Suomi vs. Venäjä – naapurisuhteet

  • 645 896
  • 4 312

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Samoin IMEI- koodit on kiinnostaneet.
Nyt olisi vastavakoilulla tuhannen $ paikka ujuttaa venäläisille "hyvin varusteltujen" luurien IMEI- koodeja seurannan seurantaa varten.
Juu, en ole lukenut liikaa vakoilukirjoja...
 

Alejandro

Jäsen

Kiitos Tarja Halonen. KIITTI IHAN VITUSTI!
Näistä Halosen sekoilusta voisi kirjoittaa kohta kirjan sijaan kokonaisen kirjasarjan. Todellinen ulkopoliittinen legenda.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Näistä Halosen sekoilusta voisi kirjoittaa kohta kirjan sijaan kokonaisen kirjasarjan. Todellinen ulkopoliittinen legenda.
Likapyykki edelleen suurimmalta osin pesemättä, vaikka Halosen brändi "koko kansan Muumimammana" onkin ottanut säröjä. Liukasta laskiaista jne.

Markku Salomaan parin vuoden takainen paljastuskirja ei herättänyt merkittävämpää julkista keskustelua kohua lukuun ottamatta.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Näistä Halosen sekoilusta voisi kirjoittaa kohta kirjan sijaan kokonaisen kirjasarjan. Todellinen ulkopoliittinen legenda.
Ihmetyttää kaikkein eniten tällaisissa ajatuskuvioissa, että ollaan sitä mieltä, että ettekö ymmärrä kuinka ihana naapuri meillä on eli ei ole mitään pelättävää, mutta toisaalta ollaan niin perkeleen peloissaan, jos se ihana naapuri suuttuu, jostain mitä teen.

Vähän tuntuu siltä kuin joku olisi koko ajan kotonaan tossun alla ja pahimmillaan saa turpaansa, mutta silti pitää muille ja itselleen todistella, että ihana se on, mutta te toista mieltä olevat, ette vain ymmärrä sitä riittävästi. Älkääkä nyt vaan ärsyttäkö sitä, kun sillä on vain tuollainen temperamentti!
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK

Kiitos Tarja Halonen. KIITTI IHAN VITUSTI!
Tällä ilmiöllä taitaa olla nimikin, Tukholma-syndrooma.

Isäukko-vainaa muotoili Suomi-Venäjä-asetelman praktiikan omalla persoonallisella tavallaan. Hän tapasi sanailla, että jääpuikkokin tuntuu persiissä aluksi tavattoman kylmältä ja häijyltä. Vaan ei hätää, puikko kyllä sulaa ja pienenee. Kun jääpuikko on lopulta sulanut kokonaan, niin joku perhana jo kaipaa sitä takaisin perseeseensä.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Vähän tuntuu siltä kuin joku olisi koko ajan kotonaan tossun alla ja pahimmillaan saa turpaansa, mutta silti pitää muille ja itselleen todistella, että ihana se on, mutta te toista mieltä olevat, ette vain ymmärrä sitä riittävästi. Älkääkä nyt vaan ärsyttäkö sitä, kun sillä on vain tuollainen temperamentti!
Jaa että tuntuu vähän? Pikemminkin tuntuu ihan...
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki

Kiitos Tarja Halonen. KIITTI IHAN VITUSTI!


Mikä oli syynä Halosen / UM:n vastustuksessa?

Koska maksumuuri, en itse pääse käsiksi artikkeliin.
 

Lohipoika

Jäsen

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki

Tuossa ilmainen versio.

Kiitos paljon!

Syy siis oli seuraava:

Ulkoministeriö oli arvioinut, että Ahvenanmaan konsulaatin sulkeminen ja valvontaoikeuden siirto Turkuun olisi johtanut Ahvenanmaan demilitarisointia ja valvontaa koskevan sopimuksen avaamiseen. Vuonna 1940 solmittu sopimus olisi pitänyt siinä tapauksessa neuvotella uudelleen, eikä tätä haluttu tehdä.

Vaikea sanoa tarkemman infon puuttuessa, mutta tuskinpa Venäjä tuolloinkaan ihan vain hyväntahtoisuuttaan tämmöistä on ehdottanut.

Nythän, tässä uudenlaisessa maailmantilanteessa, tuo talvisodan jälkeen tehty "sopimus" olisi mahdollista niin sanotusti repiä ja polttaa takassa. Niinhän on jo tehty useiden muidenkin Stalinin pakottamien "sopimusten" kanssa.
 
Viimeksi muokattu:

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Täällä Tampereella on vähän ajan sisällä poltettu neljä vanhaa rakennusta samalla alueella, joku himokas pyromaani. Voisiko tyyppi käväistä Ahvenanmaalla, siellä olisi yksi mörskä jonka nurkan alle voisi tulitikkua tarjota.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Täällä Tampereella on vähän ajan sisällä poltettu neljä vanhaa rakennusta samalla alueella, joku himokas pyromaani. Voisiko tyyppi käväistä Ahvenanmaalla, siellä olisi yksi mörskä jonka nurkan alle voisi tulitikkua tarjota.
Pari toppaa tupakkia tuliaisiksi, niin homma hoituu kuin itsestään.
 

tres11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Spåra ja K-Espoo
Kiitos paljon!

Syy siis oli seuraava:

Ulkoministeriö oli arvioinut, että Ahvenanmaan konsulaatin sulkeminen ja valvontaoikeuden siirto Turkuun olisi johtanut Ahvenanmaan demilitarisointia ja valvontaa koskevan sopimuksen avaamiseen. Vuonna 1940 solmittu sopimus olisi pitänyt siinä tapauksessa neuvotella uudelleen, eikä tätä haluttu tehdä.

Vaikea sanoa tarkemman infon puuttuessa, mutta tuskinpa Venäjä tuolloinkaan ihan vain hyväntahtoisuuttaan tämmöistä on ehdottanut.

Nythän, tässä uudenlaisessa maailmantilanteessa, tuo talvisodan jälkeen tehty "sopimus" olisi mahdollista niin sanotusti repiä ja polttaa takassa. Niinhän on jo tehty useiden muidenkin Stalinin pakottamien "sopimusten" kanssa.
"Te menitte repimään historiallisen ja meille tärkeän sopimuksen!"
"Niin mitä sitten?!?"
 

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)

KooMT

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, San Jose Sharks
Toisaalta kuinkahan tuolla Venäjällä tiedossa, että tavaraliikenne raiteilla on jatkunut rajan yli vaikkei VR enää sitä ole ajanut.. (kuinka moni Suomessakaan tietää)

EDIT: Toisaalta miksi Suomi nyt otettiin tikun nokkaan eikö sitä ole ole ollut Tallinna-Pietari/Moskova juniakin ja eikö muualtakin Venäjälle mutta miten lie kaluston omistuksen. Virossa taisi yhteistyökumppani yksityinen GoRail, jonka vetureilla vaunustoa vietiin.. Ja onkohan oikeudessa purnattu myös Viron valtionyhtiön Operailin tavaraliikenteen lopettamisesta Venäjälle vastaavasti. (Virossahan sitä tekee pienimuotoisesti yhteistyössä tuo GoRail ja Latvian valtion LDZ Cargo, ja omassa maassaan ilmeisesti myös.)
 
Viimeksi muokattu:

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Lainaus Keskustan threadista. Oletettavimmin parempi vastata tänne.

En ihan tiedä tarkalleen miksi kaikki ystävämielinen toiminta venäläisten kanssa tulisi olla kiellettyä. Toki rahoituksesta voidaan aina keskustella. Minusta Suomen tulee edelleen huomioida se, että vieressä on erittäin iso sotilaallinen mahtimaa ja on meidän etumme, että venäläiset ihmiset pitävät meitä ystävinään kuin vihollisinaan.

Suomi-Venäjä seuran sivuilla esitellään toimintaa seuraavasti:

"Tuomme yhteen suomen- ja venäjänkielisiä, kannustamme monipuoliseen kielten opiskeluun ja eri kulttuureihin tutustumiseen. Edistämme suvaitsevaisuutta ja monikielistä kanssakäymistä. Tuotamme tietoa Venäjän kansalaisyhteiskunnasta ja tuemme sodanvastaista toimintaa. Tarjoamme mahdollisuuksia tutustua Venäjän suomalais-ugrilaisiin kansoihin. Kerromme myös muiden järjestämistä tapahtumista."

Tällaista toimintaa itse ainakin pidän hyvänä, mihin ei kuulu mitään poliittisia peliliikkeitä, vaan ihan hyväntahtoista kulttuurillista kanssakäymistä. Jos jossain, niin tässä ajassa on tärkeä ymmärtää toisia ihmisiä.

Luonnollisesti Suomen ollessa vapaa länsimaa, valtiovallan taholta kanssakäymistä Venäjän kanssa on vaikea lähteä
kieltämäänkään, mutta tästäkin huolimatta ainakin omasta mielestäni kahdenkeskiset suhteet olisi syytä vähentää niin minimiin kuin vain on mahdollista.

Uusi kylmä sota on jo alkanut ja tällä kertaa olemme valinneet puolemme. Vaikka pitkään elimmekin näennäistä hyvän naapuruuden aikakautta, päättyi se 24.2.2022. Suomettumisen ajan jälkipyykki on edelleen merkittävältä osin käsittelemättä, etenkin puhuttaessa vuosista 1992-2022. Kyllä. Mielestäni suomettuneisuuden aika päätyi vasta viime vuonna, vaikkemme täysin samalla lailla olleetkaan rähmällään idän karhun suuntaan, kuin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä.

Tervehdin kyllä heitä, jotka jaksavat olla optimistisia, että Venäjästä kehittyisi inhimillisellä aikataululla ihmisoikeuksia kunnioittava liberaalidemokratia ja avoin kansalaisyhteiskunta. Itse näen tämän spekuloidun Pohjois-Korea-skenaarion paljon todennäköisempänä.

Mitä tulee kulttuuriyhteistyöhön. Luonnollisesti näen Venäjän toisinajattelijoiden tukemisen tärkeänä, mutta tästäkään huolimatta en kykene ainakaan itse kokemaan minkäänlaista "ystävyyden tunnetta" Venäjään". Luonnollisesti tämä ei liity mitenkään maamme venäläistaustaiseen väestöön, suomalaisiahan he ovat, vaan ennen kaikkea Venäjään entiteettinä.

Mitä tulee Ukrainan sodan jälkeiseen aikaan, Venäjän yli tapahtuvien lentojen palauttaminen on mielestäni tärkeää, mutta muuten näkisin suhteet edelleen niin viileinä kuin mahdollista. Sotakorvauksien maksamisen jälkeen (Venäjän on maksettava Ukrainan jälleenrakentaminen) hitaasta suhteiden normalisoinnista voitaneen alkaa keskustella.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Suomi-Venäjä-seura on ollut niin vahvasti Venäjän valtion propaganda-aseena edeltäjänsä NL-seuran tapaan, että se pitäisi järjestönä lopettaa kokonaan.
Uusi alku uusilla, täysin valtionhallinnoista ja poliittisista puolueista irrallaan olevilla toimijoilla ehkä sitten joskus pölyn laskeuduttua.
 

Lert

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United, TPS
Lainaus Keskustan threadista. Oletettavimmin parempi vastata tänne.



Luonnollisesti Suomen ollessa vapaa länsimaa, valtiovallan taholta kanssakäymistä Venäjän kanssa on vaikea lähteä
kieltämäänkään, mutta tästäkin huolimatta ainakin omasta mielestäni kahdenkeskiset suhteet olisi syytä vähentää niin minimiin kuin vain on mahdollista.

Uusi kylmä sota on jo alkanut ja tällä kertaa olemme valinneet puolemme. Vaikka pitkään elimmekin näennäistä hyvän naapuruuden aikakautta, päättyi se 24.2.2022. Suomettumisen ajan jälkipyykki on edelleen merkittävältä osin käsittelemättä, etenkin puhuttaessa vuosista 1992-2022. Kyllä. Mielestäni suomettuneisuuden aika päätyi vasta viime vuonna, vaikkemme täysin samalla lailla olleetkaan rähmällään idän karhun suuntaan, kuin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä.

Tervehdin kyllä heitä, jotka jaksavat olla optimistisia, että Venäjästä kehittyisi inhimillisellä aikataululla ihmisoikeuksia kunnioittava liberaalidemokratia ja avoin kansalaisyhteiskunta. Itse näen tämän spekuloidun Pohjois-Korea-skenaarion paljon todennäköisempänä.

Mitä tulee kulttuuriyhteistyöhön. Luonnollisesti näen Venäjän toisinajattelijoiden tukemisen tärkeänä, mutta tästäkään huolimatta en kykene ainakaan itse kokemaan minkäänlaista "ystävyyden tunnetta" Venäjään". Luonnollisesti tämä ei liity mitenkään maamme venäläistaustaiseen väestöön, suomalaisiahan he ovat, vaan ennen kaikkea Venäjään entiteettinä.

Mitä tulee Ukrainan sodan jälkeiseen aikaan, Venäjän yli tapahtuvien lentojen palauttaminen on mielestäni tärkeää, mutta muuten näkisin suhteet edelleen niin viileinä kuin mahdollista. Sotakorvauksien maksamisen jälkeen (Venäjän on maksettava Ukrainan jälleenrakentaminen) hitaasta suhteiden normalisoinnista voitaneen alkaa keskustella.

Minä ymmärrän suomettumisella sen, että Suomi pyrkii ja joutuu tekemään sellaista politiikkaa, jolla yritetään mielistellä Venäjää, jotta se ei suhtautuisi meihin vihamielisesti. Sellaista en halua.

Sen sijaan pidän hyvänä sitä, että rakennamme suhteita venäläisiin ihmiseen ja jaamme tietoa toisten kulttuureista. Minulla on venäläinen ystävä, johon tutustuin ollessamme samaan aikaan vaihdossa keski-euroopassa muutamia vuosia sitten. Puhuin hänelle suoraan talvi- ja jatkosodan ajoista ja siitä kuinka vieroksun Putinin kaltaista diktaattoria. Hänelle tämä kaikki oli uutta tietoa ja hän halusi pyytää anteeksi sotien tapahtumia. Putinista hän piti ja kummeksui minun näkemystäni hänestä sekä Krimin valtauksesta. Hän oli vilpitön ihminen, joka oli joutunut Venäjän propagandauutisten valtaan, kuten niin monet muutkin.

Sitten hän vuorostaan kertoi elämästään kaukana Venäjällä. Me ymmärsimme toisiamme ja meistä tuli hyvät ystävät. En ole sodan syttyessä nähnyt syytä lopettaa yhteydenpitoani häneen.

Inhoan Venäjän valtiojohtoa, sen propagandakoneistoa ja imperiumillista ajattelutapaa. Säälin ihmisiä, jotka joutuvat kaiken tämän uhreiksi. Juuri siksi pidän tärkeänä, että rakennamme suhteuta venäläisiin ihmisiin ja kerromme oman näkemyksemme miten asiat ovat. En näe mitään hyötyä siitä, että lähdemme itse tekemään Venäjästä Pohjois-koreaa.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Minä ymmärrän suomettumisella sen, että Suomi pyrkii ja joutuu tekemään sellaista politiikkaa, jolla yritetään mielistellä Venäjää, jotta se ei suhtautuisi meihin vihamielisesti. Sellaista en halua.

Sen sijaan pidän hyvänä sitä, että rakennamme suhteita venäläisiin ihmiseen ja jaamme tietoa toisten kulttuureista. Minulla on venäläinen ystävä, johon tutustuin ollessamme samaan aikaan vaihdossa keski-euroopassa muutamia vuosia sitten. Puhuin hänelle suoraan talvi- ja jatkosodan ajoista ja siitä kuinka vieroksun Putinin kaltaista diktaattoria. Hänelle tämä kaikki oli uutta tietoa ja hän halusi pyytää anteeksi sotien tapahtumia. Putinista hän piti ja kummeksui minun näkemystäni hänestä sekä Krimin valtauksesta. Hän oli vilpitön ihminen, joka oli joutunut Venäjän propagandauutisten valtaan, kuten niin monet muutkin.

Sitten hän vuorostaan kertoi elämästään kaukana Venäjällä. Me ymmärsimme toisiamme ja meistä tuli hyvät ystävät. En ole sodan syttyessä nähnyt syytä lopettaa yhteydenpitoani häneen.

Inhoan Venäjän valtiojohtoa, sen propagandakoneistoa ja imperiumillista ajattelutapaa. Säälin ihmisiä, jotka joutuvat kaiken tämän uhreiksi. Juuri siksi pidän tärkeänä, että rakennamme suhteuta venäläisiin ihmisiin ja kerromme oman näkemyksemme miten asiat ovat. En näe mitään hyötyä siitä, että lähdemme itse tekemään Venäjästä Pohjois-koreaa.
Minulla kertyi vuosien varrella muutamia venäläisiä tuttavuuksia pääasiassa töiden kautta. Kohtaamani kielitaitoiset ja mahdollisesti ulkomaillakin asuneet 1970-luvulla ja myöhemmin syntyneet suurkaupunkien venäläiset ovat olleet aika isolla prosentilla vähintään kohtalaisen hyvin perillä maailman menosta ja Putinin meiningistä. Sikäli kun tiedän, niin moni Venäjällä tapaamistani tämän sortin venäläisistä asuu ja työskentelee nykyään ihan muualla. Osa on elänyt ulkomailla jo pitkään.

Ylivoimainen enemmistö venäläisistä tietysti oli ja on aivan toisenlaista porukkaa. Minulla oli Venäjällä työskennellessäni kollegoja ja yhteistyökumppaneita, joilla oli melko lailla isovenäläis-imperialistiset käsitykset ja kova tarve nähdä Venäjä suurvaltana. Tuota ajatusmaailmaa on ollut epäilemättä helppo ruokkia, kun kaikupohjaa on ollut monenlaisissa kansankerroksissa. Venäjällä aivan liian suuri osa väestöstä on elänyt liian pitkään tai koko elämänsä yksinomaan venäläisessä informaatioympäristössä, jossa joku muu päättää ja tarvittaessa keksii, mikä kulloinkin on totuus. Tietysti moni tietää jo neuvostoaikojen peruna sen, että kansalle todennäköisesti syötetään pajunköyttä nykyänkin, mutta ei se silti tarkoita sitä, että samalla ymmärrettäisiin, kuinka asiat oikeasti ovat.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Suomi-Venäjä-seura on ollut niin vahvasti Venäjän valtion propaganda-aseena edeltäjänsä NL-seuran tapaan, että se pitäisi järjestönä lopettaa kokonaan.
Uusi alku uusilla, täysin valtionhallinnoista ja poliittisista puolueista irrallaan olevilla toimijoilla ehkä sitten joskus pölyn laskeuduttua.
Ehdottomasti juuri näin. Ihan älytöntä rahoittaa Suomi-Venäjä-seuran tapaista onttoa puhetta tuottavaa rukousmyllyä, kun seura ei kuitenkaan voi tehdä Venäjällä mitään tarpeellista toistaiseksi. Suomessa asuvat venäläistaustaiset ihmiset eivät puolestaan tarvitse Suomi-Venäjä-seuraa mihinkään, meillä on heitä varten jos jonkinlaista yhdistystä ja mekanismia muutenkin.

Uuden Venäjä-seuran perustamisella ei ole sen enempää kiirettä kuin tarvetta. Joskus sellaisenkin aika voi tulla, mutta asia ei todellakaan ole ajankohtainen.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi, Liverpool
Minulla kertyi vuosien varrella muutamia venäläisiä tuttavuuksia pääasiassa töiden kautta. Kohtaamani kielitaitoiset ja mahdollisesti ulkomaillakin asuneet 1970-luvulla ja myöhemmin syntyneet suurkaupunkien venäläiset ovat olleet aika isolla prosentilla vähintään kohtalaisen hyvin perillä maailman menosta ja Putinin meiningistä. Sikäli kun tiedän, niin moni Venäjällä tapaamistani tämän sortin venäläisistä asuu ja työskentelee nykyään ihan muualla. Osa on elänyt ulkomailla jo pitkään.

Ylivoimainen enemmistö venäläisistä tietysti oli ja on aivan toisenlaista porukkaa. Minulla oli Venäjällä työskennellessäni kollegoja ja yhteistyökumppaneita, joilla oli melko lailla isovenäläis-imperialistiset käsitykset ja kova tarve nähdä Venäjä suurvaltana. Tuota ajatusmaailmaa on ollut epäilemättä helppo ruokkia, kun kaikupohjaa on ollut monenlaisissa kansankerroksissa. Venäjällä aivan liian suuri osa väestöstä on elänyt liian pitkään tai koko elämänsä yksinomaan venäläisessä informaatioympäristössä, jossa joku muu päättää ja tarvittaessa keksii, mikä kulloinkin on totuus. Tietysti moni tietää jo neuvostoaikojen peruna sen, että kansalle todennäköisesti syötetään pajunköyttä nykyänkin, mutta ei se silti tarkoita sitä, että samalla ymmärrettäisiin, kuinka asiat oikeasti ovat.
Historian takia Venäjällä on meistä katsottuna erikoinen suhtautuminen valehteluun. Tavallaan valtio on aina valehdellut ja tätä siedetään hyvin. On ollut pakko. Se kulttuuri on ajan kuluessa valitettavasti valunut valtiolta osin muuallekin. Tarkoitan sitä, että valehtelua ei ihan yleisesti pidetä niin pahana, ja toisaalta rehellisyys ei ole samassa arvossa kuin vaikka nyt Suomessa. Jos vaikka käyttää jonkun tilaisuuden hyväkseen epärehellisesti, niin asiaa ymmärretään paremmin. Ymmärrettävää historian valossa, mutta melkoisen haastava toimintaympäristö ja naapuri.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Historian takia Venäjällä on meistä katsottuna erikoinen suhtautuminen valehteluun. Tavallaan valtio on aina valehdellut ja tätä siedetään hyvin. On ollut pakko. Se kulttuuri on ajan kuluessa valitettavasti valunut valtiolta osin muuallekin. Tarkoitan sitä, että valehtelua ei ihan yleisesti pidetä niin pahana, ja toisaalta rehellisyys ei ole samassa arvossa kuin vaikka nyt Suomessa. Jos vaikka käyttää jonkun tilaisuuden hyväkseen epärehellisesti, niin asiaa ymmärretään paremmin. Ymmärrettävää historian valossa, mutta melkoisen haastava toimintaympäristö ja naapuri.
Näin se menee. Olen kokenut monet kerrat työelämässä ilmentymiä tästä. Kerron yhden esimerkin:

Tein Moskovassa toimistolla kirjallista tarjousta asiakkaalle. Kirjoitin tarjouksen varsinaisesti yksin, mutta muutamiin yksityiskohtiin liittyen mietimme porukalla, miten mikäkin asia tarjoukseen muotoillaan ja hinnoitellaan. Jossakin kohdassa yhtä tällaista pikku palaveria yksi venäläinen kollegani voivotteli ääneen, että "te suomalaiset ette oikein osaa näitä Venäjän bisneksiä, sillä te olette todella huonoja huijaamaan". Tuon sanottuaan venäläinen jatkoi vielä turhautuneesti: "ja joskus näyttää siltä, että te ette edes yritä huijata".
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
"te suomalaiset ette oikein osaa näitä Venäjän bisneksiä, sillä te olette todella huonoja huijaamaan". Tuon sanottuaan venäläinen jatkoi vielä turhautuneesti: "ja joskus näyttää siltä, että te ette edes yritä huijata".
Jos kuitenkin on huijattu onnistuneesti, alkaa ylenpalttinen syyttely "epärehellisten keinojen käytöstä". Oli näyttöä tai ei.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Jos kuitenkin on huijattu onnistuneesti, alkaa ylenpalttinen syyttely "epärehellisten keinojen käytöstä". Oli näyttöä tai ei.
Tottahan toki, ja syytöksiä voi tulla myös silloin, kun ei ole huijattu ensinkään. Ja miksei tulisi, koska oletusarvo venäläisillä taitaa olla, että muidenkin täytyy huijata, kun on sanomattakin selvää, että itse ollaan tietysti huijattu. Tyhmähän vasta on se, joka ei lainkaan huijaa. Venäläisestä näkökulmasta vääryys on tietenkin tapahtunut, jos venäläinen ei voittanutkaan.

Kohtalaisen ristiriitaista, ottaen huomioon, että usein Venäjällä jopa arvostetaan osaavaa huijaria. Tai siinä mielessä tämä ei ole mitenkään ristiriitaista, koska ristiriitaisuus itsessään sisältyy venäläiseen normaaliin.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Suomi-Venäjä-seura on ollut niin vahvasti Venäjän valtion propaganda-aseena edeltäjänsä NL-seuran tapaan, että se pitäisi järjestönä lopettaa kokonaan.
Uusi alku uusilla, täysin valtionhallinnoista ja poliittisista puolueista irrallaan olevilla toimijoilla ehkä sitten joskus pölyn laskeuduttua.
Juurikin näin. Vaikka Suomi-Venäjä-seuran toimintaa miten pyrkisi käsittämään, on seuran edelleen nauttima valtiontuki rahojen kaatamista suoraan kaivoon. Vaikka luonnollisesti tiedostankin, etteivät budjetoidut julkiset varat ole suoraan siirrettävissä kohteesta X kohteeseen Y, laittaisin nämä rahat mieluummin vaikka siihen kirgisialaisten tupakoinnin lopettamiseen.

Tällä hetkellä Suomen ja suomalaisten tulisi ennemminkin tukea ja solmia suhteita ukrainalaisten kanssa. On suorastaan mielenkiintoista, miten ohuet maidemme suhteet olivat ennen 24.2.2022 alkanutta hyökkäystä, vaikka etäisyyttä onkin vain tuhatkunta kilometriä. Sittemmin olemme toki osoittaneet kiitettävää solidaarisuutta Ukrainan asialle, mutta vaikkapa Viroon nähden, olemme tehneet aika lailla minimin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös