Nyt on luonnollisesti viime aikoina ollut paljon keskustelua Venäjästä ja sen harjoittamasta politiikasta ja väkisilläkin silmiin on pistänyt se, että kuinka täysin yksipuolisesti media (ja sen ansiosta myös Jatkoajan lukijat) keskustelevat aiheesti. Ja eräässä toisessa topicissa tällä samaisella keskustelupalstalla muut kirjoittavat alkoivat välittömästi syyttämään erästä toista kirjoittajaa propagandasta, kun hänellä ei ollut niin yhtenevä mielipide länsimaisen median kanssa. Nyt herää siis suuri mielenkiinto, että mistä Jatkoajan "ammattilaisjournalistit" tietävät, että tilanne on niin yksipuolinen, kuin länsimainen media antaa ymmärtää ja että se on juuri Venäjän valtion tuottama media sitä propagandaa, eikä länsimaiden vastaava? En väitä, etteikö se todella voisi niin olla, mutta tämä asia herättää suurta ihmetystä minussa.
Seuraavakin voidaan tietty panna "länsimaisen propagandan" piikkiin, mutta noin yleisesti ottaen länsimaiset tutkijatkin ovat puolueettomissa arvioinneissaan tulleet siihen johtopäätökseen, että Venäjällä median ohjailussa on palattu neuvostotyyliin ja että vapaa ja kriittinen media on hyvin tukahdutettua Venäjällä ja osoituksena tästä on se, että journalististen arvioiden mukaan Venäjän asema heikkenee vuosi vuodelta tilastoissa joissa tarkastellaan vapaata mediaa ts. näiden tilastojen mukaan media on hyvin kahlittua ja verrattavissa maihin joissa vallitsee diktatuuri.
Samoin Venäjällä median edustajien tilanne on paikoin hyvin surkea, etenkin jos haluat julkaista muuta kuin "virallista totuutta" - pahimmassa tapauksessa kriittisiä tarkkailjoita ja median edustajia pahoinpidellään ja tapetaan, jos hyvin käy selviävät hengissä mutta usein edessä on tuomioistuinkäsittely ja pahimmillaan jopa vuosien vankeustuomio. Tällaisten pelottelutoimenpiteiden vuoksi kriittisesti kirjoittavia on vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän - oma henki on arvokkaampi kuin totuus.
Toisaalta jos "kansalaisena" seuraan venäläisiä medioita (kuten seuraan), on niiden välittämä todellisuus usein hyvin hämmätyttävällä tapaa poikkeava siitä mitä muualla voidaan lukea ja tavattoman usein todellisiin kipupisteisiin ei uskalleta puuttua tai ryhtyä kritisoimaan päättäjiä - tähän Suomessa on mahdollisuus varsin laajasti, osaltaan osoituksena median vapaudesta. (Eihän tilanne Suomessa tai lännessä täydellinen ole, mutta olennaisesti parempi mitä Venäjällä).
Ja seuratessani sekä vertaillessani länsimaisten medioiden ja venäläisten medioiden uutisointia eri asioiden tiimoilta, voin kuitenkin todeta, että suuressa osassa asioista ne vapaan median edustajat ovat lähempänä totuutta - eivät välttämättä aina oikeassa, mutta sille vapaalle kritiikillekin on sijansa toisin kuin Venäjällä. Tilanne on olennaisella tapaa muuttunut Venäjällä muutaman viimeisen vuoden aikana, oikeastaan ns. "valkoisen vallankumouksen" jälkeen vapaan median kohtelu maassa on tullut entistäkin tiukemmaksi ja ankarammaksi ja se on pyritty järjestelmällisesti tukahduttamaan. Vaikka trendi on ollut olemassa jo aiemmin, ennen Medvedevin aikaa, mutta nyt Putinin uudella valtakaudella ollaan maassa otettu niitä viimeisiä askeleita kohti "neuvostotiedonvälitystä".
Lainaan uusinta Tiede-lehteä (9/2014) ja pääkirjoitusta koska se sopii tähän todella hyvin:
"
Muinaisessa Neuvostoliitossa oli kaksi valtakunnallista sanomalehteä ylitse muiden, Izvestija ja Pravda. Kummallakin oli känsimaisittain katsottuna erikoinen käsitys tiedonvälityksestä. Izvestijassa, joka tarkoittaa suomeksi uutisia, ei koskaan ollut uutisia. Pravda, joka tarkoittaa totuutta, ei koskaan kertonut totuutta". (Jukka Ruukki, päätoimittaja - Tiede-lehti).
Venäjä on palaamassa - jollei ole jo palannut - tähän aikaan.
vlad.