan ja kotieläinten kimppuun kertovat jo siitä, että ne eivät kavahda ihmistä. Nälkiintyessään ne saattavat varsin hyvin käydä pienten lapsien kimppuunkin.
3. Minä en leimaa ketään kaupunkilaisiksi tai kettutytöiksi sen perusteella, että joku puolustaa suurpetoja. Myöskään en pysty ilman säälinsekaisia tunteita seuraamaan sitä, kuinka joku city-eko-kako kertoilee omia näkemyksiään suurpedoista turvallisesta suurkaupungista. Ilomantsin Hattuvaaran ala-asteelaisilta voitaneen kysellä hieman tietoa pääkallopaikalta. Susia ja karhuja pelätään varmasti muunkin syyn takia, kuin joidenkin vanhojen satukirjojen.
4. Minä en pelkää susia, enkä karhuja. Olen lapsuuteni ja nuoruuteni asunut pienen maaseututaajaman keskustassa ja liikkunut metsissä paljonkin. Karhun jälkiin olen törmännyt kahdesti. Susista ei ole mitään havaintoa. Tästä huolimatta eräiden yksilöiden käytös viime aikoina (esimerkiksi lammaslaumojen raatelut) ovat osoittaneet sen, että eläimet ovat tulleet röyhkeämmiksi. Tällöin tuohon hataraan lapsenuskoon (mitään ei tapahdu, kun ei ole ennenkään tapahtunut) tuudittautuminen on mielestäni naurettavaa. Onnettomuus pitäisi tapahtua omalle kohdalle, ennen kuin tajuaa että tilanne ei olekaan niin, kuin voisi luulla.